Terve kaikki.
Haen kuumeisesti kohtalotovereilta tietoa, eli reuma yhdistettynä raskauteen. Tämä 24-keskustelu on ainoa, mitä oon koko verkosta löytänyt. Onko kellään tietoa mistään muista sivuista, keskusteluista?
No, hyvä jos täältä löytäisin tosiaan kokemuksen omaavia ihmisiä. Eli, olen alkanut suunnitella lääkkeiden pois jättämistä ja varoaikojen jälkeen yritämme raskautta. Lääkkeet vaatii sen 3 kk, trexan, sit on kortisoni, mitä ilmeisesti saa syödä raskaanakin?! No, lisäksi käytän e-pillereitä ja oon miettiny, et pitäskö nekin jättää hyvissä ajoin pois ja huolehtia ehkäsystä muulla tavoin sit sinne asti, kun ei tarvi enää.
Tulitteko kipeiksi lääkkeitten jättämisen jälkeen? Millä lievensitte kipua? Hedelmöityittekö pian, vai jouduitteko yrittämään pitkään (pelko, miten pitkään selviää ilman lääkkeitä...jos lapsi antaa kuulua itsestään)? Miten meni odotusaika? Entä sen jälkeen, pystyittekö imettämään? Kuinka pitkään? Pystyittekö hoitamaan lasta (kestikö paikkanne)? Niin ja vielä, kestikö kroppanne odotusajan painon? Entä oletteko uskaltanut, voineet tehdä useampia lapsukaisia?
Kaikkeen tähän kaipaan vastauksia ja aina ilahdun, jos lisääkin kerrotte! Ja tosiaan, mistähän näitä vertaistuki-ihmisiä vois hakea? Olen 29-v.
reuma ja raskaus
20
3130
Vastaukset
- Reuma-äiti
Hei.
Itselleni tuli reuma "vasta" raskausaikana kunnolla esiin, vaikka oireilin vuosia sitäkin ennen. Vasta raskausaikana sitten reumaani alettiinkin hoitamaan. Tilanteeni ei ihan sama kuin sinulla, mutta jospa kuitenkin tästä saisit jotain tietoa.
Eli tiedän monia ystäviäni, täysin terveitä, joiden on ollut vaikea tulla raskaaksi heti e-pillereitten poisjättämisen jälkeen. On voinut viedä useita kuukausia, että on tullut raskaaksi. Eli suosittelen, että jättäisit pillerit aikaisemmin pois ja käyttäisitte muita ehkäisymenetelmiä, kunnes raskaaksi tulemiselle näytetään vihreää valoa. Esim. kondomi apteekista saatavat ehkäisypuikot (laitetaan emättimeen, kuten tampooni, väh. 10 min ennen yhdyntää). Puikko sulaa sinne sisälle ja tuhoaa kaikki siittiöt.
Sitten suosittelen, että keskustelet vauvahaaveistasi etukäteen neuvolassa. Voisit esim. varata sinne ajan ja kertoa vauvatoiveista. Ohjaavat ehkä sinutkin, kuten minut, synnytyssairaalan sisätautilääkärille (reumalääkärille, joka erikoistunut raskauteen, synnytyksiin) ja voit saada sieltä asiantuntevaa tietoa ja vastauksia kysymyksiisi.
Eli minulle kävi niin, että oireilin reumaoireita useita vuosia ennen raskautta, mutta en saanut niihin hoitoa, koska reumadiagnoosi ei täysin varma ollut.
Raskausaikana sitten diagnoosi tuli varmaksi. Jäykistyin niin joka paikasta, etten sängystä päässyt ylös, shampoota en saanut hiuksiin, hammasharjaa suuhun, lääkärin tutkimuspöydälle en päässyt saati sieltä nousemaan ilman apua ylös jne. Tulehdusarvot olivat korkeat.
Minulle määrättiin kortisonia (Prednison) koko raskauaikana otettavaksi. Ensin annos oli aika suuri (jopa 40/pv), mutta sitten sitä pienennettiin loppua kohti.
Raskausaika sujui sitten tavallista paremmin, kun sain tuota kortisonia. Ei mitään raskausajan vaivoja tai reumaoireita. Ja oli ihanan lämmin olo koko ajan nivelissä (lapsi lämmittää masussa, toimii kuin pikku patteri).
Lääkäri sitten määräsi, että minulle on annettava koko ajan synnytyksen ajan ja 1 vrk synnytyksen jälkeen kortisonia suoraan suoneen. Sitä sitten sainkin ja olinkin pullea...
Laittoivat pissakatetrin, ettei tarvinnut ravata sitten koko aikaa vessassa. Pissaa tuli pusseihin useita litroja vuorokaudessa eli jos eivät sitten aikanaan laita sinulle automaattisesti synnytyksen jälkeen katetria niin pyydä ihmeessä! Ihanaa nukkua ja levätä ilman, että tarvii vessaan juosta vähän väliä.
Minulle kävi sitten niin, että kortisoni jotenkin vaikuttaa istukan ja napanuoran (sen käsityksen sain) toimintaan ja kasvuun hidastavasti. Napanuora oli lapsen syntyessä vain 20 cm pitkä (voi olla yli metrinkin normaalisti) ja ohut kuin villalanka. Tästä johtuen lapsi ehkä syntyi ennen aikojaan ja pienikasvuisena, mutta terhakkaana ja terveenä.
Lapsi syntyi keisarileikkauksella. Olenkin ajatellut, että se oli minulle ja lapsellekin paras ratkaisu, koska ehkä säästyin alatiesynnytyksen rasitukselta ja jaksoin sitten lasta paremmin hoitaa...
En kyennyt imettämään, koska maitoa ei tullut. Mutta tämä johtui varmaankin siitä keisarileikkauksesta. Elimistö ei tajunnut, että tässä nyt synnytetään, kun ei ollut niitä supistuksia pitkään keisarileikkauksen takia, joten maidontuotantolaitokseni eivät ymmärtäneet alkaa tuottamaan maitoa.
Muutamia tärkeitä tippoja sain lapselle rintapumpulla, mutta oli niin työlästä ja väsyin ja stressaanuin, että lopetin. Varsinkin, kun eräs kätilö sanoi, että kasvavat ne lapset muullakin maidolla eikä kannata stressata itseään. Stressi ei hyväksi reumalle.
Pystyin hyvin hoitamaan lasta ja kortisonin käyttö jatkui vielä synnytyksen jälkeenkin. Leikkauksesta johtuen ei saanut nostaa lasta painavampaa, mutta se riittääkin.
Kroppa kesti painon suht´hyvin, mutta lapsi siis pienikokoinen eikä painoakaan paljon kertynyt. Tietty oli aivan kamalan suuri turvotus jaloissa, lähinnä nilkoissa. Eli ajattelinkin, että onni, että lapsi syntyy syksyllä, koska kesällä voi käyttää sandaaleja.
Jos lapsi olisi syntynyt talvella en olisi voinut ulkoilla, koska mikään talvikenkä ei olisi mahtunut jalkaani.
Tietty olisi kiva tehdä toinenkin lapsi. Ehdottomasti leikkauksella ja lääkäri sanoikin, että sitten on tiedossa vielä tarkemmat ja tihemmät tarkastukset kuin edellisellä kerralla. (Lapsen kasvun takia...) Mutta ikä alkaa jo olla minulla painamassa... hih..
Ai niin, sitten jouduin paljon useammin käymään neuvolassa ja sairaalassa ultraäänessä ja kuuntelivat aina lapsen sydänääniä. Loppua kohti vain käynnit tihentyivät.
Mutta jäi tunne, että pidettiin hyvää huolta.
Toivottavasti saat tästä jotain irti.
Hyviä vointeja ja lykkyä tykö vauvanhankintapuuhiin!- tytteli
Kirjoituksestasi Reuma-äiti voi päätellä että kortisonikaan ei ole hyväksi raskauden aikana, vaikuttaa lapsen kasvuun. Jäljelle jää siis enää panadol turvallisena(?) raskauden aikaisena lääkkeenä. Voi argh...
- nivelreumaatikko
Kiitos, kun viitsit kertoa vähän laajemmin raskauteen liittyvistä asioista. Ainakin minä luen mielelläni näitä viestejä, vaikka itsellä ei ole lapsentekoaikeita.
Tiikeriemo, odota muutama päivä niin kyllä tänne ilmestyy muitakin, joilla on kokemuksia raskaudesta. - Reuma-äiti
tytteli kirjoitti:
Kirjoituksestasi Reuma-äiti voi päätellä että kortisonikaan ei ole hyväksi raskauden aikana, vaikuttaa lapsen kasvuun. Jäljelle jää siis enää panadol turvallisena(?) raskauden aikaisena lääkkeenä. Voi argh...
Korostan sitä, että minullehan tuo reuma puhkesi ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Oireita oli jo vuosia ennen raskautta. Eli se hoitamattomuus omasta mielestäni ei ollut hyväksi ennen raskautta.
Lääkäri sanoi minulle, kun kortisonista kyselin, että suurempi haitta koituu, jos reumaa ei raskauden aikana hoida. En kysellyt tarkemmin, että mitä haittaa. Luotin lääkäriin.
En kokenut kortisonin käyttöä kovinkaan pelottavana. Ajattelin, että vetävät ihmiset pahempiakin "mömmöjä" alkoholia, huumeita, tupakkaa, rauhoittavia... jne.
Luin myös, että aina parempi, jos olisi sellainen rauhallisempi kausi reumassa menossa ennen raskaaksi tuloa. Minullahan sitä ei ollut.
Oikeastaan varmaan mikään lääke ei ole 100% turvallinen, jos oikein alkaa ajattelemaan.
Lääkärillä on sitten se ammattiataito tehdä päätös, että mikä kullekin odottavalle äidille ja masuasukille on paras ratkaisu. Se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.
Ai niin, kun lääkärille vauva-asioista juttelee ennakkoon niin voihan käydä niinkin, että sitä kortisonia jo silloin aletaan ennen raskaaksi tuloa vähentämään. En tiedä.
Koskaan ei minusta pidetty yhtä hyvää huolta kuin odotusaikana. Vaikea minunkaan näin jälkikäteen on sanoa, että mistä lapsen ennenaikainen syntymä ja pieni koko johtuivat sitten oikeasti: Kortisonista, hoitamattomasta reumasta, tai yleensä reumasta... Sitten on vielä samat syyt kuin terveillä äideillä. Eivät lääkäritkään osanneet suoraan sanoa.
Että tämmöinen lisäys.
- nipsu
Oli kiva kuulla kokemuksiasi. Olemme itsekin suunnittelemassa raskautta ja olemme huomanneet, että lääkärit saattavat olla montaa mieltä lääkkeistä raskauden aikana.
Heinolassa (reumasairaalassa) olen keskustelut kahden eri lääkärin kanssa raskausajan lääkityksestä ja toinen sanoi, että joitakin lääkkeitä voi huoletta käyttää raskaudenkin aikana (kun lopetimme Trexanin jota ei saa käyttää). Toinen oli sitä mieltä, että kortisoni on ainoa josta ei ole haittaa.
Menin sitten naistentautien lääkärille kotipaikkakunnallani ja hän sanoi että loppujenlopuksi harva lääke on sellainen joka olisi PAKKO LOPETTAA raskauden ajaksi, eli voi käyttää. Äitiäkin kun on hoidettava.
Itse aion, jos tulen raskaaksi,käyttää lääkkeitä niin vähän kuin mahdollista, eli vain kortisonia.
Jos olet reumaatikko ja suunnittelet raskautta, suosittelen että menet neuvolaan tai terveyskeskukseen omalle lääkärillesi ja pyydät lähetettä naistentautien lääkärille jonka kanssa voi jutella tarkemmin lääkkeistä ja sairauden vaikutuksesta raskauteen. Raskaus on tällaisessa "poikkeustapauksessa" hyvä suunnitella etukäteen. Omalla kohdallani tämä onnistui melko piankin ja nyt olen tyytyväinen saamiini vastauksiin. Jokainen meistä kuitenkin on yksilö ja sairaus erilainen.
Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia.
Aurinkoista kevättä kaikille!- tiikeriemo
Kiitos Reuma-äiti, olit nähnyt vaivaa ja laittanut pitkäsitkin tarinaa!
Tarinasi oli todella lohduttava kuulla, vaikka tilanteesi on ollut hyvinkin erilainen kuin itsellä.
Tosiaan, kortisonista päättää lääkäri sitten aikanaan, annostus on tosiaan tällä hetkellä vain 5 mg/pv, eli noston varaa on. Ja varmasti taarvettakin siinä vaiheessa kun lääkkeet (muut) jää pois.
JA sekin oli hyvä "vinkki" teiltä muiltakin, että joku neuvola / naistentautilääkäri olisi hyvä myös ottaa hyvissä ajoin keskusteluun. Eli tässä mietin just, että taidan mennä gynegologille. Mutta mietin vain sitä, että tietääkö tai osaako ottaa kantaa sit taas "tavan" gynegologi, jolla ei välttämättä oo kokemusta reumaihmisistä, tai niistä lääkekombinaatioista mitä mullakin on. Niin, unohdin edellisestä viestistä vielä enbrelin. Eli sekin on lääkkeenä. Ja nuohan vaikuttaa yhdessä nuo enbrel ja treksan. No, enbreliä saa jatkaa pitempään ennen toivottua raskautta kuin treksania, mutta se ei paljon lohduta, koska vähän pelkään, että se on juuri tuo kombinaatio, mikä mullakin vaikuttaa. Enbrel pitäis jättää noin kuukautta ennen yrityksen aloittamista pois.
Että tällaista se on pienen jännityksen kanssa eläminen. Niin, lääkäreistä vielä piti kysymäni, että onko noita mainitsemianne erikoisläääkäreitä ollut jossain pääkaupunkiseudulla, vai Heinolassa? Kun tuskin löytyy sitten muualta Suomesta juurikaan... Itse asun melko isossa kaupungissa.
Mitä sieltä neuvolasta voi saada? Siis että mitä tietoa siellä voisi olla? Vai voisko yrittää pyytää keskussairaalalta jonnekin puolelle jotain esi"neuvoa" saamaan (kun esim. ongelmia ei vielä ole)? Mistä muualta voisi kysellä tietoa, ja kannattaako jotain opuksia lukea, tai oletteko netistä löytäneet jotain hyviä lähteitä? Entäs oletteko ruokavaliotanne, liikuntatottmuksia, vitamiineja tms. muuttaneet / ottaneet ennen raskautta?
Aurinkoisia päiviä kaikille. Ja tsemppiä, rohkeutta ja iloa! - Reuma-äiti
tiikeriemo kirjoitti:
Kiitos Reuma-äiti, olit nähnyt vaivaa ja laittanut pitkäsitkin tarinaa!
Tarinasi oli todella lohduttava kuulla, vaikka tilanteesi on ollut hyvinkin erilainen kuin itsellä.
Tosiaan, kortisonista päättää lääkäri sitten aikanaan, annostus on tosiaan tällä hetkellä vain 5 mg/pv, eli noston varaa on. Ja varmasti taarvettakin siinä vaiheessa kun lääkkeet (muut) jää pois.
JA sekin oli hyvä "vinkki" teiltä muiltakin, että joku neuvola / naistentautilääkäri olisi hyvä myös ottaa hyvissä ajoin keskusteluun. Eli tässä mietin just, että taidan mennä gynegologille. Mutta mietin vain sitä, että tietääkö tai osaako ottaa kantaa sit taas "tavan" gynegologi, jolla ei välttämättä oo kokemusta reumaihmisistä, tai niistä lääkekombinaatioista mitä mullakin on. Niin, unohdin edellisestä viestistä vielä enbrelin. Eli sekin on lääkkeenä. Ja nuohan vaikuttaa yhdessä nuo enbrel ja treksan. No, enbreliä saa jatkaa pitempään ennen toivottua raskautta kuin treksania, mutta se ei paljon lohduta, koska vähän pelkään, että se on juuri tuo kombinaatio, mikä mullakin vaikuttaa. Enbrel pitäis jättää noin kuukautta ennen yrityksen aloittamista pois.
Että tällaista se on pienen jännityksen kanssa eläminen. Niin, lääkäreistä vielä piti kysymäni, että onko noita mainitsemianne erikoisläääkäreitä ollut jossain pääkaupunkiseudulla, vai Heinolassa? Kun tuskin löytyy sitten muualta Suomesta juurikaan... Itse asun melko isossa kaupungissa.
Mitä sieltä neuvolasta voi saada? Siis että mitä tietoa siellä voisi olla? Vai voisko yrittää pyytää keskussairaalalta jonnekin puolelle jotain esi"neuvoa" saamaan (kun esim. ongelmia ei vielä ole)? Mistä muualta voisi kysellä tietoa, ja kannattaako jotain opuksia lukea, tai oletteko netistä löytäneet jotain hyviä lähteitä? Entäs oletteko ruokavaliotanne, liikuntatottmuksia, vitamiineja tms. muuttaneet / ottaneet ennen raskautta?
Aurinkoisia päiviä kaikille. Ja tsemppiä, rohkeutta ja iloa!Ihan hyvä alku, että menet gynekologille. Hän luultavasti sitten laittaa sinusta lähetteen sairaalaan, josta varmaan löytyy asiantunteva raskaus/synnytyspuoleen erikoistunut reuma/sisätautilääkäri. Pääset sitten tekemään tiukkoja kysymyksiä. Eli hyvä suunnitelma sinulla.
Gynekologi sitten muutenkin tutkii, ettei sinulla ole mitään tulehduksia/ongelmia alapäässä. Eli hän näytää tältä osin vihreää valoa!
Suunnitelkaa sitten sen asiantuntijalääkärin kanssa yhdessä miten etenette.
Itse asun Helsingin suunnalla eli Helsingin Naistenklinikan asiantuntemus oli käytössäni.
Koska itse asut melko suuressa kaupungissa niin luulenpa, että synnytyssairaalastasi löytyy asiantuntevaa porukkaa. Toisaalta minulla on käsitys, että jos ei löydy niin sitten laittanevat lähimpään sellaiseen sairaalaan, jossa sitä tietotaitoa löytyy. En kuitenkaan ole varma asiasta, mutta olettaisin näin olevan.
Neuvolasta sitten saisi sen saman kuin gyneltäkin. Ehkä neuvolatäti laittaa sinut neuvolalääkärille, joka taas laittaa sen lähetteen samoin kuin gynekin. Mutta kannattaa hoitaa tuo läheteasia kuntoon jo gynekologillakin, jos mahdollista. Niin ei kulu aikaa...
Itse en mitään sen kummempia opuksia lukenut eikä odotusaikanani ollut nettiäkään käytössä. Luin sen vihkoksen mikä neuvolasta annettiin (annetaan kaikilla) ja vauva-lehtiä. Eli en edes hakenut tietoa reumasta ja raskaudesta vaan ahmin tietoa yleensäkin raskaudesta.
Enkä mitään ylimääräisiä hiven/vitamiinipillereitäkään popsinut paitsi magnesium-tabletteja. Kuulemma raskausaikana saattaa tulla öisin suonenvetokohtauksia, joten ihan vain niitä estääkseni lisämagnesiumia otin. Nyt jälkikäteen olen miettinyt, että kalaöljykapseleita olisi kannattanut myös ottaa. Niitä ihan suositellaan raskausaikana otettavan, koska tekevät hyvää omille ja sikiön aivoille. Nyt sitten olen alkanut niitä popsimaan.
Ja itse synnytykseen vinkkinä: Joskus joku lehdessä kirjoitti, että sellainen juomasekoitus, jota maratoonille osallistuvat usein tankkaavat (sisältää suoloja suonenvetoja estämään) olisi hyvää naukkailtavaa synnyttävälle äidille synnytyksessä. Ei sitä litratolkulla siellä juoda vaan isi voi vaikka pillillä antaa silloin tällöin kulauksen. Juoma antaa voimia ja estää niitä lihaskramppeja.
Synnytystähän on verrattu maratooniin (tosin armeijan täyspakkaus selässä...).
Liikunta oli minulla itselläni olematonta, kun jalat niin turvoksissa muutenkin.
- kultaköynnös
Hei
Täällä kyseltiin reumalaisten vointia raskauden aikana. Nyt voin lopultakin kertoa omakohtaisia kokemuksia näistä ensimmäisestä 6 raskausviikosta ja raskaaksi yrittämisestä.
Lääkitys on todellakin vähennettävä minimiin ennen kuin edes yritetään raskautta. Mutta mulle kävi niin, että trexanin poisjättö lisäsi tulehdusta parin kuukauden sisällä poisjätöstä. Sitten kun vielä jätin Enbrelin pois, niin tulehdus nousi pilviin, ja kortisonin käyttö alkoi olla luokkaa 25-30 mg/vrk. Eli yrittäminen meni tosi vaikeaksi ja sovittiinkin Heinolassa lääkäreiden kanssa, että pidän Enbrelin mukana kuvioissa siihen asti että raskaus todetaan. Näin siis tein, trexanin jätin 2-3 kk ennen yrittämistä pois ja lopulta tulin raskaaksi, 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Tosin me pidettiin useankin kuukauden taukoja välillä, laitoin lääkitykseni täysille ja kun kuntoni oli taas hyvä, niin sitten lähettiin laskemaan lääkitystä.
Ennen kun pystyin tekemään raskaustestin, niin arvasin sen olevan positiivinen, sillä mun olo oli ensimmäistä kertaa melko loistava (ei paljoa tulehdusta) vaikkakin sinnittelin kortisonilla ja salazopyrinillä. Nyt näiden viikkojen aikana välillä kunto heikkenee eli tulehdusta tulee, mutta välillä on tosi hyviäkin päiviä. Paljon paremmin nyt menee kuin silloin, kun yritettiin raskaaksi tuloa ja lääkitys oli minimissään. Mulla on mennyt kortisoni 7,5 mg/vrk ja sillä yritän sinnitellä tämän alkuraskauden. Mutta tiedän, että sitä voi satunnaisesti nostaa jopa 40 mg/vrk ilman että vauvalle olisi siitä suurta vaaraa.
Jos olen kipeä, niin otan panadolin 1 mg joita voi syödä vuorokaudessa 3. Tulehduskipulääkkeitä ei suositella mutta satunnaisesti sellaisen voi ottaa. Toinen vaihtoehto on vanha tuttu kylmäpakkaus. Muuta kotikonsteja kipuun ei ole, täytyy vaan levätä ja olla ressaamatta. Ja lääkäristä voi hakea kortisonipiikkejä tulehtuneisiin niveliin.
Tässäpä minun tarina. Jännityksellä odotan, kuinka tämä raskaus etenee noin voinnin puolesta. Olen kyllä yllättynyt, että minun niin aktiivinen ja tulehduksellinen reumasairaus on rauhoittunut alkuraskaudessa todella hyvin. Mutta olen varautunut myös siihen, että tulehdusta tulee ja sitten täytyy vain lääkäreiden kanssa neuvotella sen hoitamisesta, että itse jaksaa eteenpäin.
Kultaköynnös- nipsu
On hienoa kuulla että "Kultaköynnös" ei ole lannistunut vastoinkäymisistä ja on nyt raskaana. Onnea ja jaksamista jatkossakin!
- pupuli
Kiva kuulla, että tuo siis todellakin on mahdollista - raskaaksi tulo vaikka reumaa sairastaakin. Kiitos kertomuksestasi, itse olin jo luopunut koko kyseisestä raskausajatuksesta, mutta ehkä minunkin aika vielä koittaa! Ehkä sitä kaikesta selviää sittenkin.
- Hansu
pupuli kirjoitti:
Kiva kuulla, että tuo siis todellakin on mahdollista - raskaaksi tulo vaikka reumaa sairastaakin. Kiitos kertomuksestasi, itse olin jo luopunut koko kyseisestä raskausajatuksesta, mutta ehkä minunkin aika vielä koittaa! Ehkä sitä kaikesta selviää sittenkin.
Entinen opiskelukaverini oli sairastunut alle 2-vuotiaana reumaan. Hänellä on kolme tervettä lasta, vaikka lääkärit olivat kovasti vastustaneet raskauksia lääkkeiden vuoksi.
- tiikeriemo
Hansu kirjoitti:
Entinen opiskelukaverini oli sairastunut alle 2-vuotiaana reumaan. Hänellä on kolme tervettä lasta, vaikka lääkärit olivat kovasti vastustaneet raskauksia lääkkeiden vuoksi.
Pupuli ja muut: Hei, ei luovuteta, kaikki todellakin on mahdollista.
Niin, mullakin oli sellanen luulo, että omia lapsia en ikinä voi saada. Siis biologisia lapsia. Tuo luulo oli mulla noin 10 v! (oli kuulkaa aika monen itkun ja kriisin paikka) No, sitten lääkärinvaihdoksen myötä asiat tuli puheeksi ja sain heti kannustusta ja tukea! Voitte uskoa, että se oli kuin puoli maailmaa olisi saanut itselleen. Ihan uskomaton juttu! Mun lääkärini tosiaan kannusti ja sanoi myös sen, että hänen kokemus on, että reumalaiset "ovat hyvin sikiävää sakkia". Tottakai vaikeuksiin pitää varautua (sairaus ensin aktivoituu), mutta se vaan täytyy elää läpi ja katsella miten sitten menee.
Niin, itse varasin tosiaan gynegologille ajan tänään. Varmistetaan nyt, mitä varmistamaan tässä vaiheessa pystyy. Ja toisaalta haluaisin kuulla , mitä voi tehdä, että "tärppi" kävisi mahdollisimman pian alotusajankohdasta. Tuohan sitten on käytännössä "korkeimman kädessä".
Mutta tämmösiä ajatuksia mulla tänään. JA tosiaan, mun kokemus on, että lääkäreiden mielipiteissä on aika lailla eroja, koska mielipiteitähän nuo monet asiat on. Että otetaanko riskiä, ja minkä suurusta riskiä otetaan jne.
Mutta tsemppiä edelleen kaikille. Ja kirjotelkaa ajatuksianne! - Reuma-äiti
tiikeriemo kirjoitti:
Pupuli ja muut: Hei, ei luovuteta, kaikki todellakin on mahdollista.
Niin, mullakin oli sellanen luulo, että omia lapsia en ikinä voi saada. Siis biologisia lapsia. Tuo luulo oli mulla noin 10 v! (oli kuulkaa aika monen itkun ja kriisin paikka) No, sitten lääkärinvaihdoksen myötä asiat tuli puheeksi ja sain heti kannustusta ja tukea! Voitte uskoa, että se oli kuin puoli maailmaa olisi saanut itselleen. Ihan uskomaton juttu! Mun lääkärini tosiaan kannusti ja sanoi myös sen, että hänen kokemus on, että reumalaiset "ovat hyvin sikiävää sakkia". Tottakai vaikeuksiin pitää varautua (sairaus ensin aktivoituu), mutta se vaan täytyy elää läpi ja katsella miten sitten menee.
Niin, itse varasin tosiaan gynegologille ajan tänään. Varmistetaan nyt, mitä varmistamaan tässä vaiheessa pystyy. Ja toisaalta haluaisin kuulla , mitä voi tehdä, että "tärppi" kävisi mahdollisimman pian alotusajankohdasta. Tuohan sitten on käytännössä "korkeimman kädessä".
Mutta tämmösiä ajatuksia mulla tänään. JA tosiaan, mun kokemus on, että lääkäreiden mielipiteissä on aika lailla eroja, koska mielipiteitähän nuo monet asiat on. Että otetaanko riskiä, ja minkä suurusta riskiä otetaan jne.
Mutta tsemppiä edelleen kaikille. Ja kirjotelkaa ajatuksianne!Hei taas!
Tulin itsekin niin iloiselle mielelle luettuni rohkaisevan ja tunnelmaltaan positiivisen kirjoituksesi!
Eli jos nyt sitten haluaa varman päälle ottaa niin jonkinlaisena sääntönä olen kuullut sanottavan, että lasta pitäisi yrittää 3 päivän välein.
Ja jos laitat esim. Googleen hakusanaksi ovulaatiotesti, niin saat tietoa tärppäävimmän h-hetken ajankohdan löytämisestä.
Meillä tärppäsi hmmm... "laakista". Mutta en ollut käyttänyt e-pillereitä ehkäisyn tiimoilta ollenkaan (pahensi reumaa). En sitten tiedä vaikuttiko se.
Luultavasti vaikutti ekalla kerralla tärppäämiseen kuitenkin eniten se , kun ei ollut stressiä. Päädyimme tosi nopeasti lapsen hankintaan, kun lääkäri näytti vihreää valoa. Mitään ovulaatiotestejä emme käyttäneet ja yrityskin oli satunnaista. Päätettiin, että eletään kuten ennenkin, mutta ehkäisy pois.
Ei ennättänyt stressi tulla... Vaikka varauduimme 1/2 - 1 vuoden yrittämiseen.
Ilmoitahan itsestäsi gynellä käynnin jälkeen! Me täällä jäämme pitämään peukkuja, että kaikki menee hyvin! :-) - kultaköynnös
tiikeriemo kirjoitti:
Pupuli ja muut: Hei, ei luovuteta, kaikki todellakin on mahdollista.
Niin, mullakin oli sellanen luulo, että omia lapsia en ikinä voi saada. Siis biologisia lapsia. Tuo luulo oli mulla noin 10 v! (oli kuulkaa aika monen itkun ja kriisin paikka) No, sitten lääkärinvaihdoksen myötä asiat tuli puheeksi ja sain heti kannustusta ja tukea! Voitte uskoa, että se oli kuin puoli maailmaa olisi saanut itselleen. Ihan uskomaton juttu! Mun lääkärini tosiaan kannusti ja sanoi myös sen, että hänen kokemus on, että reumalaiset "ovat hyvin sikiävää sakkia". Tottakai vaikeuksiin pitää varautua (sairaus ensin aktivoituu), mutta se vaan täytyy elää läpi ja katsella miten sitten menee.
Niin, itse varasin tosiaan gynegologille ajan tänään. Varmistetaan nyt, mitä varmistamaan tässä vaiheessa pystyy. Ja toisaalta haluaisin kuulla , mitä voi tehdä, että "tärppi" kävisi mahdollisimman pian alotusajankohdasta. Tuohan sitten on käytännössä "korkeimman kädessä".
Mutta tämmösiä ajatuksia mulla tänään. JA tosiaan, mun kokemus on, että lääkäreiden mielipiteissä on aika lailla eroja, koska mielipiteitähän nuo monet asiat on. Että otetaanko riskiä, ja minkä suurusta riskiä otetaan jne.
Mutta tsemppiä edelleen kaikille. Ja kirjotelkaa ajatuksianne!Kiitokset jaksamistoivotuksista! Ei todellakaan kannata luovutta, vaikka on varauduttava rankkaan raskausaikaan ja mahdollisesti jo yritysaikaan, sillä aina ei voi tietää, milloin tärppää. Mäkin olen kuvitellut koko reuma-aikani (15 v) että tuskin tulen koskaan saamaan omia lapsia, yksi lääkäri jopa ilmaisi asian suoraan, että koskaan se ei ole mahdollista mun kohdalla! Mutta toiset lääkärit kannustaa, ja pitävät sitä normaalina elämänvaiheena myös reumalaisille!! Onneksi!!
Meillä tärpissä auttoi lääkityksen tarkka suunnittelu, ovistikut ja hormoonilääkitys (glomifen). Mutta tärppi voi käydä ilman noitakin ja heti ensiyrittämällä. Nimittäin kun lääkitystä vähennetään, niin yleensä tulehdus alkaa jylläämään, ja mitä vähemmän on tulehdusta niin sitä paremmat mahdolisuudet on kiinnittymiseen. Eli kannattaa panostaa heti ensimmäiseen kuukauteen, kun yritys on sallittu lääkityksen puolesta! Ja jos kunto heikkenee hurjasti, kuten mulla, niin keskutella uudelleen reumalääkäreiden kanssa tämä lääkityspuoli. On kuitenkin muutamia lääkkeitä, joita voidaan käyttää raskaanakin ollessa (samoin myös yrityksen aikaan) ja joista ei ole haittaa sikiölle.
Eli tsemppiä ja voimia yritykseen, eikä kannata lannistua vaikka heti ei onnistuisikaan!
kultaköynnös
- Mira
Hei!
Minä olen sairastanut reumaa 17 vuotta, olen 33 vuotias. Minulla on yksi lapsi ennestään ja suunnitteilla on toinen... Ennen edellistä raskautta minulla oli lääkityksenä muistaakseni salazopyrin oxiklorin ja kultalääkitys ja ne lopetin kun sain tietää olevani raskaana. Raskausaikana olin elämäni kunnossa, minulla ei ollut ollenkaan reuman oireita. Kerrankin sai nauttia kun voi kävellä kivuitta. Kun vauva syntyi, imetin häntä kolme kuukautta ja sen jälkeen oli pakko aloittaa lääkitys koska nivelet menivät kamalan kipeiksi.
Tällähetkellä lääkitykseni on sandimmun neoral oxiklorin ja trexan ja suurin huoleni niistä on tuo trexan!! Uskaltaako siihen luottaa että trexan on poistunut elimistöstä kolmen kuukauden kuluttua sen lopettamisesta. Itsestä tuntuu että kyllä siinä lääkkeessä pitää olla pitempi tauko ennen raskautta... on aika kauheaa pelätä koko raskausaika sitä että onko trexan aiheuttanut vauvalle vaurioita. Olisipa olemassa joku testi millä testata lääkkeen poistuminen elimistöstä. Tällaisia asioita minä mietin, mutta luulen että jokainen joka käyttää säännöllistä lääkitystä miettii jossain vaiheessa samaa.
Aurinkoista kevättä teille kaikille!- nivelreumaa sairastava
Kopioin tähän jutun, jonka luin vähän aikaa sitten Reuman asiantuntijapalstalta.
Netissä törmää väitteeseen, että reumalääkkeiden vuoksi on suuri riski saada epämuodostunut lapsi. Lääkkeistä pahin on kuulemma metotreksaatti. Tilanne kai pahenee, jos ei ole noudattanut varoaikaa lääkkeen käytön lopettamisen ja raskaaksitulon välillä. Silti vaikea uskoa, että väite olisi totta.
Vastaus, Jukka Martio, dosentti, reumatologi:
Kaikenlaista sitä väitetään, minun silmiini ei väite ole osunut. Epämuodostumien riskiä voidaan pitää vähäisenä. Juuri ilmestynyt tutkimus, jossa metotreksaattia raskauden aikana saaneiden äitien lapsia oli tutkittu, johti tulokseen, jonka mukaan epäiltiin, ettei metotreksaatilla ole vaikutusta minkään epämuodostuman syntyyn. Ehdotettu varoaika on määritelty aivan teoreettisin perustein eikä sillä ehkä ole mitään merkitystä. Silti annetut ohjeet on toistaiseksi syytä ottaa tosissaan. Metotreksaatti on siis melko viaton, eräät harvoin käytetyt reumalääkkeet voivat olla huolestuttavampia. - tiikeriemo
nivelreumaa sairastava kirjoitti:
Kopioin tähän jutun, jonka luin vähän aikaa sitten Reuman asiantuntijapalstalta.
Netissä törmää väitteeseen, että reumalääkkeiden vuoksi on suuri riski saada epämuodostunut lapsi. Lääkkeistä pahin on kuulemma metotreksaatti. Tilanne kai pahenee, jos ei ole noudattanut varoaikaa lääkkeen käytön lopettamisen ja raskaaksitulon välillä. Silti vaikea uskoa, että väite olisi totta.
Vastaus, Jukka Martio, dosentti, reumatologi:
Kaikenlaista sitä väitetään, minun silmiini ei väite ole osunut. Epämuodostumien riskiä voidaan pitää vähäisenä. Juuri ilmestynyt tutkimus, jossa metotreksaattia raskauden aikana saaneiden äitien lapsia oli tutkittu, johti tulokseen, jonka mukaan epäiltiin, ettei metotreksaatilla ole vaikutusta minkään epämuodostuman syntyyn. Ehdotettu varoaika on määritelty aivan teoreettisin perustein eikä sillä ehkä ole mitään merkitystä. Silti annetut ohjeet on toistaiseksi syytä ottaa tosissaan. Metotreksaatti on siis melko viaton, eräät harvoin käytetyt reumalääkkeet voivat olla huolestuttavampia.Heip. Ilmestyn taas pitkästä aikaa... Luulin, että tämä oli jo haudattu tämä aihe.
Kuulin gyneltä, että treksania annetaan kohdunulkopuolisessa raskaudessa ja varoaikaa ei ole. Eli annettava annostus on aika iso (mg/ihmisen kg) ja tosiaan lasta voi alkaa taas yrittämään ilman varoaikoja. Gynis ehdotti, että kannattaa ottaa jutuksi oman lääkärin kanssa. Sanoi, että tuo varoaika on vanha käytäntö, mutta ettei sillä ole tekemistä todellisten riskien kanssa.
Eli näin kuultua...
Minkä ikäisenä Mira sait ekan lapsesi? - Mira
tiikeriemo kirjoitti:
Heip. Ilmestyn taas pitkästä aikaa... Luulin, että tämä oli jo haudattu tämä aihe.
Kuulin gyneltä, että treksania annetaan kohdunulkopuolisessa raskaudessa ja varoaikaa ei ole. Eli annettava annostus on aika iso (mg/ihmisen kg) ja tosiaan lasta voi alkaa taas yrittämään ilman varoaikoja. Gynis ehdotti, että kannattaa ottaa jutuksi oman lääkärin kanssa. Sanoi, että tuo varoaika on vanha käytäntö, mutta ettei sillä ole tekemistä todellisten riskien kanssa.
Eli näin kuultua...
Minkä ikäisenä Mira sait ekan lapsesi?Olin 23 vuotias. Reumaa olin silloin sairastanut noin kuusi vuotta. Raskaaksi tulin heti kun aloimme yrittämään, joten ei minun käyttämät lääkkeet ainakaan vaikuttaneet hedelmöittymiseen.
Tuo oli tosi kiva kuulla että trexan ei ehkä olekaan niin vaarallinen kuin mitä siitä puhutaan. Tuosta asiasta on kauhean vaikea saada tietoa, tuntuu että joka lääkäri on eri mieltä lääkkeen vaarallisuudesta. Kiitos sinulle tiedosta! - tiikeriemo
Mira kirjoitti:
Olin 23 vuotias. Reumaa olin silloin sairastanut noin kuusi vuotta. Raskaaksi tulin heti kun aloimme yrittämään, joten ei minun käyttämät lääkkeet ainakaan vaikuttaneet hedelmöittymiseen.
Tuo oli tosi kiva kuulla että trexan ei ehkä olekaan niin vaarallinen kuin mitä siitä puhutaan. Tuosta asiasta on kauhean vaikea saada tietoa, tuntuu että joka lääkäri on eri mieltä lääkkeen vaarallisuudesta. Kiitos sinulle tiedosta!Joo, tosiaan on itellekin ollu tosi huoli lääkkeistä. Ja ylipäätään, voinko saada lapsia. Kiva kuulla Mira sun raskaaksi tulosta.
Miten aloit oireilla lapsen synnyttyä? Ja alkoiko oireilu heti, vai muutaman kk:n kuluttua? Miten nopeasti sait avun lääkityksen aloitettuasi?
Tsemppiä sulle paljon. Itse olen "suunnitellut" asiaa todella huolella, kaikki mahdoliset asiat on kalenterissa, aion esittää aikataulusuunnitelmia lääkärille tässä kuussa, kun menen vastaanotolle (menkat, ovulaatiot, lääketauot ym. kalenterissa). Toivon todella, että itelläkin kävis säkä sen nopean hedelmöittymisen suhteen! - Mira
tiikeriemo kirjoitti:
Joo, tosiaan on itellekin ollu tosi huoli lääkkeistä. Ja ylipäätään, voinko saada lapsia. Kiva kuulla Mira sun raskaaksi tulosta.
Miten aloit oireilla lapsen synnyttyä? Ja alkoiko oireilu heti, vai muutaman kk:n kuluttua? Miten nopeasti sait avun lääkityksen aloitettuasi?
Tsemppiä sulle paljon. Itse olen "suunnitellut" asiaa todella huolella, kaikki mahdoliset asiat on kalenterissa, aion esittää aikataulusuunnitelmia lääkärille tässä kuussa, kun menen vastaanotolle (menkat, ovulaatiot, lääketauot ym. kalenterissa). Toivon todella, että itelläkin kävis säkä sen nopean hedelmöittymisen suhteen!Hei! Minulla alkoivat oireet aika pian, noin 3 viikkoa synnytyksestä mutta yritin olla ilman lääkkeitä mahdollisimman pitkään. Kun vauva oli kolme kuukautta vanha niin silloin oli pakko aloittaa lääkkeet. Ehkä olisi pitänyt aloittaa heti ensioireiden tultua...
Mulla on ollut noiden lääkkeiden kans hakemista, tuntui ettei mikään tehonnut joten silloinkin meni aikaa ennenkuin lääkkeet alkoivat vaikuttaa. Muistan, että paljoa en voinut vauvaa ulkoiluttaa koska käveleminen oli tuskaista. Kateellisena katsoin kun "terveet äidit" pukkasivat vauvanvaunuja ja itse en voinut...
Paljon puhutaan, että reuma pahenee aina vauvan syntymän jälkeen niin ei minulla ole pahentunut. Ihan samanlaisena on pysynyt.
Kyllähän raskaus pitää huolella suunnitella, meidän kaikkien säännöllistä lääkitystä käyttävien. Kiva kun tällä palstalla on nykyään puhuttu paljon ko. asiasta. Yritin puoli vuotta sitten viritellä samasta aiheesta keskustelua mutta eipä tullut kommentteja :-).
Olen kyllä hengessä mukana sinun raskausyrityksessä, annahan kuulua välillä itsestäsi. Toivottavasti tärppää heti!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Henkirikos kiuruvedellä
Poliisi tutkii maaliskuussa tapahtunutta 50 luvulla syntyneen kuolemaa henkirikoksena. Missä päin tälläinen sattunut1163818Ketkä haukkuu suomalaisten ÄO:tä?
Siinä on kaksi vaihtoehtoa, joko siis rutiköyhä vajaaälyinen vasuri tai venäläinen. Kyllähän täällä käy suomenvenäläisi1523761Diesel-ammattilainen kehuu Sanna Marinia
"Sanna Marinin (sd) hallitus loi neljä vuotta sitten väliaikaisen polttoainetukijärjestelmän, kun energianhinnat nousi242554Pitkänperjantain kunniaksi tekoälyn analyysi Riikka Purran kirjoituksesta
🧠 Mitä se kertoo "riikka"-nimimerkin lähijunassa tapahtuneesta? 1. Asenteellinen ja epäasiallinen sävy: Kirjoitus purs52335100 prosentin perintövero korjaisi myös Hitas-ongelman
Moni ei uskalla kieltäytyä perinnöstä maineen menettämisen uhalla, joten sitten tulee näitä tilanteita, joissa joutuu es302148Olen aika varma
että meidän tiemme risteäminen oli ainutkertainen tapahtuma elämässäni. En tule koskaan kohtaamaan ketään muuta, joka sa481332Läpäiseekö Martina Aitolehti Erikoisjoukot - kyllä vai ei?
Martina Aitolehti on pärjännyt mainiosti Erikoisjoukoissa. Yrittäjä on mielipiteiltään napakka ja hän sivaltaakin koulut361175Ei ne päivät ole samanlaisia...
Toisena hymyillään ja katsellaan silmiin, toisena taas tuntuu ettei edes tunneta toisiamme, vältellään ja katseet ei vah33922- 139917
Poika. Edes suuret lyyrikot eivät auta kostonhimoista.
Kostonhimotutkani tuuttaa, etkä saa minua astumaan estradille. Korkeintaan välillä hiukan kutittelen...112824