Mä kirjotan ylioppilaaks tänä keväänä. Mua alko ahdistaa ne juhlat kamalasti ja ehdotin jo että jätettäis koko juhlat väliin, mutta perheppä ei sellasta halunnut kuullakaan. Ajattelin vaan etten halua mennä ihrat löllyen koko koulun eteen lakkia hakemaan tai keikistellä koko suvun ja tuttavapiirin edessä jossain typerän näköisessä juhlatamineessa, joka ei istu.
Viimeksi kun oli isot juhlat, serkun häät v.2002 ostin jakkupuvun niitä varten. Senkin etsiminen oli täyttä helvettiä. Meni koko päivä ostoskeskuksessa ja siinä sivussa hermotkin, mutta löytypä lopulta sopiva, istuva ja mieluisa.
Nyt päätin että aion mahtua siihen jakkupukuun ylppäreissä. Se puku istu ja näytti hyvältä ja jumankauta minähän puen sen päälle kesäkuun neljäntenä! :) Taisin vaan silloin painaa noin 70 kiloa (tai jotain sinnepäin, en edes muista aikaa jolloin olisin painanut alle 70). Nyt kiloja oli tullut 93. Nyt olen päässyt jo 88:aan ja en aio luovuttaa. Syömishimo on välillä hillitön, mutta ajattelen vaan niitä juhlia ja sitä pukua ja kuinka haluan tällä kertaa oikeasti onnistua että voisin olla aidosti tyytyväinen itseeni sinä päivänä.
Keinot on yksinkertaset, syön mahdollisimman vähän ja vain silloin kun mulla on oikeasti nälkä ja kaiken teen kevyemmän kaavan mukaan. Tällä kertaa tää onnistuu! Yleensä olen mokannut siinä, että teen kaiken liian vaikeasti ja ankarasti, mistä seuraa että väsyn, kyllästyn ja alan taas ahmia. Nyt en laske kaloreita enkä kyttää kamalasti. Teen vaan parhaani ja jos sattuis tulemaan repsahdus, niin nyt en aio masentua siitä ja jäädä mätänemään ahmimiseen vaan aion ryhdistäytyä heti, enkä vasta sitten kun olen lihonut taas kymmenen kiloa...
Tässä tulee kyllä vielä monta perkelettä ja sadatusta ennenkun se puku mahtuu, mutta en anna periks. En vaikka mikä olis.
Toivottakaa onnea! Tällä kertaa mä teen tän!
Viimeksi kun oli isot juhlat, serkun häät v.2002 ostin jakkupuvun niitä varten. Senkin etsiminen oli täyttä helvettiä. Meni koko päivä ostoskeskuksessa ja siinä sivussa hermotkin, mutta löytypä lopulta sopiva, istuva ja mieluisa.
Nyt päätin että aion mahtua siihen jakkupukuun ylppäreissä. Se puku istu ja näytti hyvältä ja jumankauta minähän puen sen päälle kesäkuun neljäntenä! :) Taisin vaan silloin painaa noin 70 kiloa (tai jotain sinnepäin, en edes muista aikaa jolloin olisin painanut alle 70). Nyt kiloja oli tullut 93. Nyt olen päässyt jo 88:aan ja en aio luovuttaa. Syömishimo on välillä hillitön, mutta ajattelen vaan niitä juhlia ja sitä pukua ja kuinka haluan tällä kertaa oikeasti onnistua että voisin olla aidosti tyytyväinen itseeni sinä päivänä.
Keinot on yksinkertaset, syön mahdollisimman vähän ja vain silloin kun mulla on oikeasti nälkä ja kaiken teen kevyemmän kaavan mukaan. Tällä kertaa tää onnistuu! Yleensä olen mokannut siinä, että teen kaiken liian vaikeasti ja ankarasti, mistä seuraa että väsyn, kyllästyn ja alan taas ahmia. Nyt en laske kaloreita enkä kyttää kamalasti. Teen vaan parhaani ja jos sattuis tulemaan repsahdus, niin nyt en aio masentua siitä ja jäädä mätänemään ahmimiseen vaan aion ryhdistäytyä heti, enkä vasta sitten kun olen lihonut taas kymmenen kiloa...
Tässä tulee kyllä vielä monta perkelettä ja sadatusta ennenkun se puku mahtuu, mutta en anna periks. En vaikka mikä olis.
Toivottakaa onnea! Tällä kertaa mä teen tän!
Vastaukset 4
Vanhimmat
toi on just hyvä kun sulla on noin kongreettiset tavoitteet, sä tiedät mihin sä pyrit! :D ja toi on kasn ihan totta et yleensä yrittää jotain ihan mahotonta ja väsyy helposti. siis ainoa oikea tapa on elämäntapamuutokset terveellisempään ja kevyempään ja säännöllisempään suuntaan :D onnea sulle ja kerrothan sit miten pärjäilet ku lähestyt tavotettas! :D
Pikkupaniikki auttaa kummasti motivoimaan ;)
Oon mä ennenki ajatellu että ai miten kiva ois mahtua taas kaikkiin liian pieniin vaatteisiin, mitä on komerot pullollaan, kun ei niitä silti raaski heittää pois. Nyt tuntuu että on tosiaan tosi kyseessä eikä varaa epäonnistua. Olen muutenkin niitä ihmisiä, että koulussakin teen kaiken parhaiten ja tehokkaimmin juuri viime tipassa :)
mulla on myös keväällä lakkiaiset ja tarkotuksena ois hoikistua entisiin mittoihin siihen mennessä!on erittäin helppo lipsumaan ruuan suhteen mut kai se on pakko yrittää jos meinaan johonki mekkoon mahtua!
Mä uskon et sä tuut mahtuu siihen pukuun sillo ylppäripäivänä!! Ihan varmasti =) Kaikilla on välil vaikeeta laihdutuksen suhteen (myös mulla), mutta voihapan sit tavoitteen saavutettua olla entistä tyytyväisempi itteensä!
Jaksamista sulle =)