Hei!
Mikä juttu on se, että merkkipäivien muistaminen/muistamatta jättäminen tuntuu olevan naisille niin hirveän iso asia. Useimmille vielä tuntuu olevan tärkeää se, että silloin saa suuria lahjoja tai mennään syömään/pariisiin tms. Olen itse poikkeus siinä, etten juurikaan välitä materiaalista. Toki on kivaa jos mies synttäripäivänä pussailee ja sanoo rakastavansa mutta en loukkaannut siitä ellei hän muista onko se synttäripäiväni tai ei. Toisaalta ehkä saan tuota hellyyttä niin paljon, ettei tarvitse sitä erityisesti yhtenä päivänä. Paljon mielummin otan siis vastaan niitä suukkoja, niskahieromisia, rakkauksia kuin timantteja tms.
Mikä juttu on se, että merkkipäivien muistaminen/muistamatta jättäminen tuntuu olevan naisille niin hirveän iso asia. Useimmille vielä tuntuu olevan tärkeää se, että silloin saa suuria lahjoja tai mennään syömään/pariisiin tms. Olen itse poikkeus siinä, etten juurikaan välitä materiaalista. Toki on kivaa jos mies synttäripäivänä pussailee ja sanoo rakastavansa mutta en loukkaannut siitä ellei hän muista onko se synttäripäiväni tai ei. Toisaalta ehkä saan tuota hellyyttä niin paljon, ettei tarvitse sitä erityisesti yhtenä päivänä. Paljon mielummin otan siis vastaan niitä suukkoja, niskahieromisia, rakkauksia kuin timantteja tms.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse en ole nainen, joten arvailen että sillä mitataan miehen välittämistä ja rakkautta. Naisella on mielikuva minkälainen suhde pitää olla ja siihen kuuluu merkkipäivinä muistaminen. Saa tuntemaan rakastetuksi, välitetyksi. Erityisesti naisen syntymäpäivä pitää olla miehen tärkein päivä maailmassa, sillä nainen mittaa olemisensa tärkeyttä miehen elämässä. Näillä tapahtumilla on siis symbolinen merkitys naisen tunnekentässä.
Itse välitä myöskään tavarasta tai väkinäisistä muistamispäivistä, mielummin huomioin/tulen huomioiduksi teoin, sanoin ja elein jokapäivä. Olen silti toteuttanut naisen haaveita hyvän mielen tuottamiseksi, tokikaan ei ole tarvittu megalomaniaa lahjoissa. Tärkeintä naiselle on ollut muistaminen. Eihän se ole minulta pois jos toinen tulee mitättömistä pikkujutuista niin onnelliseksi.
Minä olen vähään tyytyväinen ja onnellinen. En halua isoja kukkakimppuja, en koruja joita en edes pidä enkä muutakaan roinaa. Miehelläni oli tapana ostaa suuri kimppu aina hääpäivänä, mutta pyysin olla ostamatta sellaisia kun vähempikin ajaa saman asian.
Niin. Minusta on kyse siitä, että kaikki päivät eivät ole sitä samaa. On juhlapäiviä ja on arkipäiviä. Jos ei ole koskaan juhlaa, arkikin tuntuu tosi ikävältä. Ajatelkaapa vaikka perjantaita.... on ihanaa kun on perjantai.. viikonloppu edessä, hieman lomaa...
Synttärit, hääpäivät, nimipäivät..ne tuovat muutosta arkipäivään, ne tuovat juhlaa. Kaikki me sitä tarvitsemme. Mekin, jotka emme niin lahjoista välitä....
mutta minä en ainakaan välitä juhlapäivistä erityisemmin. Ei minulla mitään niitä vastaankaan ole, mutta kotiäitinä ja koti-ihmisenä olen täysin tyytyväinen arkiseen elämään. En tunne itseäni stressaantuneeksi, ja siitä voikin johtua etten kaipaa viikonloppuja. Joten, minun tapauksessani arki ei ole ikävää.
En loukkaannu minäkään.Eli tänne kirjoittaa vaan ne,jotka ei loukkaannu. Itse päätin jo aikoinani,ettei syntymäpäivillä,hääpäivillä tms.ole merkitystä sillai että miehen pitäisi muistaa minua. Johtuneeko siitä että äitini ei koskaan pitänyt mistään mitä isäni hänelle osti,kaikki meni pieleen. Jos liitossani muistamme toisiamme merkkipäivinä tai jos vaan minä muistan,se on ihan omaa haluamista eikä pidä loukkaantua ellei toinen halua samalla tavalla muistaa.Arkipäivä on kaikista tärkein;halit,pusut ja kaikki ihanat sanat ja toisen huomioiminen arkisissa asioissa. Merkkipäivä on vaan yksi päivä.
Me olemme varmasti niitä onnellisimpia vaimoja. Se, että näkee miehensä pitkän työpäivän jälkeen ja vielä hymyilevänä on arkipäivän onnea parhaimmasta päästä.
Niinpä. Kuitenkin olen sitä mieltä, että jokainen meistä kaipaa arkeensa jotain juhlaa, joskus. Ei ole kyse lahjojen määrästä tai laadusta. On kyse juhlasta. Jokainen meistä tarvitsee juhlaa arkea piristämään. Minä toivon mieheni muistavan hääpäivämme, en ollenkaan lahjojen toivossa vaan, jotta voisimme yhdessä juhlia.....jotta arki hetkeksi katkeaisi.
Miesystäväni tarjosi minulle naistenpäivän kunniaksi ihanan kynttiläillallisen ja muistipa kertoa, kuinka ihana nainen hänen mielestään olen. Se juhlisti tavallista arkea ja piristi koko loppuviikoksi!