Kerron teille erään ns. hankalan työntekijän tarinan. Työskentelen yrityksessä, jossa mikään ei toimi. Työolosuhteissa olisi paljon parannettavaa, työvälineet ovat puutteelliset, turvallisuusasiat retuperällä ja palkkalaskenta laskee työntekijöiden palkat usein alakanttiin. Muun muassa nämä asiat ovat pielessä, muitakin on.
Meillä on luottamusmies, mutta hän ei saa mitään aikaan. Silti vaaleista toiseen hän saa jatkaa, sillä moni vanha työntekijä äänestää häntä pelkästä tottumuksesta. Ja onhan hän sympaattinen kaveri.
Kuitenkin meillä on alati kasvava joukko niitä, jotka ovat havahtuneet siihen, että jotain pitäisi tehdä. No, koska minä olen ärhäkkä luonne, he ovat ottaneet minut tukihenkilökseen, jonkinlaiseksi varjoluottamusmiehekseen.
Olen ensin vienyt heidän asioitaan esimiehille, mutta mikään asia ei ole liikahtanut eteenpäin. Seuraavaksi olen keskustellut epäkohdista päällikön kanssa, mutta hän tukee täysin esimiehiä. Olen pyytänyt apua liitosta, mutta siellä ei hyväksytä virkatien eli luottamusmiehen ohittamista. Hän kuulemma tekee kaiken voitavansa.
Tämän toiminnan johdosta olen itse joutunut tarkkailun alle. Minulle on alettu antaa siirtoja nykyisestä, melko kiinnostavasta työstäni vähemmän kiinnostaviin ja huonommin palkattuihin töihin. Minulle on pidetty puhutteluja minuutin myöhästymisistä ja työtehon 5 %:n heikkenemisestä. Olen saanut kirjallisen huomautuksen, kun istuin toisen osaston taukohuoneessa. Työterveysaseman lääkäri ei enää myönnä minulle sairaslomaa 37,9 asteen kuumeesta, sairasloman uusi raja on nykyään 38 astetta.
Olen silti keksinyt keinot, joilla asioihin voidaan vaikuttaa. Yhtiön ylemmästä johdosta nimittäin löytyy henkilöitä, jotka ymmärtävät työntekijän heikkoja olosuhteita - kun ensimmäisen kerran niistä kuulevat! Keskijohto ja esimiestaso eivät ylemmän johdon mukaan ole tiedottaneet ongelmista mitään, ja luottamusmieskin on ollut tyytyväinen. Nyt asiat ovat alkaneet vähitellen muuttua. Moni asia onkin yht'äkkiä huomattu virheelliseksi. Epäkohtiin on tartuttu, kun käsky ylhäältä on tullut.
Miksi kirjoitin tämän? En valittaakseni, sillä olen itse valinnut tieni. Kirjoitin, koska haluan kertoa oikeudenmukaisuutta janoaville työntekijöille, millaista kohtelua he saavat osakseen jos tarttuvat epäkohtiin. Ja ennen kaikkea: asioita voidaan muuttaa, jos ei anneta periksi vaan pysytään taipumattomina ja etsitään oikeat keinot.
Meillä on luottamusmies, mutta hän ei saa mitään aikaan. Silti vaaleista toiseen hän saa jatkaa, sillä moni vanha työntekijä äänestää häntä pelkästä tottumuksesta. Ja onhan hän sympaattinen kaveri.
Kuitenkin meillä on alati kasvava joukko niitä, jotka ovat havahtuneet siihen, että jotain pitäisi tehdä. No, koska minä olen ärhäkkä luonne, he ovat ottaneet minut tukihenkilökseen, jonkinlaiseksi varjoluottamusmiehekseen.
Olen ensin vienyt heidän asioitaan esimiehille, mutta mikään asia ei ole liikahtanut eteenpäin. Seuraavaksi olen keskustellut epäkohdista päällikön kanssa, mutta hän tukee täysin esimiehiä. Olen pyytänyt apua liitosta, mutta siellä ei hyväksytä virkatien eli luottamusmiehen ohittamista. Hän kuulemma tekee kaiken voitavansa.
Tämän toiminnan johdosta olen itse joutunut tarkkailun alle. Minulle on alettu antaa siirtoja nykyisestä, melko kiinnostavasta työstäni vähemmän kiinnostaviin ja huonommin palkattuihin töihin. Minulle on pidetty puhutteluja minuutin myöhästymisistä ja työtehon 5 %:n heikkenemisestä. Olen saanut kirjallisen huomautuksen, kun istuin toisen osaston taukohuoneessa. Työterveysaseman lääkäri ei enää myönnä minulle sairaslomaa 37,9 asteen kuumeesta, sairasloman uusi raja on nykyään 38 astetta.
Olen silti keksinyt keinot, joilla asioihin voidaan vaikuttaa. Yhtiön ylemmästä johdosta nimittäin löytyy henkilöitä, jotka ymmärtävät työntekijän heikkoja olosuhteita - kun ensimmäisen kerran niistä kuulevat! Keskijohto ja esimiestaso eivät ylemmän johdon mukaan ole tiedottaneet ongelmista mitään, ja luottamusmieskin on ollut tyytyväinen. Nyt asiat ovat alkaneet vähitellen muuttua. Moni asia onkin yht'äkkiä huomattu virheelliseksi. Epäkohtiin on tartuttu, kun käsky ylhäältä on tullut.
Miksi kirjoitin tämän? En valittaakseni, sillä olen itse valinnut tieni. Kirjoitin, koska haluan kertoa oikeudenmukaisuutta janoaville työntekijöille, millaista kohtelua he saavat osakseen jos tarttuvat epäkohtiin. Ja ennen kaikkea: asioita voidaan muuttaa, jos ei anneta periksi vaan pysytään taipumattomina ja etsitään oikeat keinot.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No mutta, tuohan oli kuin meiltä!