Avaimet onneen..

ehkä se rakkaus kasvaa ajan kanssa.. ja mies on lapselleni isä, eikä lapsen elämässä toista isää ole koskaan ollutkaan..joten mielestäni lapsi ei tässä kärsi, vaan hänellä on kaksi tasapainoista vanhempaa..

Kestävään suhteeseen tarvitaan myös luottamusta ja toisen kunnioittamista ja niitä kyllä on..

Loppujen lopuksi koen eläväni hyvässä suhteessa vaikkakin se rakkaus on nyt hukassa.. ja mies kuitenkin tietää tunteeni ja ajatukseni..

ap kirj kirjoitti:

ehkä se rakkaus kasvaa ajan kanssa.. ja mies on lapselleni isä, eikä lapsen elämässä toista isää ole koskaan ollutkaan..joten mielestäni lapsi ei tässä kärsi, vaan hänellä on kaksi tasapainoista vanhempaa..

Kestävään suhteeseen tarvitaan myös luottamusta ja toisen kunnioittamista ja niitä kyllä on..

Loppujen lopuksi koen eläväni hyvässä suhteessa vaikkakin se rakkaus on nyt hukassa.. ja mies kuitenkin tietää tunteeni ja ajatukseni..

se rakkaus ois jo 'näkynyt'.. ja kyllä, lapsi huomaa tuollaiset asiat..

katja kirjoitti:

se rakkaus ois jo 'näkynyt'.. ja kyllä, lapsi huomaa tuollaiset asiat..

Huomaa..tiedän sen ja jos todella tilanne menee sellaiseksi että lapsi huomaa tai kärsii niin tottakai lähden..se on kuitenkin se tärkein.. Mutta kyllä meillä halataan ja pussaillaan ja pidetään toisia hyvänä ja kyllähän sitä rakkautta on ollut ja se on näkynyt..nyt se vaan on hiipunut..

rakkautta todellakin on niin monen laista ja jotkut pärjää ilman ja jotkut ei..

ap kirj kirjoitti:

Huomaa..tiedän sen ja jos todella tilanne menee sellaiseksi että lapsi huomaa tai kärsii niin tottakai lähden..se on kuitenkin se tärkein.. Mutta kyllä meillä halataan ja pussaillaan ja pidetään toisia hyvänä ja kyllähän sitä rakkautta on ollut ja se on näkynyt..nyt se vaan on hiipunut..

rakkautta todellakin on niin monen laista ja jotkut pärjää ilman ja jotkut ei..

luulis sen miehen haluavan vastarakkautta.. empä olekkaan ennen kuullut rakkaus suhteesta, missä ei ole rakkautta.

olen itsekin miettinyt monesti, että miksi siitä rakkaudesta paasataan niin suurella äänellä..ei se kuitenkaan yksin riiitä kantamaan sitä suhdetta kokoaikaa.. ja jos pohjalla on toisesta välittäminen, luottaminen, ystävyys ja kunnioitus niin eiköhän ne kanna kuitenkin pidemmälle kuin se rakkaus yksin.. rakkaus on sokeaa, se on polttavaa, kipeää, riipivää, se on niin montaa eri asiaa, mutta se on myös välittämistä..mikä niistä on voimakkain, tärkein tai kantavin, sen kai tietää jokainen omalla kohdallaan..

Minun palava, kuuma, kipeä rakkauteni on hukassa, mutta mielestäni se ei ole syy luovuttaa.. kyllä sen vielä löydän..

"Rakkaus on hukassa, kadonnut tai kaapattu.
En löytänyt sitä sängyn alta, en kaapin takaa enkä edes noista vanhoista kurasista saappaistasi.
Ajoinko sen pois vai lähtikö se itse, ottiko joku sen mukaansa lupaani kysymättä?
Näitkö sen hetken kun sen hukkasin, näitkö sen käsistäni karkaavan.. jossain se etsii minua, odottaa löytäjäänsä. "

Mä olen aina miettinyt sitä,kun ne elokuvat loppuu siihn suureen suudelmaan ja torvien toitotukseen, että mitä sen jälkeen tapahtuu...

Onnellinen pariskunta menee kotiinsa, tekee ruokaa, siivoaa ja luultavasti rakastelee ja seuraavana aamuna alkaa askareet alusta ja arki. Mutta harmi kun tätä ei näytetä noissa suuren suurissa rakkauselokuvissa... harmi.

ihmiset saavat rakkaudesta aivan omituisen kuvan. Niin ja seksistäkin (pornofilmit).

Mutta kuitenkin asiaan siis.

Mun mielestäni, tuo on ihan luonnollista jos nuo "rakkaudentunteet" hiipuvat välillä. Koska ei ihminen ole mikään kone, jolla koko ajan on ON-painike fiiliksissä päällä. Me tunnetaan vihaa, rakkautta, surua, iloisuutta jne. Eikä mikään näistä tunteista ole koko ajan "päällä". Eikö?

Ja varsinkin jos olet 24 h. toisen ihmisen seurassa, niin ei mikään ihme jos tulee riitoja ja tuntuu, ettei enää rakasta, koska se toinen on koko ajan siinä. Ei ole normaalia ja luonnollista katsella "koko" ajan toisen ihmisen pärstää, ilman että siitä tulsii jotain seurauksia.
Pistetäänpä vaikkapa parhaimmat kaverukset olemaan toistensa seurassa vaikkapa parisen kuukautta, kummallakaan ei ole töitä, ja kumpikin käyvät kylässä samoissa paikoissa samaan aikaan. Kyllä siinä hermot menee jommalla kummalla. Ja sitten kun heidät erotetaan niin luulempa, että vähään aikaan kumpikaan ei halua toista nähdä.
Tämä siis jo kaveruksilla, mites sitten pariskunnilla?

Mielestäni ollaanpa sitten parisuhteessa tai kavereita, yhtälailla ihmiset ttarvitsevat omaa tilaa ja aikaa.
Yksi luonnollinen perustarve ihmisellä on tuntea rakastaan kohtaan ikävää, ns. hyvää ikävää. Ja tätä ikävän tunnettahan ei ikinä koe jos toinen on koko ajan siinä.
Mielestäni rakkauden kokemiseenkin tarvitsee tilaa toisesta ihmisestä, ei saa hukata itseään yksilönä. Mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tarvitsisi pettää tai mts.