Sain ravitsemusterapeutilta vinkin Hyväksymis- ja omistautumisterapian hyvästä tehosta painonhallinnasta. Huomasin heti, että se oli puuttuva lenkki painonpudotusprojektissani.
Liian usein keskitytään pelkkään ruokavalioon ja liikuntaan. Ongelma ei usein ole ruokavalion ja liikunnan tehossa, vaan siinä, kuinka saisi sinnikkyyttä ja voimaa hyväksi havaitun ruokavalion ja liikuntaohjelman noudattamiseen. (ruokavalion osuus on tärkeämpi)
Olen alempana tässä ketjussa tuonutkin jo esiin HOT-terapiaa ketjussa nimeltä: "Näin laihduin". Kyseistä terapiaa varten ei välttämättä tarvitse tavata terapeuttia, vaan sitä voi alkaa toteuttamaan antamieni ohjeiden mukaisesti.
Kiinnostaisi tietää, onko muita, jotka ovat onnistuneet psykologian avulla pääsemään päämääräänsä ja pysymään siellä.
Liian usein keskitytään pelkkään ruokavalioon ja liikuntaan. Ongelma ei usein ole ruokavalion ja liikunnan tehossa, vaan siinä, kuinka saisi sinnikkyyttä ja voimaa hyväksi havaitun ruokavalion ja liikuntaohjelman noudattamiseen. (ruokavalion osuus on tärkeämpi)
Olen alempana tässä ketjussa tuonutkin jo esiin HOT-terapiaa ketjussa nimeltä: "Näin laihduin". Kyseistä terapiaa varten ei välttämättä tarvitse tavata terapeuttia, vaan sitä voi alkaa toteuttamaan antamieni ohjeiden mukaisesti.
Kiinnostaisi tietää, onko muita, jotka ovat onnistuneet psykologian avulla pääsemään päämääräänsä ja pysymään siellä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
psykologeilla on harvemmin mitään tietoa ravinnosta. Vielä vähemmän kuin lääkäreillä.
Turha etsiä oikoteitä jollei tieto kelpaa.
Trollit liikkeellä. Käytät argumentaatiovirhettä nimeltä: Olkinukke. Rakennat olkinuken, väität sitä minun tekeleeksi ja mätkit sitä.
Kukaan ei ole väittänyt psykologien tietävän ravinnosta yhtään mitään. Kyse ei ole myöskään oikotiestä, mutta kieltämättä helpommasta tavasta laihduttaa ihan sillä samalla vanhalla metodilla, että syö vähemmän kuin kuluttaa, muuta tapaa ei ole.
Hyväksymis- ja omistautumisterapian avulla on mahdollista saada henkiset voimavarat muutoksen toteutukseen. Siitä on kysymys.
"kuinka saisi sinnikkyyttä ja voimaa"
Niitä ei saa saamalla. Laihduttajalla pitää olla motivaatio, jokin painava, realistinen syy sille että haluaa laihtua, mielen harhailu ei riitä siihen (siis ajatelma siitä että nytpä haluan laihtua, koska niin haluan). Siis laihduttaja tarvitseen jokin realistisen ja konkreettisen tavoiteen jonka haluaa saavuttaa, muun kuin vain toiveen tulla keveämmäksi. Sen jälkeen kun motivaatio on olemassa, on enää kyse siitä pitääkö laihdutuspäätös. Jos ei pidä niin motivaatio oli liian heikko.
Psykologisesti voi ehkä narrata itsensä aloittamaan laihdutus mutta se ei koskaan yllä tavoitteeseen. Aivan sama asia kuin tupakanpolton lopettaminen, sekin onnistuu vain kun on riittävän vahva motivaatio (joka siis sikiää siitä konkreettisesta tavoitteesta jonka savuttomuudella haluaa saavuttaa).
Eikös se "omistautuminen" asialle ole sama kuin motivaatio?
Sekoitat+(todennäköisesti+tahallasi)+tavoitteen+ja+motivaation+keskenään.++Nämäkin+ovat+tietysti+tärkeitä,+mutta+väittäisin,+ettei+motivaation+puute+ole+juuri+koskaan+syynä+laihdutuksessa+epäonnistumiselle.+Ihmiset+ovat+myös+hyviä+asettamaan+tavoitteita,+ja+tavoitteita+voi+aina+matkan+varrella+muuttaa.
Tarkoitan tavoitteella muuta tavaoitetta kuin jotain kg -arvoa joka on jonkun verran pienempi kuin se mitä vaaka laihdutusta aloittaessa näyttää. Kuten yritin kertoa.
Tavoite on siis jotain jonka saavuttamiseksi pitää laihtua. Ja motivaatio syntyy siitä että kovasti haluaa saavuttaa e.m. tavoitteeen.
Laihduttaminen vain laihduttamisen takia ei ikinä onnistu. Koska ei ole (riittävää) motivaatiota.
Juuri tuollaisia aivopieruja vastaan psykologiset painonhallintakeinot toimivat.
On näet niin, ettei ihminen voi välttyä törmäämästä mitä oudoimpiin ajatuksiin, mutta niiden ajatusten vaikutus voidaan tukahduttaa esimerkiksi Hyväksymis- ja omistautumisterapian avulla.
Ainoa konsti estää turha herkkujen syöminen on lähtä heti esim vaikka kävelelylle,sitä ei pysty muuten estämään.
Syö vasta sitten kun on tullut lenkiltä,senkin jälkeen pitää olla muuta toimintaa kuin syöminen.
Syöminen pitää siis korvata muulla tekemisellä,muuten ihminen syö ajankulukseen,vaikka ei nälkää olisi.
Paras konsti on jättää tuollaisten hyvien neuvojen mukaan meuhkaaminen sikseen ja pysyä omassa suunnitelmassa.
Pyysin kommentteja lähinnä sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat onnistuneet psykologian avulla pääsemään päämääräänsä.