Vähävaraisuus ja taloudelliset vaikeudet vaikuttavat lasten elämään monin tavoin. Levamon mukaan on myös huolestuttavaa, että köyhyys periytyy.
– Köyhien vanhempien lapsista voi suurella todennäköisyydellä tulla vähävaraisia nuoria ja aikuisia, joilla on kohonnut riski syrjäytyä. Tämä sukupolvien yli ulottuva kierre pitäisi pystyä katkaisemaan.
Hallitus ei ota tätä huomioon koska heillä palkat nousevat eivätkä ole koskaan ollu vähävaranen tai köyhä !
https://yle.fi/uutiset/3-10925726
– Köyhien vanhempien lapsista voi suurella todennäköisyydellä tulla vähävaraisia nuoria ja aikuisia, joilla on kohonnut riski syrjäytyä. Tämä sukupolvien yli ulottuva kierre pitäisi pystyä katkaisemaan.
Hallitus ei ota tätä huomioon koska heillä palkat nousevat eivätkä ole koskaan ollu vähävaranen tai köyhä !
https://yle.fi/uutiset/3-10925726
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tämä on kyllä vakava ja monisyinen ongelma, johon tarvitaan kaikkien osapuolten eikä yksin hallituksen apua. Minusta kyse ei ole niinkään köyhtymisestä vaan rahan käyttäminen on monella ihan hukassa. Osalla ihmisiä ongelmat on sitä luokkaa, että paras ja ainoa ratkaisu kaikkien kannalta olisi pakkosterilointi, kun muut keinot ei auta.
Nämä asiat eivät omassa elämässä ole läsnä, mutta jossain määrin tuo on tullut tutuksi. Tosin syynä ei ollut niinkään rahan suuri niukkuus vaan huono ja holtiton käyttö omilla vanhemmilla. Hölmöt kun kuvittelivat pankkilainankin olevan omaa varallisuutta.
lajijasuris
Ei mikään ihme ,kun suomen työläiset saavat 7e-15e tunti ja verottaja rankaisee ja kaikki on helkkarin kallista !
vuodessa tienaavat 13 000 e -28 000e
Rikollisia niistä tulee alkoholisteja raiskaajoita sosiaalipummeja..näin se vaan menee aina ja tulee menmään seuravat 1000000000vuotta<<
Ei mene noin. Tuo vain sinun pieni visiosi.
Itse ja kaikki lapsuudenystäväni ovat säästyneet alkoholin kirouksilta. Vaikka olimme vähävaraisista perheistä. 70-luvulla ei juuri rikkaita perheitä ollut. No, oli yksi naapuri. Vanhemmat korkeasti koulutettuja, yksi lapsi, ja kodinhoitajakin (iso talo) oli. Mutta se oli poikkeus.
Niin ne ajat muuttuu. Ennen, eli omassa lapsuudessani 60-70-luvun taitteessa oli täysin normaalia, että lapsiperhe oli vähävarainen tai sitten todella köyhä (yksinhuoltaja vanhempi, ainoa tai molemmat vanhemmat eläkkeellä).
Omat vanhempani olivat penninvenyttäjien aatelia. Saivat maksetuksi omakotitalon pienillä palkoillaan (20 vuotta siihen meni). Kaikenlisäksi kustannettua sisareni ja minun koulukirjat, lukukausimaksut, kouluaterian OPPIKOULUSSA, johon pyrittiin kansakoulun jälkeen. Koska oli 70-luku, oli myös täysin tavallista, että lapset harrastivat vain kaikkea mikä oli maksutonta, lähes maksutonta tai edullista. Kuten esim. Partio, kuvataidekerho, voimistelu/urheilu, musiikki jossain muodossa. Suosituin harrastus taisi olla kavereiden luona kyläily. Sitä tapahtui päivittäin tai lähes päivittäin.
Se mikä nykyajasta puuttuu on elämän merkityksellisyys ja yhteisöllisyys/sosiaalisuus. Jokainen toiminta keskittyy rahaan, palkkaan tai tukiaisiin, vaikka nykyään on tottavie ihan köyhimmillä tukieläjilläkin enemmän rahaa kuin ennen. Millään yhteiskunnan toimilla ei oikein saa virkattua jokaiselle omaa merkitystä ja sosiaalisuutta. Ihan itsekin pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin elämän laatunsa parantamiseksi. Köyhyys periytyy vanhempien ongelmista, mutta ei suoraan. Jokainen voi vaikuttaa elämänsä kulkuun j ayrittää tehdä siitä parasta mahdollista. Usein moinen vaatii hyvin paljon ponnisteluja .
Ennen välitettiin lapsista, nykyisin heillä rahastetaan.
Se köyhyys periytyy sen vuoksi minkälaista esimerkkiä vanhemmat näyttää kotona lapsille. Kokoajan vaan syytellään muita ja voivotellaan ”no ne muut vie kaiken”.
Tosiasiassa se köyhyys johtuu omista valinnoista ja aikaansaamattomuudesta. Tämän kun edes lapsi tajuaa, niin ei tarvitse jatkaa vanhempien jalan jälkiä.
"Tosiasiassa se köyhyys johtuu omista valinnoista ja aikaansaamattomuudesta. "
Juuri näin. Ja hengen köyhyydestä. Jos on vähänkin kuunnellut historian tunnilla opetuksia, pitäisi olla selvillä, että köyhästäkin voi tulla vaikka ja mitä. Tarvitaan vähän enemmän sitkeyttä ja yrittämistä kuin paremmista lähtökohdista ponnistaneilta.
Laitan tähän lopuksi otteen hienosta kirjasta jonka luin:
"Älä toivo parempaa elämää. Ole itse parempi elämä.
Enää vastakkain eivät ole kommunismi ja kapitalismi tai vapaus ja tasa-arvo vaan henkinen kypsyys ja henkinen keskenkasvuisuus, päämääräajattelu ja välineajattelu. "
Henkisesti keskenkasvuiset ihmiset pitävät usein muita ihmisiä välineenä, joilla voi mm. maksattaa elämänsä tukien muodossa. Kaikille kiukutellaan. Niin työssäkäyville, kuin pienellä toimeentuleville. Aikuiset ihmiset tulevat toimeen vähälläkin. Henkisesti keskenkasvuiset ei koskaan. Elleivät he sitten kasva.
Rikkaudet ja rahat kasautuvat entistä harvempien käsiin ja nämä eivät sitten kuluta rahaa vaan säästävät. Köyhät haluaisivat kuluttaa muttei ole rahaa, Valtio ei saa verotuloja eikä työpaikkoja synny. Jotain radikaalia tarviis tehdä? Tämä ahneuden ja itsekkyyden aikakausi on vailla vertaansa ja pelkäämpä että päättyy katastrofiin sotien tai luonnon tuhoutumisen muodossa.
Tuet voisi lopettaa, jotta työnteko nousisi parempaan arvoon.
Ennen vanhaan kuule rikkaudet olivat nykyistä harvempien käsissä. Nykyisin ei ole rikkaita. Tee maakunta matka Suomeen, niin näet. Mm. vanhat kartanot rapistuvat, kun kellään ei ole varoja hoitaa niitä.
Kuluttaminen on out. Palvelut on in.