AAArgh.. oon niin vihainen, että oli pakko tulla avautuun tänne. Oon pienen työnantajan palveluksessa ja hierargiassa kuulun kaikista alinpaan ryhmään - asiakaspalvelijoihin. Meitä on kaikkia ko. ryhmän työntekijöitä alkanut ottaan päähän meidän lähin esimiehemme. Hän on koulutukseltaan ylioppilas ja tällähetkellä oppisopimuksella opiskelemassa merkonomiksi. Meistä asiakaspalvelijoista jokainen on korkeammin koulutuettu kuin esimiehemme. Ymmärrän toki, että eihän hän tokikaan vielä voi, eikä edes tarvitse olla täysin ammattitaitoinen - hänhän vasta opettelee tehtäviään. Me joudumme kuitenkin todella usein paikkailemaan hänen virheitään ja unohduksiaan, hän on jatkuvasti sairaslomalla tai ihan vain lintsailee (todistetusti) työstään. Nämä seikat vielä voisi antaa anteeksi, jos homma muuten toimisi ja esimiehemme olisi muuten hyvä tyyppi. Mutta ei.. hän on kävelevä painajainen!!!
Itse olen joskus rohjennut puuttua työpaikkamme epäkohtiin ja siitä kiitoksena olen joutunut erityisesti tämän säälittävän pikkupomon silmätikuksi. Näin olen myös saanut kantapään kautta kokea, että se joka uskaltaa asettua poikkiteloin häntä vastaan saa sen todella tuntea nahoissaan; olen menettänyt itselleni tärkeitä työtehtäviä tai saanut erityisen paljon ns. paskanakkeja hoidettavaksi. Hän myös puhuu pahaa selän takana ja vääristelee asioita. :(
Tämä esimieheni on aivan kuin jostakin esimiestaidon ja johtamisen käsikirjasta - se erittäin huonon pomon prototyyppi. Kun oma ammattitaito ja asiantuntemus ei riitä keräämään tarpeellista kunnioitusta, niin on tyydyttävä kiristykseen, simputukseen ja haukkumiseen.. esimiesaseman väärinkäyttö sukcs.. Tuttu lause hänen suustaan "esimiehenänne, minulla on oikeus.."
No miksei olla menty puhumaan ylemmille tahoille tästä ongelmasta?? - niinpä??!! Tuntuu niin typerältä mennä valittamaan "työpaikkakiusaamisesta", kun tekeillä on paljon merkittävimpiäkin asioita. Meillehän nauretaan päin naamaa.. No joo, täytyy nyt hetki vielä katsella!!
Itse olen joskus rohjennut puuttua työpaikkamme epäkohtiin ja siitä kiitoksena olen joutunut erityisesti tämän säälittävän pikkupomon silmätikuksi. Näin olen myös saanut kantapään kautta kokea, että se joka uskaltaa asettua poikkiteloin häntä vastaan saa sen todella tuntea nahoissaan; olen menettänyt itselleni tärkeitä työtehtäviä tai saanut erityisen paljon ns. paskanakkeja hoidettavaksi. Hän myös puhuu pahaa selän takana ja vääristelee asioita. :(
Tämä esimieheni on aivan kuin jostakin esimiestaidon ja johtamisen käsikirjasta - se erittäin huonon pomon prototyyppi. Kun oma ammattitaito ja asiantuntemus ei riitä keräämään tarpeellista kunnioitusta, niin on tyydyttävä kiristykseen, simputukseen ja haukkumiseen.. esimiesaseman väärinkäyttö sukcs.. Tuttu lause hänen suustaan "esimiehenänne, minulla on oikeus.."
No miksei olla menty puhumaan ylemmille tahoille tästä ongelmasta?? - niinpä??!! Tuntuu niin typerältä mennä valittamaan "työpaikkakiusaamisesta", kun tekeillä on paljon merkittävimpiäkin asioita. Meillehän nauretaan päin naamaa.. No joo, täytyy nyt hetki vielä katsella!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jep, yhdessä hanttihommassa minulla oli tälläinen. Suhteilla esimiesaseman saanut suht. koht. nuori kaveri, jolla ei ollut mitään muuta esimiesominaisuuksia kuin pohjaton pätemisen halu eikä edes minkäänlaista koulutusta kyseiseen tehtävään. Jätkä puhui työntekijöistä koko ajan paskaa selän takana ja suoraan sanottuna vittuili päin naamaa.
Tämä kaveri sai vielä jostain kumman syystä jonkin ajan kuluttua vielä ylennyksen (käsittämätöntä). Tämän jälkeen ei onneksi tarvinnut aivan koko ajan katsella tätä touhua. Onneksi tämä ylennys ei ollut pomon pomoksi. Pystyi sanomaan heti pahasti takaisin, jos tämä idiootti tuli lässyttämään jotain.
Juu, tuttu juttu omassa keskisuuressa firmassammekin. Perustyöntekijöiksi valitaan mielellään maistereita, osa on testautettukin oikein konsulttifirmassa. Sen sijaan ryhmäpomona nössö merkonomi, ei saa mitään aikaan, ei ota kantaa mihinkään, ei tue alaisiaan millään tavalla, on siis siten että ei ole varsinaisesti edes olemassa. Nimetty palkkiopaikkaan. Muutkin esimiesnimitykset täysin kieroutuneita; aina valinta kohdistuu alle 30 vee naiseen jolla ei mitään esimieskykyjä, eikä mitään työkokemusta vuodenkaan vertaa. Motivoi olla alaisena!
Töistä voi lähteä kuukausikaupalla iltapäivisin hyvissä ajoin koska "asunto on myynnissä". Sitä sitten myydään ja erilaisia näyttöjä ja asiakirjoja pitää käydä runsaasti täyttelemässä. Jossain vaiheessa tosin kollegat alkavat kysellä, että kuinka jumalattoman kauan sen varsinaisen kaupankin jälkeen pitää vielä käydä hoitamassa asioita…
Kun (taas kerran) omien ja toisten työtaakan uuvuttamat työkaverit kyselevät, että miksi ihmeessä tätä eikä tuota asiaa ole hoidettu määräpäivään (perjantai) mennessä, kuten henkilön olisi pitänyt tehdä, niin ääntä värisyttäen voi huomauttaa, että ”poikani oli vakavasti sairastunut”. Jonkinlainen ihmeparantuminen on kuitenkin jo lauantaina tapahtunut, sillä tivolin jäätelöjonossa oli sekä potilas että potilaan urhea isä…
Koko talon yhteiseen kalenteriin voi merkitä itselle erinnäisiä tapaamisia kaupungille, ja ehdottomasti perjantaina iltapäivisin tällainen on aina. Joskus tosin voi käydä niin, että selviää että a) koko asiakasta ei ole olemassakaan tai b) joku on oikeesti yrittänyt tavata/saada kiinni asianomaista, joka onkin jo iltapäivällä lujaa vauhtia moottoritiellä matkalla mökille, takakontti täynnä virvoittavia viikonloppujuomia.
Sitten voi tietysti vain yksinkertaisesti jättää tekemättä asioita. Näin varsinkin, kun tietää jäävänsä usean viikon (mahdollisimman pitkälle) sairaslomalle jostain mikroskooppisesta leikkauksesta. Ennen s-loman alkua voi jo pari viikkoa jättää tekemättä mitään, ja sanoa sitten viimeisenä päivänä että ”en muuten ehtinyt tehdä sitä enkä tuota, kattokaa joku että tulee hoidettua”.
Oman työhuoneen puhelin on joko äänettömällä, jolloin huoneeseen yhdistetyt puhelut vain soivat ja soivat, mutta mikään ei häiritse surffailua taikka sitten puhelut on ohjattu kääntymään yleiseen puhelinrinkiin, josta sitten muut saavat vastata. Turha luullakaan, että soittopyyntöihin vastataan.
ATK-taidot on alunperinkin vuodelta ”reikäkorttitallennus”, joten sähköinen viestintä on arpapeliä. Liitetiedostoja ei uskalla (lue:osaa) avata ollenkaan, sillä onhan kaikenlaisia viruksia liikkeellä. Jos joskus sattuu joku muistiovuoro taikka jokin muu kertakaikkiaan pakollinen tieto taikka viestinlähetys osumaan kohdalle, niin ko. tiedostoja löytyy tallennettuna pohjalta ”kyllä-se-sinne-jonnekin-osuu-kun-painaa-tallenna-käskyä….”
En jaksa tässä näin työpäivän päätteeksi alkaa itteeni enempää rääkkäämään muistelemalla lisää.
Meillä reilu 30 vee naispomo, joka keksii aina omia asioita, siis aina. Syy on nyt uuden talon valmistuminen, johon he eivät fyysisesti edes osallistu. Muita omia, työajalle sattuvia juttuja ovat aina kampaamo- ja alennusmyyntireissut. Alkuflunssaoireiden (nuha, kurkkukipu) takia ottaa ennakoivasti sairaslomaa pari-kolme päivää. Jos on pakko töitä tehdä, hän kokoustaa mielellään ns. kehittämispalavereissa ja sidosryhmien tapaamisissa, joissa ei tarvitse itse toimia pöytäkirjojen kirjoittajana.
Siis mikä tahansa muu käy, muttei osittain hänellekin kuuluva asiakaspalvelutyö. Puhelut ovat aina käännettynä meille muille omien työtaakkojemme lisäksi. Kiva piirre vielä se, että luonteeltaan hän on erittäin itsekeskeinen ja -kehuinen, aina kertoo kehuen kaikki materialistiset hankinnat ja ulkomaanmatkat sekä ukkonsa varallisuudet ja reissut.
Tää nainen on ollut aikoinaan isomman pomon lellikki ja lempilapsi, ja hänet palkittiin esimies-viralla. Koulutustasoltaan alempi kuin me rivityöntekijät. Näen aina punaista kun häneen törmään, ei raivolla voi enää kovempaa tasoa olla!
Eräässä entisessä työpaikassani keskiluokkaisen maalaiskylän tytär oli tänne etelään muutettuaan saanut katkaistua vanhanpiian päivänsä naimalla akateemisesti koulututetun suomenruotsalaisen miehen. Tämä on siis ilmeisesti niillä mökkiperillä, mistä esimieheni oli kotoisin, aivan valtaisa arvonnousu kaikkineensa. Nimikin muuttui jostain Römppäsestä "hienosti" vierasperäiseen nimeen.
Täti luetteli miehen vanhempien (??) omaisuutta ja saaritontteja, mitä oli perinnössä sitten tiedossa. Kahvipöytäkeskusteluun sai väännettyä kuinka "kodissamme on perittyjä taideteoksia" Jösses.
Ja itsellä ei ollut edes ylioppilastutkintoa, eikä yleissivistystä mistään. Käkkyräjalkaisia huoenkaluja ei ollut tiettävästi tiedossa hänen puoleltaan perintönä.
Mikä ihme vajaavaisuus naisessa saa kehumaan itseään sillä, mitä hänen miehellään tai tämän suvulla (ja kaukaisilla sukulaisilla) on?
Oli se kyllä aika koomista kuunneltavaa, haastattelimme tahallamme tuota tätiä tästä miehen suvusta ja asioista, ja hän jaksoi luetteloida taloja ja tavaroita... huh huh...