viime viikkoina on mielessäni ollut itsemurha-ajatus aika useasti. olen miettinyt mikä olisi paras keino lähteä täältä. tunnen itseni toisinaan masentuneeksi. minulla on perhe,siis aviomies ja kaksi teini-ikäistä lasta. olimme yksityisyrittäjiä ja hankkeemme epäonnistui täysin.nyt olemme työttömänä ja tulomme aivan minimaaliset. sos on yrittänyt auttaa tilannettamme ettemme menettäisi asuntoammekin ,
siis vuokra-asuntoamme. tuntuu että olen saanut tuntea itseni niin huonoksi kuin ihminen vain voi. onneksi en ole vielä pahemmin sairastunut, kuin että yöt valvon ja päivällä en jaksaisi nousta enkä haluaisikaan ylös ollenkaan.
ruoanlaitto on mieheni vastuulla en pysty siihen.
nyt ymmärrän taannoisen Porvoon tapauksen jossa vaimo tappoi perheensä ja itsensä. en ole puhunut asiasta kenellekään. mikä olisi paras keino nousta tästä ylös?olisi teillä neuvoja?
siis vuokra-asuntoamme. tuntuu että olen saanut tuntea itseni niin huonoksi kuin ihminen vain voi. onneksi en ole vielä pahemmin sairastunut, kuin että yöt valvon ja päivällä en jaksaisi nousta enkä haluaisikaan ylös ollenkaan.
ruoanlaitto on mieheni vastuulla en pysty siihen.
nyt ymmärrän taannoisen Porvoon tapauksen jossa vaimo tappoi perheensä ja itsensä. en ole puhunut asiasta kenellekään. mikä olisi paras keino nousta tästä ylös?olisi teillä neuvoja?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Hei!
Tuollaiselta minusta tuntui 2 vuotta sitten. En jaksanut yhtään mitään. Oli veltto olo aamusta iltaan, väsytti, itketti, suututti. Tuntui, ettei millään ole mitään väliä. Kävi jo mielessä, että joutaisi tässä tosiaan kuolla. Olen vain taakkana kaikille läheisilleni eikä minusta ole mitään hyötyä kenellekään. Ainoa, joka piti minut hengissä oli 2-vuotias lapseni.
Kun ajattelin lapsen ikävää äidin poismenon jälkeen ja sitä, ettei äiti olisi enää leikkimässä, laittamassa ruokaa, pukemassa, ottamassa syliin, jne. niin tuntui vielä kurjemmalta.
Sitten ajattelin myös lapsen koulua miten hän kaipaisi äitiään läksyissä, kertomassa naisten juttuja, mahdollisia juttutuokioitamme pojista.
Sitten myöhemmin hänen seurustelujaan, kihloihin menoa, naimisiin menoa, lapsenlapsia...
Tuntui, että lapsessani se syy on olemassaolooni. En voi lastani jättää "yksin". Hän ei ymmärtäisi äidin ratkaisua. Syyttäisi itseään, että on paha ja tehnyt jotain väärin, kun äitiä ei enää ole ja siksi äiti on lähtenyt pois.
Sain kuitenkin varattua itselleni 2 vuotta sitten ajan perheneuvolaan, jossa tehtiin masennustesti ja todettiin keskivaikea masennus. Ohjattiin sieltä psykiatrille, joka määräsi lääkkeet. Otin niitä säännöllisesti ohjeen mukaisesti ja aloin nähdä asiat taas paremmin 1 kuukauden kuluttua.
Käytin lääkettä vuoden verran ja nyt asiat kohdallaan. Samalla kävin 1-2 kertaa viikossa juttelemassa elämässäni tapahtuvista asioista tosi sympaattiselle ja empaattiselle psykiatrian sairaanhoitajalle. Tästä oli apua. Pääsi tuulettamaan ajatuksiaan.
Eli veikkaisin sinunkin kärsivän nyt masennuksesta. Se ei ole sama asia kuin olisi hullu tai päästään "vinksahtanut".
Minulle em. sairaanhoitaja kertoi masennuksestani näin: Kun ihminen ei enää jaksa käsitellä vaikeita asioita elämässään eli tavallaan ylikuormittuu (elämä lyö rankasti päähän ja kaikessa tulee takapakkia...) niin silloin elimistö suojelee itseään verhoamalla ihmisen masennukseen. Tuolloinhan ihminen on "lepotilassa". Tekemätön, apaattinen. Jotain tällaista...
Eli kehottaisin sinua varaamaan rohkeasti ajan terveyskeskuslääkärille tai vaikkapa paikkakuntasi perheneuvolaan tai seurakunnan diakonissalle tai seurakunnan perheasiain neuvottelukeskukseen tai mielenterveystoimistoon.
Voit ottaa vaikka siippasi mukaan! Hänkin ehkä väsynyt, turhautunut. Menkää yhdessä!!!
Sitten löysin täältä nettisivuilta yhden hyvän vertaistukisivuston: http://www.tukiasema.net
Vieraile siellä! Hurjasti tietoa ja samanlaisessa tilanteesa olevia ihmisiä kuin sinä!
Hyviä vointeja sinulle ja perheellesi. Olet tärkeä. Jos et muuten usko niin katso vaikka leffa ´What a wonderful life´. Se itkettää niin himskatisti, mutta siitä saa jotain tosi paljon irti. Leffa on vanha, mustavalkoinen, amerikkalainen ja esitetty telkkarissa ainakin useampana jouluaattona.
Muista, että Kun kosketat sumua kädelläsi, on maailma avoinna edessäsi. Tämä lause auttoi minua tavattomasti masennukseni ollessa pahimmillaan, auttakoon se nyt sinua!
Olet nyt vain sumussa, josta voit päästä pois ojentamalla kätesi.
En tiedä ymmärsitkö, mutta anna meidän muiden auttaa. Ojenna vain kätesi niin vedämme sinut sumusta pois. Jos tuntisin sinut niin olisin jo ovellasi! :-)
Tsemppiä ystäväiseni! Kerro tällä palstalla myöhemmin voinnistasi. Jään seuraamaan tätä keskustelua. Muistakin sitten, ettet tee mitään itsemurhaa. Se masentaisi ainakin minut, kun yritän sinua täältä käsin auttaa. Ja ajattele ennen kaikkea perhettäsi. Nyyh -
Eli 1) varaa aika jonnekin niin 2) kesään mennessä vointisi parempi ja 3) voit edelleen auttaa jotain toista, vaikka tällä palstalla, kuten minäkin nyt teen.
Rakkain terveisin, entinen masentunut netti-ystäväsi.
Sinulla on joku jonka kanssa saat elää lapsia ja täällä kerrot itsemurha ajatuksistasi. Sinun syyt itsemurhaan ovat täysin naurettavat. Jos te olette perseilleet työnne, niin siitä saatte syyttää vain itseänne, sillä riskit pitäisi olla tiedossa kun tuollaiseen hankkeeseen ryhtyy ja viellä kun teillä on lapsia, niin pitäisi vähän käyttää sitä JÄRKEÄ jos sitä edes vähän sieltä kallosta löytyy.
Sinulla on paljon mitä muilla ei ole ja mahdollisuus saada asiat kuntoon joten olisit voinut jättää tämän naurettavan tarinan kertomatta. Sinun ongelmasi ovat korjattavissa.
Suosittelisin järjen käyttöä ennen ratkaisujen ja päätösten tekemistä.
Syy ongelmiinne on teidän oma typeryys.
Mikäli Porvoon tapauksessa on ollut yhtä naurettavat syyt on parempi, että ämmä on päästänyt perheen ja lopulta itsensä päiviltä
Et näköjään Anunnaki F Superior ole koskaan ollut masentunut. Masentuneelle ei tuollaisia mennä sanomaan. Kärsii takuulla jo muutenkin paljon ja mieli synkkä.
Älä sinä keskustelun aloittaja kuuntele tuollaisten jorinoita. Eivät tiedä mistä puhuvat. Lyövät lyötyä, kun pitäisi ymmärtää, kannustaa ja auttaa nousemaan jaloilleen.
Eli muista ohittaa tuollaisten kirjoitukset äläkä heitä kuuntele. Maailmassa on ihmisiä, jotka välittävät. Kaikki eivät ole kuin tuo Anunnaki F Superior = Kiusaaja.
minäkin ja taidan olla edelleen katkera vihainen kateellinen = vittuuntunut.
Keskustelun aloittajan syyt ovat melkein yhtä naurettavia kuin se, että joku täällä suree koiransa kuolemaa.
"Eivät tiedä mistä puhuvat."
^ Tiedän kyllä mistä puhun. Keskustelun aloittaja on täysi ääliö ja helvetin naiivi.
"Anunnaki F Superior = Kiusaaja."
^ Kiusaaja? Kuinka niin? Sanoin vain totuuden. Se on sitten eri asia kestävätkö ja ymmärtävätkö ihmiset totuuden.
Sinun neuvosi eivät ainakaan vahvista keskustelun aloittajan luonnetta.
On typerää aloittaa tuollainen projekti, koska kuitenkin tietää, että se voi mennä perseelleen, niin kuin nyt kävi. Lisäohjeita edellisestä kirjoituksestani.
Eli tekevälle sattuu. Jos ei tee koskaan mitään eikä ota riskejä niin ei tapahdu mitään.
Toisaalta ymmärrän sinun kantasi asiaan Anunnaki F Superior. Käsittelet sitä yritysasiaa. Miksi perustavat, jos eivät ota huomioon sitä, että firma nurin. Oma vikansa. Ok.
Mutta minun tapani rohkaista ovat erilaiset kuin sinun. Ovatko ne sitten huonommat kuin sinun? Jos ovat niin sitten ovat. En ala asiasta riitelemään. Voidaanko sopia, että sinun tapa ok ja myös minun tapa ok???
Tehtyä kun ei saa tekemättömäksi.
Totta - ihme paskaa tuo "Annunakin" toitotus!
Syyllistät aivan LIIKAA - masentunut tuntee olonsa jo muutenkin syylliseksi - AJATTELE ITSE sitä!!
"Jos ei tee koskaan mitään eikä ota riskejä niin ei tapahdu mitään."
^ Tapahtuu ilman riskien ottamistakin jotain, mutta näin isossa tapauksessa on suotavaa käyttää järkeä, eikä noin vain hätiköiden ja ajattelemattomasti tehdä päätöksiä, joiden mahdollinen pieleen meneminen voi koitua suureksikin ongelmaksi. niin kuin nyt kävi.
En yritäkään rohkaista, totesin vain syyt naurettaviksi ja omalla typeryydellä aiheutetuiksi. Useimmat ihmiset eivät edes halua uskoa totuutta, koska he pelkäävät.
Joskus tarvitaan joku, joka sanoo totuuden sitä kaunistelematta.
Ei kukaan varmaan heidän puolestaan sitä päätöstä tehnyt. Vai tekikö?
Olen kyllä AJATELLUT ITSE.
kerro ihmeessä minulle miksi heille näin kävi, kun sain sellaisen kuvan, että sinä tiedät?
Väitteet ilman perusteluita eivät ole minkään arvoisia.
vai mikä mahdoitkaan olla. Jottet ihminen osaa hävetä!!! Tee se ainakin nyt jälkeenpäin, äläkä toiste parjaa lannistettuja ihmisiä!
Luuleksä tosiaan, et joku pistää firman pystyyn etukäteen tietoisena siitä, että se meneekin nurin? V...N HÖLMÖ !!!!!!!!!!!
Taidat elää syvällä itseksesi pullamössömaailmassa. Et näköjään ymmärrä, että masentuminen voi olla tahdosta riippumatonta. Sillä, onko hyvät tulot vai huonot tulot, tai onko niitä tuloja ensinkään, ei välttämättä ole väliä masentumiseen sairastumisessa. Huom. SAIRASTUMISESSA, tuskin kukaan miettii itsemurha-ajatuksia huvikseen. Taitaa sullakin olla erinäisiä ongelmia itsesi kanssa, kun et pysty empatiaan. Kannattaisi myös hakea apua.
Syyllistät edelleen...
"...kerro ihmeessä minulle miksi heille näin kävi..."
ASIOITA NYT VAIN TAPAHTUU. Kun aloitetaan liiketoiminta, se aloitetaan tietysti positiivisin mielin, mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. (Kyllä sinun se pitäisi tietää...!)
vai että oma syy jos tekee konkurssin? Mitä jos työtä ei ollut tarjolla, ja sen takia päättää perustaa yrityksen?
Ei kai yritäjäksi voi ryhtyä ilman riskiä?
Ota ne mustavalkoiset lasit pois nenältäsi keikkumasta.
Lainaan ja toistan hieman itseäni, koska ei näytä uppoavan kaaliin vielläkään: "On typerää aloittaa tuollainen projekti, koska kuitenkin tietää, että se voi mennä perseelleen, niin kuin nyt kävi."
"Ei kai yrittäjäksi voi ryhtyä ilman riskiä?"
"Tapahtuu ilman riskien ottamistakin jotain, mutta näin isossa tapauksessa on suotavaa käyttää järkeä, eikä noin vain hätiköiden ja ajattelemattomasti tehdä päätöksiä, joiden mahdollinen pieleen meneminen voi koitua suureksikin ongelmaksi. Niin kuin nyt kävi."
Töitä on aina tarjolla, jos niitä todellakin haluaa ja etsii, eikä vain odota, että joku toisi ne turvan eteen.
Typeryydestä kärsii ja sitten tullaan tänne valittamaan kuinka meni kaikki perseellleen. Ajatelkaa ihmiset ainakin kaksi kertaa ennen elämän laatuun vaikuttavien päätösten tekemistä.
Yli puolet perustetuista firmoista menevät nurin.
Luuletko vanhus, että jos ei yritys pysy pystyssä odottaa joku lohdutuspalkinto? Työpaikka huippufirmassa kenties?
Yritysten perustaminen on vähän kuin heikoilla jäille käveleminen, ehkä viellä vähän enemmän riskialttiimpaa.
Hölmö vanha mies.
"Taidat elää syvällä itseksesi pullamössömaailmassa"
Sinä elät luultavasta samassa naiivien maailmassa jossa keskustelun aloittajakin.
Ongelmia minullakin on, niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä, ongelmia joihin eivät lääkkeet, eikä pehmustettu huone auta.
Elämä tuntuu nyt vaikealta ja ylitsepääsemättömältä sinun osaltasi. En osaa lohduttaa sinua, eikä itseasiassa lohduttavat sanat auta. Sen sijaan voin sanoa sen minkä olen itse huomannut, että kaikella tapahtuneella on tarkoituksensa. Emme aina heti tiedä miksi asiat tapahtuvat, mutta ehkä muutaman vuoden kuluttua kun katsot elämää taaksepäin, huomaat että yrityksen alasmenolla oli tarkoituksensa. Tai ehkä et koskaan saa tietää tarkoitusta tapahtuneelle, mutta yritä ajatella asiaa niin, että jotain vielä kamalampaa olisi voinut tapahtua ja että yrityksen alasmeno oli niistä kahdesta pienempi paha. Voihan esim. olla että joko sinä tai miehesi olisi uuvuttanut itsensä työnteolla ja tulos olisi kuitenkin yrityksenne osalta ollut sama. Nyt esim. vältyitte työuupumukselta, koska yrityksenne meni nurin, ilman että teidän tarvitsii uuvuttaa itseänne työnteolla ensin tai jotain muuta vastaavaa. Yritä vain jaksaa päivä kerrallaan. Sanoohan raamattukin että älä murehdi huomisesta, se pitää kyllä itsestään huolen. Jokaiselle päivälle riittävät sen omat murheet. Älä myöskään kanna syyllisyyttä siitä, että sinun murheesi olisivat pieniä. Jokaisen murheet ovat yhtä suuria, ihmisestä riippuu miten hän kestää eri asioita, joillekin mitättömät asiat voivat saada aikaan suuren masennuksen kun taas toisia mikään ei tunnu masentavan. Me ihmiset ollaan niin erilaisia ja onneksi ollaankin. Mutta meidän ihmisten pitäisi pitää yhtä, ei kenelläkään ole oikeutta tuomita tosia, vaan meidän tehtävämme on tukea ja yrittää auttaa. Olisi mukava jos jaksaisit mailata minulle niin voitasiin vaihtaa ajatuksia. Mailiosoitteeni on: [email protected]
Oletko uskossa?
Huhuu?
ota yhteyttä mielenterveystoimistoon, että saat ammattiapua, itsemurha ei ole ratkaisu tähän, ainoa tie on ylöspäin..ajattele lapsiasi, he eivät halua menettää äitiään, toista äitiä heillä kun ei ole, voimia!
Itsemurha on ratkaisu, mutta huono sellainen. Monet läheiseni ovat tehneet itsemurhan, ja minun on pitänyt elää asian kanssa. Ajattele perhettäsi, jos teet itsemurhan, he jäävät tänne kärsimään. Koita hakea apua esim. mielenterveystoimistosta, tai soita vaikka aluksi kriisipuhelimeen:
Valtakunnallinen kriisipuhelin 0203 445 566
ti - la klo 15 - 06
su - ma klo 15 - 22
Elämä on usein surkeaa ja raskasta, mutta elämme vaan kerran, ja eihän sitä tiedä, ehkä jo huomenna jonkin asia on paremmin. Haluat kai nähdä, kuinka käy?
kiitos ku olette jaksaneet kannustaa minua. olen saanut teiltä parempia ohjeita kuin olisin uskonut. otin yhteyttä mielenterveystoimistoon he keskustelivat kanssani ja saivat asiat näyttämään valoisammalta. lääkitystä eivät vielä ainaskaan määränneet. sanoivat minulla olevan
burn outin joka on kasvanut pikkuhiljaa vuoden aikana. käyn nyt terapiassa kaksi kertaa viikossa
niinkauan kunnes tunnen että olen vahvempi.
minua on alkanut jo hävettää omat ajatukseni läheisiäni kohtaan, että olisin voinut jättää heidät. saimme sossusta apua siellä kyllä ymmärsivät ja ihmettelivät miksi emme ole tulleet aikaisemmin juttelemaan. ylpeä ei saisi olla. kyllä silti tunnen olevani tosi luuseri ja
alle normaalitason ihmisenä. siis en tule toimeen omillani, toistan itselleni.
kiitos vielä kerran teille kaikille kannustuksesta!!!hyvää ja aurinkoista kevättä.
Omasta tilanteesta kannattaa puhua...puhua...puhua. Mitään et ole tehnyt väärin, elämä ei vain ole oikeudenmukainen. Syyllistäminen ja viha kannattaa pitää ainakin kotoa pois. Konkurssin kokeneena tiedän että alkaa helpostisyyttää itseään ja puolisioaan.
Voimia sinulle jaksaa huominen ja taas huominen. Sikaraivo auttaa:
Uskon, että sinulla on tori raskasta, epätoivossa on vaikea nähdä ulospääsyä. MUTTA kaikella kärsimykselläkin on rajansa, sinulla on lapsesi. Minä menetin lapseni. Ja sen jälkeen mikään hyvä ei tunnu enää juuri miltään. Olen kuitenkin saanut tukea muilta saman kokeneilta. Olemme itkeneet ja nauraneetkin. Jää odottamaan ja hae tilanteen ymmärtävien seuraa. Minun läheiset ovat vaihtuneet täysin tämän raskaan kokemuksen jälkeen.
Yrittänyttä kyllä laitetaan, mutta myös nykyään hyväksytään.
Konkurssiin menneen yrittäjän osa on melko karu, mutta nykyisin se ei enää ole maailmanloppu, sillä velkasaneeraukset ja muut sellaiset ovat olemassa.
Nykyisin kyllä jo ymmärretään että yrittäjä voi epäonnistua ja sellaista tapahtuu.
Kyllä minä menisin jonnekkin (onko se sosiaalitoimisto vai mikä KELA) ja sanoisin asiat niinkuin ne on. Eli rahat ja voimat on lopussa ...
uskoisin että jotain helpotusta löytyy..
Mielestäni itsemurha on erittäin surullinen ja murheellinen, raskas vaihtoehto ja erityisesti niille jotka joutuvat hoitamaan asioita sen jälkeen...
Huonoksi voi tuntea, mutta on niitä paljon huonompiakin ,,, monet eivät elämässään edes yritä...
ylös, ulos ja lenkille...
Kelaan tai kunnantaloon..
sen tietää...
Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään.
(sori jos kirjoittelen samoja juttuja kuin edellisissä viesteissä, mutta koneeni on niin hidas, etten jaksa ladata kaikkia auki)
Vaikutat hyvin masentuneelta. En tiedä onko tätä edellisissä viesteissä käsitelty, mutta tällaisessa tilanteessa on hyvä erotella masentunut ja alakuloinen ihminen. Alakuloisuus menee ohi viikossa, viimeistään kahdessa. Alakuloisuuteen apua voi hakea kaikesta hauskasta tekemisestä, esim. kävelystä kauniina kevätpäivänä, elokuvissa käynnistä... mistä nyt yleensä tykkää. Depressio eli masennus on sairaus, joka voidaan diagnosoida. Paha masennus voi viedä työkunnon ja jopa fyysisen terveyden. Lisää tietoa vaikkapa täältä http://www.tohtori.fi/masennusklinikka/index.php3
Masentunut ihimnen ei välttämättä pysty ottamaan itseään niskasta kiinni, hän ei ehkä pysty pitämään omaa elämäänsä järjestyksessä. Hän tarvitsee tukea ja apua, aina ei keskustelu kumppanin kanssa riitä, tarvitaan terapiaa, ehkä lääkehoitoa. Myös sähköhoitoa käytetään vakavissa tapauksissa.
Voimia ja jaksamista sinulle, yritä saada itsestäsi irti sen verran, että hankkiudut lääkäriin, pyydä mieheltäsi tukea. Toivon, että saat elämäsi taas raiteilleen, silloin kiität itseäsi siitä, että jätit itsemurha ajatukset.