Sisu menee kaulaan ja pupu pöksyyn, kun pitäisi aukaista keskustelu jonkun henkilön kanssa vaikkapa vain sähköpostitse. Ei silti, en ole mitään "päällekäypää" tyyppiä muutenkaan. Onneksi sen verran jo iän myötä on tullut varmuutta, että omana itsenäni saan riittää; rooleja en ala vetämään. Ujot ihmiset leimataan valitettavan usein "ylpeiksi", eikö vaan? Onko kokemuksia?
Toisaalta, kun kemiat kohtaavat ja huomaa voivansa rentoutua, niin mikäs sen mukavampaa, kun antaa jutun lentää... Antoisaahan se.
Toisaalta, kun kemiat kohtaavat ja huomaa voivansa rentoutua, niin mikäs sen mukavampaa, kun antaa jutun lentää... Antoisaahan se.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei pelkästään ujot leimata ylpeiksi vaan kaikki ne, jotka esittävät sellaisia ominaisuuksia, joita ei massalla ole. Massa hylkää sekä hyvät että huonot ominaisuutensa toisten hyväksynnän puolesta, ja massa yhteen ääneen hyökkää niitä kohtaan, jotka eivät ole luopuneet näistä ominaisuuksista.
Minä tiedän itsestäni sen verran, että tiedän ominaisuuksieni olevan niin paljon parempia kuin massalla on, että olen heitä paljon rikkaampi. Siksi en pyri kenen tahansa seuraan, vaan ainoastaan hyvien ihmisten seuraan.
Sinunkin kannattaisi kuunnella itseäsi ja kysyä, että minkälaista seuraa sinä tarvitset. Massaihmiset ovat surullisia toisten hyväksynnässä roikkuvia lapsia, jotka eivät koskaan saavuta mitään hyvää.
"...tiedän ominaisuuksieni olevan niin paljon parempia kuin massalla on, että olen heitä paljon rikkaampi."
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että omaehtoisella positiivisella ajattelulla voi päästä pitkälle ja olla onnellinen. On hienoa, että pystyy löytämään omat vahvuutensa.
"Siksi en pyri kenen tahansa seuraan..."
Tämä on ymmärrettävä ja oikeutettu lähtökohta. Sama lause voi kuitenkin kuvata myös joissakin ihmisissä esiintyvää tarpeetonta nirsoilua. Siitäkään ei pidä huolestua, se kyllä loppuu ajan mittaan.
"...vaan ainoastaan hyvien ihmisten seuraan."
Kukapa ei haluaisi hyvien ihmisten seuraan. Tavoite on ihan oikea, ja hyvien seuraan on mahdollista päästä. Aina ei kuitenkaan ihmisen hyvyys näy päällepäin. Varsinkin jos haluaa yleensä päästä johonkin seuraan, positiivinen ajattelu omasta itsestään mutta lisäksi myös toisista ihmisistä on jonkinasteinen välttämättömyys.
Suomi on pieni maa, ja mitä enemmän asetamme vaatimuksia meille sopivan seuran suhteen, sitä varmemmin joudumme iloitsemaan vain omista hyvistä puolistamme.
Mutta kun muutaman sata kertaa esittelee ydinvoimalan suurellekin vierasryhmälle, niin kyllä oppii vääntämään juttua kahvipöydässäkin.
Kaksi ujoa meitä on nyt yksissä, emäntäni ja minä!