Täällä Suomessahan näitä akateemisia juoksentelee joka paikassa kuin joitain sopuleita mäen päällä. Näyttääkin siltä, että kuka tahansa Suomessa voi saada akateemisen statuksen, jos vain viitsii. Toisin se on vaikka Amerikoissa. Akateemisuuden arvostus on romahtanut Suomessa ihan täysin viime vuosina. Ennen sillä oli sentään jotain arvostusta, nykyäänhän se on vain pelkkä vitsi. Ei se ole mihinkään muuttunut, ihmiset on yhtä tyhmiä kuin ennenkin.
Valittevan moni akateeminen ei saa koulutustaan vastaavaa työtä vaan joutuvaan tyytymään muihin hommiin.
Kirjotinkohan mä tän jutun oikeeseen paikkaan? No ihan sama, ei se niin vakavaa ole.
Valittevan moni akateeminen ei saa koulutustaan vastaavaa työtä vaan joutuvaan tyytymään muihin hommiin.
Kirjotinkohan mä tän jutun oikeeseen paikkaan? No ihan sama, ei se niin vakavaa ole.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se on vähän sama kun katsoo vanhoja suomalaisia filmejä(suomisen olleja), niissä oli aina se sivistynyt ylioppilas joka oli vähän parempi ja lukeneempi. Nyt ylioppilaita juoksentelee joka paikassa ja yliopistoon pitää päästä lukemaan diffuusisystrologiaa(mitä diffuusisystrologi tekee työksensä ?)
Joo koulutettuja on ihan liikaa, myös minä olen käynyt alemman keskiasteen koulun, mutta mun alalla on helvetisti töitä (ohjelmointi).
Minä olen koulutukseltani teknikko, mutta mahtavan työkokemuksenikin takia minulla on usein DI-alaisia.
Alan tosin olla tietyssä mielessä kiusallinenkin olio. Nuoret "vastapelurit" tietävät vankan osaamiseni. He tulevat hiukan hämilleen, kun minä katson vierestä, että tuleeko siitä hommasta mitään..
Pelkkä koulutus ei luo itsessään minkäänlaista pätevyyttä yksittäiseen työhön vaan antaa paremmat valmiudet hankkia se pätevyys. Taitamattomat ja epäpätevät ne brassailee titteleillä. Ehkä teknisellä puolen minne itse sijoitun keskitytään enempi olennaisiin seikkoihin kuin muualla, mutta sellaista numeroa koulutuksesta ei tehdä mitä jostakin mielipiteistä käy ilmi.
Vastuuta jaetaan auliisti, mutta palkkapuolella se koulutus tuppaa näkymään.
Joku ylempi toimihenkilö, joka ei saa käytännössä mitään aikaiseksi, vetää kovaa liksaa meikäläiseen nähden.
Osittain se on kyllä saamattoman liittommekin, TU:n syytä. Tekee mieli erota siitä "edunvalvojasta".
Sellainen huvittava, tosin luonnollinen trendi hommassa on, että noista opetuslapsista kasvaa komentelevia esimiehiä.
Kun ollaan tultu tutuiksi noviisivaiheessa, täytyy kai leikkiä kovista, ettei vanha teknikko enää pidä liikaa kaverinaan.
Itse teen hommia "DI/TkT-hautomossa" enkä ole oikein havainnu noiden titteleiden kihahtavan kenenkään päähän, vaikken titteleiden mukaan olekkaan samaa kastia. Ehkä vähemmän urahenkiset ihmiset sitten jäävät valtion kapeaa leipää nauttimaan, tiedä häntä.
Tai, onkohan niin, että minulla on ominaisuus tehdä hommista mahdollisimman maanläheisiä, ja nuo akateemiset eivät sitä hyvällä katso - kaikki ainakaan.
Melkoinen pioneeri olenkin alallani ollut. Sitä ei tunnuta muistettavan.
... mene. Omasta valmistumisestani on jo tosin jonkin aikaa, mutta sanoisin, että suomalainen yliopisto teettää jenkkilän vastaavia enemmän töitä... Siellähän leivotaan tohtoritkin alle kolmekymppisinä. Sanoisin, että tässä on kyseessä happamat pihlajanmarjat.
Jos tähtää yliopistouralle ja haluaa pärjätä Suomen Akatemian post-doc rahoituksessa, pitäisi Suomessakin väitellä alle kolmikymppisenä. Näin on tilanne ainakin luonnontieteissä, jota itse edustan. Tämä aikataulu ei vaadi väittelijältä mitään erityislahkakkuutta, sillä maisterin tutkinnot on suunniteltu suoriteettavaksi 4-5 vuodessa. Väitöskirjatyön kestoon vaikuttaa tutkimuksen aihe huomattavasti. Jos aihe on oikein valittu ja erityisesti jos työ tehdään aktiivisessa tutkimusryhmässä, syntyy väitöskirjakin 4-5 vuodessa. Itse käytin FM-tutkintoon 5.5 vuotta ja väikkäriin 3.5 vuotta, väitellen 28 vuotiaana.
nuorilla ihmisillä on valtavat haaveet ja odotukset tulevaisuuden suhteen ja hyvä niin. Mutta noilla voi myös stressata sekä polttaa itsensä loppuun. Ei ihme että tulee niitä kuivakkaita akateemisia! Älkää ottako opiskelua liian vakavasti, loppupelissä se ihminen itsessään ratkaisee papereita enemmän niin parisuhteessa kuin työelämässäkin.