Onko kenelläkään kokemuksia yrittää seurustella yh-äidin kanssa? Itselläni kokemusta on ja voin sanoa että kannattaa kaksi kertaa miettiä kaikkea niitä asioita joka vaikeuttaa seurustelua yh-äidin kanssa. Kerron muutamia omia kokemuksia ja haluaisin että muutkin kertoo omat kokemukset jos niitä on.
Noin 10 vuotta sitten ihastuin saman tien yhteen mukavaan yh-äitiin. Oltiin saman ikäsiä (26v). Hänellä kaksi lasta (6v ja 4v). Heti alussa huomasi että yhteistä aikaa meillä ei paljoa ollut. Tapaamiset oli sitä että minä töiden jälkeen kävin hällä kahvilla ja lapset huusi ja kiljui(mustasukkaisia kun olivat vissiin äidistään). Yhteistä aikaa meille ei jäänyt oikeastaan ollenkaan, koska hänellä ne lapset olivat 7 päivää viikossa joka ikinen viikko. Lapset tavallaan tottuivat minuun niiden muutamien kuukausien aikana jonka ajan siis tapasin tätä naista. Huomasin kuitenkin että lapset ovat hänelle(kuten kaikille äideille) se ykkösjuttu ja minä olin siinä tavallaan ylimääräisenä(siltä minusta siis tuntui). Lopulta tunsin itseni ihan ulkopuoliseksi ja päätin lopettaa sen suhteen(vaikka nainen olikin mukava).
Siitä pari vuotta eteenpäin tapasin toisen yh-äidin joka tuntui mukavalta. Lapsia hällä oli yksi(7v) ja huomasin samat ongelmat kuin ekassa yh-äiti suhteessani. Olin kuitenkin varautunut tähän. Mutta, mutta...osoittautuikin että tämä yh-äiti hyväkskäytti minua(ainakin siltä tuntui). Sain siis viedä tätä lasta autolla kouluun, koulusta pois, jouduin hoitamaan lasta, vein linnanmäelle ja maksoin siellä hälle kaiken jne. Vietin enemmän aikaa tämän naisen lapsen kanssa kuin tämän naisen kanssa. Aloin ajattelemaan että mitä hemmettiä tämä tälläinen on, että hoidan toisen ukon lasta, vaikka itse en edes haluaisi tehdä edes omaa lasta. Tähän ja tuon naisen hyväkskäytöksen johdosta lopetin suhteen..minähän en kenenkään elättäjäksi rupea.
Viimeinen suhde yh-äiteihin loppui vuos sitten. Lapsia hällä oli kaksi(11v poika ja 13v poika).
Lapset olivat todellinen este, sillä tuntui että he todella vihasivat minua kun tulin heidän ja heidän äitinsä väliin. Alkuaikoina kun nukuin heillä, nukuin sohvalla ja aamulla tämä 13v teini-ikäinen rasavilli tulee mulle huutaa että "painu äijä vittuu täältä, me ei kaivata suo".
Yhteistä aikaa naisen kanssa ei jäänyt, seksielämää ei ollut, sillä lapset pitivät siitä huolen. Lopuksi toki nukuimme tämän naisen kanssa samassa parisängyssä, mutta varsinkin tämä vanhempi teini-ikäinen poika piti huolen että seksiä ei voinut harrastaa, sillä hän tuli pokkana keskellä yötä huoneeseen(avasi sen pilipalilukon lusikalla) ja sanoi "ette sit harrasta seksiä".
Tämä oli kaikkein vaikein suhde yh-äitiin, koska lapset todella tuntuivat vihaavan minua, vaikka yritin olla ystävällinen. Se suhde loppui omaan mahdottomuuteensa.
Nyt olen miettinyt että noiden yh-äitien kanssa olen hakannut vain päätäni seinään. Yh-äitien kanssa jos aikoo seurustella, on oltava "supermies". On hyväksyttävä vieraat lapset kuin ominaan, vaikka he ovat mustasukkaisia äidistään, tutustuminen on vaikeaa koska ei ole aikaa tutustua toiseen kunnolla lasten takia. Vaatii siis todella pitkäjänteistä työtä. Sitten on vielä sekin että lasten omat isät eivät tietenkään maksaneet suosiolla elatusmaksujaan, mutta minä maksoin lapsille sitä sun tätä. Se kävi loppujen lopuksi ärsyttämään. Ja jos olisikin "supermies" ja homma toimisi, niin vaikeaa se on, paljon vaikeampaa kuin sinkkunaisen kanssa seurustelu.
Minulla on tietenkin noiden yh-äiti kokemusten ohessa ollut tietenkin tavallisia seurustelusuhteita sinkkunaisiin ja jatkossa vissiin en enää vahingossakaan ihastu yh-äiteihin, koska semmoinen suhde ei vain toimi, koska siinä on niin paljon asioita jotka hankaa vastaan.
Kertokaa omat kokemuksenne. Haluaisin kuulla kohtalotovereita.
Noin 10 vuotta sitten ihastuin saman tien yhteen mukavaan yh-äitiin. Oltiin saman ikäsiä (26v). Hänellä kaksi lasta (6v ja 4v). Heti alussa huomasi että yhteistä aikaa meillä ei paljoa ollut. Tapaamiset oli sitä että minä töiden jälkeen kävin hällä kahvilla ja lapset huusi ja kiljui(mustasukkaisia kun olivat vissiin äidistään). Yhteistä aikaa meille ei jäänyt oikeastaan ollenkaan, koska hänellä ne lapset olivat 7 päivää viikossa joka ikinen viikko. Lapset tavallaan tottuivat minuun niiden muutamien kuukausien aikana jonka ajan siis tapasin tätä naista. Huomasin kuitenkin että lapset ovat hänelle(kuten kaikille äideille) se ykkösjuttu ja minä olin siinä tavallaan ylimääräisenä(siltä minusta siis tuntui). Lopulta tunsin itseni ihan ulkopuoliseksi ja päätin lopettaa sen suhteen(vaikka nainen olikin mukava).
Siitä pari vuotta eteenpäin tapasin toisen yh-äidin joka tuntui mukavalta. Lapsia hällä oli yksi(7v) ja huomasin samat ongelmat kuin ekassa yh-äiti suhteessani. Olin kuitenkin varautunut tähän. Mutta, mutta...osoittautuikin että tämä yh-äiti hyväkskäytti minua(ainakin siltä tuntui). Sain siis viedä tätä lasta autolla kouluun, koulusta pois, jouduin hoitamaan lasta, vein linnanmäelle ja maksoin siellä hälle kaiken jne. Vietin enemmän aikaa tämän naisen lapsen kanssa kuin tämän naisen kanssa. Aloin ajattelemaan että mitä hemmettiä tämä tälläinen on, että hoidan toisen ukon lasta, vaikka itse en edes haluaisi tehdä edes omaa lasta. Tähän ja tuon naisen hyväkskäytöksen johdosta lopetin suhteen..minähän en kenenkään elättäjäksi rupea.
Viimeinen suhde yh-äiteihin loppui vuos sitten. Lapsia hällä oli kaksi(11v poika ja 13v poika).
Lapset olivat todellinen este, sillä tuntui että he todella vihasivat minua kun tulin heidän ja heidän äitinsä väliin. Alkuaikoina kun nukuin heillä, nukuin sohvalla ja aamulla tämä 13v teini-ikäinen rasavilli tulee mulle huutaa että "painu äijä vittuu täältä, me ei kaivata suo".
Yhteistä aikaa naisen kanssa ei jäänyt, seksielämää ei ollut, sillä lapset pitivät siitä huolen. Lopuksi toki nukuimme tämän naisen kanssa samassa parisängyssä, mutta varsinkin tämä vanhempi teini-ikäinen poika piti huolen että seksiä ei voinut harrastaa, sillä hän tuli pokkana keskellä yötä huoneeseen(avasi sen pilipalilukon lusikalla) ja sanoi "ette sit harrasta seksiä".
Tämä oli kaikkein vaikein suhde yh-äitiin, koska lapset todella tuntuivat vihaavan minua, vaikka yritin olla ystävällinen. Se suhde loppui omaan mahdottomuuteensa.
Nyt olen miettinyt että noiden yh-äitien kanssa olen hakannut vain päätäni seinään. Yh-äitien kanssa jos aikoo seurustella, on oltava "supermies". On hyväksyttävä vieraat lapset kuin ominaan, vaikka he ovat mustasukkaisia äidistään, tutustuminen on vaikeaa koska ei ole aikaa tutustua toiseen kunnolla lasten takia. Vaatii siis todella pitkäjänteistä työtä. Sitten on vielä sekin että lasten omat isät eivät tietenkään maksaneet suosiolla elatusmaksujaan, mutta minä maksoin lapsille sitä sun tätä. Se kävi loppujen lopuksi ärsyttämään. Ja jos olisikin "supermies" ja homma toimisi, niin vaikeaa se on, paljon vaikeampaa kuin sinkkunaisen kanssa seurustelu.
Minulla on tietenkin noiden yh-äiti kokemusten ohessa ollut tietenkin tavallisia seurustelusuhteita sinkkunaisiin ja jatkossa vissiin en enää vahingossakaan ihastu yh-äiteihin, koska semmoinen suhde ei vain toimi, koska siinä on niin paljon asioita jotka hankaa vastaan.
Kertokaa omat kokemuksenne. Haluaisin kuulla kohtalotovereita.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ootkos kokeillu yhteishuoltajanaista?
Siis tuo kellä oli se 7v tenava, niin heillä oli ex ukkonsa kanssa ns. yhteishuoltajuus. Todellisuudessa se äijä ei aina jaksanut sitä lastaan luokseen ottaa. Milloin syynä oli se että oli krapulassa tai sitten syy oli se että halus baariin, eikä tavata omia lapsiaan. Vissiin joskus ihan kiusallaan jätti lapset noutamatta tapaamispäivänä kun tiesi että ex-vaimonsa seurusteli minun kanssa. Eli ex ukko tuntui olevan mustasukkainen ex-vaimostaan.
Yks mikä haittaa yh-äiteihin tutustumista on myös todellakin se että ex-ukkoa joutuu silloin tällöin tapaamaan, samoin kun hänen sukulaisiaan. Lapset kun haluaa mummolaan jne. Kyllä siinä tunsin itteni ihan ulkopuoliseksi aina.
mitäs jos nainen haluaa tavata kavereitaan? ilman sua. Ja mites töissä käynti, kun et voi sinne mukaan mennä =P
Kyllä toi yhteishuoltajuus joillakin toimii. Tylsää kun aina yleistetään, mut onneks tietty ihmiset osaa ajatella omilla aivoillaan.
kotiini vierasta miestä,voisihan sitä tavata silloin kun lapset ovat isällään.ei kannata ruveta leikkimään mitään perhettä,kun ei kuitenkaan ole.
halua elää elämäänsä loppuun yksin. Kyllä monet kaipaa uutta miestä siihen rinnalle, eikä mihinkään "jemmaan" niin että tavataan kun lapset ei ole kotona. Ei semmoistakaan pitemmän päälle kestä...varsinkin kun lapset on poissa vain esim kerran kuussa yhden viikonlopun. Mulla ainakin on semmoinen kutina että ei ne miehet kauheesti halua lapsiansa nähdä, siksi toi yhteishuoltajuus on tavallaan ihan ykspuolista. Naiset ne lopulta hoitaa ne lapset. Tuo mun ensimmäinen suhde yh-äitiin olis varmaan onnistunutkin jos ne lapset olisivat olleet 2 viikkoo isällä ja 2 viikkoo äidillä. olisi pystynyt tutustumaan ja viettämään yhteistä laatuaikaa aivan erilailla. Tossa tapauksessahan se oli sitä että ne lapset pyöri jaloissa aina, yhteistä aikaa meillä ei ollut yhtään.
että lapset on äidille kuitenkin aina se ykkönen ja se "uusi poikaystävä" tulee jossain kaukana perässä....
Jos äidin kaveriksi alat, niin kantsii miettii ja kuulostella tarkkaan että tykkääkö se äiti ihan oikeesti susta vai haluuko se vaan lapsilleen kaverin.
Ei kannata antaa lasten hämätä niinkuin olet ehkä tehnyt. Riittää että rakastat äitiä, ja teet selväksi sen myös lapsille.
Lasten kanssa on pakko olla hienotunteinen, ja sänkyhetket kantsii miettii tosi tarkkaan. Murrosikäisten kans ei voi leikkiä tuon asian kanssa. Ei riitä että suljettu ovi on välissä.
Eikä varmaan lasten äitikään voi nauttia rakastelusta jos on pelko siitä että lapset kuulevat/näkevät.
Aikuisuutta peliin..
lopunelämäänsä.mutta tässä ei nyt halu auta.kun on toisen miehen lapset,kuvoi olisi vaikea.minä edelleenkin vaan nauttisin miehen kanssa jossain ilman lapsia.en toisi sitä kotiin.enkä varmasti sälyttäisi minkäänlaista vastuuta omasta elämästäni tai lapsistani miehelle.kyllä mun exsä pitää mielellään lapsia.ja aina on maksanut.
ei oo mikään rontti.mutta minun tekee mieli seksiä.
En minäkään kun tyttö kotona. Lapsivapaalla tapailen.
Mä käytän vaa seksiin miehiä.
Kuulosti siltä et sun kohalle on osunu vaan huonoja juttuja..
Mun mielestä jos haluaa uuden miehen niin on siihen itsekin panostettava vaikka lapset onkin ykkösiä niin silti.. mulla ainakin on aikaa myös sille miehelle ja lapsen on se ymmärrettävä ettei ole se ainut. Jos antaa lasten määräillä ja pompotella niin yksin saa kyllä ollakin..kukaan sellasta kattele..
Meitä on niin moneen junaan, niinkuin miehiäkin..eihän kuitenkaan yleistetä..
sun pitää laittaa kakarat ojennuksen eikä toisinpäin!!!! oli ne kenen tahansa kakaroista niin mulle ei vittuilla, tulee kuonoon ja heti!
vitun pelle, sä et ansaitse oikeeta naista tai suhdetta tolla asenteella.
fittan, on meitä moneen junaan ....
Lapset kuuluu olla ykkösiä. Äidin kyrvän himo ei ole eka asia.
takia sä tapailet yh- äitejä jos ett halua omia lapsia?
Tosi MIES alkaessaan seurustella yh äidin kanssa tietää että siinä saa koko paketin.
Tosi MIES kestää sen että naiselle on tärkeintä omat lapset,kaikki muu tulee sen jälkeen.Poikkeuksia on,on myös naisia jotka eivät välitä lapsistaan vaan tärkeintä on että on aina joku mies kierroksessa.
Tosi MIES ei seurustele yh äidin kanssa jos ei pidä lapsista.Koska sellainen yhtälö on mahdoton.
Sitten tälle alkuperäiselle määkijälle:
Hanki pumpattava Barbara,se ei aseta sinulle mitään velvotteita,eikä tule koskaan vaatimaan lapsia.Helvettiäkö iniset jos hankit seurustelukaveriksi äidin.Mikset valitse sinkkua kun kerran valita saat.
Munallisia saa aina,ne ei maailmasta lopu mutta kukaan ei korvaa omaa lasta.
Kyllä se on helppoa kirjoittaa, mutta et itse ole perillä yhtään miten vaikeaa se voi olla seurustella yh-äidin kanssa. Ei oikea elämä ole mitään elokuvaa, jossa kaikki onnistuu.
Niin ja vissiin sanomattakin selvää että seksiä en noista suhteista hakenut. Et tainnut lukea juttuani ajatuksella, sillä ei kukaan minulta lapsia vaatinutkaan.
"Munallisia saa aina,ne ei maailmasta lopu mutta kukaan ei korvaa omaa lasta."
Jos yh-äiti ajattelee noin, niin voit arvata kaksi kertaa haluaako/voiko kukaan mies seurustella ihmisen kanssa joka noin ajattelee. Jos itse olet yh, niin ilmeisesti saat eläää lapsinesi, sillä kukaan mies ei halua elää suhteessa jossa on vain kolmas (ylimääräinen)pyörä.
Tunnistin kirjoituksessasi monia seikkoja. Minun lapselleni (7v poika) poikaystäväni oli ensin ihan ok, mutta sitten hän muuttui hirvittävän mustasukkaiseksi.
Poikaystäväni oli aimmin seurustellut naisen kanssa, jolla oli kaksi tyttöä. Silloin tytöt olivat asettuneet äitinsä kilpailijoiksi ja kilpailleet miehen suosiosta. Poikalapsi taas näyttäisi asettuvan miehen vierelle kilpailemaan äidin suosiosta. Olen yrittänyt keskustella lapsen kanssa ja selittää että äiti tykkää aina lapsestaan, miehestä tykätään toisella tavalla kuin lapsesta, se ei ole lapselta pois. Kyllä hän sen jotenkin myös ymmärtää, vaikka mustasukkaisuuden peikko aina välillä vieläkin nostaa päätään.
Onneksi minun poikaystävälläni on ollut enemmän kärsivällisyyttä poikani kanssa kuin sinulla on ollut seurustelukumppaneidesi lasten kanssa.
...äitejä jotka haluavat sen uuden kumppanin, mutta TÄYSIN lapsen ehdoilla. Jos elämässä kaikki asiat menee vain ja ainoastaan lapsen päättäessä miten milloinkin ollaan, niin eihän siihen silloin kannata tuoda edes seurustelu kumppania.
Omat lapseni tietävät kyllä miten tärkeitä ovat, ilman että määräävät kodissa kaikista asioista ja tajuavat myös sen että äidillä on omaakin elämää ja ystäviä.
Luin kauhuissani erään tunnustetun perheterapeutin neuvoja eräälle uusperhe-elämää aloittelevalle, joka kysyi mitä pitäisi tehdä kun lapset ovat mustasukkaisia ja tekevät perhe-elämästä helvetillistä. Neuvo kuului että muuttakaa takaisin erillenne, ehkä sitten kun lapset ovat isoja...
Järkyttävää.
Kyllä minusta asia on niinpäin että aikuiset elävät omaa elämäänsä ja huolehtivat siinä sivussa lapsista niin hyvin kuin mahdollista.
Mutta lapsilta ei kysytä että onko nyt ok jos äiti menisi tämän sedän kanssa naimisiin. Se ei ole lasten asia päättää, eikä varmasti tee lapselle hyvää jos heidän sallitaan määrätä vanhempiensa elämästä.
myös outo neuvo tuolta perheterapeutilta jos todellakin on tuota mieltä. Eihän siitä mitään tule että muutetaan erilleen lasten takia ja asutaan erillä sitten se 10v, aina siihen saakka kun lapset on täysikäsiä.
Minusta jos yh:n kanssa seurustelee, niin ei todellakaan homman pitäs mennä lasten ehdoilla. Kyllä aikuisten pitää saada elää semmoista elämää millaista haluavat ja elää juuri sen kumppanin kanssa jonka kanssa haluaa. Ei ole lasten homma valita(tai hylätä) yh:n uusi kumppani.
Minulla noi jutut oli semmoisia että se meni vähän liikaa lasten ehdoilla ja kun eivät minun lapsia olleet, niin en halunnut/osannut heitä määrätä ja komentaa, koska tunsin olevani se ylimääräinen koko perheessä, koska mun tapauksessa se äiti meni vähän liikaa niiden lasten ehdoilla. Yritin toki sanoa että eikö voisi ottaa toista taktiikkaa lasten kanssa ja näyttää missä se kaapin paikka on. Mutta jostain syystä noi naiset vähän liikaa "lelli" niitä lapsia ja antoi lasten "kävellä yli".
"Yh-äitien kanssa jos aikoo seurustella, on oltava "supermies""
No ei välttämättä. On tiedostettava kuitenkin mitä on tekemässä :-) Eli laittamassa lusikkansa soppaan missä on nainen, äiti, rakastaja, lapsia ja ex-puoliso :-)
"On hyväksyttävä vieraat lapset kuin ominaan"
Eikai ihan heti :-O Eiköhän tutustumisaika ole ihan reilua...Ei mikään suhde ala käsittääkseni sormia napsauttamalla tätä löyhää länsimaalaista kulttuuriamme ajatellen...
"vaikka he ovat mustasukkaisia äidistään"
Ero on aina kurja paikka lapselle. Vanhempien menetys erilleen sattuu todella paljon. Ehkäpä lapset pelkäävät alitajuisesti, että sinun kanssa käy samoin kuin isän: kun he antavat itsensä luottaa sinuun, sinä eroatkin äidistä...Eli aikuisten tulisi löytää voimia ja ratkaisuja mustasukkaisuuteen. Sinun ei kyllä pitäisi joutua komentamaan tai käsittelemään mustasukkaisia teinejä, vaan kyllä se lasten äiti on niistä vastuussa, jos haluaa olla.
"tutustuminen on vaikeaa koska ei ole aikaa tutustua toiseen kunnolla lasten takia"
Yh:n kanssa sitoudut ottamaan koko paketin. Aikaa on ihan eri tavalla kuin lapsettomalla työttömällä :-)
"Vaatii siis todella pitkäjänteistä työtä."
Aamen :-)
"minä maksoin lapsille sitä sun tätä"
Eikai kukaan pakottanut teitä yhdistämään rahoja :-O Tietysti tyhmähän ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa ;-)
"Ja jos olisikin "supermies" ja homma toimisi, niin vaikeaa se on, paljon vaikeampaa kuin sinkkunaisen kanssa seurustelu."
Jep, siinähän se vastaus tulikin :-) Sinä olet sellaista sorttia, että älä sotkeennu upeisiin yh-mammoihin vaan iske kiinni lapsettomaan lihaan :-)
Tsemppiä :-)
Eron jälkeen tapasin kivan miehen.Hän itse on viikonloppuisä ja minä viiden yh.
Viihdyttiin toistemme seurassa ja alusta alkaen päätettiin että katsotaan miten käy seurustelun ja jos lapset ei tykkää niin lopetetaan.
Kun on lapsia,joutuu seurustelemaan myös niiden lasten kanssa eikä voi olettaa että lapsia ei huomioida tai heidän mielipiteitään ei kuunnella.
On tietysti naisia joille ei merkitse mitään mitä lapset sanovat,jos äiti haluaa seurustella niin hän seurustelee piittaamatta siitä mitä mieltä lapset ovat.
Minä olen sitä mieltä että lasten hyvinvointi on minulle tärkeintä,jos joskus seurustelen,kumppanin on pakko hyväksyä se tosiasia että lapset tulee aina etusijalla.Sen tein heti ensitapaamisella miehelle selväksi.
Mies tuli tutustumaan lapsiin ja lapset pitivät hänestä heti.
Mies on sopeutunut loistavasti siihen että meillä on 'omaa aikaa' joka toinen viikonloppu silloin kun lapset ovat pois.Joka toinen viikonloppu meillä on sekä hänen lapsensa että minun.
Minä en maksata lasteni menoja hänellä,vaan hoidan ne itse,eikä hän ole meillä mikään hovikuski joka kuljettaa lapsia paikasta paikkaan.
Mies on asennoitunut meidän seurusteluun niin että ähn ottaa ja hyväksyy koko paketin,on ottanut lapset kuin omikseen.Ei kuitenkaan pyri isäksi koska lapsilla on isä vaan on se toinen aikuinen meidän perheessä.
Hän ei ole mikään supermies vaan ihan tavallinen mies joka ajattelee aivoillaan eikä munillaan.
Meillä on molemmilla lapset,onneksi hän on sellainen mies jolle omat lapset menee aina etusijalle,ei tule sellaista naista joka ohittaisi hänen lapsensa kuten ei tule sellaista miestä minulle joka ohittaisi minun lapseni.
Ehkä me sovitaan niin hyvin yhteen kun olemme molemmat samanlaisia nipottajia.
Kun hakee itselleen kumppania,kannattaa hakea sellaista joka on samassa elämäntilanteessa.Sinkkumiehen ei kannata katsella seurustelukumppania naisesta jolla on lapsia jos ei pidä lapsista tai ei ymmärrä sitä että lapset on tärkeitä.Tai sitä että lapset vaativat aikaa ja huomiota,isotkin lapset on vielä lapsia.Murrosikäiset lapset on kaikkein hankalampia sopeutumaan uuteen kumppaniin,oma seksuaalisuus heräämässä ja ajatus siitä että se meidän äiti tekee sitä,on murkulle aivan jotain yhtä ällöä kun ala-asteikäiselle pojalle se että tytöt tykkää hänestä.
Yh:n kanssa seurusteleminen vaatii sinkulta pitkää pinnaa,roppakaupalla hyvää sydäntä ja aikaa siihen kahdenkeskiseen tutustumiseen on sitten joskus kun yh:n lapset on lentäneet pesästä =)
Ja ne *kaikki muut asiat* jotka mainitsit kirjoituksesi alussa olisi voinut kuitata yhdellä sanalla: LAPSET
Toivottavasti nyt kun on kolme noin huonoa kokemusta yh-äidin kanssa seurustelusta,osaat jo valita kumppaniksesi sinkun,valintahan on yksinomaan omasi.
Meillä tämä seurustelu etenee vallan mukavasti,häät on alkukesästä =)
Kaikki miehet eivät saa ketä tahansa...
Tässä sinulle pähkinää purtavaksi:
1) Olet äidin miesystävä, siis tärkeä henkilö vain äidille, et lapsille.
2) Käyttäydyit aivan samalla tavalla kuin äitinsä kapinoivat lapset. Olit mustasukkainen jopa sukulaisille, tunsit itsesi ulkopuoliseksi. No mutta niinhän ne lapsetkin tuntevat siinä vaiheessa, kun sinä tulet kuvioihin mukaan.
Äitiä ei haluta jakaa, et sinä etkä lapset.
Kaikki haluavat äidin 100% huomion, se vain ei aina ole mahdollista.
3)Äiti, lapset ja heidän ystävät ja sukulaiset ovat jo valmis paketti, johon sinä vasta tulit.
Miten voit kuvitella olevasi täysvaltainen perheenjäsen heti nyt ja tässä? Arvostus ansaitaan, sitä ei voi ostaa rahalla.
4) Olit aivan liian nuori 1. koitokseesi, jotta olisit pystynyt ymmärtämään lapsia. Ymmärrät sitten, kun ensin hankit omia lapsia. Sitä kautta kasvat vanhemmuuteen ja sitten se sinunkin ymmärryksesi laajeenee ja valaistuu.
Lopuksi, hankkiudu seurustelemaan vain ja ainoastaan sellaisen naisen kanssa, jolla ei ole lapsia, koska et ole vielä kehittynyt tarpeeksi ihmisenä, jotta naisellasi voisi olla monta roolia.
mua ei itseäni yh-mutsit vois vähempää kiinnostaa....heti treffeillä edes mainitseekin, että lapsia meikäläinen ottaa pari askelta takaspäin. kenenkään tpi jätkän lapsille ei vaan voi alkaa faijaksi.
Luepas nyt uudestaan kaikki mitä olet kirjoittanut. Ja mieti sitä uudelleen. Minusta nuo sinun kirjoituksesi kuullostaa keskenkasvuisen kitinältä. Aikuistu hyvä mies. Minä ainakin haluan mieheni olevan MIES, minulle ainakin riittää omat lapseni enkä lisäksi huoli aikuista miestä kiukuttelemaan joutavista. Sitten ne äidit kummia olisivat jos eivät lapsiaan etusijalle pistä, synnytys kun on ihana kokemus ja lapsiani olen rakastanut kohdusta saakka. Ja vielä kiitos elämälle siitä että maailmassa on myös AIKUISIA miehiä.
... Pedofiili
No mulla on ollu suhde yh äipän kans jolla 2 lasta. Kun tapailimme niin lähinnä päivisin. Muutaman kerran kävin yökylässä ja seksiä ei ainakaan ollut. Siitä pitivät lapset huolen. Nukkuivat välissämme. 3kk. seurustelimme ja seksihommat voi laskea yhdenkäden sormilla. Nainen oli muuten kyllä oikein ihana, mutta seksittömyys oli liikaa.
Tosi ikävää, että sinulla on ollut huonoja tapauksia YH-naisten suhteen. Kuten itsekin huomaat, niin eri suhteissa on ollut erilaisia ongelmia eikä suinkaan samanlaisia. Siksi siis ei voida vetää mitään yhtä yksittäistä johtopäätöstä siitä, että onnistuuko lapsettoman sinkun ja YH-sinkun seurustelu. Joskus onnistuu, joskus ei.
Tässä muutamia pointteja:
- ovatko lapset äidin luona 24/7 vuoden jokaisena päivänä vai onko lasten elämässä mukana aktiivisesti myös isä. On yleistynyt 50/50 systeemi, jossa lapset vuorottelevat vanhempiensa luona vuoroviikoin. Tällöin tietää, että joka toinen viikko on ns. omaa aikaa ja joka toinen viikko mennään lasten ehdoilla
- älä ryhdy isäpuoleksi, jos et sitä halua. Minulla on hyvä ex-mies, joten lapsilla on siis hyvä biologinen isä, joten tarvetta ei ole isäpuoleksi (jollei mies sitä itse halua), vaan nimenomaan minulle seurustelukumppaniksi
- jos lapsilla ei ole isää tai isä on pois kuvioista, niin naisella pitäisi olla hyvät tukijoukot (esim. omat vanhemmat, sisaruksia), jotka ovat valmiit hoitamaan lapsia silloin tällöin
- jos lapset on huonosti kasvatettu (kuten viimeisimmässä suhteessasi), niin silloin olisin varuillani. Jos lapset ei ole opetettu tekemään kotitöitä ja he ovat eläneet kuin pellossa, niin heiltä puuttuu kunnioitus kokonaan äitiä kohtaan. Silloin tulee juuri niitä tilanteita, että lapsi pompottaa äitiään mennen tullen. Sinä et voi lapsia kasvattaa, vaan korkeintaan toimia kasvatuksessa tukena. Äiti ei voi ulkoistaa kasvatusta muille.
- älä muuta heti naisen luokse, vaan antakaa lapsille aikaa sopeutua. Totta kai lapset ovat mustasukkaisia, jos kuulevat, että äiti ja isäpuoli käyvät kaikissa kivoissa paikoissa kahdestaan, mutta äiti ja lapset eivät ikinä tee mitään kivaa. Pitäisi olla niin, että äidillä ja lapsilla on ensiksi kivaa ja vähitellen myös mies voi olla osa sitä kivaa tekemistä. Myös äidillä on roolinsa siinä, että hän puhuu varsinkin isommille lapsille siitä, että on tärkeää, että äidilläkin on joku ja omaa elämää.
- jos on paljon rakkautta, mutta elämä lasten kanssa ei toimi, niin pelkkä seurustelusuhde voi olla hyvä vaihtoehto avoliitolle. Ymmärrän, että moni haluaa yhteenmuuttoa säästösyistä.
- jos lapsilla on paljon kavereita, harrastavat aktiivisesti jne, niin kodissa saattaa olla aika paljonkin sitä aikaa, kun saa olla kahdestaan kumppanin kanssa kotona. Toki se vaatii sitä, että asunto on sen verran lähellä harrastuksia, että lapsia ei tarvitse koko ajan olla kuskaamassa.
En siis sanoisi, etteikö YH:n kanssa seurustelu onnistuisi, mutta se riippuu paljon tilanteesta. Itselläni esimerkiksi ex-miehellä on jo uusi perhe, joten lasteni isää ei taatusti kiinnosta tippaakaan se, että onko minulla miesystävä vai ei. Ymmärrän kuitenkin, että jossakin tapauksessa esimerkiksi pettämisestä alkanut seurustelusuhde on sellainen, jossa ei ole ihme, että ex-puolisolta tulee niskaan haukkuja.
Mulla,yh äitinä on sama. 11v tyttö nukkuu minun ja miesystävän keskellä ja miesystävä sallii jopa tämän. 😣En tiedä kauanko jaksan. Eipä meilläkään seksiä ole. Varmaan homma kaatuu pian...
Miksi ihmeessä sallit tämän, se lapsihan on sinun? Ei ole muutenkaan normaalia, että 11-vuotias nukkuu vanhemman sängyssä.
Ei kannata silti yleistää. Täällä on eräs kolmen sällin yh, joja huolehtii kotinsa ja lapsensa ja ottaa miehen yhtenä perheenjäsenenä mikäli ei ala elämään minun siivelläni, kuten 2 aiempaa tekivät. Joutuivat pihalle.
Mä sanoisin nyt, että miks ihmiset ihan kaikessa miettii aina, että tää ei kuulu mulle, kaikki pitää mennä tasan ja ihan hirveesti ajatellaan, että en nyt vaan joudu näkemään vaivaa. Siis oikeesti, ei tommosella periaatteella tunneside säily. Eikö ole aitoa halua auttaa ja ilahduttaa toista. Tietysti pitää muistaa se, että toinen ei sitten ala hyväksikäyttää tilannetta, mikä ap:n tapauksessa varmaan on tapahtunut. Ymmärrän kuitenkin, että lapseton ei halua välttämättä lapsiperheen arkea (omat lapset jo aikuisia ja teinejä), esimerkiksi nukkumista osaa arvostaa nykyisin ja aivan pienten lasten kanssa se on kyllä haaste.
Kaverini seurusteli hetken ja lopetti siihen ja ihan syystä.
Yh naisen kanssa seurustelen. Pitää muistaa että ei voi kaikkea tehdä naisen kanssa koska siinä on se lapsi ja se käy koulua joten arki rullaa niin että äidin oltava kotona kun lapsi tulee koulusta. Ruokaa tehtävä lapselle 4 kertaa päivässä. Lapsen ehdoilla mennään. Ei voi juopotella kuten haluaa eikä kovin useinkaan. Lomat ja menot suunnitellaan niin että lapsikin voi osallistua.
Tää lapsi täällä on 4 luokalla ja 5 luokalle menee syksyllä ja olen opettanut sitä kalastamaan. Me veneillään usein ja kalastetaan ja se tykkää ja on saanut hyvän harrastuksen. Intoa on koska saa isoja ahvenia ja viime vuonna sai 5 kg hauen. Pelaa se jalistaja vien sitä harkkoihin joskus ja käyn katsomassa pelejä naiseni kanssa. Itse pelasin myös jalista lapsena ja kaikkea ufrheilua harrastin muutenkin.
Seurustelusta viis, YH äidit on hyviä panoja.
Jäin tuossa miettimään, että olisko se sitten ollut jotenkin positiivista, jos lapsi/lapset eivät olis olleet ykkössijalla? Siis juu ja toki ymmärrän, että lapseton voi haluta olla se uuden kumppanin huomion keskipiste, mutta pitäiskö sitä toista sitten oikeasti hyvänä tyyppinä? Itseni olis ainakin hyvin vaikea arvostaa sellaista vanhempaa, joka ei pidä lastaan/lapsiaan ykkössijalla. Vaikka voisin hyvinkin itse haluta enemmän huomiota niin ei lasten ohittaminen lisäis mun arvostusta millään tasolla.
Ekäpä mittää,miun 12v tyttö löi turpaan miestäni😂
Ja sinä vain nauroit? Toivottavasti mies lähti lätkimään tuollaisen jälkeen... minä ainakin lähtisin, ja ehkä painaisin akkaa turpaan vielä hyvästiksi.
Jos olisin yh ja noin pieniä lapsia en ottaisi ketään miestä syystä että itse en tykännyt yhtään kun äitini aikoinaan otti miehen meille asumaan. Olin tuolloin 8v.Tuossa iässä pidin miestä älllöttävänä. Hän adui meillä10 vuotta. Äiti ja tuo mies erosivat 10 vuoden jälkeen miehen lkoholiongelman vuoksi. Edelleenkin kun mieteinntuota miestä nousevat ihokarvani pystyyn. Onnellinen voi olla ilman miestäkin ja onnellinen voi olla yh äitiniä lasten kanssa. Ottaisin miehen jos sellainen sopiva eteen tallustelisi vasta sitten kun lapset ovat lentäneet pous pesästä Jäi sellaiset vibat siittä miehestä joka meillä asu, etten tekisi samaa omille lapsilleni. Niin jyrkkä ja ehdoton oon tuossa asiassa. Periaatteen akka kun olen.
Sorry, mutta ihmettelen, että miksi elämä pitää lokeroida, ts. teen lapset tietyn ikäisenä, keskityn pelkkiin töihin tietyn ikäisenä, voin etsiä kumppanin tietyn ikäisenä, varmaan kuolenkin tietyn ikäisenä, mutta kun asiat ei monesti mene niin. Ite oon elämää nähnyt sen verran, että kontrollifriikkiä en ottais, vaikka kuinka rakastaisin. Jossakin kohtaa elämäänsä monet huomaa, että hups elämää ei voikaan hallita, vaikka kuinka haluaisi. Tulee jotain yllättävää. Mitäpä, jos joku kolmivitosena yh:nä kohtaa rakkauden, mutta lasten vuoksi ei halua häntä. Kumppani olis kiva, mutta hän ajattelee, että sitten vasta kun lapset on lähtenyt. Viisvitosena hän huomaa, että hupsluiru ei niitä vapaita ehdokkaita, ainakaan parisuhdesopivia olekaan. En ymmärrä lainkaan miksi parisuhdeajatuksesta pitäisi luopua lasten vuoksi. Lapset ovat niin sanotusti hetken lainaa. Tottakai lapset on tärkeitä ja rakkaimpia maailmassa, mutta kyllä elämässä on hyvä olla muutakin. Tärkeää on tietty katsoa, että uusi kumppani on hyväksi lapsille, se on lähtökohta.
Samaa mieltä, elämää ei tarvitse eikä voi lokeroida. Aina voi tietenkin yrittää, mutta elämä itsessään pitää usein huolen siittä että lokeroituminen epäonnistuu koska elämässä on niin paljon muuttujia vaikuttamassa tilanteisiin ja päätökset tehsään sen hetkisen elämöntilanyeen pohjalta ja sillä ymmärryksellä ja niillä mahdollisuuksilla, mitkä sillä hetkellä on.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi tässä asiassa. Edes tässä 😆😆😆😆🤪
Lisään vielä että parsisuhde ajatus oli minun oma päätökseni mitenntekisin itse, kerroin miten itse tekisin ja ae ei tarkoita aitä, ett jonku toisen pitäisi tehdä samoin tai että tuo minun ratkaisuni olisi hyvä kaikille. En kirjoittanut sitä neuvoksi muille vaan kerroin oman tilanteeni ja miten se on vaikuttaisi minun päätöksentekoon eli minävtekisin niin etten ottaisi uutta miestä jos talossa on lapsia koska omasta lapsuudestani jäi niin huono kokemus. Itse en koe tuota uhrautumisena lapsille, jpku toinen voi sen niin koeakkin ja silloin hän tekee toisenlaisen ratkaisun.
Tieyenkään en ajattele tai odota että joku tekisi saman ratkaisun kuin minä tuossa tilanteessa koska meitä ihmisiä on niin monelaisia eri persoonia erillaisissa elämäntilanteissa. Me koemme eri asiat eri tavalla ja se mikä on toiselle hyvä ratkaisu, on jollekkin toiselle huono päätös. Jokaiswn pitää löytää se itselle omannäköinen ratkaisu, sellainen jonka kanssa kykenee elämään.
Juuri näin ja hienoa, että kuvasit viimeisessä viestissäsi enempi kokemuksiasi. Sanoisin myös, että ei aina tarvitse olla samaa mieltä, mutta voi yrittää ymmärtää toisenkin näkökulmaa, sitä on keskustelu.
Ei voi olla samaa mieltä kaikki keskenänsä, eikä tarvitsekkaan. Minusta se että ihmiset ovat erimieltä, on ihan elinehto ihmiskunnalle.
Yh-äideistä yhden yön kavereina on runsaasti takavuosien kokemusta. Tarttuivat hanakasti kapakoissa mukaan. Seksuaalisia, ja ok pikasuhde. No yhden kanssa erehdyin menemään kihloihin asti ja nainen olikin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava ja maniavaiheessa ryyppäsi putkia ja hävisi yöteille vieraiden miesten matkaan. Joutui maniavaiheessa suljetulle osastollekin. Karmeaa katsottavaa, pikaerohan siinä tuli ja villi poikamieselämä jatkui vielä melko kauan. Sen opin että yh-äidin kanssa en olisi seurustelumielessä yhdessä jos on alaikäisiä tai muuten kotona asuvia lapsia. Jos lapset aikuisia niin eipä haittaa.
Justiinsa 😁😄😆🤣🤣🤣💦
Jos miehellä on luonaan asuva omia lapsia niin YH-äiti ehkä voisi olla kelvollinen kumppaniehdokas. Myöskin naissukupuolinen jolla on lemmikki, etenkin koira, on usein ongelma. Se karvatupsu joka miehen vieressä nukkuessaan on, ei ole se tupsu mikä vierestä pitäisi löytyä. Ja monta koiraa, ihan varma ongelma, on akiliti-harrastaja tai kasvattaja.