Mistä tiedämme...

Ihminen on Jumalan kuva,ja siihen kuvaan kuuluu mies ja nainen yhdessä täydentäen toisiaan.

Ihmiset ovat tehneet Jumalastaan kuvan kielloista huolimatta,ja tehneet hänestä miehen.´Minä olen se joka minä olen´ Jumala on itse itsestään ja olemuksestansa kertonut.- -

Uskonto meiningissä kyllä on kaikki päin helvettiä muutenkin,- mutta sehän onkin ihmisten itsensä luomaa

ilta, koska nythän meinasit feministien ilot ja yö unet pilata.
Toivotaan useampien jo yöpuulla olevan.
Aattelin itsekin että kuka heiltä taas "tasa-arvoa" kolhaisee.
No selväähän on että ei saa raamattua salata eikä vääristellä, joten hyvä se oli totuus tuoda tältäkin osaa julki.

Amen!

tata asiaa enaa paremmin kertoakaan?! :)

stb kirjoitti:

tata asiaa enaa paremmin kertoakaan?! :)

En ole täysin tyytyväinen esimerkiksi tähän:
Jumalassa on sekä femiini että maskuliini puoli.
Vai kuinka sen sanoin? Muistaakseni jotenkin noin.
Ehkä olisi parempi sanoa että Jumalassa on äidillinen ja isällinen puoli? Ja vielä - täsmällisemmin:
Jumalassa on piirteitä, joita olemme tottuneet pitämään "äidillisinä" ja "isällisinä".
Tällä määritelmällä emme sido Jumalaa ihmiskeskeiseen jumalakuvaan.

Miksi sitten voimme sanoa, että Jumalassa on piirteitä, joita olemme tottuneet pitämään "äidillisinä" ja "isällisinä"? Ainakin se on selvää, ettemme tämän perusteella voi hahmotella Jumalaa kokonaisuutena, mutta - ehkä Hänessä on nämä piirteet juuri sen tähden, koska Hän on luonut ihmisen itsestään käsin?

Voimme siis sanoa että Jumalassa on "äidillinen" ja "isällinen" puoli (jotka ovat ihmiseen ja ihmisolemukseen liittyviä käsitteitä), koska Jumala ihmisessä ilmaisee jotakin omasta itsestään - jotakin sellaista, jota olemme tottuneet nimittämään "äidillisyydeksi" ja "isällisyydeksi"!

* * *

Jos emme ymmärtäisi mitään sukupuolten välisestä erosta, emme isyydestä ja äitiydestä, jos meiltä kokonaan puuttuisi nämä käsitteet, emme tietenkään voisi sanoa että Jumalassa on "äidillinen" ja "isällinen" puoli tai piirteet, koska emme ymmärtäisi mitä sanomme!
Mutta se, että Jumalassa on nämä piirteet ja voimme niin sanoa, että voimme yleensä Jumalasta jotakin sanoa käyttäen esimerkkinä ihmistä, lähtee seuraavasta olettamuksesta: kun Jumala loi ihmisen, niin Hän ilmaisi (ja edelleen ilmaisee) ihmisessä jotakin itsessään - niin miehessä kuin naisessa, näissä erikseen ja yhdessä.

* * *

1) Jumala loi ihmisen itsestään käsin, omaksi "kuvakseen". Mieheksi ja naiseksi Hän hänet loi.
2) Itseään tarkkailemalla ihminen voi saada jotakin käsitystä Jumalasta. Tämä edellyttää miehen ja naisen huomioimisen.
3) Koska ihminen on syntiinlangennut ja hänen ymmärryksensä on rajallinen, hän ei voi päästä syvällisesti tarkkailemaan ja ymmärtämään itseään Jumalan kuvana ulkopuolella Kristuksen. Nähdäksemme itsemme ja oppiaksemme tuntemaan itseämme oikein, meidän on ensinnä tultava Jumalan yhteyteen Kristuksessa.
4) Kun olemme Jumalan yhteydessä, emme enää ole sidotut määrittelemään Häntä ihmisyydestämme ja inhimillisistä käsitteistämme käsin - nyt Hän määrittelee ihmisyytemme, niin että käsitteiden sisältö avautuu, avartaen ymmärrystämme tuntemisensa kautta.

Päästäksemme ymmärtämään käsittelemämme asian todellisen sisällön lähtökohtanamme tulee olla että Jumala saa määritellä meitä itsestään käsin, ei niin että määrittelemme Jumalaa ihmisestä käsin.

* * *

Mitä esimerkiksi merkitsee käsite "syntinen", ellen tunne Jumalaa, jonka pyhyys "tekee minusta" syntisen?
Silloinhan synti on pelkkä käsite. Se kyllä kuvaa jotakin jonka pohjalta voimme järjellisesti ymmärtää asioita. Voimme uskoa eli järjellisesti omaksua että olemme rikkoneet Jumalaa vastaan ja olemme erossa Hänestä, että sisimmässämme on kapina Häntä vastaan ja että sitä tarkoittaa olla syntinen. Tämä ei kuitenkaan vielä ole elävää uskoa!
Elävä usko syntyy Pyhän Hengen työnä. Silloin ihminen ei ainoastaan järjellisesti omaksu olevansa syntinen, vaan Jumalan pyhyys tekee hänet syntiseksi saattamalla hänet kokemaan todellisuuden sellaisena kuin se on.
Onhan aivan eri asia lukea itsestään kirjoitettu kuvaus, jos ei ole koskaan nähnyt itseään, kuin se että näkee itsensä, oman kuvansa: tuollainen minä olen. Vasta siinä kielellinen määritelmä avautuu asian kokemiseksi.
Jotakin samaa on tässä kun puhumme ihmisestä (miehestä ja naisesta) Jumalan kuvana. Voimme määritellä ja analysoida ja selittää asiaa vaikka kuinka, hioa sanamuotoja ja pilkkuja ja pisteitä, mutta tosiasiaksi jää että asian todellinen sisältö on ihmiseltä hukassa, ellei hän tunne kristillisen terminologian tosi sisältöä eli Jumalaa henkilökohtaisesti.

Määrittelen asian näin:
Ihminen ei voi nähdä ja tuntea itseään todellisesti ilman Jumalan tuntemista. Ihminen ei myöskään voi kasvaa Jumalan tuntemisessa ellei suostu kasvamaan itsensä tuntemisessa.

Näin itsetuntemus ja Jumalan tunteminen kuuluvat yhteen.
Jos Jumalasta tuleva totuuden valo ei saa näyttää minulle asioita itsestäni, jos tahdon keskittyä vain Jumalaan niin etten joutuisi näkemään vaikeita asioita itsessäni, eli pakenen elämän realiteetteja Jumalaan, silloin en pääse kokemaan Jumalan täyteyttä, en kristityn elämän tosi mielekkyyttä - se mihin olen keskittynyt ei olekaan Jumala, vaan oma jumalakuvani ja käsitykseni jolla korvaan tosi Jumalan.

* * *

Kasvuun kuuluu kasvamisen kipu. Kipu siis kuuluu kristillisyyteen.
Omien raamattutulkintojen ja mielipiteiden, jotka eivät välttämättä perustukaan Raamattuun vaan omiin ennakkonäkemyksiin joiden pohjalta Raamattua tulkitsen, laskeminen ristin juurelle, ainoana tosi pyyntönä kohdata Jumala sellaisena kuin Hän on, pyhyydessään ja rakkaudessaan, on varmasti kipeä asia. Se on asia jonka jokainen uskova joutuu kohtaamaan, ehkä useastikin.
Ilman sitä kipua hengellinen elämä juuttuu kasvamattomuuteen. Seurauksena on lukkiutumista omiin, yleensä varsin tiukkoihin oppinäkemyksiin, jolloin emme todella kohtaa toista ihmistä ihmisenä vaan ainoastaan käännytysobjektina, jonka yritämme saada omaksumaan juuri minun ja minun seurakuntani käsitykset. Tällöin viemme myös toiselta tilan kasvaa ja löytää itse.
Kasvaneella kristityllä on näkemyksiä, periaatteita ja mielipiteitä, mutta hän myös hyväksyy toisen ihmisen.

Mielilauseitani onkin:
100% täydellinen oppi on vain Isällä taivaassa.

* * *

Anteeksi nyt että jaarittelin näin pitkään.
En tiedä jaksoitko lukea.

Veljeni, älköön aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
Jaak.3:1,2.

Onko MONESSA KOHTAA KAIKKI ME HAIRAHDUMME
:(
vai onko se
:)

Ainakin siinä mielessä se on :) että se osoittaa armon tarpeemme. Olemme joka hetki riippuvaisia rakastavasta Vapahtajastamme.
Erehtyvinä ihmisenä meille kuuluu armo.

* * *

Kaikkea hyvää sinulle asioihisi ja ihmissuhteisiisi, niin myös kaikille muille lukijoille, jotka jaksoitte lukea pohdiskeluni loppuun asti.

Nämä ei olleet mitään viimeisen päälle hiottuja mietelmiä, onpahan vaan tällaista pohdiskelua. Rukoukseni on että nämäkin ajatukset saisi olla vaan syvemmin johtamassa veljiä ja siskoja polvilleen Herran eteen, että Hän itse avaisi ja puhuisi. Hänen yksin on totuus.

Kasvetaan Jeesuksen tuntemisessa. Ja kasvetaan ystävinä, lähimmäisinä, aviopuolisoina, äiteinä ja isinä. Kirkastamaan olemuksemme ja elämämme kautta jotakin siitä millainen on Jumala. Siihen jos mihin tarvitsemme armoa.
Mitä hyötyä on määritellä Jumala tai mies tai nainen, synti, uudestisyntyminen, kaste jne. - jos emme uudestisyntyneinä, syntimme anteeksi saaneina, suostu kasvamaan Jumalan tuntemisessa miehiksi ja naisiksi, jotka ennen kaikkea elämme todeksi Häntä johon uskomme?

SIUNAUSTA, VELJET JA SISKOT.
Rakastakaa toisianne.

runotytto1 kirjoitti:

Amen!

johon koira kalahtaa? Vai miten se nyt meni. Huis huis -

Rakastava ihminen tahtoo
sitoa itseensä hänet, jota hän rakastaa.
Ja rakkaudessaan -
ellei hän ole luovuttanut sitä Jumalalle -
hän tekeekin juuri näin.

Koska rakkauteni tavallaan
sisältää hänet, jota rakastan, ja koska
rakkaus on minussa, niin hänkin
on minussa rakkauteni kautta.

Rakkauteni kohde
ei siis ole minusta erillinen
kappale.
Mutta kuinka sitten -

Ymmärrän:
jokaisen ruosteisen kettingin, joka
sitoo näitä laivoja toisiinsa, on katkettava -
jokaisen ruosteisen kettingin minussa.
Sillä vain vapaat laivat voivat purjehtia.

Vasta kappaleet voivat olla vastakappaleet.
Ilman sitä rakkaus on muodoton
möykky - jossa kummallakaan ei ole mahdollisuutta
olla juuri oma itsensä, arvokas ja hyväksytty
toisesta riippumatta.

Yhdessä!
Toisiinsa liittyneinä!
Yhteistä päämäärää kohti, ja niiden jälkeen
jää kaunis vana, kuin kupliva kirje:

tällaista on tarkoitettu
rakkaus olemaan.
Heidän hedelmistään te tunnette heidät.
Ja kuka on Hän, joka tällaista hedelmää tekee?

Kristuksessa kaikki on yhtä.
Kristuksessa kaikki kuuluvat toisilleen.
Mutta kaikki he ovat yhtä
erillisinä, yksilöllisinä kappaleina, jotka eivät
yhteydessään menetä

mitään itseydestään,
päinvastoin, toistensa yhteydessä ja toinen toistaan
kunnioittaen he kasvavat yksilöinä.

Maistakaa kuinka Herra on hyvä.

santelipuukissa kirjoitti:

johon koira kalahtaa? Vai miten se nyt meni. Huis huis -

Rakastava ihminen tahtoo
sitoa itseensä hänet, jota hän rakastaa.
Ja rakkaudessaan -
ellei hän ole luovuttanut sitä Jumalalle -
hän tekeekin juuri näin.

Koska rakkauteni tavallaan
sisältää hänet, jota rakastan, ja koska
rakkaus on minussa, niin hänkin
on minussa rakkauteni kautta.

Rakkauteni kohde
ei siis ole minusta erillinen
kappale.
Mutta kuinka sitten -

Ymmärrän:
jokaisen ruosteisen kettingin, joka
sitoo näitä laivoja toisiinsa, on katkettava -
jokaisen ruosteisen kettingin minussa.
Sillä vain vapaat laivat voivat purjehtia.

Vasta kappaleet voivat olla vastakappaleet.
Ilman sitä rakkaus on muodoton
möykky - jossa kummallakaan ei ole mahdollisuutta
olla juuri oma itsensä, arvokas ja hyväksytty
toisesta riippumatta.

Yhdessä!
Toisiinsa liittyneinä!
Yhteistä päämäärää kohti, ja niiden jälkeen
jää kaunis vana, kuin kupliva kirje:

tällaista on tarkoitettu
rakkaus olemaan.
Heidän hedelmistään te tunnette heidät.
Ja kuka on Hän, joka tällaista hedelmää tekee?

Kristuksessa kaikki on yhtä.
Kristuksessa kaikki kuuluvat toisilleen.
Mutta kaikki he ovat yhtä
erillisinä, yksilöllisinä kappaleina, jotka eivät
yhteydessään menetä

mitään itseydestään,
päinvastoin, toistensa yhteydessä ja toinen toistaan
kunnioittaen he kasvavat yksilöinä.

Maistakaa kuinka Herra on hyvä.

Lue lisää

hännän päähän.

Sitoa! sitoa!
aina samaa huutoa.

Ideaalista vapauden tilaa itsessään ei voi löytyä ilman ettei kosketa, sitä edes sitä
pientä vesipisaraa jonka lähtee surullisista
kasvoista

Rakas, rakastaa, rakastan
ei erillinen
eipä tietenkään

sillä jos, niin ei olisi
edes ilmaa mitä hengittää,
ei katsetta mikä koskettaa,
ei lämpöä joka sulattaa

möykyn -
niinpä niin, tottakai!
jokaisella voi möykyt olla
kuin padot jotka estävät
vapauden veden virran -

pato, joka pitää omilla puolillaan
toisista riippumatta

kiinni pitäen vain omasta siitä ideaalisesta näkemyksestään, että juuri minä
itsekö minä, tiedän mihin kohtaan
patoani, sydämeni lukitsen?

rakastava ihminen sitoo
kipeällä rakkaudellaan
joka on aina
sitonut myös hänet itsensä


se kalikka älähtää
mihin hännäntupsu kalahtaa.

kissanviikset kirjoitti:

hännän päähän.

Sitoa! sitoa!
aina samaa huutoa.

Ideaalista vapauden tilaa itsessään ei voi löytyä ilman ettei kosketa, sitä edes sitä
pientä vesipisaraa jonka lähtee surullisista
kasvoista

Rakas, rakastaa, rakastan
ei erillinen
eipä tietenkään

sillä jos, niin ei olisi
edes ilmaa mitä hengittää,
ei katsetta mikä koskettaa,
ei lämpöä joka sulattaa

möykyn -
niinpä niin, tottakai!
jokaisella voi möykyt olla
kuin padot jotka estävät
vapauden veden virran -

pato, joka pitää omilla puolillaan
toisista riippumatta

kiinni pitäen vain omasta siitä ideaalisesta näkemyksestään, että juuri minä
itsekö minä, tiedän mihin kohtaan
patoani, sydämeni lukitsen?

rakastava ihminen sitoo
kipeällä rakkaudellaan
joka on aina
sitonut myös hänet itsensä


se kalikka älähtää
mihin hännäntupsu kalahtaa.

Lue lisää

Niin nämä on vaikeita. Kas. Tiedän kyllä vapaudesta asioita, jotka oon hengessä oppinut, asioiden luovuttamisesta Herralle ja tilan antamisesta toiselle, ne ovat oikeita ja tosia asioita; mutta kun tähän tulee omat haavat, kuvio on vanha tuttu: sitoutumisen pelko (tai mikä mörkö lienee) käyttää oikeita sanoja välikappaleenaan. Piiloutuen (sinänsä täysin oikeiden!) totuuksien alle? Hurskauttaen oman epähurskautensa ja pelokkuutensa? Ettei joutuisi häpeällisesti paljastetuksi? Ja niin se oikeakin asia voi saada vääriä painotuksia - kuin yksityiskohta täyttäisi koko kuvan! Voi, miten vois nähdä kokonaisuuden? Siinäpä se. Mutta kiitos Herralle, että Hän meitä tunnevammaisia johtaa, kun vaan Hänelle antaudumme, eteenpäin rakkauden tiellä: vapauden ja sitoutumisen tiellä. Parantumisen armossa.

- santelipuukissa -

* * *

Pidän tästä:
>
Kiinni pitäen vain omasta siitä ideaalisesta
näkemyksestään, että juuri minä
itsekö minä, tiedän mihin kohtaan
patoani, sydämeni lukitsen?
<

Ihan kiva runo.

- mamabeard -

* * *

Junat matkustavat
toistensa läpi, öiset varjot
vuoristo humisee.
Hoippuessani unen ja valveen rajamaastossa
säpsähdän hereille

vasten kättäsi, jonka kosketus kuin toinen uni.
Vetävät minua moniin suuntiin:
muistojen vaunut, niin että olen kadottaa
tämän huikaisevan hetkeni,
ainutlaatuista kipua -

Tunnelin seiniin kiinnitetyt lamput
välähtävät keltaisina pisteinä
kiitäessämme ohi!
Välillä minusta tuntuu
että olemme kuitenkin juuttuneet paikoillemme.

Liikekin on tästä vain yksi todistus:
verkkokalvoni läpi piirtyvä
tulkinta - kuinka muuten voisinkaan tuntea?
ellen menneiden kokemusten pohjalta?
Kiskojen kolistessa allamme seisomme äänettömässä pimeydessä.

- Hoo Ilmakasvo, aamulla 17.03.05 -

santelipuukissa = mamabeard kirjoitti:

Niin nämä on vaikeita. Kas. Tiedän kyllä vapaudesta asioita, jotka oon hengessä oppinut, asioiden luovuttamisesta Herralle ja tilan antamisesta toiselle, ne ovat oikeita ja tosia asioita; mutta kun tähän tulee omat haavat, kuvio on vanha tuttu: sitoutumisen pelko (tai mikä mörkö lienee) käyttää oikeita sanoja välikappaleenaan. Piiloutuen (sinänsä täysin oikeiden!) totuuksien alle? Hurskauttaen oman epähurskautensa ja pelokkuutensa? Ettei joutuisi häpeällisesti paljastetuksi? Ja niin se oikeakin asia voi saada vääriä painotuksia - kuin yksityiskohta täyttäisi koko kuvan! Voi, miten vois nähdä kokonaisuuden? Siinäpä se. Mutta kiitos Herralle, että Hän meitä tunnevammaisia johtaa, kun vaan Hänelle antaudumme, eteenpäin rakkauden tiellä: vapauden ja sitoutumisen tiellä. Parantumisen armossa.

- santelipuukissa -

* * *

Pidän tästä:
>
Kiinni pitäen vain omasta siitä ideaalisesta
näkemyksestään, että juuri minä
itsekö minä, tiedän mihin kohtaan
patoani, sydämeni lukitsen?
<

Ihan kiva runo.

- mamabeard -

* * *

Junat matkustavat
toistensa läpi, öiset varjot
vuoristo humisee.
Hoippuessani unen ja valveen rajamaastossa
säpsähdän hereille

vasten kättäsi, jonka kosketus kuin toinen uni.
Vetävät minua moniin suuntiin:
muistojen vaunut, niin että olen kadottaa
tämän huikaisevan hetkeni,
ainutlaatuista kipua -

Tunnelin seiniin kiinnitetyt lamput
välähtävät keltaisina pisteinä
kiitäessämme ohi!
Välillä minusta tuntuu
että olemme kuitenkin juuttuneet paikoillemme.

Liikekin on tästä vain yksi todistus:
verkkokalvoni läpi piirtyvä
tulkinta - kuinka muuten voisinkaan tuntea?
ellen menneiden kokemusten pohjalta?
Kiskojen kolistessa allamme seisomme äänettömässä pimeydessä.

- Hoo Ilmakasvo, aamulla 17.03.05 -

Lue lisää

Purkit kolisee
kun kiskot natisee.

¤¤¤

mansikka, mustikka ja vadelma
aivan - jäisiä marjoja marjapurkissa
missä hillokoneet ovat ne survoneet

ilman että edes voisi tietää
kulkeako eteenpäin, niinkuin pikajuna
viheltäin?

Jospa nuo ruosteiset kettingit
ovat vanhat lättähattujunien kuluneet kiskot?

joita pitkin menneen kesän eräänä kauniina aamuna
kulki raikas pariskunta resiinalla pitkin -
aamukasteisen maan, jossa vadelmankukat sai
kauniin rakastuneen parin nauramaan

mustikka, vadelma ja mansikka
joo - oo
marjapurkki whit wheelbarrow

Tokkos se Herra enää miestä tarkoittaa?
Ei saa olla vanhan-aikainen.

Se oli sitä vaari vainaan aikaa ukkojakin sanottiin akkamaiseksi.
On tosin vähemmistö ryhmittymiä ,joissa tuon eroituksen saa kyseen alaistaa.

Sisältääkö "shaddai" ilmaisun "naisen rinnat"? Mielenkiintoista.

1. TÄYDELLINEN JUMALA KÄYTTÄÄ IHMISEN VAJAVAISIA KÄSITTEITÄ ILMAISTESSAAN ITSEÄÄN JA TOIMINTAANSA.

Kun Jumala ilmoittaa itseään ihmiselle on luonnollista että Hän käyttää ihmisen tuntemia käsitteitä ja merkityksiä, eikö niin, muutenhan koko ilmoitus jäisi käsittämättömäksi siansaksaksi, jota voitaisiin tulkita vain yliluonnollisen ilmestyksen kautta?

Kun Jumala ilmaisee jotakin sellaista olemuksessaan olevaa, jota parhaiten voidaan kuvata puhumalla äidillisyydestä ja isällisyydestä, eikö ole luonnollista että Hän silloin käyttää ilmoituksessaan juuri näitä käsitteitä? Se ei kuitenkaan tarkoita että Jumalan olemus olisi täsmällisesti äidillinen ja isällinen, siis sillä tavalla kuin me nämä käsitteet inhimillisessä todellisuudessa ymmärrämme.
Ne nyt kuitenkin parhaiten soveltuvat kuvaamaan Hänen olemuksensa niitä piirteitä ja ulottuvuuksia, joista siinä on kyse eli mitä Jumala tässä yhteydessä tahtoo itsestään ja laajuudestaan ilmaista.

Vai luuletko että Jumalalla todella on naisen rinnat? Tai että Hän on väkevä naisen rinnat? Fysiologisesti?
Silloin ollaan pakanallisessa äitikultissa, jossa Jumalasta todella ajateltiin näin.
Siitä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa.

2. EMME PÄÄSE TUNTEMAAN JUMALAA KESKITTYMÄLLÄ NAISEUTEEMME JA MIEHISYYTEEMME, MUTTA PÄÄSEMME TUNTEMAAN NAISEUTTAMME JA MIEHISYYTTÄMME, UUDELLA JA SYVÄLLISEMMÄLLÄ TAVALLA, KESKITTYESSÄMME JUMALAAN.

Kun olen tässä keskustelussa esittänyt henkilökohtaisen näkemykseni että Jumala ihmisessä ilmaisee kokonaisuuttaan kahdessa, miehessä ja naisessa, olen korostanut ettei se tarkoita että Jumala olisi mies ja nainen:
Mies Nainen = Jumala.

Emme siis saa Jumalasta kokonaisuutena käsitystä tarkastelemalla miestä ja/tai naista. Mutta saamme miehestä ja naisesta syvempää käsitystä tarkastelemalla eli tuntemalla Jumalaa.

Ihmisinä olemme parhaimmillaankin (myös äidillisyydessä ja isällisyydessä) kuin heikko aavistus Jumalasta (ja siitä Hänen olemuksessaan olevasta, jota näillä käsitteillä kuvataan).
Kuitenkin voimme kasvaa Jumalan tuntemisessa ja antautuneisuudessamme Hänelle, jolloin Hän pääsee myös sukupuolisuudessamme ja sukupuolten välisessä yhteydessä vaikuttamaan sellaista puhtautta ja kauneutta, jonka kautta Jumalan toteutuva tahto maailmassa ilmentää Hänen hyvyyttään ja luomisvoimaansa.

Mitä paremmin tunnemme Jumalaa ja sen kautta ihmisen maskuliinia ja femiiniä, mieheyttä ja naiseutta, äidillisyyttä ja isällisyyttä, sen paremmin pääsemme käsittämään mitä Jumalan äidillisyys ja isällisyys merkitsee.
Olen siis sitä mieltä, ettemme voi syvällisesti ymmärtää omaa naiseuttamme/miehisyyttämme tuntematta Jumalaa ja itseämme Hänen yhteydessään.

4. PIDÄMME KIINNI JUMALAN ILMOITUKSESTA.

Jumala on taivaallinen Isä. Tämä on fakta.

5. USKONTO PERUSTUU KÄSITERAKENNELMIIN JA USKOMUSJÄRJESTELMIIN. NIIDEN KESKIPISTE ON JUMALA IHMISEN "USKON" KAUTTA. ELÄVÄ KRISTINUSKO PERUSTUU SUHTEESEEN JA YHTEYTEEN, JOTA VOIDAAN KUVATA KÄSITTEIN JA JÄRJESTELMIN.

Ihmeellisiä eivät ole (vain) Jumalan itsestään käyttämät nimet, joissa Hän (ihmisten vajavaisella kielellä) kuvaa ja ilmaisee itseään. Ihmeellinen on Hän itse. El Shaddai!
Jokaisen nimen, jolla Jumala itseään kuvaa tai jolla me Häntä kuvaamme tulisi johtaa meitä yhä lähemmäs Häntä itseään, lähestymään itse Jumalaa. Mitä mieltä on pohtia ilmausta "naisen rinnat" tai jotain muuta vastaavaa, jos emme todellisesti lähesty, avoimesti ja antautuen, sitä Jumalaa, jonka persoonaa näillä vajavaisilla käsitteillä kuvataan?

Jumala siis tahtoo olla ihmiselle yhtä turvallinen, yhtä lohdullinen ja läheinen kuin on imettävä äiti lapselle, joka äidin rintaa vasten painautuessaan saa omistaa äidin itselleen turvaksi, lohduksi ja läheisyydeksi?
Tällainen suhde Jumalaan on mahdollinen. Tahdommeko kokea sitä ja elää sitä todeksi ihmissuhteidemme keskellä?
Jumala kykenee ravitsemaan ja täyttämään syvimmät tarpeemme, kuten äiti rinnoillaan ravitsee pienen lapsen ja täyttää hänen tarpeensa läheisyydellään.
Haluammeko antautua olemaan riippuvaisia Jumalasta tällä tavalla, uskoen että Hän kykenee täyttämään tarpeemme?

Se on väkevää elämäntodellisuutta.
Sitä voidaan kuvata sanoilla, mutta itsessään se on enemmän kuin sanat.

6. KRISTITTYKIN VOI EREHTYÄ JA SORTUA ELÄMÄÄN USKONNOLLISTA ELÄMÄÄ: HÄN TODISTAA JEESUKSESTA KUIN JOSTAKIN OPINKAPPALEESTA, SEN SIJAAN ETTÄ OLISI JEESUKSEN TODISTAJA JOSSA JEESUS ITSE TUO OLEMUSTAAN ILMI HEDELMÄN KAUTTA.

Myös kristitty, jolla on elävä yhteys Herraan, voi juuttua elämään kristillisyyttään uskonnollisella tavalla, jumiutuen saavuttamaansa ymmärrykseen ja aiempiin kokemuksiinsa. Kristillisyydestä tulee silloin suorittamista ja uskomuskeskeistä. Silloin hän ei elä todeksi sitä hedelmää tuottavaa yhteyttä, joka hänellä hengessään on.

Hän siis tyytyy siihen että osaa selittää tietyt kristilliset käsitteet ja myöskin sisäisesti ymmärtää jotain näiden käsitteiden todellisuudesta.

Mutta tyytyessään uskonnollisuuteen hän joutuu ihmiskeskeisyyden tielle, jossa ymmärrys jää ulkokohtaiseksi käsittämiseksi ja sisin vieraantuu itse asiasta.
Niin ollen hän ei myöskään tuota hedelmää, jossa Kristus saisi kunnian ja kiitoksen - päivittäin.
Siksi Jeesus sanoo: valvokaa.
Kristityt, valvokaa ennen kaikkea rakkaussuhdettanne Herraan. Se on elävän uskon sisältö.

7. RAAMATTU RUOKKII JUMALAN TUNTEMISTA JA JUMALAN TUNTEMINEN RAAMATUN YMMÄRTÄMISTÄ.

Auringonlaskua meren rannalla voidaan kuvata kaunokirjallisin keinoin kertomuksena, mutta mitä tuollaisesta kertomuksesta ymmärtää se joka on nähnyt vain auringonlaskun tai meren, mutta ei näitä yhdessä eli auringonlaskua mereen? Tai ehkä hän on nähnyt meren kuvan ja auringonlaskun kuvan? Tai mahdollisesti jopa kuvan auringonlaskusta mereen!

Kokemuksensa (kokemus auringonlaskusta erillisenä ja/tai kokemus merestä erillisenä) perusteella hän saattaa KUVITELLA konkreettisen tapahtuman ja jopa eläytyä jollain tapaa hyvinkin TUNTEELLISESTI lukiessaan siitä - mutta on aivan eri asia lukea kuvausta, olkoon se kielellisesti kuinka taidokas tahansa, kuin kokea itse tapahtuma tosiasiallisesti!
Kun hän sitten on henkilökohtaisesti kokenut tapahtuman, hän myös kuvausta lukiessaan syvemmin ymmärtää sen merkityksen.
Jumalan sana erottaa hengen ja sielun: uskonnolliset kokemukset havaitaan tunteellisiksi ilmiöiksi ja ne opitaan erottamaan oikeista hengellisistä kokemuksista. Hengellisten kokemusten lähde ei ole inhimillisyydessä ja (uskonnollisessa) uskossa vaan Kristuksessa itsessään ja Hänen työssään.
Usko ei vaikuta Jumalaa vaan Jumala uskon.

Kristillinen elämä ei ole eläytymistä luettuun Kristukseen vaan elämää todellisessa Kristuksessa.

* * *

Tällä tavalla Raamatun tarkoitus on, ei jumiuttaa meitä pohdiskelemaan eri ilmauksia ja sanamuotoja sinänsä, vaan johtaa syvemmin ja antautuneemmin lähestymään sitä elämäntodellisuutta jota kuvataan, etsimään tietä "meren rannalle": itse tapahtumaan.

Henkilökohtaisen yhteyden kautta opimme paremmin ymmärtämään Jumalan sanaa, koska sisällisesti tunnemme sen tarkoituksen, sisällön, ja jälleen sana johtaa meitä syvemmin elämään todeksi Häntä, jonka tunnemme ja josta luemme. Sana johtaa kokemiseen ja kokeminen Sanaan. Silloin Jumalan sana on elävää, se on jumalallinen väline, jolla Jumala tutkii ja valaisee meitä. Ei siis olekaan enää pelkästään niin, että minä tutkisin sanaa, vaan sana tutkii minua. Se on alistumista Jumalalle. Tulemista omalle paikalleen - yhteyteen, jossa Jumala myös "korottaa" ne, jotka ovat ensin "alentuneet".

Näin Jumalan Sana muuttuu eläväksi, monitasoiseksi ilmoitukseksi, ja henkilökohtaiseksi puheeksi: se on samalla kertaa yliluonnollinen ja arkinen, kertomus yliluonnollisen Jumalan teoista, jotka itsessään ovat ihmisymmärryksen ulkopuolella ja joita ihminen sen tähden voi ymmärtää vain rajallisesti, mutta myös arkisia elämänohjeita, joiden kautta yliluonnollinen Jumala astuu arkeemme.