deittisovelluksia.
Ne tuntuu tuovan enemmän mielipahaa ja vievätki aikaa hirveesti. Mätsejä ja viestejä tuli hyvin.
Keskityin yhteen kerrallaan, ja kävin treffeillä.
Tylysti poistin ihmisiä jotka hemppasivat heti jos en tunnin sisällä vastannut. Saati iltaan mennessä.
Huhuiluja, haukkumisia. Vain siksi koska käyn töissä, arki ja harrastuksissa, enkä halunnut vastata yhdellä sanalla vaan keskittyä olennaiseen niillä hetkillä.
Ja illalla sitten monta tuntia aikaa viestitellä ja soitella.
Treffien sopiminenkin on ihan valtavan rankkaa puuhaa. Vartti? Sanoin usealle että haluan nähdä, mitä pikemmin se parempi. Yhteiset ajat ja paikat tuntu olevan kiven alla. Ei jaksa.
Treffit siksi koska koin parin ihmisen kanssa viestittelyn aikana kovaakin ihastumisen huumaa, joka sitten kauan kirjoitellessa tapaamiseen asti, lopahti. Jos edes tavattiin..
Kirjoittaa ne osaa, mutta treffeillä ei homma toiminu sitten ollenkaan.
Pari kertaa oon käynyt rekistöröitymässä uudelleen. Ja hetken sovelluksissa olleena, puhahtanut ja poistanut tilit. Oonko outo kun ei vaan yksinkertaisesti huvita kirjotella miehille samoja asioita, ja ottaa selvää toisesta onko se edes våhånkään mun tyyppinen.
Oon miettinyt speed datingii. Kukaan käynyt?
Ne tuntuu tuovan enemmän mielipahaa ja vievätki aikaa hirveesti. Mätsejä ja viestejä tuli hyvin.
Keskityin yhteen kerrallaan, ja kävin treffeillä.
Tylysti poistin ihmisiä jotka hemppasivat heti jos en tunnin sisällä vastannut. Saati iltaan mennessä.
Huhuiluja, haukkumisia. Vain siksi koska käyn töissä, arki ja harrastuksissa, enkä halunnut vastata yhdellä sanalla vaan keskittyä olennaiseen niillä hetkillä.
Ja illalla sitten monta tuntia aikaa viestitellä ja soitella.
Treffien sopiminenkin on ihan valtavan rankkaa puuhaa. Vartti? Sanoin usealle että haluan nähdä, mitä pikemmin se parempi. Yhteiset ajat ja paikat tuntu olevan kiven alla. Ei jaksa.
Treffit siksi koska koin parin ihmisen kanssa viestittelyn aikana kovaakin ihastumisen huumaa, joka sitten kauan kirjoitellessa tapaamiseen asti, lopahti. Jos edes tavattiin..
Kirjoittaa ne osaa, mutta treffeillä ei homma toiminu sitten ollenkaan.
Pari kertaa oon käynyt rekistöröitymässä uudelleen. Ja hetken sovelluksissa olleena, puhahtanut ja poistanut tilit. Oonko outo kun ei vaan yksinkertaisesti huvita kirjotella miehille samoja asioita, ja ottaa selvää toisesta onko se edes våhånkään mun tyyppinen.
Oon miettinyt speed datingii. Kukaan käynyt?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Enpä osaa tuohon oikein mitään kantaa ottaa, kun en koskaan ole noihin nettideitti-juttuihin tutustunut. Vierasta minulle.
Sen tiedän, että jos parisuhdetta hakemalla hakee ja toivoo nopeaa tulosta, on se varmasti melkoisen vaikeaa ainakin jos ei ole kovin joustava kriteereissään. Joutuu varmasti pettymään kerta toisensa jälkeen. Itse olen kaikki miesystäväni löytänyt ihan irl, yhden jopa kadulla! Samaa näyteikkunaa katsottiin, ajauduttiin juttelemaan ja siitä se lähti. Toista vuotta oltiin yhdessä. Nykyisen mieheni tapasin yhteisen kaverin luona. Hän ei heti sytyttänyt ollenkaan, mutta oli sen verran sisukas sissi ettei luovuttanut vaan vähitellen sai pehmiteltyä. Tässä ollaan, naimisissa nyt reilut 7 vuotta.
Taitaa nuo nettideittailut olla lähinnä sellaista kertakäyttötavaran hankkimista, pinnallista eikä mitään pysyvää synny.
Tossa kun sanoit ettet heti syttynyt voi olla perää. Eihän varmaan kukaan voi sanoa ensi kerran tavatessa että tossa on se oikea. Mutta jos ihastuu toiseen niin se on hyvä merkki. Kyllä mulla on ole jotta mukana liikaa valkkaamista. Kukaan ei ole lopulta tarpeeksi hyvä. Ei toinen voi varmasti koskaan kaikkia kriteerejä täyttääkään.
Olen huomannut saman, enempi mielipahaa ja stressiä aiheuttavat kuin jotain positiivista.
Ja sitten kun pitäisi joko sillä sekunnilla siltä istumalta rynnätä tapaamaan tai sitten juurikin kirjoitella viikko- tai jopa kuukausikaupalla, ennen kuin voi edes harkita treffejä.
Ja nuo pidemmän kaavan tutustujat ovat vähän tällaisia että kirjoitellessa kaikki on ok ja itsekin ihastuu, mutta eka treffeillä sitten matto jalkojen alta pois, ei sovi olla tekemisissä. Ja kuvat kuitenkin ovat vaihtuneet jo heti alussa, joten naamakertoimeen ei luulisi ainakaan kaatuvan.
Ihme tylyttäjiä naisissa tuntuu olevan ja sitten näitä, kun ovat joko mt-ongelmaisia, sairaalloisen katkeria jostain(ehkä menneisyydestään) tai sitten vain perusluonteeltaan todella ilkeitä ja vaikeita.
Eli kokemukset ovat mitä ovat ja mielipaha vallitsee noiden asioiden tiimoilta ja niistä johtuen.
En ole kokeillut muita treffijuttuja, eli en tiedä speed-datingista mitään.
Voi olla hyväkin juttu, mutta en oikein usko tuollaiseen, että kierrät sekuntikello kourassa monta ihmistä putkeen, max minuutin yhden kanssa puhuen.
No, joillekin voi toimiakin tuollainen..
Tiedä sitten mitä tekisi itse. Parempi vaan kait että antaa olla koko touhun.
En nyt ole epätoivoinen enkä etsi väkisin suhdetta.
Mutta kyllä kaipaan silti sellaista ihmistä elämääni, jonka kanssa saisin toimivan suhteen aikaiseksi iloineen ja suruineen. Ja jonka kanssa voisi jakaa arjen muutenkin. Sekin olisi iso juttu, kun saisi nukahtaa ja herätä jonkun rakkaan ja tärkeän ihmisen vierestä.
Mutta eipä tuollaisten toivoeiden takia viitsi enää olla kenenkään päähänpotkittavana.
Hyvä mieli treffeille: Kannattaa skipata suoralta kädeltä koiran omistajat, raskasta duunia tekevät ja sielunkumppania etsivät. Heille muut asiat ovat tärkeämpiä kuin parisuhde. Tärkeät kysymykset: millaista suhdetta hakee, mitkä ovat unelmat ja kiinnostukset.
Sama täällä. Treffien jälkeen yleensä vain tyhjä olo kun mitään kipinää ei ollut. Pari kertaa olen itse ihastunut. Siis ihan tosissaan mutta toinen ei sitten tuntenutkaan ilmeisemmin samoin. Näin on käynyt neljä kertaa vuosien myötä ja nämä ovat ne katkerimmat pettymykset. Yhden näistä kanssa kävin toisillakin treffeillä. Tietysti ymmärrän että ei nyt yhdillä treffeillä mitään suhdetta synny. Mutta se tunne kun olit ehtinyt hetken elätellä pientä toivoa. Josko etsintäsi olisi päättynyt. Ei ajan myötä turru vaan se satuttaa aina yhtä paljon. Mutta ainakin se kertoo että tunsin jotain. Jossain vaiheessa mietin jo onko minussa jotain vikaa kun en tunne ihastusta kehenkään.
Se on terveen aikuisen merkki jos on jättänyt nuoruuden ihastumiset jo taakseen. Eipä tässä sellaisia ylellisyyksiä ole monilla muillakaan. Kunhan vaan olisi joku mukava kumppani niin sehän riittäisi jo hyvinkin pitkälle.