heikkoutta?!
Olen ollut avoliitossa mieheni kanssa neljä ja puoli vuotta.
Nyt olen alkanut miettimään erästä poikaa jonka isku yritykset torjuin ollessani sinkku.Olimme kuitenkin vuosien ajan kavereita,joten tunnen hänet hyvin.Nyt en ole tavannut häntä n.neljään vuoteen.Olen alkanut epäilemään että hän olisi minulle se oikea...Olen yrittänyt selvittää hänen sähköposti osoitettaan,jota saisin yhteyden häneen.
Rakastan kuitenkin nykyistä miestäni,enkä ikimaailmassa haluaisi loukata häntä,mutta jos otan yhteyden toiseen mieheen,niin silloinhan teen juuri niin,eli loukkaat miestäni.
Olen miettinyt että pystyisinkö tosiaan pettämään häntä,ja olen yhä sitä mieltä että en...mutta houkutus on suuri..todella suuri....Ei ihan kene kanssa tahansa,vaan juuri tämän kyseisen...
Kysynkin että onko pettäminen ja sortuminen liiton ulkopuolisiin juttuihin ihan henkisestä heikkoudesta kyse,vai miksi ihmiset tekee näin?!Järki sanoo että en halua loukata miestäni ja että rakastan häntä,joten en petä!!mutta miksi houkutus on niin suuri...
MIten voisin unohtaa tämän toisen tyypin...Auttakaa..
Nuorena sitä luuli että ihmiset on typeriä kun ne pettää ja että mulle ei kävisi koskaan noin,ja mä en koskaan pettäisi ja jos mua petettäisi niin jättäsin mieheni heti,mutta tässä sitä vaan ollaan...miksi asiat on niin vaikeita...
Olen ollut avoliitossa mieheni kanssa neljä ja puoli vuotta.
Nyt olen alkanut miettimään erästä poikaa jonka isku yritykset torjuin ollessani sinkku.Olimme kuitenkin vuosien ajan kavereita,joten tunnen hänet hyvin.Nyt en ole tavannut häntä n.neljään vuoteen.Olen alkanut epäilemään että hän olisi minulle se oikea...Olen yrittänyt selvittää hänen sähköposti osoitettaan,jota saisin yhteyden häneen.
Rakastan kuitenkin nykyistä miestäni,enkä ikimaailmassa haluaisi loukata häntä,mutta jos otan yhteyden toiseen mieheen,niin silloinhan teen juuri niin,eli loukkaat miestäni.
Olen miettinyt että pystyisinkö tosiaan pettämään häntä,ja olen yhä sitä mieltä että en...mutta houkutus on suuri..todella suuri....Ei ihan kene kanssa tahansa,vaan juuri tämän kyseisen...
Kysynkin että onko pettäminen ja sortuminen liiton ulkopuolisiin juttuihin ihan henkisestä heikkoudesta kyse,vai miksi ihmiset tekee näin?!Järki sanoo että en halua loukata miestäni ja että rakastan häntä,joten en petä!!mutta miksi houkutus on niin suuri...
MIten voisin unohtaa tämän toisen tyypin...Auttakaa..
Nuorena sitä luuli että ihmiset on typeriä kun ne pettää ja että mulle ei kävisi koskaan noin,ja mä en koskaan pettäisi ja jos mua petettäisi niin jättäsin mieheni heti,mutta tässä sitä vaan ollaan...miksi asiat on niin vaikeita...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hmm.. millanen teidän suhde on nykyisen miehesi kanssa? Oletko onnellinen? Onko elämänne nykyään sitä tasapaksua arkea? Haetko jännitystä/vaihtelua elämään tämän entisen tutun kautta, jonka yhteystietoja tavoitelet? Miten miehesi reagoisi, kun jotenkin saisi tietää yhteydenpidostasi toiseen mieheen? Vaarana on olemassa, että menetät molemmat miehet..haluatko ottaa sen riskin? Ehkä kannattaa antaa ajan kulua vähän aikaa ja miettiä sitten tilanne uudelleen. Jos sydän käskee edelleenkin ottamaan yhteyttä niin tee se..omalla vastuullasi.
Vajaa kolmekymppisenä aloin itse haikailla..kaikkee. Kehkeytyi hyviä henkisiä kaveri suhteita..ei ollut enää tarvista oman miehen kanssa jutella. Vieraannuttiin..itse olen ollut valmis eroamaan viimeset kaks vuotta. Mutta mies niin kiinni..eikä tiedä sinäänsä mun ystävistäkään. Mut kun tyhjyys vain lisääntyi..oli sit helppo hypätä vieraisiin. Ja nyt en anna näitä itselleni anteeksi. Toisaalta tiedän et liittoni on aivan kuollut tunteitteni puolelta.Eikä niitä pysty enää mikään korjaamaan. Tiedän et se joku on jossain..joka on myös minun paras ystäväni ja rakkauteni. Nyt kerään vain rohkeutta ladata ero paperit nenän eteen pöydälle. Mut kyllähän se pistää miettii..et juuri kun olet saanut kaikki nuorena haaveilemasi..ei sitä enää haluakkaan.
Eli mieti mikä on suhteesi todellinen laita. Oletko valmis menettämään kaiken sen.
Hih.. kai sitä pitää ootella taka kuistil. Jos vaikka taivaalta tippus uljas prinssini.Ja antas mulle voimii alkaa elämä alusta. Enkä vain pakenisi ajatuksiani ja tuskaani purkamaan kuntosaleille. Onneks anoreksia ei puhkia enää tällä iällä.
Vajaa kolmekymppisenä aloin itse haikailla..kaikkee. Kehkeytyi hyviä henkisiä kaveri suhteita..ei ollut enää tarvista oman miehen kanssa jutella. Vieraannuttiin..itse olen ollut valmis eroamaan viimeset kaks vuotta. Mutta mies niin kiinni..eikä tiedä sinäänsä mun ystävistäkään. Mut kun tyhjyys vain lisääntyi..oli sit helppo hypätä vieraisiin. Ja nyt en anna näitä itselleni anteeksi. Toisaalta tiedän et liittoni on aivan kuollut tunteitteni puolelta.Eikä niitä pysty enää mikään korjaamaan. Tiedän et se joku on jossain..joka on myös minun paras ystäväni ja rakkauteni. Nyt kerään vain rohkeutta ladata ero paperit nenän eteen pöydälle. Mut kyllähän se pistää miettii..et juuri kun olet saanut kaikki nuorena haaveilemasi..ei sitä enää haluakkaan.
Eli mieti mikä on suhteesi todellinen laita. Oletko valmis menettämään kaiken sen.
Sitä se elämä on...
ole helppoo nääs.
Sen kuitenkin osaan sanoa, että pettäminen "ei kenen kanssa tahansa vaan tämän kyseisen" vaatii sellaista luonteenlujuutta ja vahvuutta, jota ei kaikilla ole.. Ei minullakaan (ainakaan tähän asti) Ennen kuin jouduin em. tilanteeseen taivastelin joidenkin taipumusta harrastaa seksiä vieraan kanssa eli yhdenyönsuhteita. Nyt tajuan, että kärähtämisselitys "se oli vaan seksiä" pitää täysin paikkaansa.