Onko teillä muilla paljon kokemuksia tällaisesta kun anopilla on 2 lasta ja toinen on "lellikki"? Tämän mieheni sisaruksen perhe tuntuu olevan kaikki kaikessa. Heillä on 3 lasta vähemmän kuin meillä ja anoppi jaksaa minulle selvittää kuinka rankkaa heillä on lasten kanssa, jotka ovat siis täysin terveitä, normaaleja lapsia.
Raha-asioista anoppi kantaa huolta, että kuinka he ollenkaan pärjäävät. Meillä on ollut välillä pienemmät tulot kuin heillä, muttei se ole anoppia koskaan huolettanut..(vaikka meidän perhe on muutaman hengen isompi kuin tämän toisen lapsen perhe)."Suosikkiperhe" käy viikossa useamman kerran syömässä anoppilassa kun heillä on niin "tiukkaa". Meillä on pari suht hyvää autoa ja velkainen koti, joten hyvähän meillä on kun on rahaa millä mällätä... En kyllä yhtään epäilisi, ettenkö saisi rahaa palamaan vaikka kuinka paljon jos se vaan olisi mahdollista!
No enpä kyllä syyllisty itse tuohon ruikuttamiseen, vaikka rahat olisivatkin joskus vähissä. Enkä kyllä alakaan, vaikka sillä ilmeisesti anopin suosioon pääsisikin. Silloin kun on tiukkaa, niin suu säkkiä myöten vaan, kaikki ylimääräiset menot kuriin mahdollisuuksien mukaan.
Sisaruksen lapset ovat tosi usein (monta yötä/kk) yötä mummulassa, meidän lapset ovat olleet 3 yötä(nuorin 9v) koko ikänsä aikana.. Harmittaa kun lapsenlapsetkin ovat niin eriarvoisessa asemassa, sepä kai kaikkein eniten ottaakin päähän. Toiset lapsenlapset saavat ylimääräisiä lahjojakin synttäreiden ja joulun lisäksi. Selitä tällaista sitten omille lapsille miksei he saa..
Onpa tästä ollut jotain hyvääkin, sitten kun itse olen anoppi ja/tai mummu tiedän, etten suosi ketään. Uskon ainakin, että tämä on kuin polttomerkki mielessäni, etten koskaan kokonaan unohda kuinka anoppi vähätteli minun panostani lasten hoidossa, rahan käytössä yms.
Mutta silti, ihanaa kevään odotusta kaikille!!
Raha-asioista anoppi kantaa huolta, että kuinka he ollenkaan pärjäävät. Meillä on ollut välillä pienemmät tulot kuin heillä, muttei se ole anoppia koskaan huolettanut..(vaikka meidän perhe on muutaman hengen isompi kuin tämän toisen lapsen perhe)."Suosikkiperhe" käy viikossa useamman kerran syömässä anoppilassa kun heillä on niin "tiukkaa". Meillä on pari suht hyvää autoa ja velkainen koti, joten hyvähän meillä on kun on rahaa millä mällätä... En kyllä yhtään epäilisi, ettenkö saisi rahaa palamaan vaikka kuinka paljon jos se vaan olisi mahdollista!
No enpä kyllä syyllisty itse tuohon ruikuttamiseen, vaikka rahat olisivatkin joskus vähissä. Enkä kyllä alakaan, vaikka sillä ilmeisesti anopin suosioon pääsisikin. Silloin kun on tiukkaa, niin suu säkkiä myöten vaan, kaikki ylimääräiset menot kuriin mahdollisuuksien mukaan.
Sisaruksen lapset ovat tosi usein (monta yötä/kk) yötä mummulassa, meidän lapset ovat olleet 3 yötä(nuorin 9v) koko ikänsä aikana.. Harmittaa kun lapsenlapsetkin ovat niin eriarvoisessa asemassa, sepä kai kaikkein eniten ottaakin päähän. Toiset lapsenlapset saavat ylimääräisiä lahjojakin synttäreiden ja joulun lisäksi. Selitä tällaista sitten omille lapsille miksei he saa..
Onpa tästä ollut jotain hyvääkin, sitten kun itse olen anoppi ja/tai mummu tiedän, etten suosi ketään. Uskon ainakin, että tämä on kuin polttomerkki mielessäni, etten koskaan kokonaan unohda kuinka anoppi vähätteli minun panostani lasten hoidossa, rahan käytössä yms.
Mutta silti, ihanaa kevään odotusta kaikille!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jotkut saattaa olla eri mieltä, mutta minusta on ihan tyhmää jos äiti rakastaa toista lasta enemmään.
Ehkä anoppi jostain syystä viihtyy paremmin toisen perheen kanssa ja ajattelee, että ne tarttee enemmän apua... Älä ajattele siitä. Muista että olette kaksi aikuista naista eikä sinulla ole mitään velvollisuutta auttaa anoppia (yhtään enemmään kuin se auttaa) kun se on vanha jos et halua, suosikkiminiä saa auttaa.
Mutta mutta olisko hyvä idis pyytää mies puhumaan äidille siitä et lapset vois ottaa useammin kylään?
Aurinkoista kevättä sullekin!
jokainen antaa itsestään läheisilleen juuri sen verran kuin haluaa. toki voit jutella anoppisi kanssa, tai pyytää miestäsi juttelemaan: ehkä anoppi ei edes ole itse huomannyt syrjintää. luulenpa, että hän on teille kateellinen (teillä talous ja perhe kunnossa).
mitä jos tapaisit anopin ihan kahden ja kertoisit tunteistasi?! vie hänet vaikka viinilasilliselle, irrottautukaa kumpikin rooleistanne hetkeksi. ihan oikeasti harkitse tätä.
Täytyy miettiä ihan vakavissaan tuota ehdotustasi.
Toisaalta taas jos anoppi siitä suuttuu niin välit menevät huonoon kuntoon. Nykyään meillä on ihan hyvät välit kun yritän olla näkemättä tätä toisen lapsen (ja heidän lastensa) suosimista. En tiedä etteikö anoppi itse näe kuinka häntä käytetään hyväksi, eläkerahoistaan ruokkii montaa ihmistä.. Enkä ymmärrä kuinka joku kehtaa hyväksikäyttää vanhaa ihmistä!
No meitähän on moneen menoon. Eniten harmittaa tuo lastenlasten eriarvoisuus, kyllä kai hekin ovat jotain huomanneet kun serkut saavat mummulta milloin rattikelkkaa ja milloin uusia kenkiä, haalareita. Enpä itsekään pistäisi pahaksi tuollaisia "avustuksia", silti täytyisi olla tasapuolinen.
Joskus v...aa kuunnella kuinka esim. ihania toisen lapset ovat, omista ei koskaan kehuja kuule!
Meillä on myös hyvin samantapainen tilanne! Anopilla on kaksi lasta, joista toinen on ehdoton lellikki. Menimme aikoinamme naimisiin samoihin aikoihin; anoppi maksoi toisen sisaruksen häät mutta me emme saaneet hää-avustusta penniäkään. Taloudellinen asema sisaruksilla oli vielä niin, että tämä lellikki oli miehensä kanssa työelämässä, joten rahaa riitti (ei lainoja yms) ja me miehemme kanssa molemmat opiskelijoita. Häät kustansivat saman verran, mutta me siis maksoimme omamme itse (apua ei herunut vaikka pyysimme). Häälahjatkin olivat ihan eri luokkaa :-) Me saimme pussilakana-setin ja sisarus sai häämatkan aurinkorannalle..Muutenkin anoppi lellii toista sisärusta ihan avoimesti, menevät yhdessä lomamatkoille yms. eivätkä edes kysy haluaako mieheni mukaan. Tälläinen käyttäytyminen loukkaa todella paljon miestäni vaikka hänen äitinsä on käyttäytynyt näin lapsuudesta asti. Anoppi ei ole esim. osta miehelleni syntymäpäivälahjoja (toisin kuin sisarukselle) ja hän yleensä edes muista mieheni syntymäpäivää mitenkään! Sisaruksella hän aloittaa syntymäpäivä juhlien suunnittelun jo kuukautta ennen.
Pahinta tässä tilanteessa on kuitenkin se, että anoppi pyytää meiltä aina palveluksia ja auttamaan "likaisissa hommissa" (puutarhatöissä, siivoamisessa yms). Kelpaamme siis auttamaan (sisarusta ei vaivata tällaisilla asioilla, koska hänellä on anopin mielestä muuta tekemistä), mutta syntymäpäiväkutsuille meitä ei kutsuta muun suvun ohessa! Anoppi on myös ilmoittanut, että hän haluaa että pidämme hänestä sitten huolta kun hän on vanha koska ei halua joutua vanhainkotiin ja että meidän on ostettava isompi talo jotta hänellä on siellä sitten oma huone!
Uskomatonta! Minun mielestäni anopin käytös on jo pikkaisen sairasta. Haluaisin oikeasti kurkistaa hänen pääkopan sisälle että mitä siellä oikein liikkuu, kun tuolla tavalla käyttäytyy!!
On kyllä anoppisi käytös niin sairasta että! Miten miehesi jaksaa tuollaista katsoa? Surettaa hänen puolestaan.
Jos olisin sinä, niin irtisanoutuisin tuosta avustamiskierteestä täysin ja kaiken lisäksi sanoisin suoraan, että kannattaa hankkia sitä vanhuuspaikkaa sieltä sisaruksen luota. Ettepä taida paljon menettää...
Itse en oikein tule toimeen anoppini kanssa, mutta se pitää kyllä sanoa, että on tasapuolisesti paaponut kaikki lapsensa, niin pojat kuin tytöt! =)
Ai niin, unohdin tämän. Kun anoppi ilmoitti tahtonsa olevan että me huolehdimme hänestä kun hän on vanha ettei joutuisi vanhainkotiin, vastasin että, "autamme sinua ihan samalla tavalla kun sinä olet meitä auttanut". Ja anoppi vain nyökytteli tyytyväinen hymy naamallaan! Siis oikeasti, se ei tajunnut että a) hän ei ole eläissään meitä auttanut mitenkään ja b) me emme todellakaan huolehdi hänestä kun hän on vanha. Jos lellikki ei hänestä huolta pidä, niin meidän puolesta homehtukoon vanhainkotiin. Niin sitä makaa kuin petaa :-)
Heh!
Meillä anoppi antaa silloin tällöin rahaa ja muistuttaa aina antaessaan, että "sitten käytte katsomassa vanhainkodissa".
On käynyt muutaman kerran mielessä, että mieluummin palautamme rahat.
- ja jo ajatuksesta nauttii -
Älähän hätäile.
Jokainen maksaa jollakin tavalla saamisistaan, jossain vaiheessa.
Meillä mummo ja vaari on hoitanut sisarten lapset joka toinen viikonloppu jo toistakymmentä vuotta, ja osan kaikista lomistakin. Lasten harrastuksiin vieminen on ollut jo vuosia pitkälti vaarin vastuulla.
Sisar perheineen saa käyttää myös mummon ja vaarin mökkiä kuin omaansa.
Meidän lapset eivät ole koskaan olleet mummolassa yötä tai hoidossa ja harrastukset ja hoitoon kuljetukset on hoidettu ihan aina itse. Emme myöskään käy mökillä, vaan vietämme lomamme muualla.
Arvaa kuka leikkaa mummolassa ruohikot, tekee remontit, korjaa laitteet? Arvaa kuka pilkkoo mökillä puut, tyhjentää puuceen, kaivaa salaojat, korjaa saunan katon ja maalaa rakennukset?
No, emme me. Ja hyvä näin.
Kunpa meillä menisikin noin yksioikoisesti, mutta ei! Meillä mökillä asuisivat suosikki-lapset perheineen ja sitten kutsuttaisiin meidät kesän lopuksi siivoamaan ja huoltamaan paikat! Siis vaikka kesäisin emme edes itse pääsisi lomailemaan mökille, kun suosikkilapsi "tarvitsee lomaa" yms. yms.!! Mä en tajua vanhempia, jotka asettavat lapsensa niin eriarvoiseen asemaan; toiset ovat melkein kuninkaallisia ja toiset orjan asemassa!
Meillä sama peli; Toiset lomailee ja sitten kun on työnteon aika niin kas kummaa! Järjestetäänkin talkoot, joihin kyllä kutsutaan meidätkin... Usein emme kyllä ehdi, saattaa olla juuri sille päivälle pullataikinan tekoo tai muuta sellaista, jota ei voi millään siirtää..
Jos tapaat lähipiirissäsi "lellikki"-lapsen perheessä, niin huomaat itsekin, kuinka kohtuuttomalta se muiden mielestä on. Lellikki itsekään ei ole varmaan onnellinen, jos huomaa erikoisasemansa haittavan ihmissuhteita.
Ota opiksesi omien lastesi kanssa ja pidä itseäsi silmällä, ettei sinulle käy samoin. Tuskin lellikkiä tarkoituksella valitaan lapsilaumasta. Sattuu vain niin ehkä, että joku lapsista alkaa tuntua läheisemmältä pienestä pitäen. Kemiat sopivat parhaiten. Lapsi saa erikoiskohtelun vanhemmilta ihan huomaamatta. Vanhemaat ällistyisivät ja loukkaantuisivat, jos joku siitä huomauttaisi.
Siksi on joskus itsekin pysähdyttävä ajattelemaan, onko aina ollut tasapuolinen.
Ympärillä huomattu elämä kasvattaa meitä parhaiten, jos osaamme katsoa sillä silmällä. Muiden antama esimerkki on aina hyvä opetus.
Meillä mieheni sisko on tälläinen "lellikki", mutta luulen että hän on ottanut paikkansa ja tehnyt anopille ja apelle selväksi että juuri näin täytyy olla.
Meidän perhe on kuvioista ollut ulkona aina. Apua ei ole meille tullut millään tavalla vaikka välillä olisi ollut todella tarvetta. Lapsemme eivät ole koskaan olleet yökylässä saati päiväkylässä mummolassa muuten kuin mitä meidän kanssamme aikoinaan kävivät. Pienin lapsistamme kysyikin muutama vuosi sitten että kuka hänen mummonsa on (?). Lapsi oli silloin 5 vuotias ja omat vanhempani ovat jo kuolleet. Lapsemme eivät ole milloinkaan kuulleet mummonsa tai vaarinsa sanovat esim. että mitä mummon tyttö tai yleensä nähneet heidän olleen iloisia saadessaan meidät vierailulle. Päinvastoin mennessämme heille mummon päässä on alkanut raksuttaa että paljonko häneltä nyt kuluu rahaa ja mahdollisesti lattia kuluu kun lapset leikkivät. Enää vuosiin he eivät ole leikkineet kun emme ole paljon käyneet mutta kun vielä kävimme niin he oppivat että siitä ei muuta kuin huuto seuraa jos lattia vähän kopahtaa.
Että kaikenlaisia mummoloita sitä pitääkin olla! toivottavasti itse saan joskus olla mummo lapsenlapsille ja saan tehdä lasten kanssa asioita joista omat lapseni ovat jääneet paitsi.
Minua hävettää ja surettaa oman äitini käytös. Hän otti lapseni "erikoiskohteluun" jo silloin kun tämä syntyi.
Tuntuu pahalta muiden lastenlastensa puolesta, kun aina (huomaamattaan) sanoo jotain josta sen huomaa, että kuka on tärkein... Selitä siinä sitten pienille lapsille asia mollaamatta mummoa!
Anoppini taas ei avusta meitä samoin kuin muita, koska on huomannut, että me pärjäämme. On siellä sisaruksissa niitä "luusereita" (anteex ny...), jotka sitä apua ihan oikeesti tarvitsee!
Ymmärtäisin kyllä sen jos joku sisarus oikeasti tarvitsisi taloudellista apua, mutta meidän tilanteessa näin ei ole. Vuosikausia tällä toisella perheellä oli paremmat tulot kuin meillä, silti meillä oli useita lapsia enemmän kuin heillä. Silti anoppi avitti heitä taloudellisesti.. Sitä pidin käsittämättömänä!
Tämä toinen miniä kyllä osaa valittaa kun on niin rankkaa (2 lasta!) ja tiukkaa rahallisesti, itse en siihen syyllisty. Minä olen ollut lasten kanssa kotona kohta parikymmentä vuotta, eikä anoppi koskaan meitä mitenkään avusta. Enkä kyllä sitä mitenkään odottaisikaan, mutta välillä ottaa päähän kun toista perhettä kuitenkin avustetaan.
Suurin kiukutuksen aihe kuitenkin on tuo lastenlasten eriarvoisuus!
Tuntuu niin mukavalta kun saa tänne purkaa vähän mieliharmejaan, kiitos teille!
Hyvät piilit mut velkaa, autot jo ruosteessa?
vai niin