Hei!
Minä olen kohta kaksi vuotta seurustellut mieheni kanssa, joka on minun ensimmäinen pitempi aikainen seurustelu kumppani.
Kertokaapa te kokeneemmat että voiko siihen kumppaniin silloin tällöin olla myös totaallisen kyllästynyt?
Meillä ei ole juurikaan isompia riitoja ollut,menee ihan hyvin.Muutettiin vaan jo kahden kuukauden seurustelun jälkeen yhteen joten se arki tuli meidän suhteeseen todella pian.
Jotenkin tuntuu että olen ihan hukassa.Tulee heti jotenkin syyllinen olo kun ei tunnu "rakastuneelta",ei jaksa aina halailla ja suukotella :D Tulee sellanen olo että rakastankohan mä sittenkään tarpeeksi kun ei tule sanottua pitkään aikaan sille toiselle että rakastaa häntä.
Eräs ystäväni on seurustellut jo kolme vuotta miehensä kanssa ja he ovat vieläkin kuin vasta rakastuneita.Tyyliin kun soitetaan toiselle vaikka että "tuo kaupasta vessapaperia.Rakastan sua" Tulee sellainen ajatus että tollaistako sen pitäisi olla?Tai että miten he ovat pystyneet niinkin pitkän ajan säilyttämään sen "alkuhuuman".
Vai onko se vaan niin että he ovat sitten aina sellaisia ja toiset vaan on huomattavasti vähemmän romanttisia tms..?
Kertokaa te jotka olette kauemmin seurustelleet että oletteko te aina NIIN rakastuneita siihen kumppaniinne vai...???
Minä olen kohta kaksi vuotta seurustellut mieheni kanssa, joka on minun ensimmäinen pitempi aikainen seurustelu kumppani.
Kertokaapa te kokeneemmat että voiko siihen kumppaniin silloin tällöin olla myös totaallisen kyllästynyt?
Meillä ei ole juurikaan isompia riitoja ollut,menee ihan hyvin.Muutettiin vaan jo kahden kuukauden seurustelun jälkeen yhteen joten se arki tuli meidän suhteeseen todella pian.
Jotenkin tuntuu että olen ihan hukassa.Tulee heti jotenkin syyllinen olo kun ei tunnu "rakastuneelta",ei jaksa aina halailla ja suukotella :D Tulee sellanen olo että rakastankohan mä sittenkään tarpeeksi kun ei tule sanottua pitkään aikaan sille toiselle että rakastaa häntä.
Eräs ystäväni on seurustellut jo kolme vuotta miehensä kanssa ja he ovat vieläkin kuin vasta rakastuneita.Tyyliin kun soitetaan toiselle vaikka että "tuo kaupasta vessapaperia.Rakastan sua" Tulee sellainen ajatus että tollaistako sen pitäisi olla?Tai että miten he ovat pystyneet niinkin pitkän ajan säilyttämään sen "alkuhuuman".
Vai onko se vaan niin että he ovat sitten aina sellaisia ja toiset vaan on huomattavasti vähemmän romanttisia tms..?
Kertokaa te jotka olette kauemmin seurustelleet että oletteko te aina NIIN rakastuneita siihen kumppaniinne vai...???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei se aina mitään ruusuilla tanssimista voi olla. Sitä paitsi on erilaisia ihmisiä ja erilaisia parisuhteita. Toiset hehkuttaa vielä kolmenkymmenen vuodenkin jälkeen. Jos löytyy tunnetta ja ennenkaikkea kunnioitusta toista kohtaan ja yhteistä tekemistä niin kaikki on hyvin.
Ollakseni rehellinen, rakastuin ensin mieheeni. Sitten huomasin jossain vaiheessa, että rakastan seksiä. Olen käynyt luvattomissakin suhteissa.
Me ei vielä ehkä olla porukkaa "kauan seurustelleet", mutta 3v yhdessä, joista 2 asuttu saman katon alla. Ihme juttu itsestäkin, mutta ollaan vielä suurin osa ajasta "niiin rakastuneita", olisin olettanut että tässä vaiheessa toisen naama kyllästyttäisi enemmän. Vastapainoksi toisaalta välillä menee hermot ja tekee mieli jättää kaikki ja alottaa elämä alusta, mutta vain silloin tällöin :) Jonkinmoista kateutta tulee kyllä kun kattoo pihalla vastarakastuneita, jotka pussailee ja kävelee käsi kädessä. Meillä sellaista ei ole koskaan ollut, muuta kuin kahdestaan, mutta se vissiin tärkeintä onkin.
Mutta eiköhän se siis ole aivan normaalia että välillä sitä toista ei jaksa ollenkaan kun koko ajan nähdään. Ei se tee omaa suhdetta ollenkaan huonommaksi kuin niillä jotka alati tunnustavat rakkautta toisilleen..
"Pitkän suhteen salaisuus on se, että rakkaus ei koskaan lopu samaan aikaan."
Aika osuvasti sanottu :-)
Minä ja avomieheni. Yhdessä kaksi vuotta. Edelleen kuin vastarakastuneita!
viisi vuotta, joista pari vuotta asuttu yhdessä ja kihloissa ollaan ja vieläkin ollaan niin rakastuneita, että! Rakastan sua kultaaaaaaaa
Kaipaatko sinä itse niitä rakkauden sanoja ja tekoja jatkuvasti, silloin tällöin, joskus? Kaipaako miehesi niitä, oletko kysynyt? Jos saat huomiota, niin miltä se tuntuu, vaivaannutko, haluatko lisää? Entä miehesi? Tuntuuko se hyvältä ja turvalliselta kun toinen on siinä vierellä vai vaivaannutko siitäkin?
Em asioita voi aina miettiä kun olette sohvalla tai sängyssä vierekkäin. Ja kenties löytää niistä ratkaisuja.
Kyllä kumppaniin voi aina välillä kyllästyä, eikö se ole normaalia? Meidän 8 vuoden suhteessa on käyty kaikki olotilat läpi, mutta silti olemme yhdessä. Perusturvallisuus on aina säilynyt ja olo siitä, että mekin olemme vain ihmisiä kaikkine heikkouksineen. Meidän molempien luonne on sellainen, että jos toinen kokoajan hokisi "minä rakastan sinua", niin alkaisi jo epäilee toisen tarkoitusperää. Sanooko ja tekeekö se sitä vain velvollisuuden tunteesta, onko se edes tosissaan.
Nämä asiat muodostuu silloin ongelmaksi jos vain toinen kokee tilanteen "epänormaaliksi". Silloin vaaditaan jo aito aikuisten keskustelua ja tilanteen punnitsemista. Se onkin jo toinen juttu.
"tuo kaupasta vessapaperia, rakastan sua", ei niinkään romanttista...