Tytär kiukutteleen, kun en suostunut ottamaan lastenlapsia viikonlopuksi yökylään

Oikein viikko töissä viisikymppiset. Kannattaisi laihduttaa ja kuntoilla niin jaksaisi kuten normaalit viisikymppiset jaksaa eli erittäin hyvin.

Miksi tyttäresi jatkuvasti piinaa sinua lastensa vahdiksi? Eikö aikuinen ihminen tajua että olet jo tehtäväsi tehnyt kasvattaessaai hänet. Onko hänen työnsä viikonlopputyötä 24/7 ettei voi koko viikonloppuna olla tekemiensä lasten kanssa? Tunniksi pariksi tuoda lapsensa sinun hoivaan olisi OK mutta koko viikonloppu?!

Tyttäresi voi avian hyvin hankkia vaikka naapurin teinin , taskurahaa vastaan, lastensa seuraksi. Lapsensakin innostuisivat, olisihan heillä leikkikaveri!

Tyttäresi on hiukan ajasta jäljessä: hänen olisi pitänyt jättää lastenteko myöhemmäksi, aikaan jolloin olisi paremmin kyennyt järjestämään oman aikansa vain lapsiaan

Sinä voit täydellisen hyvin ilmoittaa ettet todellakaan jaksa ottaa vastuuta noista lapsista. Se on vain rehellistä kaikkia kohtaan.

En voi ymmärtää tytärtäsi. Miksi ylipäätään on tehnyt lapsia, ja noin nuorena vielä, jos ei halua niistä huolehtia? Ja onhan niillä lapsilla se toinenkin vanhempi, vai?
Maapallon väestönkasvu on niin voimakasta (80 milj./vuosi), että lisääntymistä tulisi ylipäätään harkita erittäin tarkkaan! Pelkkää itsekkyyttä tuo omien geeniensä monistaminen. Parempi olisi tuottaa vain yksi lapsi, ja kantaa siitä vastuu kokonaisvaltaisesti.

No kyllä teillä on oikeus kieltäytyä, eikä siinä pitäisi olla tyttärellä mitään kiukuttelemista. <luultavasti tytär ei tajua, että olette oikeasti väsyneitä, vaan arvelee, että kyseessä on vaan tekosyy

Kun omat lapset olivat pieniä, tuli seurattua tarkemmin tätä isovanhempien suhtautumista lapsenlapsiin. Osa isovanhemmista suorastaan sekoaa onnesta, kun lapsia ilmestyy ja haluaa olla mahdollisismman paljon lastenlasten elämässä mukana. Osa taas pitää lastenlapsia lapsiensa projektina johon he eivät juuri sotkeudu.

Minä pidän, että on kohtuullista, että isovanhemmat ainakin silloin tällöin pitävät lapsia ainakin viikonlopun, niin että vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa, mutta jatkuvastiisovanhempien käyttö lastenhoitajina ei ole kovin reilua, elleivät sitten isovanhemmat sitä itse halua..

Kysymyksiä ap:lle.
Kuinka monesta lapsesta on kyse ja minkä ikäisistä?
Kuinka monta kertaa vuodessa/kuukaudessa lapsenlapset ovat luonasi yökylässä?
Vaimosi ei ilmeisesti ole tyttäresi äiti? Osallistuuko vaimosi lastenlastesi hoitamiseen?
Mitä tarkoitat viikonlopulla - perjaintaillasta - sunnuntai-iltaan, vai vain yhtä päivää ja yötä?

Onko tyttärelläsi muita läheisiä ihmisiä jotka pystyvät hoitamaan hänen lapsia silloin kun hänellä siihen olisi tarvetta?

Mihin tyttäresi on, yleensä, menossa silloin kun hän haluaisi sinun ja vaimosi katsovan lapsiaan?

Itse en ole koskaan kokenut lapsenlapsieni kanssa olemista ikäväksi enkä työlääksi vaikka usein heitä olen hoitanutkin.
Minun tytär ja vävy ovat sairaanhoitoalalla ja työ on epäsäännöllisestä kolmivuorotyötä. Pyrkivät olemaan niin paljon kuin mahdollista eri vuoroissa että aina olisi jompikumpi hakemassa lapsia (2 kpl) päiväkodista, mutta eihän se ikävä kyllä joka viikko onnistu.

Olen vakituisessa työssä, työaika ma-pe 8-15.30. Työmatkaan menee vajaa tunti suuntaansa, asun yksin, ikää 62 vuotta. Teen tarkkuutta vaativaa työtä.
Pystyn junailemaan omia työaikataulujani jos tarvetta on, voin tulla töihin aikaisemmin aamusta, tehdä työt etukäteen tai seuraavana päivänä.
Olen auttanut säännöllisesti kuukausittain toista tytärtäni lasten hoidossa, hakenut lapsia (2) päiväkodista jne koska olen tyttäreni perheelle ainoa isovanhempi joka siihen pystyy. Toki vävyn sisarukset auttavat joskus myös, mutta heilläkin on omat epäsäännölliset työvuorot ja samat ongelmat kuin tyttärelläni. Jos haen lapset arki-iltaisin päiväkodista, teemme ruokaa ja sitten jälöhöämme sohvalla ja minä luen ääneen lapsille satukirjoja. Tai sitten olemme ulkona leikkipuistossa. Lastenlasten myötä minäkin taas talvisin luistelen, hiihdän ja lasken pulkkamäessä siinä kuin kersatkin ja se on aivan valtavan hauskaa.

Minulla on neljä lastenlasta ja koen itselleni tärkeäksi olla osa kaikkien lastenlasteni lapsuutta. Minusta on ihanaa olla lastenlasten kanssa ulkona, leipoa heidän kanssaan yhdessä muffineita ja tehdä ruokaa, leikkiä barbeilla, rakentaa leegoilla ja huristella leikkiautoilla pitkin hiekkakasoja. Tänä kesänä olimme keskenämme vähän yli viikon kesämökilläni. Oli ihanaa, uitiin, saunottiin ja grillattiin, pelattiin ulkopelejä, heiteltiin frisbiitä, hypittiin trampoliinilla, virvelöitiin, veneiltiin, nukuttiin pitkään ja syötiin hyvin. Ei ollut lainkaan riitelyä eikä kiukuttelua, lapset auttoivat minua kaikessa. Yhdessä tekeminen on kivaa. Kotiin muksut soittivat kerran illassa hyvät yöt whatsapp puheluna eikä ikävä ollut pienimmälläkään (4v) vanhempia.
Kävimme tänä kesänä yhdessä myös seikkailuparkissa ja Linnanmäellä.
Meillä on hauskaa keskenämme, saan lapsenlapsiltani itselleni paljon lisää energiaa ja voimaa, ei tarvitse lähteä kuntosalille, liikuntaa tulee luontaisesti.

On sääli jos lapsenlapset ovat sinulle ja vaimollesi pelkästään taakka ja ongelma.
Pystyisitkö muuttamaan omaa asennettasi heitä kohtaan sellaiseksi, että näkisit lastenlastesi hyvät puolet, miettisit mitä kivaa te voisitte keskenänne tehdä niin, että sinäkin saisit itsellesi voimaa ja iloa jälkikasvustasi?

Isovanhemmilla on oikeus kieltäytyä lastenlastensa hoitamisesta, jos tuntuu siltä ettei jaksa. Jos lastenlasten äiti ei sitä ymmärrä niin se on hänen ongelmansa.

Isä ei jaksa, isän vaimo ei jaksa, tytär ei jaksa, isän tytär ja isän vaimo riitelee, isän koko elämä on ihan pas*aa. Tiivistettynä koko paletti.
Miesparka miten onkin noin huonosti kasvatetun tyttären saanut ja riitaisan vaimon löytänyt.
Ja kaiken päälle niin kamalat lapsenlapsetkin ettei niiden kanssa jaksa yhtään viikonloppua enää olla. Voi, voi miesparkaa, ihan tippa linssiin tulee täällä.