Jo ainakin 150 vuotta on biologiassa tiedetty, että naraan ja koiraan, naisen ja miehen psyykinenkin ero johtuu viime kädessä siitä, että nainen voi saada elinkaarensa aikana vain muutamia lapsia, mutta mies valtavan määrän. Ilmiö on koko suvullisessa eliömaailmassa.
Väärä tieto, tai paremminkin tiedon puute, aiheuttaa, valtavasti kärsimystä, riitoja, vääriä syytöksiä ja eroja.
Tämä tieto ei vain tahdo mennä perille, vaan suuren yleisön keskuudessa lähes ainoita selityksiä ovat monenlaiset psykologistiset, jopa kyökkipsykologiset, teoriat, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Nämä perkeeleelliset kuvitelmat (anteeksi tahallisen voimakas ilmaisu) joutaisivat romukoppaan tiedon tieltä. Oikeasti toinen sukupuoli ei ole huonompi kuin toinen. Vain yhteistyö on mahdolinen.
Kaikki miehet olemme niiden alfamiesten jälkeläisiä, jotka muinoin saivat erityisen paljon jälkeläisiä. Meillä on siis peritönä liki samat himot ja halut, liki samat geenit kuin muinaisilla alfoilla.
Naisten geenilinjoja voidaan selvittää mitokondrion DNA:lla, miesten geenilinjoja Y-komosomin DNA:lla. Naislinjoja on lukuisasti enemmän kuin mieslinjoja. Suurin osa mieslinjoista on kuollut sukupuuttoon. Näistä tiedoista voidaan laskea, että kivikaudella yksi mies saattoi 17 naista raskaaksi.
Jos muu kuin laatumies onnistui tässä, hänen geenilinjansa on jo aikoja sitten sammunut. Miehen veto naissukupuoleen on meillä alfojen jälkeläisilla valtava, mutta tulos heikko, ei vain nykyään, vaan aina.
Naisten veto ei kohdistu liki kaikkiin miehiin, vaan hyvin harvoihin, vain parhaimpiin miehiin. Näista aineksista syntyy parinvalinta, jonka hahmottaminen on joillekin liian vaikea. Siitä miesten ja naisten keskinäinen syyttely, jota näilläkin palstoin nakee kyllästymiseen asti, mutta todellinen syy ongelmiin on:
1) Myös yhteistyötä tekevät biologiset olennot taistelevat keskenään oman evolutiivisen etunsa puolesta. Kyse ei siis ole väärinkäsityksestä, kuten psykologistit sun muut aviolioliittoneuvojat väittävät vaan eturistiridasta.
2) Väärinkäsityksellä on sikäli osuutta, että sukupuolet tekevät toisesta vääriä päätelmiä luulleen oman sukupuolen kokemuksia liki samanlaisiksi kuin toisen. Eivät tajua kuinka valtava ero sukupuolilla on.
3) Sukupuolien tasa-arvoa tulee edelleen ajaa ankarasti, mutta sitä ei saa sotkea samankaltaisuuteen.
Suurin virhe tehdään minusta siinä, kun miehet reilusti yliarvioivat kuinka kiihottavat ja komeat heidän sukupuolielimensa ovat naisten mielestä, ja naiset reilusti aliarvioivat kuinka kiihottavat, kauniit ja herttaiset heidän sukupuolielimensä ovat miesten silmissä. 🌹👀
Väärä tieto, tai paremminkin tiedon puute, aiheuttaa, valtavasti kärsimystä, riitoja, vääriä syytöksiä ja eroja.
Tämä tieto ei vain tahdo mennä perille, vaan suuren yleisön keskuudessa lähes ainoita selityksiä ovat monenlaiset psykologistiset, jopa kyökkipsykologiset, teoriat, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Nämä perkeeleelliset kuvitelmat (anteeksi tahallisen voimakas ilmaisu) joutaisivat romukoppaan tiedon tieltä. Oikeasti toinen sukupuoli ei ole huonompi kuin toinen. Vain yhteistyö on mahdolinen.
Kaikki miehet olemme niiden alfamiesten jälkeläisiä, jotka muinoin saivat erityisen paljon jälkeläisiä. Meillä on siis peritönä liki samat himot ja halut, liki samat geenit kuin muinaisilla alfoilla.
Naisten geenilinjoja voidaan selvittää mitokondrion DNA:lla, miesten geenilinjoja Y-komosomin DNA:lla. Naislinjoja on lukuisasti enemmän kuin mieslinjoja. Suurin osa mieslinjoista on kuollut sukupuuttoon. Näistä tiedoista voidaan laskea, että kivikaudella yksi mies saattoi 17 naista raskaaksi.
Jos muu kuin laatumies onnistui tässä, hänen geenilinjansa on jo aikoja sitten sammunut. Miehen veto naissukupuoleen on meillä alfojen jälkeläisilla valtava, mutta tulos heikko, ei vain nykyään, vaan aina.
Naisten veto ei kohdistu liki kaikkiin miehiin, vaan hyvin harvoihin, vain parhaimpiin miehiin. Näista aineksista syntyy parinvalinta, jonka hahmottaminen on joillekin liian vaikea. Siitä miesten ja naisten keskinäinen syyttely, jota näilläkin palstoin nakee kyllästymiseen asti, mutta todellinen syy ongelmiin on:
1) Myös yhteistyötä tekevät biologiset olennot taistelevat keskenään oman evolutiivisen etunsa puolesta. Kyse ei siis ole väärinkäsityksestä, kuten psykologistit sun muut aviolioliittoneuvojat väittävät vaan eturistiridasta.
2) Väärinkäsityksellä on sikäli osuutta, että sukupuolet tekevät toisesta vääriä päätelmiä luulleen oman sukupuolen kokemuksia liki samanlaisiksi kuin toisen. Eivät tajua kuinka valtava ero sukupuolilla on.
3) Sukupuolien tasa-arvoa tulee edelleen ajaa ankarasti, mutta sitä ei saa sotkea samankaltaisuuteen.
Suurin virhe tehdään minusta siinä, kun miehet reilusti yliarvioivat kuinka kiihottavat ja komeat heidän sukupuolielimensa ovat naisten mielestä, ja naiset reilusti aliarvioivat kuinka kiihottavat, kauniit ja herttaiset heidän sukupuolielimensä ovat miesten silmissä. 🌹👀
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.