Olen tässä jo pidemmän aikaa mietiskellyt sitä, pitäisikö meidän (=kihlattuni ja minä) erota...?
Meillä on täysin erilaiset perhetaustat, meillä:
-on aina vallinnut ns. vapaa ilmapiiri perheessä eli kaikista asioista on pystytty aina keskustelemaan tms.
-ollaan sosiaalisia; mitään ei olla "häpeilty" tms. vieraidenkaan kanssa
-aina ollaan oltu kiinnostuneita esim. perheen lasten seurustelukumppaneistakin/heidän perheistään
-vanhemmat antavat opiskeleville lapsilleen joskus myös hiukan rahallistakin avustusta
-uskotaan Jumalaan, mutta ei olla kuitenkaan mitään "kiihkouskovaisia"
yms.
Kihlattuni perheessä taas (=vanhemmat ovat eronneet):
-salaillaan kaikki ns. perheen asiat muilta (=ei kerrota esim. työttömyydestä tms.)
-ollaan kovin epäsosiaalisia: kukaan ei käy oikein missään kylässä (=esim. kihlattuni vanhemmat eivät ole halunneet tutustua edes minun vanhempiini -saati minuun!?)
-Jumala puuttuu täysin heidän elämästä (=esim. jatkuva juopottelu ja "normaali-ihmisten" haukkuminen: haukutaan esim. ihmisiä, jos jollakin on esim. omakotitalo tai auto)
-Lasten kannustaminen esim. tulevaisuuteen puuttuu kokonaan...?
-Lapsia käytetään "rahallisesti" hyväksi: esim. äiti lähettää aina joka lomalla nuorimman lapsistaan vanhimmalle pojalleen (=kihlatulleni) "täysihoitoon", jotta itse saa nekin "elatusrahat" tuhlata
jne.
Eli...näyttää siltä, että meillä ei kihlattuni kanssa olisikaan mitään yhteistä...?! Tulevaisuudessa olisikin vain pelkkää harmia odotettavissa...? En haluaisi tällaisia "täysin päinvastaisia" ihmisiä elämääni...
Meillä on täysin erilaiset perhetaustat, meillä:
-on aina vallinnut ns. vapaa ilmapiiri perheessä eli kaikista asioista on pystytty aina keskustelemaan tms.
-ollaan sosiaalisia; mitään ei olla "häpeilty" tms. vieraidenkaan kanssa
-aina ollaan oltu kiinnostuneita esim. perheen lasten seurustelukumppaneistakin/heidän perheistään
-vanhemmat antavat opiskeleville lapsilleen joskus myös hiukan rahallistakin avustusta
-uskotaan Jumalaan, mutta ei olla kuitenkaan mitään "kiihkouskovaisia"
yms.
Kihlattuni perheessä taas (=vanhemmat ovat eronneet):
-salaillaan kaikki ns. perheen asiat muilta (=ei kerrota esim. työttömyydestä tms.)
-ollaan kovin epäsosiaalisia: kukaan ei käy oikein missään kylässä (=esim. kihlattuni vanhemmat eivät ole halunneet tutustua edes minun vanhempiini -saati minuun!?)
-Jumala puuttuu täysin heidän elämästä (=esim. jatkuva juopottelu ja "normaali-ihmisten" haukkuminen: haukutaan esim. ihmisiä, jos jollakin on esim. omakotitalo tai auto)
-Lasten kannustaminen esim. tulevaisuuteen puuttuu kokonaan...?
-Lapsia käytetään "rahallisesti" hyväksi: esim. äiti lähettää aina joka lomalla nuorimman lapsistaan vanhimmalle pojalleen (=kihlatulleni) "täysihoitoon", jotta itse saa nekin "elatusrahat" tuhlata
jne.
Eli...näyttää siltä, että meillä ei kihlattuni kanssa olisikaan mitään yhteistä...?! Tulevaisuudessa olisikin vain pelkkää harmia odotettavissa...? En haluaisi tällaisia "täysin päinvastaisia" ihmisiä elämääni...
Vastaukset 79
Vanhimmat
Kertomasi asiat eivät mielestäni ole sellaisia, joiden vuoksi sinänsä tarvitsisi erota.
Sulhasesi ei välttämättä ajattele ja toimi samalla tavalla kuin lapsuudenperheensä. Tärkeintä on, mitä te kaksi ajattelette asioista. Teillä on lupa ajatella ja toimia omalla tavallanne ja ottaa lapsuudenkodeistanne ne mallit ja arvot, joita haluatte omassa elämässänne totetuttaa.
Pohtikaa asiaa yhdessä ja puhukaa avoimesti omista toiveistanne.
suhteessa olet sinä ja mies, mutta kieltämättä se on totta, että jos et kuulu olevasi osa perhettä, niin sitä et pysty muuttamaan. Minun ja mieheni syynä oli se, että perheiden kanssa ei asiat sujuneet. Mutta niinhän se menee....kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Elämä voi olla ikävää, jos ei voi ymmärtää erilaisuutta. Tekstistäsi huomasi sävyn "meidän perheessä on kaikki niin kuin pitää" ja sen, että siitä radikaalisti poikkeaminen on sinusta väärin toimimista.
Suvaitsevaisuus on hyve ja ei ole ihmisten tehtävä tuomita toisia huonommiksi!
Jos muistan Wihelminan kirjoitukset oikein, ongelmana on se ettei hän halua että mies pitää yhteyttä äitiin (tai auttaa siitä) koska hänellä on alkoholiongelmat.
Minusta jos tämä on hyvä syy erota, niin mies takuulla löytää jotain parempaa.
Ei ole pakko olla tekemisessä miehen/naisen sukulaisten kanssa jos ei tuu toimeen. Kun on löytänyt sen oikean, ei ole väliä minkälainen perehe sillä on.
Eikö heillä ollut mitään yhteistä (paitsi täydelliset perheet W:n mielikuvituksessa). Ihmetyttää toi kysymys.
on kihlattuni kanssa paljonkin yhteistä =), mutta...
-esim. omat vanhempani haluaisivat kovasti olla tekemisissä kihlattuni vanhempien kanssa (=kyläillä jne.), mutta he eivät halua edes tavata vanhempiani?! Kihlattuni vanhempien mielestä kun esim. MINÄKÄÄN en ole osa heidän (=kihlattuni) perhettä -saati vanhempani?!
-nämä juopot (=kihlattuni vanhemmat) osaavat välillä olla todella ärsyttäviä: juovat kaljaa esim. perjantaisin, vaikka heillä olisi vieraitakin?! Ja heistä se vasta paistaakin läpi itsekkyys ja toisten arvostelu: he kun itse ovat laittaneet kaikki rahansa viinaan, eivätkä ole saaneet aikaiseksi hommata edes ajokorttia...saati asuntoa tai autoa...
Ja oma perheeni ei ole täydellinen, mutta sieltä ei ole koskaan puuttunut ns. terve maalaisjärki...joka kihlattuni perheestä näköjään puuttuu?!
Ai juovat kaljaa perjantaisin? Hyvänen aika, on tosiaan hirveätä! Ovatko ne tosiaan niin pa, ettei ole varaa ostaa kunnon viskiä? Kyllä kannattaa erota, ei ole perintöä tulossa tuommoisilta!
No erotkaa nyt ihmeessä! On kaikenlaista tullu nähtyä, rahahuolista huoripukkiin!!! Ja toi ukkos suku on jotain valtavaa...en ois uskonu et tollasta on!!! Hae ittelles baarista mies joka on avoin ja rehti!! Ja antavainen!!!!
oletko jo aiemmin kirjoitellu tänne tosta asiasta? ootko miettiny, miksi se perhe on sulle "annettu"? Oppiaksesi suvaitsevaisuutta ja että on elämää toisenlaistakin.
Jos sinulla ja sulhasellasi menee hyvin erilaisista perhetaustoista huolimatta,niin miksi silloin pitäisi erota?Jos kihlattusi on kunnollinen ja fiksu mies ja muuten hoitaa omat asiat hyvin niin silloin asiat on niinkuin ne pitääkin olla.
Pidä etäisyyttä kihlattusi perheeseen,ei heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä,tärkeintä on jos rakastatte toisianne niin ei suvun tähden tarvitse erota,mutta onneksi ei tarvitse suvun kanssa tarvitse seurustella.
On tainnu Wilhelmiinalla jäädä levy päälle..
jättää väliin koko mies. Jos ei hänen vanhempansa halua edes tutustua mahd. tulevan miniän vanhempiin, niin jätä tollaset uhmehtuneet ihmiset omaan arvoonsa ja valitse se joka on lähempänä arvomaailmaasi.
...huoh.=( Ahdistaa valtavasti, kun ystäväni ja sukulaiseni kertovat jatkuvasti, kuinka heillä on lämpimät välit "appivanhempiin": käyvät kylässä puolin ja toisin, ostoksilla...jne.
Ei miehesi vanhempien tarvitse uskoa Jumalaan, jos ovat saaneet sinut miniäkseen. He ovat heitä ja jopa Taivaan Isä antaa heidän tehdä omat valintansa uskonsa suhteen.
Eikä miehesi vanhempien tarvitse pitää yhteyttä sinun vanhempiisi siksi, että olet heidän miniänsä. Voi olla, että ovatkin viisaita siinä suhteessa!
Miehesi vanhemmilla ovat omat ajatuksensa, tapansa ja tottumuksensa, heillä ei ole velvollisuutta niitä muuttaa sen tähden, että sattumoisin juuri sinä olet osunut heidän poikansa miniäksi.
Jokainen appivanhempi pääosin hengittelee omilla keuhkoillaan ja valitsee arvomaailmansa itse, ei ole miniöiden eikä vävyjen velvollisuus muuttaa sitä muuksi.
Olet näemmä kirjoittanut jo etukäteen käsikirjoituksen elämäsäsi ja tulevaisuutesi miehesi kanssa: että tällainen suku pitää olla ja tällaiset vanhemmat. Nyt ne eivät todellisuudessa vain osuneet yksiin sinun käsikirjoituksesi kanssa.
Anna miehesi suvun olla sellaisia kuin ovat! heillä on oikeus olla kaljaa kiskovia rökäleitä, jos niin haluavat. Ole sinä taas sellainen kuin sinä olet!
Ja jos miestä vaihdat, niin uudessakin suvussa on kommervenkkejä, jotka eivät natsaa sinun sukusi kanssa kohdalleen. Semmoista tää elämä on. Ei tässä ole valmista kaavaa kellään.
Anna miehesi suvun olla sitä mitä he ovat, ei ole sinun asiasi arvostella heitä. On olemassa suurempiakin ongelmia anoppien kanssa kuin nämä sinun ns ongelmat. Taidat olla aika nuori ja itsekäs, kun luulet että maailma on juuri sinunlaisesi. Oletko aivan varma, että he olisivat juuri sinut halunnneet miniäkseen?
Oletko ajatellut, että miehesi kotona on ehkä tilanne se, että siellä tarvitaan apua ulkopuolelta ja vieraat voivat olla todellinen rasite. Itselläni on myös sukulaisia vast tilanteessa ja en todellakaan kuvittele, että he muuttuvat tuosta noin vain. Kyllä sinne kylään mennessä on varauduttava elämään talon tavalla ja auttamaan heitä. Ja en todellakaan moiti heitä sen vuoksi, alkoholismi on sairaus, joka ei parane ihan itsestään tai miniän toivomuksesta. Oletko muuten ajatellut miten miehesi kokee tilanteen, tarvitsisiko hän vaikkapa tukea, vanhempien arvostelun sijaan. Eiköhän hänellä ole jo muutenkin paha mieli vanhemmistaan ilman sinuakin? Opettele ajattelemaan muitakin itseäsi!
, mutta kyllä mieheni suvun asiat kuuluvat minullekin -tuleehan esim. appivanhemmistani joskus lasteni isovanhemmat?! Ja nyt heidät tuntien...en ole kyllä kovin innokas vielä todellakaan "lisääntymään"...sitä paitsi, mikä oikeus esim. anopillani olisi pitää yhteyttä tulevaan lapsenlapseensa -eihän häntä ole kiinnostanut tämän lapsenlapsen vanhemmatkaan?!
Anoppini on aina elänyt kovin "löyhäperäisesti": muille sukulaisille kuulemma kyllä ostelee joulu- ja syntymäpäivälahjoja, mutta ei kyllä omille lapsilleen, koskaan ei ole antanut vanhimmalle lapselleen edes bensarahaa, vaikka on kyyditystä tältä saanut...jne. jne.
Tarvitaan apua ulkopuolelta?? Ei ei, tämä porukka on sellaista, että ei se älyä, vaikka "lahjana taivaalta" putoaisi ILMAINEN apu...! On nimittäin niin "vittumaista" ja "kovapäistä" porukkaa näköjään...
Toki kihlattuni kanssa näistä asioista aina keskustellaan. Hän on vain niin tottunut tähän touhuun...esim. viikko sitten kihlattuni isä sopi kihlattuni kanssa, että he olisivat lähteneet kahdestaan mökille koko perjantai-päiväksi...no, eipä se appi sitä enää sitten perjantaina muistanutkaan, kun se viina oli parempaa mitä päivä oman pojan kanssa...! Eli meillä meni perjantaipäivä "sekaisin" tämän appeni vuoksi: syötiin jopa aikaisemmin, kun heidän oli puhe lähteä jo aamupäivästä...no, appenipa siis soitti jo "täysin päissään" pe-aamupäivästä juuri ruokailumme aikaan, että "Hyvää Pääsiäistä!" -eikä siis enää muistanut mitä oli pojalleen luvannut juuri edellisenä iltana...! Että tämmöstä, koskaan ei voi luottaa "juopon" sanaan -ei todellakaan...!
Ovatko sinulle nuo ateriat ja syömiset todella noin tärkeitä tilaisuuksia jo tuossa iässä?? Joudut opettelemaan vielä paljon joustavuutta, jos joskus lapsiakin hankit. Muuten sivistyksestä puheen ollen, todellinen sivistys on sitä ettei arvostele toisia vaan on itse hienotunteinen.
Että todellinen sivistys on sitä, että ei arvostele muita, vaan on itse hienotunteinen. Olipa suuri suru teillä kun söitte jo aikaisemmin. Voi luoja, jos siitä menee päivä pilalle, niin vähästäpä se on kiinni. Meillä on lähdetty anoppia sairaalaan katsomaan kesken ruokapöydän, eikä siitä suurta numeroa ole tehty. Kerrankos sitä sattuu jotain suunnitelmista poikkevaa. Ja jos kerran tiedätte, että apen sanaan ei voi luottaa, niin sopikaa jatkossa menonne tämä huomioiden. Eikös se ole aika yksinkertaista. Ei kaikki aina mene sinun tahtosi mukaan. Kyllä mielestäni nämä kihlattusi sukulaiset kuulostavat siltä, että he tarvitsevat lähinnä ammattiapua, vaikka eivät itse sitä ehkä tajuakkaan, eivätkä "yliviisasta miniää". Opetteleppa vähän myötätuntoa muita kohtaan, niin sinuakin kohtaan ollaan mukavempia. Mitäs jos sinusta tulee "elämää kokenut anoppi", haluatko samanlaisen miniän kuin nyt olet itse?
Vai suvaitsevaisemman? Seiso miehesi tukena, äläkä valita hänelle hänen sukulaisistaan. Ei se miehen vika ole. Ja jos sinulle ei kelpaa suku, etsi parempi. Muista, että joka suvussa on omat omituisuutensa. Sinulle sopisi sukunimeksi Besserwisser. Wilhelmiina käy siihen oikein hyvin!
mulle on ainakin opetettu, että "niin metsä vastaa sinne kuin huudetaan". Eli: kun kerran appivanhempani "vanhempina ja muka viisaampina" eivät osaa käyttäytyä -ei minunkaan tarvitse heitä kunnioittaa & hyväksyä. Jos olisivat alusta alkaen toimineet toisin, kunnioittaisin minäkin heitä enemmän tms. Niin se vaan menee. Jännä juttu, että appivanhemmiltani puuttuu kokonaan esim. tulevaisuuden ajattelu: esim. kun anoppini on nyt meitä kohtaan kovin kylmä ja etäinen -> hän ei tajua vielä, että se kääntyy jossain vaiheessa häntä vastaan...! Ja kukas sitten nauraa...;)?
Ja se todellakin syö ystävällisyyttä, jos esim. appi jatkuvasti toimii moraalittomasti, eikä itse siitä ole millänsäkään! Sellainen käytöskö tulisi vaan hyväksyä? Ei käy ainakaan minun pirtaan...!
Mistä tämmöinen porukka saisi muka ammattiapua? Kun eivät he halua sellaista ottaa kuitenkaan vastaan?! Innolla odotan sitä, kun kihlattuni veli täyttää 18 vuotta tässä reilun vuoden päästä (=asuu äitinsä luona). Loppuu äidin narinat esim. elatusmaksuista...heh! Tämä kun jatkuvasti ruinaa isältä eli apeltani lisää ja lisää...vaikka ei ole koskaan ostanut mitään vanhimmalle pojalleenkaan!!!?
Kyllä haluaisin varmasti tulevaisuudessa samanlaisen miniän kuin itse olen nyt. Silloin miniä olisi mieleinen: veisi kylään mennessä esim. pullaa kyläpaikkaan, ei juopottelisi, olisi kaikinpuolinkin siisti ja hyväkäytöksinen...;)
Ja vielä tästä mieheni suvusta. Voisin hyvin kuvitella, että jos me kihlattuni kanssa löydettäisiin tulevaisuudessa "hyväpalkkaiset" työpaikat, ja ostettaisiin esim. omakotitalo... niin kylläpäs se anoppi sitten varmasti viihtyisi meillä?!
Annetaan jokaisen olla omaa mieltään asioista. Wilhelmiinaa kiusaa kovasti toi tilanne, ja jokaisella meistä on oikeus kokea saamansa kohtelu omalla tavallaan.
Jos kaikki antais ratkaisuvinkkejä ja kritiikkiäkin, mutta ei lähdettäis haukkumislinjalle... Näitä ketjuja olis paljon kivampi lukea, jos ne ei menis henkilökohtaisuuksiin...?
Ei tarvitsekkaan kunnioittaa, olen aivaa samaa mieltä kanssasi, että kunnioitus ansaitaan. Ja sitä ei voi menettää kuin kerran. Appivanhempasi ovat osansa valinneet, ja jos heitä ei tulevaisuus kiinnosta, niin se on heidän valintansa. Itse ovat yksinäisen vanhuuden valinneet, niin on minunkin anoppini valinnut. Ja sitä valintaa ei voi valitettavasti peruuttaa. Joten sinäkin joudut vain asian hyväksymään tälläisenään ja elämään sen kanssa, ainoa joka todella kärsii tilanteesta on miehesi. He ovat kuitenkin hänen vanhempansa. Sinulle ei voi olla menetys tuntemattomat ihmiset? Ja onko oikeasti väliä millainen suhde muilla on appivanhempiinsa, ethän sinä heidän kauttaan elä? Se mikä merkitsee on suhde kihlattusi kanssa, ja valitettavasti sinulla on kaiki mahdollisuudet pilata se suhtautumalla kurjasti hänen vanhempiinsa. En siis tarkoita, että hyväksyisit heidät, koska sinulla on oikeus omaan mielipiteeseen ,vaan että osaat olla asian kanssa hiljaa ja tekemättä siitä suurempaa kuin se onkaan. Nimimerkillä kokemusta on.
kunnioitus ansaitaan. :) Mutta mitä nyt olen näihin appivanhempiini tutustunut, niin heidän mielestä minun tulisi heidät hyväksyä -juopotteluineen päivineen?! Ja vielä: luulenpa, että heitä pitää kaikesta huolimatta "paapoa" vanhuksinakin...osaavat näet jo nyt "hyväksikäyttää" tätä kihlattuani sen verran "räikeästi"? Esim. äiti lähettää nuorimman poikansa aina joka lomalla meille kylään - ja koko loman ajaksi! Eli me joudumme hänet elättämään joskus jopa viikon ajan, ja äiti ei lähetä vastineeksi yösijasta ja ruoista edes kahvipakettia meille! Eikä koskaan kuulu edes kiitosta jälkeenpäin...minussa on kuulemma vika, kun vaadin tästä jotain vastinetta?! Olenhan kuitenkin vielä opiskelija...!
Ja isä ajeluttaa kihlattuani aina silloin tällöin vaikka missä -maksaa tosin aina bensoista. Mutta kun hällä ei ole edes ajokorttia, niin pahoin pelkään, että tulevaisuudessa vaan kyyditys lisääntyy siltä osin?! Vaikka tämä appi ei ole halunnut meille koskaan edes kyläilemään tms?! Eli häntä pitäisi vaan autella joka asiassa -itse ei sitten vaivaudu edes vastavuoroisesti kyläilemään?
Haluaisin juuri itseni kaltaisen miniän, kaikipuolin siistin ja hyväkäytöksisen. Voi lapsi kulta, menisitkö itsesi kanssa naimisiin ja seurustelisit vain itsesi kanssa kun olet niin erinomaisen siisti ja hyvätapainen. Romahdus tulee melko korkealta kun on noin suuret luulot itsestä!
Joo en missään tapauksessa haluaisi tutustua sinuun viina wilhelmiina enkä myöskään appivanhempiisi..jotka tosin vaikuttavat paljon fiksummilta kun sinä..joten hakeudu vaikka jonnekkin laitokseen..
Oletko rakas Wilhelmiina ihan oikea, olemassa oleva ihminen? Välillä tuntuu että juttusi ovat provosoiviksi tarkoitettuja ja tekaistuja, vai voiko joku todella olla tuollainen tiukkapipo, joka koko ajan tuijottaa toisten vikoihin? Olet ilmeisesti mielestäsi itse jo niin täydellinen, ettei parannettavaa löydy kuin muiden tavoissa. Miesparkasi, mihin seuraan on joutunut!!!
Mitkä ovat mielestäsi omat negatiiviset luonteenpiirteesi? Mitä hyviä puolia on appivanhemmissasi?
Sillä.. ei ole niin hyvää ihmistä etteikö hänessä olisi jotain huonoa.
Eikä niin kehnoa ihmistä, etteikä jotain hyvää löytyisi.
Olisi mielenkiintoista tietää! Miten ne tasapainottuvat teillä päin, siellä appelassa.
Ja... moraalittomia tekoja ei tietenkään tule hyväksyä, ei kai kukaan sinulta sellaista vaadi. Mutta ihmiset voi hyväksyä vaikka ei heidän tekojaan.
Kyllä voin rehellisesti tunnustaa, että minusta löytyy kasapäin negatiivisia luonteenpiirteitä: olen joskus liian äkkipikainen jne. jne.
"Appelassa" en ole sen ensivisiittini jälkeen käynytkään enää uudestaan. Kihlattuni käy siellä joskus yksinään -eikä äitinsä laita silloinkaan hälle ruokaa tms!? Tulin siihen tulokseen jo ensikäynnillä, että meillä ei anoppini kanssa ole mitään yhteistä: anoppini on kovin epäsiisti (nukuttiin esim. lattialla, jossa "haisi kissankusi" ja vessa oli todella epäsiisti jne.) - minä taas tykkään siivota, anoppini kaljotteli koko sen ajan - minua yököttää jo pelkkä kaljan hajukin jne jne. Ei meiltä löytynyt yhtään mitään yhteistä?!
On hyvä, että appivanhempani eivät sotkeudu LIIAKSI meidän elämään, mutta kyllä näen sen kuitenkin jollain lailla "vittuiluna", kun heitä ei kiinnosta elämämme lainkaan?! Kuinka muka ihmiset voi hyväksyä, mutta ei heidän tekojaan? Häh? Ihminenhän on juuri sellainen, miten hän maailmassa toimii jne?! On eri asia hyväksyä esim. jos joku on murhannut jonkun ja tekijä katuu tekemisiään asianosaisille...tässä tapauksessa "appivanhempani" eivät todellakaan kadu tms. mitään?!
Siis onko sinulla joku ruokafiksaatio vai näettekö nälkää ilman anopin ruokintaa? Laita omat eväät mukaan niin voitte aterioida sivistyneesti ajallaan!
..."pellossa" itse oikein elät? Jos itselleni tulee vieraita, laitan heille AUTOMAATTISESTI kahvit, kyselemättä! Ja näin on tehnyt minunkin äitini, hänen äitinsä jne. Ja jos anoppini tulisi nyt YLLÄTTÄEN meille kylään -tottakai laittaisin hänelle ruokaa, keittäisin kahvit jne. -> KYSELEMÄTTÄ!!! Ja nälkää nähtiin anoppilassa silloin ensivisiitillä, IHAN OIKEASTI! Kun lähdettiin sieltä, MAHA KURISI MOLEMMILLA (=minulla ja kihlatullani), joten jouduttiin kurvaamaan sieltä lähtiessä ensimmäiseen kauppaan...EIPÄ ANTANUT ANOPPI TODELLAKAAN "ÄIDILLISTÄ" KUVAA ITSESTÄÄN...onkohan se pitänyt nälässä lapsiaan silloinkin kun nämä olivat pieniä...minä vaan kysyn?!
kasvatettu tynnyrissä minä vaan kysyn !?
...eikös ne just ole kasvatettu tynnyrissä, joille ei ole opetettu käytöstapoja tms? Oletko itse käynyt kylässä, jossa ei tarjota edes kahvia? Minä vaan kysyn?!
käyn kylässä niin en vaadi mitään kahvi ja pulla tarjoilua. Mielestäni sulla ei ole käytöstapoja vaan olet uikuttaja joka ei tiedä tosielämästä mitään.
Anna toisten elää omaa elämää ja pikku vinkki hanki sinäkin elämä. Sulla ei tosiaan ole kaikki ihan kohdallaan. Mene jonnekkin terapiaan ja kerro toi sun ongelmas katotaan pitääkö terapeutin pokka.
...ole kylässä ääneen vaatimassa kahvia ja pullaa, mutta onhan se nyt hyvänen aika itsestäänselvyys, että sitä tarjoillaan! Ja jos ei tarjoilla, niin sitten on jossain jotain vikaa...!?
Mitä elämää se vain omaan napaan tuijottelu on, häh?! Aika yksinäistä elämä olisi, jos asiat pyörisi vaan oman navan ympärillä...?
hanki se oma elämä eikä se tarkoita vaan sitä omaan napaan tuijottelua. Sulla ei taida ystäviä enkä yhtään ihmettele.
kuule monta ystävää. Ja aina kun he tulevat meille kylään, tuovat mukanaan esim. omat pullat. ;) En ole heille näin sanonut, mutta niin on aina ollut! Mikäs sen ihanampi "yllätys" kuin esim. viedä herkkuvienerit omalle ystävälle? ;) Minäkin vien aina jotain tällaista "pientä", kun käyn ystävieni luona kylässä. Mutta nyt loppu multa tämä "paskanjauhaminen" TÄYSIN SIVISTYMÄTTÖMIEN ihmisten kanssa. Piste.
Älähän nyt hyvä Wilhelmiina suutu. Olet saanut hyvää keskustelua aikaan!
Kyllähän sen jokainen näkee että sinulla on ongelmalliset appivanhemmat.
Yritä olla ottamatta heistä patteja, sillä ET PYSTY heitä muuttamaan paremmiksi. Ei kukaan pysty.
He ovat syntymästään asti eläneet ( aikaisemman kertomuksesi perusteella ) kelvottomassa kasvuympäristössä. He ovat lapsena jo saaneet heikot eväät itse, joten ei heillä ole tarjota sen parempaa muillekaan.
Jos he kerran ovat tenusakkia, niin TURHA odottaa mitään ylevyyttä sieltä. Siinä he ovat fiksuja, etteivät ole riesananne, voisivathan olla häiriköimässä ovenne takana alvariinsa.
Siis joku positiivinen pointti on tämä.
Jos olet sukulaiseksi valinnut siat, niin epätoivoista heistä on muovata sisäpuudeleita.
Mutta, mutta rakkaudella ja huumorilla saat paljon aikaan. Vai jospa tämä anoppiväen sivistäminen onkin elämäntehtäväsi tai jonkin sortin kohtalo?
Ainakin sinulle on tästä tullut rutosti elämänsisältöä. Ja jos sukulaisuus on yleisesti ottaen sinulle tärkeä, niin miksi olet valinnut heidät? Tai ehkä juuri siksi. Itsensä voi näet sitoa myös vihamielisin sitein.
Mietit alkup. eroamista. No, oletko tullut tulokseen? Silti, kaikkee hyvää sinnepäin toivottelen.
Jep, on Wilhelmiinaa ryöpytetty täällä kunnolla, joten voisi kai vähän iisimminkin ottaa. Minä ainakin osittain ymmärrän kumpaakin puolta näissä jutuissa, ymmärrän, että Wilhelmiina tuntuu kärkkäältä ja ehkäpä naiviltakin, mutta toisaalta ymmärrän vallan hyvin, että häntä ottaa appivanhemmat päähän, koska tiedän miten turhauttavaa on yrittää solmia suhteita appivanhempiin, jotka todella ovat vastahankaan tai vaan välinpitämättömiä.
Ja noista pullien ynnä muitten sössöjen tarjoamisesta, kyllä on totta kumpikin mielipide siinäkin: on minustakin outoa käydä kylässä, jos ei koskaan tarjota mitään, itselleni ainakin tarjoaminen on vieraan huomioimista ja yritystä luoda mukava ilmapiiri sillä, että vieras kokisi itsensä tervetulleeksi kahvikupin ääressä. Silti en yhden käynnin perusteella tuomitsisi ihan niin jyrkästi kuin Wilhelmiina, mutta kyllä ihmettelen hirveästi ihmisiä, joille ei näy yhtään
merkkaavan se, tarjotaanko kylässä mitään. Eihän ruoka tietenkään pääasia ole, mutta kyllä minusta tuntuisi nololta olla viikonloppu kylässä kenen tahansa luona saamatta ruokaa ollenkaan. Vaikka hupsulta todella kuulostaa tehdä numero ruokatarjoiluista puoleen tai toiseen täällä, mutta kyläilytilanteessa se voi tuntua ihan tärkeältäkin.
Että jäitä hattuun Wilhelmiina ja muut! Wilhelmiina tuntuu menevän vähän liian pitkälle joissain jutuissaan, mutta kyllä minusta tuntuu pelkältä hyökkäykseltä sekin väite, että kylässä ei vierasta tarvitse huomioida mitenkään... Tai sitten nämä "ei pullaa vieraille" ihmiset, käykääpä nauttimassa viikonlopusta Wilhelmiinan anoppilassa ;)
Meillä tuli anopin kanssa riitaa viime keväänä: suutuin, kun olin häntä lähes kolme vuotta meille kylään ruikuttanut. Aina lupasi tulla, mutta eipä näkynyt, ei...viime keväänä hänellä olisi ollut hyvä syykin tulla: kihlattuni valmistui ammattiin, ja valmistujaisista ei puuttunut...kuin oma äiti!? =(
Eli. Nyt sitten viime viikolla kirjoitin anopilleni kirjeen. Kerroin mm. kihlattuni ja minun erilaisista perhetaustoista, omasta "uskonnollisesta" vakaumuksestani (=en hyväksy mm. holtitonta alkoholinkäyttöä) jne. Lopuksi pyysin häneltä anteeksi "räyhäämiseni", mutta kerroin kuitenkin, että en kuitenkaan hyväksy sitä "holtitonta" alkoholinkäyttöä...
Eipä ole kuitenkaan siltä suunnalta kuulunut yhtikäs mitään?!!! Mikä ihmeen "olio" tämä anoppini oikein on?!
voisi kysyä että mikä olio sinä olet? Tais anoppi saada makeat naurut kirjeestäsi...
Onko kihlattusi jo väsähtänyt niuhottamiseesi? Ongelmia on edessä, sen voin luvata omasta kokemuksestani. Olin nuorena juuri samanlainen tiukkapipo kuin sinä ja pidin sukuani (itseäni ) paljon parempana kuin mieheni sukua. Olin joutunut ns. pakkonaimisiin, joita oli vielä 60-luvulla, kun alettiin odottamaan lasta. Ristiriitaa on jatkunut nyt 40 vuoden ajan ja aina olen halveksinut anoppilan väkeä ja pitänyt itseäni parempana sekä väittänyt mieheni olevan ihan kuin sukunsa. Kannattaa katsoa ennenkuin katua. merkit eivät lupaa hyvää!!!! Etsi itsellesi suku joka vastaa ihanteitasi, muuten teistä molemmista tulee onnettomia, tämä on mielipiteeni.
...sinun mielestäsi uskonnollisen vakaumuksen pohjautua hyväksymisen sijasta paheksuntaan?
Ok, anoppisi ei ehkä ole helppo ja mukavin ihminen, mutta jokainen joutuu kestämään sellaisia ihmisiä jossain vaiheessa elämäänsä. Miksi välität niin paljon asiasta, se on sinun miehesi äiti ja oikeastaan enemmän heidän välinen ongelma tai vielä paremmin yksin anopin "vika". Se et ole sinä joka voi anoppiasi tai koko sukua muuttaa, voit vaikuttaa vain omaan itseesi ja omaan suhtautumiseesi.
Älä siis pyri "pakottamaan" heitä mieleiseesi muottiin - voisit vaikka olle itse aina mukava ja iloinen, sosiaalinen jne. vaikuttaen mieluummin esimerkin kautta kuin tyrannisoimalla.
Monet uskonnot muuten auttavat ihmisiä pääsemään katkeruudesta, kostonhalusta ja suvaitsemattomuudesta ym. syövyttävistä tunteista. Haluaisinkin todella tietää, mihin sinä uskot?!
Ei anoppisi niin hölmö ole etteikö ole tajunnut saaneensa sukuunsa pyhimyksen. Eikä niin hölmö, ettei ole ymmärtänyt sitä, että sukusi on "päinvastainen", termiäsi käyttäen.
Ei siis mikään ihme, että ottaa etäisyyttä jopa poikaansa.
Oikea rakkaudellinen asenne on sellainen, ettei osoittele toista hänen virheistään.
Kun kerran uskovainen olet, niin muistutan, että Sanassa kehoitetaan kunnioittamaan isää ja äitiä. Voidaan laajentaa myös osoittamaan puolison isää ja äitiä. Eikä Sana aseta siihen mitään reunaehtoja, kaikenlaiset (huonotkin ) vanhemmat ansaitsevat peruskunnioituksen, Raamatun mukaan.
Anna anoppisi olla sellainen kuin on. Ja tosiuskovaisena voit rukoilla hänen puolestaan. Syynsä hänellä on ettei ole kehdannut tulla kolmeen vuoteen kylään edes pyytämällä. Vaistoaa ehkä että tunnet olevasi häntä ylempi henkisesti, hengellisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.
Anna anopin elää omaa elämäänsä.
Miksi ihmeessä haluasit uskonnottoman, jumalattoman, köyhän juopporetkun vierailulle kotiisi??
"En haluaisi tällaisia täysin päinvastaisia ihmisiä elämääni". Miksi sitten luuhaat heidän kanssaan, jos ei kerran ole pakko??? Joko kihlattusi on sinulle niin rakas, ettet välitä äitinsä alkoholismista ym. sukuvioista, tai sitten välität enemmän siitä, millainen suku hänellä on. Totta on että etenkin järkiavioliitoissa ihmiset raahaavat sukuaan mukanaan kuolemaansa asti ja olemmehan toki ympäristömme ja perintötekijöidemme tuotoksia, joten jos arveluttaa, kannattaa perääntyä. Tämä siis siinä tapauksessa, että anoppi kiusaa sinua enemmän kuin se miten saatat loukata kihlattuasi erolla tällaisesta syystä. Kannattaa harkita.
"uskotaan Jumalaan, mutta ei olla kuitenkaan mitään "kiihkouskovaisia" "
Mielipiteeni on, että mikäli jumalisuus tai jumalattomuus nousee ongelmaksi, vieläpä niinkin kaukaisessa suhteessa kuin jokin appivanhempien perhe, niin kyseessä on uskonnollinen "hihhulismi".
Mielestäni Sinun tulisi olla kiitollinen siitä, että appivanhempasi pitävät huolta omista asioistaan, eivätkä hölösuina lörppöinä kieu ja kaiu asioitaan pitkin mantuja. Toisten, menestyneiden ihmisten haukkuminen on tosiaankin ikävä, joskisn suomalaisille tyypillinen piirre. Mutta silti - mitä ihmeen väliä sillä on, mistä appivanhemmat melskaavat? Minua tuskin kiinnostaisi, vaikka appiukon nimi olisi bin Laden - tai, ehkä, aiheuttaisi varmasti ongelmia passijonoissa...
Kun uskotaan, mutta ei kiihkeästi, mitä se on?
Se on tekopyhyyttä, hurskastelua, sunnuntaijumalisuutta.
Mitä Jumala tekee tällaisella puoliuskovaisella nipottajalla? Et tunne Raamattua,
siellä kehoitetaan olemaan joko kylmä tai palava, mutta haaleat Jumala oksentaa ulos suustaan.
Tutki niin löydät!
Älä tuomitse ihmisiä, se ei oo sun asia.
En ole mielestäni missään sanonut olevani "kiihkouskis"?!
Uskon Jumalaan, ja siihen, että Jeesus Kristus on syntiemme sovittaja. Armo on lahja, joka annetaan meille ILMAISEKSI...=) Ei sen eteen esim. tarvitse lukea Raamattua joka sunnuntai (="muista pyhittää lepopäivä") tms...?! Jos Raamattua tulkitaan niin, että sieltä otetaan aina lause, pari, niin eikös se juuri ole hurskastelua ja tekopyhyyttä, häh?!!!
Aivan oikein, et olekaan! Käsitinkin sen sillä lailla. Alkup. viestissä sanoit, ettet ole mikään kiihkouskovainen.
Olet sopivasti uskovainen. Siististi ja salonkikelpoisesti.
Raamattu kehoittaa uskovaa lukemaan Sanaa joka päivä. Sunnuntai ei riitä.
Raamattua ei tosiaankaan tulkita sieltä täältä.
Noin yleisesti ottaen punaisena lankana on armo ja kokosydämisesti Jumalalle antautuminen.
Armo annetaan meille ilmaiseksi, kun tajuamme OMAN syyllisyytemme ( ts. syntisyytemme )
Toisin sanoen, ei oman erinomaisuutemme tähden.
Hyvää Pääsiäistä Sinulle ihan oikeasti!
No on se nyt tosiaankin kumma, kun appivanhempiani ei kiinnosta meidän elämä ollenkaan? Kuulin tuossa juuri, että edellisetkin appivanhempani ovat perillä asioistani paremmin mitä nykyiset...?!
Nytkin kun on Pääsiäinen...eikös silloin kuuluisi vierailla puolin ja toisin kylässä?! Eipä kuulu puhelinsoittoa anopiltani TAASKAAN tänä Pääsiäisenä/Jouluna jne. Jos itse olisin anoppi, olisi itsestäänselvyys, että tekisin MIELELLÄNI, OMASTA HALUSTA esim. Pääsiäislounaan pojalleni ja hänen kihlatulleen...!?
Kyllä kyllä, tuttua on, siis se, että ei haluta tavata tai ei kiinnosta. Oma anoppini ei ole anoppisi kaltainen "juoppo", vaan ihan kuulemma tavallinen ja ihana ihminen, itse en voi paljon sanoa, kun niin vähän tekemisissä ollaan, koska ei anoppia kiinnosta tavata. Jostain syystä hänen kiinnostuksensa piiriin ei jaksa kuulua sellainen vähäpätöisyys kuin hänen (ainoa) miniänsä. Joskus se loukkaa kovasti, kun muitten asioista se jaksaa kiinnostua tai ylipäätään pienistäkin asioista vauhkotakin (positiivisesti ja negatiivisiesti vauhkota), mutta miniä ei todellakaan kiinnosta. Ei edes syntymäpäivät, työpaikat, valmistumiset ym. sitä rouvaa hetkauta. Tietäneekö edes, että valmistuin...
En tosiaan tajua tätä marinaa ettei anoppi ole teistä kiinnostunut! Suurin osa tämän palstan muista kirjoittajista olisi iki onnellinen vastaavasta tilanteesta! Voi antakaa niiden anoppien olla rauhassa, kun kerran niin vähän murhetta tuottavat, eivätkä sekaannu elämäänne. On kai teillä muitakin ihmissuhteita? He ovat ehkä itsekin mielessään arvelleet olevan kaikille parasta ettei puututa toisten elämään, ehkä itse kärsittyään hankalasta anopista.
Kyllä kyllä, varmasti on hirveää, kun anoppi sekaantuu kaikkeen ja varmasti moni olisi onnellinen, jos anoppi antaisi olla rauhassa,olet täysin oikeassa, mutta kai ymmärrät senkin, että tietoinen huomioimattomuus voi olla myös kiusaamista, siitä samasta lähteestä kotoisin kuin puuttuminenkin? Esimerkiksi se, että kertakaikkiaan jättää jonkun ulkopuolelle esimerkiksi kahvipöytäkeskustelussa kaikkien nähden on yhtä lailla kiusaamista kuin jokin ilkeä heitto. Kuten tietänet, kuoliaaksi vaikeneminen on kuoliaaksi vaikenemista. Aina tilan ja yksinäisyyden antaminen miniälle ei ole huomaavaisuutta, niin kuin tunnut väittävän, vaan se voi olla tahallista loukkaamista. Vai mitä sanot tilanteestani, kun olen ainoa miniä, eikä minulta anoppi IKINÄ kysy mitään,ei edes vaikka sataako ulkona vettä, kun taas olen nähnyt ja kuullut kuinka hän lärpättää vävynsä kanssa ummet ja lammet. Toivottavasti on anoppeja, jotka hyvää tarkoittaen antavat miniänsä olla rauhassa, mutta toivottavasti miniälle on myös silloin selvillä, että se on hyväntahtoista tilan antamista. Itse en jaksa mitenkään uskoa, että oma anoppini minua kunnioittaakseen tekee mitä tekee eli ei huomioi lainkaan (tyyliin tervehdi kaupungilla kohdalle sattuessa).
Että vaikka ihmissuhteita minullakin on ihan riittävästi, niin pikkaisen vetää hankalaksi, kun esimerkiksi kerran anoppini sukulaisten läsnä ollessa kysäisin anopiltani että onko niitä mustikoita löytänyt, niin hän vaan napsautti suunsa kiinni ja kertakaikkiaan vaikeni - tämä vain yhtenä esimerkkinä, samoja olisi kymmeniä. Siinä vaiheessa oma olo on tukala ja nolo, joten ei muut ihmissuhteet sillä hetkellä ja siinä tilanteessa paljon auta. En halua anoppiani häiritä, enkä hänen seuraansa kaipaa, mutta sitä toivoisin, että edes tällaiset aivan tavalliset sosiaaliset tilanteet pystyisi hänkin hoitamaan. Muutoin olkoon rauhassa ja ajatelkoon minusta mitä lystää, mutta ei joka kerta muitten läsnä ollessa, varsinkin juhlissa, tarvitsisi nyt ihan näin paljon miniää "kunnioittaa" ja "antaa rauhaa", vai mitä mieltä olet?
"Rise above it". Jotkut kuvaamasi asiat johtuvat vain sivistyksen puutteesta. Tietenkin loukkaannut kun sinut noin jätetään huomioimatta ja vastaamatta, mutta käytösvirheen tekee anoppi, et sinä. Ota etäisyyttä, jätä omaan arvoonsa, sinun arvosi ei riipu hänen sivistymättömyydestään.
Miesystäväsi vanhemmat eivät ehkä olisi itselleen sellaista elämää toivoneet ja kaikilla ei ole yhtä helppoa.minusta tuntuu että miesystäväsi ei saa sinulta tukea oikeissa ongelmissa.Mitä jos löydät miehen jolla on hyvät vanhemmat mutta et rakasta miestä?tai hän sinua,onko se parempi?olet aika itsekäs.Ja kirje minkä anopille kirjoitit oli aika törkeä, kuvittelet että olet muita parempi..miksi anoppi haluaisi sinut tavata? Voi mies parkaa!
Jokainen pystyy itse muuttumaan, jos sitä todella ITSE haluaa! Suomessa saa nykyään apua vaivaan kuin vaivaan -myös alkoholismiin, jos vain itse älyää hakea apua?! (=nöyrtyy tajuamaan todellisen tilansa)
Itsekkäitä tässä ovat juuri anoppini ja appiukkoni -en minä. Elävät VAIN itselleen, ja se on tullut "todistettua" tässä neljän vuoden aikana monta kertaa! Seurustelumme alussa olisin todellakin halunnut heihin tutustua tms., mutta niskaan satoi "paskaa" koko ajan molemmilta...! Olivat siis jo heti alusta alkaen TODELLA välinpitämättömiä...esim. kihlattuni äiti ei laittanut meille edes ruokaa "ensivisiitillä" jne. jne.
Jaa miksi se kirje oli mielestäsi törkeä? Kerroinhan siinä vain omat ajatukseni...?! Miksi kuvittelisin olevani muita parempi? Niinhän se kuitenkin menee?
Olet kertonut alkup.viestissä uskovasi Jumalaan.
Eikö sinun pitäisi sanoa niin, että appivanhempasi eivät pysty itse muuttumaan, siihen tarvitaan voima ylhäältä.
Alkoholismista ei ole helppo parantua inhimillisin konstein.
Miksi olet vauhkoontunut miehesi vanhemmista niin, että harkitset sen tähden eroa? Eikö se tunnu miehestäsi kauhealta, että häntä ikään kuin rankaistaan erouhkalla?
Miksi kihlatun äidin olisi pitänyt laittaa ruokaa ensivisiitillä? Minä en ainakaan odottaisi tuollaista. Ja miksi tällainen vähäpätöinen, vanha ensivisiitti juttu kaivelee noin?
Oletko aina tarkka ihmisten käytöksestä?
Itsekäs olet sinä, kun vaivaat mieltäsi appivanhempien elämäntavoilla.
Anna heidän olla sellaisia kuin ovat.
Ja miksi ihmeessä heidän tulee pitää sinusta? Jos eivät pidä, niin eivät. Ovat fiksuja, kun eivät sen tähden roiku teissä. Antavat olla rauhassa.
Pahempiakin appivanhempia on.
mutta tohon viimisimpään viestiin sen verran, että aika vaikea on pitää kunnon parisuhdetta yllä, jos appivanhemmat ei pidä miniästä/vävystä tai miniä/vävy appivanhemmistaan. Kauheesti ei tarvitse tekemisissä olla, mutta asialliset välit on oltava...
...entä jos tuntuu siltä, että välejä ei ole ollenkaan appivanhempiin?!
Kerronpa vielä edellisistä appivanhemmistani -he olivat täysin päinvastaisia nykyisten kanssa (heidän poikansa oli minulle "ensirakkaus"). He olivat UNELMA-APPIVANHEMMAT, näin voisin heistä sanoa. Aina kun kävimme heillä kylässä, oli esim. jo ruoka valmiina pöydässä odottamassa (tällainen osoittaa mm., että vanhemmat VÄLITTÄVÄT lapsistaan ja heidän kumppaneistaan), tehtiin kaikenlaista yhdessä; esim. käytiin kävelemässä, tehtiin ruokaa yhdessä, katsottiin yhdessä televisiota jne. jne. He välittivät AIDOSTI lapsistaan ja miniöistään/vävyistään, halusivat olla kanssakäymisissä myös lastensa kumppanien vanhempien kanssa...juuri niinkuin pitääkin! He osasivat myös keskustella -eivätkä halunneet esim. käyttää hyväksi lapsiaan, kuten nämä nykyiset näköjään...?
Se oli TODELLAKIN järkytys, että tämä anoppini ei vaivautunut tarjoamaan meille edes ruokaa "ensivisiitillä" (=kävin siis ensimmäistä kertaa anoppini luona) -sehän kuuluu jo ihan "yleissivistykseen" ja hyviin tapoihin? Tiesihän anoppini kuitenkin jo etukäteen, että ollaan hänen luona koko viikonloppu...(=asuu n. 100km:n päässä)...?
No, anoppini muu suku näyttää todellakin sellaiselta porukalta, että Jumalan Sana ei heidän päätä käännä tässä alkoholi-asiassa. Katsovat "kieroon" uskovaisia ihmisiä jne. Miksi ihmeessä he ovat muuten edes menneet naimisiin kirkossa, kun eivät kerran näytä edes Jumalaan uskovan?! Tätä juopottelua on jatkunut kuulemma ikuisuuden: kaikki joulut, juhannukset jne. on porukalla aina ryypätty "mummolassa" (=kihlattuni mummolassa, äitinsä kotona) -siellä sitten nämä pienet lapset ovat juosseet ja itkeneet näiden juoppojen jaloissa...eipä paljon joulufiilistä meikäläinen olisi tuosta saanut?!!! Eikä näitä edes näytä hävettävän tuollainen touhu?
Siellä se kihlattuni äiti viihtyy vaan omien vanhempiensa kanssa (=oma isä on vissiin paras ryyppykaveri hälle?) pienellä paikkakunnalla, vaikka olisi fiksumpaa lähteä esim. töiden perään suuremmalle paikkakunnalle? Anoppini on kait vielä viisikymppisenäkin niin kiinni vanhemmissaan, että ei tajua itse olevansa vielä äiti (=vaikka vanhin lapsensa, kihlattuni tulee kohta jo 28-vuotta...!?). Tai ei ainakaan osoita sitä ulospäin milläänlailla...?
Totta on tuo, että yllättävästi appivanhempien ja miniöiden ja vävyjen suhteet vaikuttavat parisuhteeseen, vaikka niin ei "saisi" ollakaan. Yllättäen kyllä ihmiset ovat inhimillisiä olentoja, kaikilta ei onnistu nouseminen tilanteiden yläpuolelle, niin kuin joku täällä ehdotti. Mielestäni kaikki vaikuttaa kaikkeen ja vaikka kuinka aikuisia ollaan, toisten aikuisten tekemiset meihin vaikuttaa. Mielestäni on kummallisempaa se, että kenkku anoppi, miniä, appi jne. ei jotenkin ottaisi päähän, pahoittaisi mieltä tms. Olen sitä mieltä, että jos hyvät asiat tuntuvat niin kyllä myös ne huonot tuntuvat. Harva todella on sellainen, että osaa täysin aina korvansa sulkea.
Kun miehelläsi on näin rankat taustat jo monen sukupolven takaa, niin kestäisikö hän sen, että eroaisitte? Sitähän alussa kyselit.
Miehesi tarvitsee paljon rakkautta!
Te kaksi rakennatte omaa tulevaisuuttanne ja voitte väistää tulevien lastenne kohdalla ne virheet, joita appivanhempien taholta olette joutuneet kokemaan.
Anoppisi lienee kärsinyt onnettoman lapsuuden.
Ei häneltä voi odottaakaan kypsää käytöstä. Et voi heitä muuttaa, muutos on lähdettävä heistä itsestään( tai "ylhäältä" ).
Alkuperäisessä viestissään Wilhelmiina mietti pitäisikö hänen erota kihlatustaan, kun on niin armottoman sivistymättömät vanhemmat miehellä, etteivät osaa edes ensivisiitillä armon neitiä palvella eteenkatetuin aterioin! Mihin muuten hävisi ensirakkautesi ihanine vanhempineen? Omat viestisi ovat antaneet luonteestasi melko ikävän kuvan. Oletko muuten naimassa kihlattuasi vai hänen sukuaan? Jos he todellakaan eivät täytä vaatimustasoasi, miksi jäät ihmettelemään. Rakastatko todella miestäsi, mieti sitä! Voi olla että kaikki olisivat onnellisempia jos pääsisivät eroon näin vaativaisesta miniästä. Katsohan välillä peiliin, hienohelmainen Wilhelmiina! Eihän sinun tarvitse luopua ihanteistasi, jatka vain täydellisyyden metsästystä, mutta aloita itsestäsi. Kirjoitan näin koska olin nuorena samanlainen kuin sinä ja menin naimisiin vaikka miehen suku ärsytti ja halveksin heitä. Olen ollut onneton avioliitossani. Vasta vanhana olen alkanut tajuta, ettei vika ole ollut vain muissa.
...voisin kertoa sen verran, että he ovat "löytäneet uudelleen perheeni". Nykyään käyvät minun kotonani kylässä, ja omat vanhempani heillä...tulevat erittäin hyvin juttuun taas! :) Ja olen kuullut ex-anoppini sanovan, että minä olin mieluinen miniä heille...=)
Mutta se oli "ensirakkautta" se...rakkaus vaan loppui...? Kyllähän se ihmetyttää, että nykyiset appivanhempani eivät halua edes tutustua vanhempiini...?!
tommoseen pässiin kuin sinä! Kuvittelet olevas niin paljon parempi kuin miehes suku. Kattopa peiliin vaikka ja mieti, miks eivät vieraile teillä??
Olin aivan samassa tilanteessa vuosia sitten. Aluksi kaikki tuntui olevan ihanteellista. Minulla oli ihan hyvät välit sekä appivanhempiin, sisaruksiin että myös sulhaseni isovanhempiin. Olin vieraillut heillä ja he meillä. Appivanhemmat oma-aloitteisesti ottivat yhteyttä perheeseeni ja kutsuivat kylään. Eikä vain perheeseeni, vaan pikkuserkkuja myöten muistivat kortein ja kukkalähetyksin merkkipäivinä.
Mutta sitten sattui jotain mikä avasi silmäni! Olin aluksi yhtä järkyttynyt kuin sinäkin, mietin pitkään, mitä tehdä. Olin ensimmäistä kertaa sulhaseni kanssa käymässä hänen kummisedällään, ja aivan shokissa totesin heidän salinsa lattiapinnan olevan parkettijäljitelmää. Koko vierailu meni aivan usvassa, hädin tuskin pystyin kakunpalaa nielemään. Sulhasenikin huomasi mielentilani, ja paluumatkalla huolestuneena kyseli, mitä on tapahtunut. En kyennyt kertomaan järkytyksestäni hänelle. Itkin monta yötä, mutta sitten päätin pysyä suhteessa, eihän kummisetä toisaalta ollut onneksi verisukulainen. Tietysti ilmoitin sulhaselleni, ettemme enää ole kummiin missään yhteydessä.
Viimeinen niitti arkkuun tuli kuitenkin pian, kun luulin kaiken olevan selvää. Paljastui, että hänen serkkunsa olikin toisissa naimisissa, hän oli solminut nuorena lyhyeksi jääneen liiton, josta oli eronnut. Ymmärät, että siitä asiasta ei enää keskusteltu. Vaikka sydämeen koskikin, sanoin kaikki välini silloiseen sulhaseeni irti.
Tein oikean päätöksen, tiedän sen. Elän nyt neljättä vuotta onnellisessa avioliitossa. Olin kuitenkin kokemuksistani ottanut opiksi, minuahan oli loukattu sielun syvyyksiä myöden. Siispä heti seurustelun muututtua vakavaksi tutkin huolella sulhoehdokkaan taustan. Isän puolelta jäljet tosin katkesivat kolmen sukupolven päähän, mutta katsoin sen riittävän. Kaikki verisukulaiset ovat kunniallisia ihmisiä, joilla ei ole rikosrekisteriä, sukurutsaa, avioeroja, alkoholismia tai muita perverssejä taipumuksia, kukaan ei ole ollut ulkomaalaisen kanssa ja kaikki ovat omissa taloissaan asuvia luterilaisen kirkon jäseniä.
Joku voisi pitää tämmöistä ennaltatarkistamista epäluottamuksen osoituksena. Minulle se oli kuitenkin tärkeää, nyt voin luottavaisin mielin rakentaa yhteistä onneamme tarvitsematta pelätä käärmeen luikertelevan yllättäen jostain loukosta.
Tätä juuri tarkoitan, että nyt en todellakaan voi "luottaa" appivanhempiini. He eivät puhu asioistaan edes lapsilleen rehellisesti (=esim. reilu 10 vuotta sitten appivanhempani erosivat ja ovat edelleen riidoissa: äiti väittää, että isä petti...isä väittää, että äiti petti...?!)...joten millaisia luurankoja vielä heidän kaapeistaan löytyykään?! Kukaan ei ole kertonut minulle koskaan edes kihlattuni isovanhemmista tms...minusta tällainen on todella itsekästä ja sisäänpäinkääntynyttä?! En todellakaan tiedä mitä tehdä...
Isäni petti äitiäni kun olin lapsi. En koskaan ole voinut kertoa sitä miehelleni, koska en tiedä miten hän sen jälkeen suhtautuisi koko meidän sukuun. Lisäksi toinen isovanhemmistani oli leskelle syntynyt, eli hänen miehensä oli kuollut jo kaksi vuotta aiemmin.
Mieheni on aika tarkka näissä asioissa joten olen ollut hiljaa. Miehelleni on tärkeää että kaikki asiat ovat reilassa. Hänen sukunsa on pohjalaisia jämptejä ihmisiä viimeisen päälle. Aika vähän käydään meidän karjalaisperäisessä suvussa, kun pelkään että siellä luurangot keikahtelevat kaapista ulos. Mieheni ei voi sietää karjalaisia, vanhempani olivat evakkoja, aika köyhiä ja puheliaita. Mies pitää sitä holtittomuutena, vaikka hänet on kyllä syötetty hyvin, kun on siellä käyty. Piirakoita ja sen sellaista.
Jäi puutteelliseksi äskeinen. Senkään tähden en kertonut mieheleni pettämisestä, kun hän usein haukkuu minulle ex-vaimon sukua. Niillä oli ollut kauhean huonkuntoinen rintamamies talo, mutta miheni kotitalo oli ja on vallan siisti ja korea. En paljastunut, että vanhempieni asunto-osake oli vuokrattu, eikä oma. Sanoin että oma. Nyt hän on siinä luulossa, mutta muuten olemme onnellinen pariskunta kaiken kaikkiiaan.
Jos nyt kuitenkin aluksi keittäisit kahvit ja söisit pullat tai viinerit, niin jaksat paremmin miettiä mitä tehdä. Se on niiiiin sivistynyttä. Kiitos hyvistä nauruista!
Kun meinasin kuolla nauruun Santran viestin johdosta, katsoin vastaustasi, ja huomasin sinun ottaneen kirjoituksen täysin vakavasti. TÄMÄ on todella vakavaa!!
Äläs nyt, miehen kanssahan sinä kuitenkin seurustelet, et hänen vanhempiensa kanssa. Asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen.
Kyllä täällä tuntuu puuttuvan muillakin kuin Wilhelmiinalla ironian ja parodian taju! Huvittaa, että ensin provosoidutaan Wilhelmiinan puheista ja sitten nauretaan päälle kun Wilhelmiina provosoituu muitten puheista as if ei itse oltaisi JO ENSIMMÄISENÄ provosoiduttu turhan jauhatuksesta ... Kukahan se täällä vedättää ketäkin oikein? Ja kuka mahtaa saada parhaimmat naurut... Naurattaa teidän kaikkien höyryäminen.
Olen ällistynyt ja ällikällä lyöty sekä poden (ihan pikkuisen) huonoa omatuntoa... Minulla oli hervottoman hauskaa itseni kanssa vääntäessäni parodiaviestiäni - teinköhän kuitenkin väärin pilkatessani muiden tunteita :(
Niinpä niin, kukapa se provoisoituikaan ensin... Oletkos varma, että muut eivät osaa harrastaa täällä parodiaa....
ei ole eläviä keskustelupalstoja.
Mutta se oli hauska teksti, nauroin.
Kyllä Wilhelmiina on ihan hyvä tyyppi, sai tänne kunnon keskustelut aikaiseksi ja piti sitkeästi puolensa.
tottahan tuo on, hyvin provosoiduit itsekin kun otit Wilhelmiinan puheet niin tosissasi...
provosoituneelta, otahan tilkka viiniä ja nauti viikonlopusta!
Muuten ideasi on hyvä, mutta eipä taida voida tässä taudin vaiheessa paljon viiniä litkiä. Että sitä ajatellen, aika kevyet aiheet täällä.