Olen itsekin luterilainen, mutta haluaisin tuoda esille joitakin ajatuksia, jotka vähän hämmentävät kansankirkossamme.
Lapsikasteessa en ymmärrä ainakaan kaikkea jos mitään. Kuinka voidaan sanoa, että kasteessa lahjoitetaan usko eli uudestisyntyminen lapsen itse sitä tietämättä? Eikö tämä johda suoraan siihen, että luterilaisuudessa vieroksutaan myöhempää uskonratkaisun tekemistä omavanhurskautena? Mielestäni jokainen ihminen joutuu tekemään ratkaisun, ottaako Jeesuksen vastaan vapahtajanaan vai ei. En voi ymmärtää mielikuvaa kasteen sakramentista, jossa usko lahjoitetaan ja ikään kuin vahvistetaan myöhemmin konfirmaatiossa. Koko oppi vaikuttaa väkisin väännetyltä, keinolta hankkia kirkolle jäseniä ja veronmaksajia. Kuinka luterilaisen kirkon kävisi, jos jäseniksi kastettaisiin uskoontulleita vapaiden suuntien tapaan?
Johtuukohan se em. syistä, että kirkon opetuksessa annetaan ymmärtää, että kaikki seurakuntalaiset ovat matkalla taivaaseen tulematta sen kummemmin uskoon. Koska suurin osa ev.lut. kirkon jäsenistä ei todennäköisesti ole raamatullisessa uskossa Jeesukseen, joudutaan kirkon päätöksenteossa vastaavasti myötäilemään yleistä mielipidettä, etteivät jäsenet suuttuisi. Monet kirkonmiehet antavat julkisuudessa hyvin ympäripyöreitä lausuntoja. Kirkon viroissa on paljon ns. liberaaliteologeja, joille Raamattu ei olekaan Jumalan Pyhää Sanaa, vaan jokin muinaisen paimentolaiskansan myyttikokoelma.
Jumala esitetään Rakkautena, mutta parannuksenteon tarpeellisuudesta ja synnin hylkäämisestä puhutaan hyvin vähän. Eikö Jumala enää nykyisin tuomitse syntiä, vaan hyväksyy kaiken suhteellistamisen rakkauden nimissä?
Lapsikasteessa en ymmärrä ainakaan kaikkea jos mitään. Kuinka voidaan sanoa, että kasteessa lahjoitetaan usko eli uudestisyntyminen lapsen itse sitä tietämättä? Eikö tämä johda suoraan siihen, että luterilaisuudessa vieroksutaan myöhempää uskonratkaisun tekemistä omavanhurskautena? Mielestäni jokainen ihminen joutuu tekemään ratkaisun, ottaako Jeesuksen vastaan vapahtajanaan vai ei. En voi ymmärtää mielikuvaa kasteen sakramentista, jossa usko lahjoitetaan ja ikään kuin vahvistetaan myöhemmin konfirmaatiossa. Koko oppi vaikuttaa väkisin väännetyltä, keinolta hankkia kirkolle jäseniä ja veronmaksajia. Kuinka luterilaisen kirkon kävisi, jos jäseniksi kastettaisiin uskoontulleita vapaiden suuntien tapaan?
Johtuukohan se em. syistä, että kirkon opetuksessa annetaan ymmärtää, että kaikki seurakuntalaiset ovat matkalla taivaaseen tulematta sen kummemmin uskoon. Koska suurin osa ev.lut. kirkon jäsenistä ei todennäköisesti ole raamatullisessa uskossa Jeesukseen, joudutaan kirkon päätöksenteossa vastaavasti myötäilemään yleistä mielipidettä, etteivät jäsenet suuttuisi. Monet kirkonmiehet antavat julkisuudessa hyvin ympäripyöreitä lausuntoja. Kirkon viroissa on paljon ns. liberaaliteologeja, joille Raamattu ei olekaan Jumalan Pyhää Sanaa, vaan jokin muinaisen paimentolaiskansan myyttikokoelma.
Jumala esitetään Rakkautena, mutta parannuksenteon tarpeellisuudesta ja synnin hylkäämisestä puhutaan hyvin vähän. Eikö Jumala enää nykyisin tuomitse syntiä, vaan hyväksyy kaiken suhteellistamisen rakkauden nimissä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mukava kun joku pohtii kasteasiaa.
"VEDESTÄ JA HENGESTÄ"
Ns. vapaat suunnat joutuvat selittämään ja useimmiten selittävät nämä Jeesuksen sanat mielestäni Raamatun sanan vastaisesti, tai siis yhden sanan tästä:
Joh.
3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Joh.3:
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=joh&hakuehto=3
Koska ns. vapaat suunnat joutuvat pakolti tyhjentämään kasteen sen "sakramentaalisesta" vaikutuksesta, niin he joutuvat selittämään sanan vesi muuksi kuin vedeksi tuosta Joh.3:5:stä. Jotkut vapaista suunnista selittävät sen Hengeksi ja jotkut sanaksi tms.
Kuitenkin voimme suoraan lukea että jakeessa lukee että "vedestä". Vesi ei tarkoita mitään muuta kuin vettä eli kastetta. Joudumme vääristelemään Raamatun sanaa, jos väitämme että vesi ei tarkoita vettä. Silloin muutamme Raamatun sanan muuksi kuin mitä se on.
Muutamat Raamatunpaikat käsittelevät kastetta.
Mm. Tiit.3:5,6.
Mm. katekismuksista voit lukea kasteeseen liittyviä Raamatun paikkoja. Esim. Svebiliuksen katekismuksessa on kerätty Raamatun paikkoja.
RATKAISUKRISTILLISYYDESTÄ
Ratkaisukristillisyydessä (vapaissa suunnissa) korostetaan juuri ratkaisua. Siinä ratkaisusta tulee mielestäni sakramentti.
Mutta sellainen on mielestäni vierasta Raamatun sanalle. On vain kaksi raamatullista sakramenttia: kaste ja ehtoollinen.
Luther onkin kirjoittanut kirjan nimeltä "Sidottu ratkaisuvalta", jossa selitetään miksi ratkaisuvalta on sidottu. Vapaat suunnat taitavat opettaa roomalaiskatolilaisittain ratkaisuvallasta (?). Luther kirjoitti "Sidottu ratkaisuvalta"-kirjassa room.katolisen Erasmus Rotterdamilaisen kirjoituksia vastaan. (Jos muistan henkilön nimen oikein.)
Yhdestä Juha Muukkosen saarnasta ote tähän liittyen:
Oikea ja pelastava usko on Jumalan Pyhän Hengen 100 %:sti aikaansaamaa ja vaikuttamaa. Ihminen ei voi itse tehdä mitään tai vaikuttaa millään tavalla positiivisesti, jotta usko syntyisi. Usko 'kaadetaan' ihmiseen hänen ulkopuoleltaan: Jumala vaikuttaa uskon sanassa ja sakramenteissa toimivan Pyhän Hengen kautta. Tämä koskee niin etsivää kuin jo löytänyttäkin; so. tarkkaan ottaen etsittävää kuin löydettyäkin! Jumala vaikuttaa sekä (hyvän ja oikean) tahtomisen että tekemisen.
Lähde: http://www.taiwas.net/opetus/muukkonen/lain_julistus.htm
Uudestisyntymisestä kasteessa
Tässä Martti Vaahtorannan yhdestä luennosta kastetta koskien, kappaleesta "4. Luterilainen käsitys uudestisyntymisestä kasteessa".
http://groups.yahoo.com/group/saarnarinki/message/1767
Mutta kuinka ihmeessä tiedostamaton vauva voisi uskoa? Eihän hän voi tehdä
parannusta, eihän hän voi tehdä ratkaisua, ei hänellä ole tietoa Jumalasta, ei
hän voi hyväksyä tätä tietoa omalle kohdalleen, ei hän voi asettaa tietoista
luottamustaan Jumalaan, kuten usko saatetaan määritellä!
Ei pieni lapsi omassa voimassaan voikaan uskoa. Se on selvää. Yhtä selvää
pitäisi olla, ettei siihen pysty myöskään aikuinen. Ihminen, syntinen,
vastasyntynyt vauva, lapsi, murrosikäinen koltiainen, työikäinen nainen,
eläkeläismies tai dementti papparainen, voi kuitenkin olla osallinen
pelastavasta uskosta, koska usko on kokonaan Pyhän Hengen lahja ja teko.
Pelastava usko ei syvimmältä olemukseltaan ole tahdon, tunteen eikä järjen
tietoista toimintaa. Ihmisen vanhurskauttavana todellisuutena se ei myöskään
ole häneen vuodatettu alitajuinen, tiedostamaton ominaisuus, “hyperfyysinen
kvaliteetti”. Sen olemuksen salaisuus on Pyhä Henki itse.
Kirjoitit:
"Johtuukohan se em. syistä, että kirkon opetuksessa annetaan ymmärtää, että kaikki seurakuntalaiset ovat matkalla taivaaseen tulematta sen kummemmin uskoon."
Kansankirkkoaatteessa voidaan hylätä usko, eli kasteesta tulee silloin juuri Raamatun vastaisesti sellainen että muka ilman uskoakin voisi päästä Taivaan kotiin. Se on kuitenkin vääränlaista opetusta.
Se alkaa olla aikamoista harhoppia.
Toisella laidalla saatetaan hyljätä kaste. Varsinkin ns. vapaissa suunnissa kaste menettää merkitystään ja kasteen merkitys lopulta jopa hylätään.
Mm. Markuksen evankeliumissa mainitaan nuo kaksi asiaa, jotka "vaaditaan":
Mark:
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Näin yksinkertainen tuo asia on! Ja me menemme helposti eksyksiin molempien suhteen. Toiset voivat hylätä uskon merkityksen ja toiset kasteen merkityksen.
Vapaat suunnat vaativat aikuiskastetta (en käytä termiä uskonkaste, koska myös meille luterilaiselle kaste on uskonkaste - myös lapsille).
Kuitenkaan emme löydä Raamatusta määräyksiä ettemme saisi kastaa lapsia tai että meidän pitäisi kastaa vasta aikuiset (tai ne jotka itse päättävät mennä kastettaviksi).
Jeesus sanoo, että kaikki kansat tulisi kastaa. Kukaan ei rajaa kastetta että se kuuluisi tehdä vasta myöhemmällä iällä, esim. aikuisena.
Todistusvastuu on vapailla suunnilla. Heidän tulisi todistaa että olisi jotain ikämääreitä tms.
Sellaisia ei kuitenkaan löydy. Jos emme saisi kastaa lapsia tai sylivauvoja, niin siitä olisi maininta Raamatussa. Näin ei kuitenkaan ole.
Vapaat suunnat katsovat, että vain ne, jotka havaitaan uskoviksi, voitaisiin kastaa.
Kuitenkin on yhtä epävarmaa - tai itseasiassa paljon epävarmempaa - kastaa aikuisena, koska aikuinenkin voi "huijata" ja väittää uskovansa, vaikkei oikeasti uskokaan.. jne.
Kirjoitit:
" Kirkon viroissa on paljon ns. liberaaliteologeja, joille Raamattu ei olekaan Jumalan Pyhää Sanaa, vaan jokin muinaisen paimentolaiskansan myyttikokoelma.
Jumala esitetään Rakkautena, mutta parannuksenteon tarpeellisuudesta ja synnin hylkäämisestä puhutaan hyvin vähän. Eikö Jumala enää nykyisin tuomitse syntiä, vaan hyväksyy kaiken suhteellistamisen rakkauden nimissä?"
Tuon asian ovat hyvin monet huomanneet Suomen ev.lut kirkossa.
Sitä kritisoidaankin hyvin laajalti.
Mm. vaikkapa Sisarenpoika-lehdistä tai vaikkapa Pyhäkön lamppu -lehdistä voit lukea sellaisista asioista.
Sisarenpoika:
http://www.paavalinsynodi.net
http://www.luthersaatio.com
Esim. artikkeli "Uusi uskonpuhdistus"
Pyhäkön lampusta nro 4/2004, s.4-
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php
Luopumus ei johdu kastekäytännöstä, vaan opetuksen puutteesta ja siitä että yleisesti ollaan luopumassa Jumalan sanasta. Raamatussahan on ennustettu luopumuksesta.
Myös ns. vapaissa suunnissa voidaan luopua Jumalan sanasta. (Niinhän on tehty mm. kasteen suhteen.)
Mm. sellainen Raamatun sanan vastainen asia kuin naispappeus on tullut myös mm. Vapaakirkkoon, Metodistikirkkoon ja adventistien pariin. Kaikissa noissa esiintyy aikuiskastetta tai uudestikastamista.
PERISYNTI JOUDUTAAN KIELTÄMÄÄN
Vapaat suunnat joutuvat kieltämään perisynnin. Tai ainakin sen kadottavuuden.
Kyllä meidän luontomme on perisynnin turmelema, myös lapsien.
Tarvitsemme kaikki Kristusta ja kastetta.
KIRJALLISUUTTA / TEKSTEJÄ
Kuten huomaat, niin tästä aihepiiristä voi kirjoittaa hyvinkin paljon.
Näistä aiheista onkin kirjoitettu kirjallisuutta. Voisin mainostaa tekstejä ja kirjoja, joita olen joitakin kertoja mainostanut tällä foorumilla.
Ehkä huomasitkin jo nämä, mutta kirjoitan nämä silti vielä tähän.
Suosittelen lämpimästi kirjoja nimeltä:
-"Pyhä Kaste Raamatussa" ja "Pyhä Kaste Kirkossa", kirj. Matti Väisänen
-"Pyhän kasteen puolustus", kirj. F.G. Hedberg
Noissa kirjoissa käsitellään pohtimiasi asioita.
Pyhäkön lamppu-lehdessä on kirjoitettu kasteeseen liittyen:
www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu/lehti02.pdf
Yksi Väisäsen kaste-luento myös tekstimuodossa:
http://www.opkokerays.com/mp3/matti/index.html
Sitten löytyy tietenkin myös katekismuksista selitystä kasteeseen liittyen.
Iso katekismus:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
Vähä katekismus:
(sivulla hieman keskiosan jälkeen)
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismus.html
Vähän katekismuksen liite, kasteen toimittaminen
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismusliitteet.html#kaste
Suosittelen myös Olaus Svebiliuksen Martti Lutherin katekismusta (itse olen lukenut Länsi-Suomen Rukoilevaisten painamaa versiota) ja katekismusselitystä, jonka on kirjoittanut Koehler.
Myös niissä on selitetty kasteeseen liittyviä asioita.
Vielä vaikkapa Juha Muukkosen yksi saarna kasteeseen liittyen:
http://www.taiwas.net/opetus/muukkonen/kaste.htm
Lisäksi vielä vaikkapa tällainen.
Lapsen usko on esikuvallista meille aikuisille:
Matt.
18:3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
18:4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
Mark.
9:35 Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija."
9:36 Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä; ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille:
9:37 "Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt."
Vielä luvusta 10:
10:13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Luuk.
18:15 Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
18:16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
18:17 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Ovatko vapaat suunnat tekemässä kuten Jeesuksen opetuslapset tuossa, eli estelemässä ihmisiä tuomasta lapsia Jeesuksen luo..
Helluntailaisuudessa esiintyy erilaisia "järjestyksiä" että mikä tapahtuu ensin ja mikä sitten.
Matti Väisänen on kirjoittanut muistaakseni kirjassa "Pyhä Kaste Kirkossa" tuohon helluntailaisten "marssijärjestykseen" liittyen.
Helluntailaisten opetuksen mukaan ensin tulisi kääntymys ja ratkaisu, sitten kaste (?), ja vielä lopuksi Pyhän Hengen kaste / Pyhällä Hengellä täyttyminen. Tai jotenkin tuohon tapaan, en muista asiaa tarkalleen. Saattoi olla jotakin muitakin vaiheita.
Kaikki eivät opeta samalla tavalla. Jotkut saattavat jopa vaatia kielillä puhumista, sen merkkinä että Pyhä Henki on saatu. Kaikki helluntailaiset eivät käsittääkseni kuitenkaan vaadi kielillä puhumista, mutta kyllä sellaista on tuossa suuntauksessa esiintyä.
Me luterilaiset haemme turvaa siitä mikä on sanottu/kirjoitettu Raamatussa ja niistä sakramenteista, jotka on Jumala antanut (Raamatun sanassa). (Nuo sakramentit on selitetty Raamatun sanassa.)
Turvaamme niihin Jumalan lupauksiin, jotka on annettu Raamatun sanassa. Niihin lupauksiin voimme luottaa, jotka on annettu Raamatun sanassa.
Vapaat suunnat tai karismaattiset suunnat voivat luottaa enemmän kokemuksiin ja ratkaisuihin, jopa kaatamisiin yms.
(Jotkut vapaissa suunnissakaan eivät tosin hyväksy kaikkia yltiökarismaattisia ilmiöitä.)
Tuki ja luottamus tulisi olla Raamatun sanassa ja Jumalan Raamatun sanan varmuudella lupaamissa sakramenteissa eikä mm. ratkaisukristillisyydessä esiintyvissä kokemuksissa / ihmisen ratkaisuissa.
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/Kastekeskustelua.htm
http://www.sley.fi/nuotta/pulmafaq/uudestisynt.html
Sivulla on linkki vielä tähän:
http://www.sley.fi/nuotta/pulmat/uudesti.html
Mm. F.G.Hedberg on yksi SLEY:n "perustajahahmoja".
Olen samaa miettinyt,miten lapsikasteessa usko voidaan lahjoittaa lapsen itse tietämättä ja sitten myöhemmin se vahvistetaan konfirmaation kautta.
Uudestisyntyminen tapahtuu sitten kun ihminen on jo ymmärrettävässä iässä että hän tekee tietoisen valinnan,haluaako hän tulla uskoon ja ottaa Jeesuksen Kristuksen vastaan elämäänsä ja halu saada synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä.
Kaste kuuluu uskoville ja voitaisiin kastaa vain uskoontulleita,vapaatsuunnat ovat oikealla linjalla ja he ymmärtävät Raamatun opetuksen kasteesta.
Surullista on se kun luterilaisessa kirkossa opetetaan että kaikki seurakuntalaiset ovat menossa taivaaseen,kun lapsena on kastettu,vaikka ei ole tehnyt elämässään uskonratkaisua ja ihminen elää moraalisesti ja elämäntavoiltaan sellaista elämää ja ei välitä Jumalasta mitään ja pilkkaa Jumalaa sanoillaan ja teoillaan.
Kyllä Jumala tuomitsee synnin,mutta ihmiset kirkonpiirissä ovat tehneet elämän moraalisesti kaiken niin helpoksi niin "ettei mikään ole syntiä" nykyaikana.Saa tehdä kaikkea ja silti on menossa taivaaseen kun lapsena on kastettu.
Surullista että kirkko valehtelee ja saattaa harhaan luterilaisen kirkon jäseniä.
" Surullista on se kun luterilaisessa kirkossa opetetaan että kaikki seurakuntalaiset ovat menossa taivaaseen,kun lapsena on kastettu,"
Huom! Luterilaisuus ei todellakaan opeta noin, vaan luopumuksessa / harhaan menneet papit / ihmiset.
"vaikka ei ole tehnyt elämässään uskonratkaisua ja ihminen elää moraalisesti ja elämäntavoiltaan sellaista elämää ja ei välitä Jumalasta mitään ja pilkkaa Jumalaa sanoillaan ja teoillaan. "
Esimerkki..
Käsittääkseni prosentuaalisesti laskettuna ottaen ns. vapaissa suunnissa olevia on yhtä monta vankilassa kuin luterilaisiakin yms.
Uskonratkaisu ei poista ihmisestä ihmisen perisyntiä. Ja ihminen voi luopua yhtälailla tuolloinkin / uudestikastettunakin. Emme pääse syntisyydestämme eroon vaikka meidät kastettaisiin kuinka usein vain. Vapaissa suunnissa voi esiintyä paljon sellaista opetusta, jossa seurakunnasta tehdään ihmisvoimin sellainen yhteisö jossa ei ole muita kuin pyhiä. Kyllähän luterilaisuudessakin opetetaan tosi kirkon olevan pyhien yhteisö, mutta yhteisöön on sekoittuneena niin uskovia kuin niitäkin jotka eivät usko, ja luterilaisuudessa opetetaan myös että pysymme edelleenkin syntisinä myös uskovaisina, perin pohjin perisyntisinä. Perisyntiä ei nähdä ja ihminen voi joutua taakoitetuksi, koska tajuaa itsessään olevansa mahdoton Jumalan edessä edelleen vaikka olisi kastettu kuinka monta kertaa tahansa. Ihminen voi joutua lain alle. Kun perisyntiopetus kielletään, niin silloin aletaan opettaa että ihminen kelpaisi itsessään Jumalan edessä, lain täyttämisen kautta. Tämä on kuitenkin mahdottomuus, ja edustaa jossain määrin pakanallista opetusta (muissa uskonnoissa esiintyvää opetusta) siitä että ihminen olisikin itsessään hyvä. Kristinuskon mukaan ihminen on kuitenkin paha.
Vapaissa suunnissa puhutaan uskosta, mutta voidaan kuitenkin tarkoittaa tekoja.
Kansankirkossa on sellaista väärää opetusta, että pelkkä kaste pelastaa. Mutta se ei ole Raamatun sanan mukaista opetusta eikä myöskään luterilaista opetusta vaan jotain muuta! Luterilaista opetusta ei voi syyttää tuohon liittyen, koska tuo opetus ei ole luterilaista opetusta! Se kannattaisi muistaa.
Luterilainen kasteopetus ei ole syynä luopumukseen. Ei luterilainen kasteopetus ole herätyksen esteenä!
Luterilaisen kasteopetuksen avulla voi jopa edistää herätyksen esiintymistä.
Yhtälailla luopumusta voi esiintyä muissakin suunnissa.
Ihminen kokee aikamoisen pettymyksen, kun hän joutuu toteamaan kasteella käytyäänkin (vaikkapa uudestikasteella käytyään), että kyllä se vanha Aadami / "vanha Aatu" siellä sisimmässä vieläkin elelee, ja voi jopa hyvin! Aina se vaan nostaa päätään, vaikka kuinka sitä yrittäisi tunkea pois ja painaa alas.
"samaa miettinyt" kirjoitti:
"Uudestisyntyminen tapahtuu sitten kun ihminen on jo ymmärrettävässä iässä että hän tekee tietoisen valinnan,haluaako hän tulla uskoon "
Vapaiden suuntien opetus voi viedä lain alle (lue Gal.kirje) ja sellaiseen hurmahenkisyyteen, joka on vääränlaista ja jopa syntiä, jopa eksytystä.
Vapaiden suuntien kaste on "kuuliaisuuden teko". Mitä muuta se on kuin lain alle joutumista.
Se on myös kasteen tyhjentämistä sen raamatullisesta merkityksestään. Kaste tyhjennetään pelkäksi muotomenoksi, tunnustustoimeksi, kuuliaisuuden teoksi. Ihminen saavuttaisi muka kuuliaisuuden teollaan jotain(!).
Vapaiden suuntien kasteessa ihminen tekee ja suorittaa, Jumalalle ei tee mitään tuossa kasteessa. Kyllähän me voimme uskomme tunnustaa muillakin tavoilla, kaste tyhjennetään pelkäksi tunnustustoimeksi. Luterilaisessa (Raamatun sanan mukaisessa) kasteessa Jumala tekee, ihminen on Jumalan työn kohteena. Jumala synnyttää uudesti sanalla ja sakramenteillaan.
Kääntyminen ja usko on 100% Jumalan työtä/tekoa. 0 % ihmisen tekoa. Kyse on ainoastaan kelpaamisesta.
Ratkaisuvalta on sidottu. ("Sidottu ratkaisuvalta".)
"vaikka ei ole tehnyt elämässään uskonratkaisua ja ihminen elää moraalisesti ja elämäntavoiltaan sellaista elämää ja ei välitä Jumalasta mitään ja pilkkaa Jumalaa sanoillaan ja teoillaan. "
Ja tietenkin luterilaisuudessa nuhdellaan synnistä.
Myös sellaista asiaa kuin sideavain voidaan käyttää.
Raamatussahan meille on annettu sideavain käyttöön.
Sillä voidaan sulkea syntiin, kieltää anteeksiantamus.
Syntinen/julkisyntinen voidaan sulkea pois ehtoolliselta ja jopa koko seurakunnan yhteydestä. Myös julkirippiäkin on ollut. Sitä koskien on tekstiä katekismuksissa ja vaikkapa Vanhassa suomalaisessa virsi-, evankeliumi- ja rukouskirjassa (rukouskirja-osassa).
Tosin rippi on tarkoitettu ennenkaikkea synninpäästöä varten, rohkaisemaan meitä poloisia luottamaan anteeksiantoon Jeesuksessa Kristuksessa.
Mutta avaimia voidaan käyttää myös tuomiovaltaan / "sitomiseen" liittyen eli mm. julkisyntisen sulkemisessa pois ehtoolliselta.
Vielä vaikkapa tällainen.
Virrestä 408. (Suomalainen vanha virsikirja)
1. Ah suruton! koska synnistä lakkaat, Kuink's kauan synniss' murheetonna makaat? Ah! herää, herää, aika on jo tull', Viel tahtoo Jumal' laupias olla sull'.
8. Ei helvetissä lopu koskaan vaiva; Sill' synti sydänt' sangen surkiast kaivaa, Siell' tuli polttaa aina hirmuisest', Ja piru piinaa iankaikkisest'.
10. Äl' unhot' myös helvetin hirmuist' tuskaa, Siell' tulen liekki lakkaamatt puuskaa, Ei lakkaa tuli koskaa polttamast', Eik' taukoo perkel' siuluu vaivaamast'.
11. Siis väris', vapis', ann' kaikk' karvas nousta, Ain' muistain, kuinka julmast' Jumal' kostaa Syntisill' helvetin vaivass' haikiass'. Ja kadotuksen kuopass' kauhiass'.
Tuo oli yksi virsi osasta "Onnettomasta iankaikkisuudesta".
Voisi mainita vielä vaikkapa osan "Haureutta ja hekumaa vastaan". Siinäkin on tiukka tekstiä. Eli mielestäni luterilaisuudessa on kyllä varsin tiukkaa tekstiä syntisiä kohtaan. Nykypäivä on elää vain luopumuksessa, eikä tätä nykypäivän touhua enää oikein voi luterilaisuudeksi kutsuakaan.
Tietenkin virsikirjassa on äärettömän runsasta rohkaisua ja lohdutusta ihmiselle. Muita kategorioitakin tietysti on, nimenomaan evankeliumiin eli ilosanomaan liittyen.
Nimenomaan silloin, kun saamme tunnustaa syvän syntisyytemme Jumalalle kuten mm. virsissä tehdään, voimme löytää iankaikkisen ja pysyvän rauhan synnin aiheuttamaan levottomuuteemme. Virsistä löytää ristillä kuolleen Kristuksen ja syntikurjaa ihmistä rakastavan Jumalan joka tahtoo meidän synnin turmelemien ihmisten pelastuvan Perkeleen kidasta iankaikkiseen elämään Isän luona Taivaan kodissa, täydellisessä rakkaudessa ja armon valtakunnassa.
Virsikirjankin suhteen nykykirkko on luopumassa luterilaisesta opetuksesta. Syntien nuhteleminen ja varoitus iankaikkisesta kadotuksesta halutaan painaa syrjään.
Mutta siis, toistan tätä: uusi opetus ei ole luterilaisuutta vaan liberaalia Raamatun sanasta luopumista.
Mikä tahansa kirkko voi luopua Jumalan sanasta.
Perkelehän tahtoo olla juuri siellä missä Jumalan sana ja Kristuksen kirkko on.
Kyllähän me sen tiedämme.
asuu uskovaisen korvien välissä ja hän tuomitsee ja hyväksyy juuri siten kuin uskovainen tuomitsee ja hyväksyy.
Tällainenkin löytyy netistä.
Lutherin kirje kahdelle papille. Uudestikastamisesta
Kaste ja usko
http://kotisivu.mtv3.fi/martti.lutherus/uudestikaste.html
Kirjastoistakin varmastikin löytyy.
Raamattu,Jumalan sana tuntee ainoastaan uskovien kasteen,kun ihminen on uudestisyntynyt siis on tullut uskoon ja Hän on ottanut Jeesuksen Kristuksen elämäänsä ja saa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.Uskoontullut ihminen voi mennä kasteelle ja se on Raamatun sanan opetuksen mukaista että uskova ihminen kastetaan.
Lapsikin uskoo, Jeesus asetti lapset meille jopa esikuvaksi.
(Kolmanneksi ylimmäisessä kirjoituksessa onkin lainattu paria Raamatun paikkaa tuohon liittyen.)
Luterilainenkin kaste on uskonkaste.
Toiseksi ylimmäisessä mielipiteessä on tällainen teksti:
Mutta kuinka ihmeessä tiedostamaton vauva voisi uskoa? Eihän hän voi tehdä parannusta, eihän hän voi tehdä ratkaisua, ei hänellä ole tietoa Jumalasta, ei hän voi hyväksyä tätä tietoa omalle kohdalleen, ei hän voi asettaa tietoista luottamustaan Jumalaan, kuten usko saatetaan määritellä!
Ei pieni lapsi omassa voimassaan voikaan uskoa. Se on selvää. Yhtä selvää pitäisi olla, ettei siihen pysty myöskään aikuinen. Ihminen, syntinen, vastasyntynyt vauva, lapsi, murrosikäinen koltiainen, työikäinen nainen, eläkeläismies tai dementti papparainen, voi kuitenkin olla osallinen pelastavasta uskosta, koska usko on kokonaan Pyhän Hengen lahja ja teko. Pelastava usko ei syvimmältä olemukseltaan ole tahdon, tunteen eikä järjen tietoista toimintaa. Ihmisen vanhurskauttavana todellisuutena se ei myöskään ole häneen vuodatettu alitajuinen, tiedostamaton ominaisuus, “hyperfyysinen kvaliteetti”. Sen olemuksen salaisuus on Pyhä Henki itse.
Kiitos palautteesta ja mielenkiintoisista linkeistä. Olen muuten huomannut yleisenä ilmiönä, että Raamatulle kuuliaisuus aiheuttaa kirkollisissa tehtävissä oleville melkoisia paineita. Jos pappi alkaa tosissaan saarnata parannuksesta, katumuksesta, taivaasta ja helvetistä, hän saa todennäköisesti "ojennusta" puheistaan. "Helvetillä pelottelu" yritetään enimmäkseen minimoida, etteivät ihmiset ahdistuisi. Siksi tuntuu niin usein, että kristillisestä sanomasta puuttuu risti.
"Helvetillä pelottelu" yritetään enimmäkseen minimoida, etteivät ihmiset ahdistuisi"
Aivan, sen toiminnan hedelmät ovat osoittautuneet huonoksi, uskonnon uhreja tuottavaksi.
Luulisin että viestin kirjoittaja ei tarkoittanut tuota asiaa.
Luulisin, että hän tarkoitti enemmänkin sitä että koko kadotuksesta ja helvetistä vaietaan helposti kirkossa. Saatetaan olla Kylliäisen linjoilla ja kielletään koko helvetin olemassaolo.
Myöskään syntiä ei enää sanota synniksi.
Vanhan virsikirjan virret ovat hyviä. Niitä kannattaa lukea.
Lapsikaste on vaan kirkon tahto saada uusia veronmaksija sidottua itseensä jo ymmärtämättömänä.
Matteuksen kastekäsky vaatii tiedottamista. Siksi ihminen voidaan kastaa vasta, kun hänelle on opetettu uskon perusasiat. Näin apostolit tekivätkin, esimerkkeinä Filippus, Pietari ja Paavali (Ap.t. 8:12, 35, 36, 10:34-48, 14:21).
Koska kaste on hyvän omantunnon pyytämistä, kastettavan täytyy olla siinä iässä, että hänen omatuntonsa toimii ja hän osaa pyytää hyvää omaatuntoa.
vastauksia kantsii kysellä tuolta: http://www.tunnustuksellisetluterilaiset.tk/
On musta vähä erilaisii ku nää kansankirkon herätysliikkeiden selitykset.
Evankelisluterilaisen kirkon opetuksen mukaan kastamattomat joutuvat helvettiin. Siis kaikki ne miljoonat vauvat ja muut pienet lapset, jotka kuolevat ilman kastetta, ovat Jumalan hylkäämiä, he syntyvätkin perkeleen lapsina ja kastaminen vasta tekisi heistä Jumalan lapsia. Kaikki Intian, Kiinan, Japanin, Pakistanin jne. lapset, ja kaikki ne, jotka Suomessakin ja muissa kristityissä maissa kuolevat ennen kuin heidät on kastettu, ovat kadotettuja. Monet vauvat kuolevat heti syntymänsä jälkeen, toiset viikon tai kuukauden ikäisinä, ja monet kuolevat jo kohtuun. Entisaikaan olikin olemassa laite, jolla kastettiin kohdussa oleva lapsi, olen nähnyt kuvan sellaisesta.
Miten on mahdollista, että suurin osa suomalaisista hyväksyy tämän julman opin? Kun esikoiseni syntyi, otin selvää miksi luterilaisessa kirkossa kastetaan vauvoja, ja kun se selvisi, erosin kirkosta enkä kastattanut lastani. Jos Jumala on niin julma, että päästää taivaaseen kaikki kastetut pedofiilit, raiskaajat ja murhaajat ynnä muut pahantekijät, mutta hylkää ne kaikkein pienimmät, jotka eivät ole mitään pahaa tehneet, ovat vain syntyneet tai eivät vielä sitäkään, en minä ainakaan halua olla missään tekemisissä sellaisen Jumlan kanssa. Ennemmin menen helvettiin hoivaamaan niitä vauvoja kuin taivaan iloihin.
No minähän en tuohon julmaan oppiin usko, ja siksi juuri en kuulu kirkkoon, koska kuulumalla tunnustautuisin sen opin kannattajaksi.
Kirkko tosiaan opettaa harhaoppeja monessa muodossa. Hehän antavat ymmärtää, että VASTA kasteessa vauvalla on asiat Jumalan kanssa kunnossa. Eli antavat ymmärtää, että jos vauvaa ei kasteta ja vauva kuolee, hän joutuu kadotukseen. Miksi muuten olisi tarvetta kastaa lasta, ellei uskoisi valheellisesti, että vasta kasteen jälkeen vauvalla on asiat kunnossa Jumalan kanssa. Kirkko ei halua puhua tästä toisesta puolesta, eli siitä, että heidän opetuksensa mukaan kastamattomat vauvat menevät kadotukseen, koska se on sokeutunut haalimaan jäseniä valheelliseen uskoon ja valheelliseen turvaan, jossa ei ole pelastusta. Pelastus on yksin Jeesuksessa, ja kuten Jumalan Sana sanoo Joh. 1:12:
"Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle."
Lisäksi, Raamattu sanoo selvästi, että joka ei usko, joutuu kadotukseen. Täten kirkko opettaa väärää oppia, sillä kirkon virallisillakin sivuilla lukee, että kasteessa olisi jokin lupaus, joka vie kuoleman yli ja kantaa epäuskossakin. Tämä on taikauskoa ja harhaoppia. Jeesus kutsuu ihmistä elämän aikana ja ihmisen on nöyrryttävä Jeesuksen edessä.
Tiedän monia, jotka kuuluvat kirkkoon, lausuvat Isä Meidän - rukousta kirkossa jne esim. hautajaisten tai häiden yhteydessä, mutta toisaalla kieltävät Jeesuksen ja sanovat uskovansa esim. evoluutioon, ovat ateisteja, jopa pilkkaavat Jeesusta ja kieltävät Jeesuksen ihmisten edessä. Niin, ja omaakin kokemusta tästä...aiemmin istuin kirkon penkillä joidenkin juhlien yhteydessä, sen enempää uskomatta Jeesukseen, mutta kuitenkin tekopyhästi lausuin Isä Meidän - rukousta yms. Todelliseen ymmärrykseen Jeesuksesta ja Hänen sovitustyöstään tulin vasta myöhemmällä iällä. Silloin olin sen edessä, että joko otan Hänet vastaan elämääni Herrana ja Pelastajana tai kiellän Hänet ja jatkan valheen tiellä. Usko on Jumalan lahja, mutta moni antaa tämän lahjan Herralle takaisin.
Jumalan Sanasta käy ilmi se, milloin tietää että ihminen on Raamatun mukaisessa uskossa. Kirkko kuitenkin opettaa vain osaa Jumalan Sanasta, toista uskoa, toista Jeesusta, eikä moni pappikaan usko Raamatun olevan Jumalan Sanaa. Minullekin yksi pappi sanoi, että Paavalin kirjeet ovat Paavalilta, ei Jumalalta. Hän ei ole ainoa pappi, joka kieltää Raamatun olevan Jumalan Sanan. Lisäksi, Raamattu puhuu luopumuksesta, mutta kirkko ei ymmärrä olevansa juuri osa tätä luopumusta.
Monet ihmiset eivät halua nöyrtyä edes silloinkaan kun ymmärtävät kirkon opettavan toista evankeliumia. He puolustavat kirkkoa ja yrittävät keksiä perusteita sille, että kirkon opetus olisi hyväksyttävää. Näin he jatkavat valheen tiellä ja joutuvat osallisiksi muidenkin synneistä.
Jeesus sanoo selvästi, että Hänen tiensä on vaikea ja kapea tie, ja HARVAT löytävät elämään. Jos joku kuvittelee kirkon opettavan tätä kapeaa tietä, on sokea. Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan. Valitutkin voivat eksyä. Kirkko ei todellakaan opeta myöskään näitä Raamatun totuuksia. Ihmiset, jotka eivät tunne Jumalan Sanaa, eksyvät. Kirkon tie on helppo tie, mutta se on valheen tie.
Tässä ketjussa on jo ansiokkaasti tuotu esille luterilaisen kasteopetuksen raamattuperusteita, -ei ole tarvetta käydä niitä toistamaan vaan kyse on lähinnä siitä halutaanko USKOA mitä Pyhä Ramattu kasteen sakramentista opettaa.
Valitettavasti näyttää siltä että useat jotka nimittävät itseään kuitenkin uskovaisiksi ja uudestisyntyneiksi, eivät usko Raamattua ja sen opetusta kastesta ja sen sisällöstä. Tällaisia ihmisiä ei voi auttaa koska he eivät pidä itseään mahdollisena uskomaan Jumalan kirjoitettua sanaa ja siten he sulkevat myös itsensä ulos oikein opettavan Kristuksen kirkon helmasta, lahkoihin ja eriseuroihin.
Sakramentinhalveksijoiden koko oppi lepää pelkän ihmisjärkeilyn varassa; usko ei ole Jumalan-, vaan ihmisen teko. Uskoontuleminen tapahtuu heidän eksyttävän oppinsa mukaan niin että järjellisessä ymmärryksessä oleva ihminen, epäuskoisessa tilassaan, vailla Pyhää Henkeä, tekee omissa voimissaan "ratkaisun" eli "antaa elämänsä Jeesukselle"; -ilman Pyhää Henkeä, omissa voimissaan, ennen uskoon tulemistaan. Sitten heidän mukaansa Jumala saapuu nöyrästi palkitsemaan tällaisen urhoollisen teon lahjoittamalla heille uskon ja iankaikkisen elämän.
Perustana pelastukselle on siis:
a) heidän järjellinen ymmärryksensä
ja
b) heidän ihmeellinen luontainen tahdonvoimansa jolla he irtisanoutuvat synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta. Omin voimin ja ponnistuksin!
Toisaalta heidän järkeilynsä johtaa heidät umpikujaan mutta sokeana he eivät tietenkään sitä itse näe: He nimittäin perustelevat lasten kastamisen olevan väärän sillä että niin moni lapsena kastettu vaeltaa epäuskossa. Varmaan on pääteltävä myös ns. "uskovien kasteella" kastetuista ja epäuskossa vaeltavista sama, eli ns. uskovien kaste on väärä koska on niin paljon sellaisia uskoontulemisen jälkeen kastettuja jotka vaeltavat tänä päivänä epäuskossa => aikuiskaste on siis väärä ja raamatunvastainen!
Kaste on Jumalan asettama, se on tärkeä sillä kasteessa välitetään suuret ja kalliit asiat kuten:
-syntien anteeksisaaminen
-Pyhä henki
-uudestisyntyminen
-Jumalan lapseksi pääseminen/perheväkeen ottaminen
-Usko
-Jeesuksen hankkima vanhurskauttaminen
-kutsu jokapäiväiseen parannukseen ja synnin poispanemiseen
Kaste on Jumalan teko ja kallis lahja. Kaste ei ole ihmisen "tunnustautumisteko" Jumalaan vaan Jumalan tunnustautuminen kastettavaan!
Olet sokea eksyttäjä.
Sanot:
"Perustana pelastukselle on siis:
a) heidän järjellinen ymmärryksensä
ja
b) heidän ihmeellinen luontainen tahdonvoimansa jolla he irtisanoutuvat synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta. Omin voimin ja ponnistuksin!
"
Ensinnäkin annat suuresta osasta uskovia todella väärän todistuksen. Jokainen, joka on todellisessa ymmärryksessä (joka on lahja Jeesukselta), tajuaa, että se on JEESUS, joka hänet vapauttaa synnin vallasta. Nimenomaan kirkko opettaa uskoa, joka perustuu järkeen.
Sinun kirjoituksista välittyy katkeruus niitä ihmisiä kohtaan, jotka todella haluavat seurata Jeesusta ja elää Hänen tahdossaan, johon Jeesus on antanut voiman. Sinusta on tullut pimeyden työntekijä ja puolustelet kirkkoa ja väärää armoa, joka on väännetty irstaudeksi.
Jeesus kutsuu ihmistä ymmärrettävässä iässä, mutta moni antaa Hänen pelastuksen lahjansa, Hänen uskon lahjansa Hänelle takaisin, eikä suostu nöyrtymään Hänen edessään. Pelastus on armosta, mutta kuten Raamattukin sanoo, moni paaduttaa sydämensä, eikä halua tuntea Jeesusta. Monet kieltävät Jeesuksen, eivät tunnusta syntejään, eivät halua lähteä seuraamaan Jeesusta, eivät halua tunnustaa Jeesusta Herranaan. Usko on Jeesuksen usko. Mutta ihmisellä on valinta nöyrtyykö Hän Herran edessä vai jatkaako valheen tiellä. Unohditko tämän:
Joh. 1:12. Mutta niille, jotka hänen OTTIVAT VASTAAN, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle.
Kirkko opettaa ulkopuolista uskoa, jolla ei ole mitään tekemistä Raamatun mukaisen uskon kanssa. Ihmisestä, joka on uskossa, ja seuraa Jeesusta, näkyy se, että Jeesus on Hänessä. JEESUS on antanut hänelle VOIMAN seurata Häntä. Mutta moni ihminen ei ylpeydessään halua seurata Jeesusta, ei tunnusta syntejään eikä nöyrry parannukseen. Uskossa on myös pysyttävä, Raamattu on tästä kirkkaan selvä. Sinä opetat jotakin toista tietä, jossa voi unohtaa suuren osan Jumalan Sanaa.
Sinä opetat että ihminen olisi jokin robotti eikä ihminen voisi valita valheen tietä. Raamattu kuitenkin sanoo, että moni on mieltynyt vääryteen ja kertoo mitä tämä vääryys on. Raamattu varoittaa toisista evankeliumeista, ja siitä, että joka toista evankeliumia saarnaa, on kirottu.
Jeesus käskee tekemään parannuksen, mutta kirkko ei tätä totuudessa opeta. Parannuksen teko on mm. sitä, että hyväksyy Jeesuksen antaman uskon ja antaa Jeesuksen vallita itseään. Ihminen ei ole robotti, ja usko ei ole sitä, että jokainen joka vauvana viedään maljan ääreen pelastuu. Tällaisessa harhaopissa korotetaan kirkkoa pelastajana, eli jokainen joka vain sinne maljan ääreen viedään pelastuu. Tämä ei ole Jeesuksen evankeliumi vaan toinen evankeliumi.
Haluat uskoa tähän toiseen Jeesukseen etkä välitä Jeesuksen sanoista. Annat ihmisille halpaa armoa. Ihmisellä kun on mahdollisuus joko seurata Jeesusta tai kieltää Hänet ja seurata itseään. Jeesuksen tunnustaminen Herraksi on myös sitä, että tottelee Häntä. Jeesus ei ole ihmisen elämän Herra, jos ihminen kieltää Hänet ja Hänen tahtonsa. Sinulle ei yksinkertaisesti ole olemassa suurta osaa Jumalan Sanaa, jossa Jumala puhuu myös uskoville "älkää eksykö".
Hepr. 10:26. Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
27. Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
28. Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.
29. Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
30. Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
31. Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
1. Kor. 6:9. Ettekö te tiedä, ettei väärät pidä Jumalan valtakuntaa perimän? ÄLKÄÄT EKSYKÖ; ei huorintekiäin, eikä epäjumalten palvelijain, eikä salavuoteisten, eikä pehmiäin, eikä miesten kanssa makaajain,
10. Eikä varasten, eikä ahnetten, eikä juomarien, eikä pilkkaajain eikä raateliain pidä Jumalan valtakuntaa perimän.
1. Joh. 3:6. Jokainen, joka HÄNESSÄ PYSYY, ei hän syntiä tee; mutta jokainen, joka syntiä tekee, ei se ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
7. Lapsukaiset, älkäät antako kenenkään teitänne vietellä. Joka vanhurskautta tekee, se on vanhurskas, niinkuin hänkin vanhurskas on.
8. Joka syntiä tekee, hän on perkeleestä; sillä perkele tekee syntiä alusta. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän perkeleen työt särkis.
9. Jokainen, joka Jumalasta syntynyt on, ei se syntiä tee; sillä hänen siemenensä pysyy hänessä, ja ei hän taida syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
10. Siitä ilmaantuvat Jumalan lapset ja perkeleen lapset. Jokainen, joka ei tee vanhurskautta, ei se ole Jumalasta, ja joka ei rakasta veljeänsä.
Kun uskova seuraa Jeesusta, JEESUS hänessä tekee Hänen tekonsa.