monet kerrat oon suhteita aloitellut ja lopetellut. noin vuosi sitten aloitin "irtosuhteet". se tuntui helpolta ja hyvältä. tunsin itseni vahvaksi ja että tässä ei ainakaan ole mitään menetettävää. huomaamattani loukkasin montaa ystävääni, entistä poikaystävääni lukuun ottamatta...(häntä pidin ns. vakipanona) en muista läheskään kaikkia "yökavereitani" nimeltä, saati ulkonäöltään. niin vahvaksi itseni tunsin...etten YMMÄRTÄNYT ETTÄ MINUA SIINÄ HYVÄKSI KÄYTETTII!! kun sen ymmärsin ja tajusin tekojeni seuraukset...oli ehdottaman liian myöhäistä. nyt kiinnosta miehet ei mikään. yritän paikkailla ystävyys suhteina. ainut asia mistä onnellinen olen: tajusin lopettaa. onko kellään edes läheltä samankaltaista ong..
kauan jaksoin,paljon kadotin!
dadadiva25
51607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun suoraan mun edellisestä elämästä, elämästä ennen kotikaupunkiin muuttoa. Mä muistan kuinka hyvältä tuntui kun oli miehiä ja sai "kenet halus", luulin sen olevan unelmaa mut todellisuudessa se hajotti paljon sisältä. Kerran melkein kaatui ystävyys mun sekoiluihin mut onneksi tajusin perääntyä ennen kun oli liian myöhäistä. Lopetin minäkin, nyt avoliitossa ja pieni poika. Mut edelleen jotain särkynyttä sisällä.
itse harrastan yhdenillanjuttuja ja sänkykumppaneiden
määrästä ja nimistä ei ole juurikaan hajua, aina yleensä jurrissa tapahtuneita juttuja. ihmettelen vaan mikäs niissä on niin pahaa. morkkista mulla ei niistä ole ikinä tullut ja eikä tule....mun mielestä niissä ei ole vaan mitään väärää. joku on sanonut, että ajattele vähän mitä teet, että sua käytetään vaan hyväksi....hmm jos molemmat haluaa samaa asiaa, ni ketäköhän tossa käytetään hyväksi? "yhenillanjutut" on elämän suola ja seurustelu on mun mielestä vaan niin älytön tapa kuluttaa aikaa, eikä siinä ole mitään haastetta.
itse harrastan yhdenillanjuttuja ja sänkykumppaneiden
määrästä ja nimistä ei ole juurikaan hajua, aina yleensä jurrissa tapahtuneita juttuja. ihmettelen vaan mikäs niissä on niin pahaa. morkkista mulla ei niistä ole ikinä tullut ja eikä tule....mun mielestä niissä ei ole vaan mitään väärää. joku on sanonut, että ajattele vähän mitä teet, että sua käytetään vaan hyväksi....hmm jos molemmat haluaa samaa asiaa, ni ketäköhän tossa käytetään hyväksi? "yhenillanjutut" on elämän suola ja seurustelu on mun mielestä vaan niin älytön tapa kuluttaa aikaa, eikä siinä ole mitään haastetta.
Lopeta kokonaan tuommoinen ja yritä löytää itsellesi elämänkumppani semmoinen aikusten oikee ei tuo ajanmittaan kuitenkaan ihmistä kasvata vaan tosiaankin syö palapalalta.Hyvä parisuhde on sitä oikeeta rakkautta eikä mikään "jako touhu".
On tosiaan helppoa tollaset aloittaa kauheinta koko hommassa oli tajuta mitä oon tehny mun ympärillä olevilleni. Itse tein tota vuoden kunnes tajusin että ei oo mitään järkee en vain osannut lopettaa ajoissa. Ne söi joka kerta musta pienen palasen pois palaa jota koskaan en saa takasin. Luullaan että ihminen on vahva, totuus on jotain aivan muuta.