mistäköhän sitä alottaisi.elämä tosiaan on aika perseestä suoraan sanottuna.oon 23v 2 lapsen äiti,olen ollut saman "miehen" kanssa 10 vuotta ja koskaan en oikeastaa ole ollut tyytyväinen,alussa oli pettämistä sen puolelta,sitten mä kostin ja petin itekkin muutamien kanssa on menny poikki joskus muutamia vuosia sitten muutaman kerran.en tiedä mitä teen,mulla ei ole seksuaalisia tunteita miestäni kohtaan,oikeastaan kaverina vaan pidän ja olen sen sille sanonutkin,en rakasta sitä paitsi kaverina ja senkin olen sanonut ja vihaan myös sitä.pari kuukautta sitten se asui 2vk pois täältä kun aloin ollut niin täynnä sitä sen kanssa tappelemista,petin sitä myös sitä ennen ja kerroin siitä sille.se muutti pois ja lupasi muuttua ja annoin sille yhen mahollisuuden 2vk ruikuttamisen jälkeen vaan sen takia että meillä on lapsia,se lupas antaa mun mennä joskus kahville tai käydä joskus :(ikinä en ole erossa lapsistani) lupasi auttaa lasten kanssa (ei ole vaihtanut vaippaa syöttänyt tms koskaan) lupasi mun alkaa käymään salilla,lupasi että saan ajokortin (maksaisin sen itse) nooh moniko näistä on toteutunut,EI YKSIKÄÄN.syyt niihin on että ei mua uskalla päästää mihinkään kun olen pettänyt (tiesi siitä jo silloin ennenkuin lähti ja tuli takasin) toisi edes äijä rahaa kotiin,mutta ei minä vielä maksan kaikki kaiken lisäksi.mutta pahin on kumminkin se kaikesta että se vonkaa multa joka päivä noin 3 tuntia (ihan totta) sitten kun sanon ei niin sieltä alkaa tulee huoraa ja lehmää ym ja se vielä luulee että sillä saisi. meillä ei ole ollut seksiä oikeestaan vuosiin kun todella vähän ja nyt ei enää siis yksinkertasesti pysty siihen.vaikka kuinka koittaisin niin en pysty ja ei edes tee mieli yrittääkkään kun saa kokoajan kuulla haukkuja ym.itelle on tullut paljon sänkytarjouksia ja ehdotuksia ja tulee kokoajan lisää,mutta vaikka toisaalta kiinnostaisikin niin ei mulla ole mahollisuutta mennä mihinkään kun en pysty menee ilman lapsia ja kun mies tulee töistä en mene enää mihkään,mutta toisaalta en minä nyt halua alkaa pettämäänkään kun ei siitä mitään hyötyä olisi loppupeleissä,ongelmia vaan lisää.mies sanoo että rakastaa mua tosi paljon ja että ei pysty lähtemään sen takia pois,mutta mulle se olisi iso helpotus niin ei tarvitsisi tässä kaikessa paskassa ja väsymyksessä kuunnella vielä sen yhden vonkaamista ja haukkumista ja se vielä kehtaa sanoa että kaikki olisi hyvin jos vaan saisi multa,paskat ne asiat sillä muutu.kertokaas miehet ja naiset mielipidettä tästä.onko kaikki tosiaan mun vika niinkuin mies sanoo?! ja neuvojakin voisi kertoa:)
elämä on...
donna
9667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jaksottaa tekstisi, niin sen jaksaisi lukea kokonaan!!!
Siis jaksota tekstisi, niin luen sen!
Samaa pyydän kauniisti myös minä!!
En oikein ymmärtänyt tuon kasan luettuani sitä päällimmäisintä juttua. Muuta kuin että on 2 lasta ja petetään..
Siihen sanon että erotkaa!!
Oli niin putkeen kirjotettu että eihän tuosta ottanut selvää hullukaan. Sen verran sain minäkin selville että 2 lasta ja ette tule toimeen keskenänne. Mitä siinä iniset, erotkaa hyvät ihmiset, niin yksinkertaista se on kun vaan osaa sen päättää.
Jos olet 13v asti ollut tuon paskapään kanssa ja tehnyt pari muksua, saanut huoran maineen, niin mitä ihmettä sinä enään odotat. Pistä äijä mäkeen, äläkä ala vetistelee itsesäälissä. Älä nyt usko siihen, että jos antaa äijälle pesää, niin se on sen jälkeen kunnolla, paskanmarjat. Sinut on sidottu miehiseen toteemipaaluun kiinni lapsilla, haukkumisella, alistamisella ja vähättelyllä. Tiedät kyllä itsekkin mitä pitää tehdä, 2 viikkoa oli jo hyvä alku. Ja miehiä riittää, ainakin samanlaisen saat heti tilalle jos alkaa kaduttaa.
milläs enää jaksotan tota viestiä? no mutta taisi olla aika sekava kirjoitus,mutta mies ei päästä mua millään irti vaikká mitä sanoisin tai tekisin,alkaa vaan uhkailemaan.
nojuu poistaisin ton viestin jos voisin,eipä jaksa enää syyttelyä kuunnella.....
Edelliset kirjoittajat on ihan oikeassa. Lähde suhteesta. Oikeasti.
"Mies ei päästä mua millään irti"
Lähestymiskielto on keksitty. Aina voi laittaa osoitetiedot salaisiksi ja muuttaa toiseen kaupunkiin.
Vaikka lapsilla on oikeus isään, onko kivaa, että heillä on isä joka pettää, huorittelee äitiä, uhkaileekin jos äiti yrittää pelastaa elämänsä? Sä olet vielä nuori (23) ja sulla on koko elämä edessä. Älä enää jää sen miehen luo, oikeasti. Mies vaikuttaa sen verran sekopäältä, että sun voi käydä pahastikin. Sä et rakasta sitä enää omien sanojen mukaan, joten sulla on vielä mahdollisuus onneen!
Tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty, mutta ajattele lapsiesi etua! Ajattelee omaa etua! Jätä se.
...olet kestänyt noinkin kauan. Tai joo... tottumus, pelko, ehkä toive paremmasta...
Anteeksi nyt mutta aika selvältä vaikuttaa että sitä parempaa ei tule. Todennäköisempää on että tulee vielä joskus taas yksi uutinen Ilta-Sanomiin kun äijäs on mustasukkaisuuksissaan
pistänyt sinut hengiltä. Eroa nyt hyvä ihminen! Varmasti se ei ole helppoa, mutta sulla ei kertakaikkiaan ole MITÄÄN muuta mahdollisuutta. Olet tota menoa pelkkä ihmisen kuori, elävänä kuollut, jos annat vielä miehesi sinua noin alistaa. Tsemppiä, nyt ryhdistäydy! Ajattele myös lapsiasi ja heidän tulevaisuutta.
oikeassa varmasti olette,kaikki tuntuu vaan niin vaikealta,olen sanonut suoraan että lähtee menemään mutta ei lähde ja voisinhan minä tietysti vaikka pakata tavarani ja lähteä lapsien kanssa,mutta ei jaksaisi niinkään tehdä koska silloin kaikki menevät vielä vaikeammaksi ja haluaisin erota ns.ystävinä koska lapsiakin on.tosin onhan se nähty että homma ei varmaan etene tällä lailla.
säälittää myös kun toinen sanoo että ei ole mitään jos jätän hänet,mutta toisaalta ei hänkään ole onnellinen minun kanssa kun ei saa kaikkea mitä haluaa,meillä on ihan kauheata vhenkistä vakivaltaa ja pahinta on että lapset kuulee kaikki ja toinen toistaa kaikki puheet mitä kuulee,esim.huoraksi on sanonut.
elämä minulla on edessä ja vielä varmasti parempikin eikä yhtään pelota jäädä lasten kanssa yhteen kun yksin ne olen tähänkin asti hoitanut.
uskon sen että mies rakastaa mua omalla omituisella tavallaan,mutta kumminkin päällimmäisenä luulen että isoin huoli sillä on se että jos erotaan niin joku toinen mies pääsisi koskemaan mua ja sänkyyn kanssani kun se niin mustis on.
mutta kiitoksia kumminkin niille jotka ovat mua rohkaissut menemään elämässä eteenpäin jne.toivon että saan itteäni niskasta kiinni sen verran että jotain lopullista tässä kävisi ja pääsisin ensimmäisen kerran elämässäni nauttimaan elämästä:)
Oot nuori ja sulla on elämä edessä, älä aikaile hetkeäkään! Lähde ja tee elämästäsi elämisen arvoista!
Itse kestin vaikeaa suhdetta (henkistä väkivaltaa, rakkaudettomuutta jne. yms.) liian kauan, kun olin niin lapsellinen, tyhmä ja arka, etten pystynyt lähtemään. Mies lopulta onneksi löysi toisen, ja mä pääsin vapaaksi. Nyt olen päivä päivältä onnellisempi; oon aloittanut opiskelut, saanut uusia ystäviä ja lopulta löytänyt ihanan miehenkin. Välillä vaan hiukan kaduttaa, etten lopettanut huonoa suhdetta aiemmin, olisi ollut lapsellekin parempi...mutta turha sitä on menneitäkään katua!
Rohkeutta sulle, oo sä aikuisempi kuin mä olin! Tukea ja apua löytyy varmasti, jos mies alkaa hankalaksi eron yhteydessä. Ja sun elämä helpottuu heti, kun pääset siitä eroon. Ite muistan että eka ilta kotona, kun mies oli lähtenyt, oli ihana, sitä vaan hoki että "oon vapaa" ja suunnitteli mitä kaikkea elämässään vielä tekeekään, eikä osannu ees mennä nukkuun!
Siis tosiaan, rohkeutta ja voimia, pidä huolta itsestäs!!