Missä menee pettämisen raja?? voiko kukaan sanoa rakastavansa ihmistä jota pettää?? Miksi kukaan haluaa/voi loukata ja vahingoittaa ihmistä jota väittää rakastavansa??? Voiko kolmannesta osapuolesta käyttää nimitystä pettäjä?? Jos pettää kerran, pettääkö toisenkin??? Kaikenlaisia kommentteja ja mielipiteitä omista ja muiden kokemuksista pettäjänä tai petettynä.....!
Kuka?Mitä?Missä?
mietin vain...
10958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni kaikenlainen vehkeily toisen naisen/miehen kanssa missä valehdellaan tekemisistä omalle kumppanille on pettämistä. olise sitten naimista tai lounaalla käynti. sama asia.
Pettämistä on kaikki, mitä et itsekään haluaisi, että toinen tekee. Pettäjä voi oikeesti rakastaa kumppaniaan, oikeesti.
Viikonloppuna petin kaikkein tärkeintä asiaa elämässäni, nyt tuntuu niin pahalta etten ole pystynyt syömään tai menemään minnekään asunnostani. Häpeän itseäni, harmittaa kun satutin. En mennyt sänkyyn, mutta vehkeilin kaikkea muuta rakkaani selän takana. Olin sekaisin. Nyt haluan kuolla, menetän sen asian elämässäni, jolla on jotain väliä. En voi kuin itkeä tyhmyyttäni. Sanoin rakkaalleni että pidin peliä yhden tyypin kanssa, en tiedä olisiko pitänyt kertoa että myös suutelin. En halunnut kertoa, koska ei sen tarvitse siitä paskasta tietää. Mä en enää ikinä satuttaisi sitä, en koskaan. Tuntuu niin pahalta, että mun olis parempi kuolla. Sain anteeksi tuon vehkeilyn, nyt hävettää liikkua missään. Kaikki näkivät tapauksen ja varmasti puhuvat musta pahaa. Ei mun kannata enää liikkua missään. Luulevat etten rakasta avomiestäni, rakastan enemmän kuin itsekään olin ymmärtänyt.
En tiedä mitä mun kännisessä mielessä liikkui, halusin varmaan jotain jännitystä? Ehkä mun kannattais vaan kuolla, menetän varmasti rakkaani kun en kaikkea kertonut. Ei tässä oo mitään järkeä, oon niín pahoillani. Miten voin katsoa rakastani kun se hymyilee mulle ja sanoo että rakastaa mua? Millainen paska tekee tälläistä? Se ansaitsee paljon parempaa kuin mä, ehkä pitäis sanoa sille että se ansaitsee parempaa ja vaan jatkaa elämää yksin? Ei mulla oo mitään jos menetän hänet. Ei mitään... Kaikille olis parempi jos mua ei olisi. Jättää vaan kirje ja sanoa että kaikki oli liian vaikeaa. En halua muutakuin saada anteeksi ja pitää rakkaani lähelläni... En oo koskaan kókenut tällaista tuskaa... Ehkä jätän tän kaiken maanpäällisen.... kaikilla olís parempi. Tajuan millainen paska oon ollut, voiko tällainen ihminen olla hyvä? Ei voi, ja jos ei voi olla edes rakkaalleen hyvä, mitä järkee on jatkaa??? On niin tyhjä olla... Sattuu....
Halusin vielä lisätä, ettein kukaan halua tälläistä tuskaa toiselle, joten miettikää!
Älkää tehkö toiselle niin, se sattuu myös itseenne.
Kolmen vuoden jälkeen teen tollaista, sattuu....
Mä oon 17 ja avomies 20, ja hän on mun ensirakkaus.
Ihmekös tuo purkaus, juttus kuulostikin ihan teinin kirjoittamalta. Liioitetulta ja niin helvetin traagiselta. Sulla on vielä pahasti murkkuikä kesken.
Ymmärrät sitten aikuisempana, että eniten sua sattuu se, että haavekuva susta itsetäsi murskaantui. Et olekaan se helvetin hyvä ja rehellinen. Vaan samanlainen paska kuin kaikki muutkin. Miehesikin.
Se suhun sattuu eniten, kun tajuat tämän elämän raadollisen puolen, tajuat sen, että jos sä voit tehdä noin, niin silloin myös miehesikin voi tehdä noin. Jos sä voit jättää asioita kertomatta, niin silloin voi myös miehesikin...
Se sattuu kun sen tajuaa. Ja se vaatii ihmiseltä ihan helvetisti vielä kaiken jälkeen luottaa toiseen, jos ei voi luottaa itseensä.
Ei mikään ihme, että sitä toivookin omaa kuolemaansa.
Turhaan kierit itsesäälissä, ja surkuttelet paskaa oloasi. Jos oikeasti välität miltä miehestäs tuntuu, niin ota itseäsi niskasta kiinni ja kanna teostasi vastuu. Pyydä anteeksi ja älä ikinä enää tee niin uudelleen. Viisastu kerrasta, jos et halua rakastasi menettää!
Kirjoitin just niinkuin musta sillä hetkellä tuntui. Voi olla että kuulosti liioittelulta, sitä se ei kuitenkaan ole. Joo ja teini-ikäinenkin varmaan, mutta silti koko juttu on niin kuin sen kirjoitin. Kerroin jo pääpiirteittäin jutun miehelleni, en kuitenkaan sitä että suutelin.
Enkä todellakaan enää tee toiste, ja opein läksyni. Tää on nyt kolmas päivä kun en oo pihalla käynyt, että jo sekin kertoo mun olosta jotain.
Olisko jollakin asiallisia kommentteja? Onko muilla samaa tilannetta ollut?
Siinä just herää se kysymys, että miksi ihmeessä kukaan tekee niin... Ja nyt sinun on kyllä varmaan parasta oikeasti näyttää miehelles, että sä olet sen luottamuksen arvoinen. Ja sitten nousee mieleen sekin, että missä menee flirtin ja pettämisen raja... Jos sä oikeesti silloin etsit jotain uutta ja jännittävää, niin eikö silloin kannattais katsoa sitä omaa suhdetta. Onko siinä jotain vikaa? Kyllä minä sellasen viattoman flirtin, jossa on silmäpeliä . Mutta silloinkin minusta pitäisi jättää homma siihen silmäpeliin ja ilmoittaa, että on varattu... Minä en keksi oikeastaan mitään sellaista asiaa miksi pettäisin miestäni... En usko, että edes pahimmassa kaatokännissä... Kaikilla on fantasioita, välillä muistakin miehistä kuin omastaan, ja varmaan minunkin mieheni välillä jostain toisesta... Mutta se että haaveilee ja toteuttaa haaveensa ovat aivan eri asioita. Toisaalta kun ajattelee, niin tuonkin voisi laskea jo henkiseksi pettämiseksi, vai..? Mutta kuka nainen ei joskus olisi haaveillut olevansa Brad Pittin tai Mel Gibsonin käsivarsilla... Mutta minulle riittää se, että ajattelen asiaa joskus... Ja voin sanoa, että nuo miehet eivät ole koskaan olleet mielessä silloin kun olen sängyssä miehenin kanssa...
Niin kun suhteessa ei ole mitään vikaa, oon onnellinen ja kaikkee. Yritän jaksaa jatkaa vielä....
on minusta pielessä, jos pitää toisen tyypin kanssa alkaa värkkäilemään, vai? En minä nyt vain voi käsittää sitä, että mikä toisen saa pettämään, jos on ihan oikeasti kaikki hyvin... Tai sitten vain pitää olla todella sadisti ihminen... En nyt halua syyllistää sinua -tiia-, mutta ei se vain mahdu minun kalloon... Mutta virheitä sattuu ja niistä on vain opittava... Toivottavasti sen teet. Oliko muuten eka kerta? Siis ku petit...?
Oli eka kerta. oon ajatellut että syy on varmaan siinä, että oon pitänyt itsestäänselvyytenä mun rakasta.
Oon ollut usein myös masentunut, enkä tiedä miks.
Kerroin koko jutun poikaystävälleni, hän suuttui tottakai. Antoi kuitenkin lopulta anteeksi.
Se "hyvä" juttu tästä oli, että nyt oon oikeesti valmis käymään psykologilla puhumasta asioistani. Tästä ja kaikesta muusta... Tää on ollu mulle todella raskasta.
Pettämisen rajan voi jokainen asettaa itse itselleen... Itsellä se on mennyt siinä et jos en halua toisen tekevän jotain tiettyä niin en tee sitä sitten itsekkään.
Mun mielestä toista voi ja ei voi rakastaa mikäli pettää...eli siinä tapauksessa voi, että pettäminen on ns. kerta juttu..hetken mielijohteesta tapahtunut mutta jos kyseessä on jatkuva pettäminen esim. seksisuhde niin kyllä siitä on silloin rakkaus aika kaukana...tuskin edes välittää..
Kolmasosapuoli ei mun mielestä ole pettäjä tai siinä tapauksessa on mikäli tämä kolmas on esim. parin yhteinen tai petetyn ystävä...tietysti hänelläkin on osansa sopassa oli ystävä tai ei..mut itse syyttäisin pettämisestä sitä joka on minua pettänyt.
Jos pettää kerran niin se ei aina tarkoita että toinenkin kerta tulee ihan ihmisestä kiinni..