Itselläni on pari hyvää ystävää. Asun yksin uudessa kaupungissa, joten kaipaan ehkä hieman tavallista enemmän juttuseuraa. Olen kova puhumaan puhelimessa. Toisen ystäväni kanssa saimme hyvin selvitettyä meitä hiertäneet välit siitä että olin itse innokas puhumaan.
MUTTA...toinen ottaa nokkiinsa heti välittömästi jos sanon yhdenkin negatiivisen asian hänestä. Minua vain ärsyttää, että hän ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin, vaikka tiedän tasan tarkkaan hänen tarkkailevan puhelintaan. Ja sitten tulee aina sama selitys "puhelin jäi autoon". aina aina, tai sitten "oli äänettömällä ja olen ihan poikki". Miksei suoraan voi sanoa ettei kiinnosta vastata. Ja toinen ärsyttävä piirre on se että sitten kun lopulta puhumme niin jos hänen maanmainio poikaystävänsä sattuu soittamaan niin se on "oho, pertti soittaa, moikka" ja luuri korvaan enkä ehdi mitään sanoa. Minusta tuntuu siltä kuin minua kohdeltaisiin kuin kuraa. Ja toiseksi nyt minun pitäisi taas olla se joka pyytää anteeksi...
MUTTA...toinen ottaa nokkiinsa heti välittömästi jos sanon yhdenkin negatiivisen asian hänestä. Minua vain ärsyttää, että hän ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin, vaikka tiedän tasan tarkkaan hänen tarkkailevan puhelintaan. Ja sitten tulee aina sama selitys "puhelin jäi autoon". aina aina, tai sitten "oli äänettömällä ja olen ihan poikki". Miksei suoraan voi sanoa ettei kiinnosta vastata. Ja toinen ärsyttävä piirre on se että sitten kun lopulta puhumme niin jos hänen maanmainio poikaystävänsä sattuu soittamaan niin se on "oho, pertti soittaa, moikka" ja luuri korvaan enkä ehdi mitään sanoa. Minusta tuntuu siltä kuin minua kohdeltaisiin kuin kuraa. Ja toiseksi nyt minun pitäisi taas olla se joka pyytää anteeksi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mullakin on menossa ihan ihmeellinen tilanne yhen kaverin kanssa (vai voiko ko. ihmistä enää kaveriksi sanoa). Kaikki alkoi hänen ja hänen poikaystävänsä välirikosta, josta minä olen ilmeisesti saanut syyt niskoilleni, koska tämä ex otti yhteyttä minuun (en vastannut lähestymisyrityksiin).
En sitten tiedä onko mies sitten taas puhunut kaverini ympäri, koska nykyään kaverini katselee minua pitkin nenänvartta ja halveksii suorastaan. Naurettavaa! En viitsi edes kysyä enää mikä häntä vaivaa, koska olen monesti yrittänyt tukea häntä ja hän tuntuu nostavan vaan nenän pystyyn. Puhuu vaan kuinka opiskelut menevät hyvin hänellä ja muilla kuulemma niin huonosti & hän on mieluummin kotona viikonloppuisin kuin tapaa kavereita baarissa tms. Muut ovat juoppoja (hän ei koskaan ole vetänyt övereitä, joo eipä...) ja hän on niin järkevä, kun itsekseen istuu neljän seinän sisällä.
On minulla kavereita, jotka eivät juo, mutta silti voivat lähteä viikonloppuisin ulos ihmisiä tapaamaan, tanssimaan jne. Eihän tämän ko. kaverini tarvitse lähteä jos ei halua, mutta toisten arvosteleminen sen perusteella on minusta turhaa ja luultavasti kateellisuutta.
Päätin jo jättää kaverini rauhaan, onhan hän minullekin tiuskinut monta kertaa kännipäissään ja en ole ottanut asiaa esille välit säilyttääkseni. Parasta kaveriaankin tuntuu kohtelevan aika huonosti tai alentuvasti. En ihmettele, että tällä kaverilla on huono itsetunto. Nyt olen tajunnut miksi juuri tämä tyttö on hänen paras kaverinsa. Ehkä tämä on vaan hänen tapansa selvitä asioista (erosta), mutta mutta nyt olen päättänyt, etten alennu enää tuollaiseen. Ilmiselvästi ei osaa arvostaa muiden yhteydenpitoa, koska haukkuu muita ihmisiä, kun nämä esim. ottavat yhteyttä kyselläkseen kuulumisia. Erästä tyttöäkin, jota hän on haukkunut, niin tämä tyttö on hyvin opiskeluissa ja muussa menestynyt eli hoitanut samalla hyvin sosiaaliset suhteensa opiskelun ohella ja on muutenkin hyvää seuraa ja kauniskin on.
Joo no, tästä tuli tällainen vuodatus. Niin alkuperäisen viestiin vielä, jotkut tuntuvat ottavan heti itseensä jos sanoo jotakin negatiivista heistä, vaikka olisi ihan oikea syy. Minä en keksi enää muuta keinoa, kuin jättää hänet omaan arvoonsa, en halua riidellä hänen kanssaan enkä alentua hänen pompotettavakseen enää.
no mutta, eläkääpä tekin omaa elämäänne, kuulostaa kuin olisitte itse yksinäisiä ja kaipaisitte sellaista juttukaveria, keneen voisi turvautua 24/h.
Entäs kavereidenne elämät?Joskus toisen voi väsyttää etäiseksi vaatimalla koko ajan huomiota omille ongelmilleen.Etsikääpä muita kavereita.
minä ainakin saatan vain unelmoida ihmisestä, jolle voisin soittaa milloin vain/ joka voisi myös luottaa siihen, että minä vastaan, jos hänellä on jokin ongelma. se olisi ihanaa. ei muuta.
Tässä oli kiva skaala tuota asiaa: Minulla on vaan yksi motto joka on minusta hyvä ystävyysasiassa. Kohtele toista niin kuin haluat sinua kohdeltavan. Jos et sitä saa aikojen kuluttua toiselta...(siis samaa) et varmasti enää kauaa ole tämän toisen ystävä. Tai et ole sitä ainakaan hänelle. Hyvä pointti olisi jutella mitä odotetaan ystäviltä se varmaan auttaisi myös ...tuo siis toinen vaihtoehto. Itse en kyllä tuollaiseen tuhlaisi aikaa. Kuten tuo nimimerkki-90 totesi hän ottaisi ilomielin sinunlaisen ystävän....ava siis silmäsi :)
No ongelma ystäväni kanssa on nimenomaan se, etten voi keskustella hänen kanssaan mitä ystävyydeltä odotetaan. Koska heti otetaan nokkiinsa, että "säkö muka oot niin täydellinen", "ja paskat sä mua haukut". Joo taidan jättää ystävän omaan arvoonsa ainakin vähäksi aikaa.
Mullakin on semne kaveri joka käyttää mua vaan hyväkseen.. Se haukkuu mua aina kun se on faijas tykön ku sen siskot asuu siel.. Ja sitten kun se tulee meseen, ní se sanoo kaikkee ilkeetä esim. et sä et osaa ees kouluttaa hevostas. ja sit kuulemma on hauskaa olla ainoostaan mulle ilkee.. ja sitten ku se oli ollu siellä faijas tykönä, mun kaveri oli meillä yötä ja meillä oli ratsastustunti. olin menny kysymää sen mutsilt et saako mun kaveri mennä sen hevosella kun ei sillä olis menny ketään muu. No mun kamu sit meni sillä ja tulin meseen. Sanoin sille että kaveri meni sillä ja siitä se sit nosti metelin.. tää ei oo lainkaan hauskaa.. mä en enää kestä...