Mies halusi eron ja on ollut todella viileä ja tunteeton sen jälkeen,ja tehnyt hyvin selväksi että vie eroprosessin loppuun, mies oli kyllä jo suhteen loppuaikoinakin kylmä ja eron syy oli se ettei hän rakastanut mua enää ja bilettäminen tuntu tärkeemmältä kuin perhe-elämä.
Mies on heittänyt lokaa niskaan minkä kerkee, on syyttänyt mua maailman säälittävämmäksi naiseksi, vittumaiseksi ja ties mitä.
Mutta nyt kaiken tän loan heiton jälkeen mies vaatimalla vaatii että olemme ystäviä, miksi?
Meillä on kaksi pientä lasta ja lapsia miehellä on ollu ikävä, mutta hän tuo aina hyvin selkeästi esille sen että mulla ei ole paskankaan vertaa, mutta kunhan lapset voi hyvin ja hän näkee heitä.
En voi muuta todeta kun että on siinä itsekäs ihminen, vaatii ystävyyttä kaiken tän jälkeen.
Mies on heittänyt lokaa niskaan minkä kerkee, on syyttänyt mua maailman säälittävämmäksi naiseksi, vittumaiseksi ja ties mitä.
Mutta nyt kaiken tän loan heiton jälkeen mies vaatimalla vaatii että olemme ystäviä, miksi?
Meillä on kaksi pientä lasta ja lapsia miehellä on ollu ikävä, mutta hän tuo aina hyvin selkeästi esille sen että mulla ei ole paskankaan vertaa, mutta kunhan lapset voi hyvin ja hän näkee heitä.
En voi muuta todeta kun että on siinä itsekäs ihminen, vaatii ystävyyttä kaiken tän jälkeen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä tilanne kriittinen, eli toinen suhde. Mies myös haluaa olla ystäväni vaikka jättää mut rämpimään yksin taloudellisen helvetin, pienten lasten kasvatuksen jne. Olen aika pettynyt enkä todellakaan voi olla ystävä. Tämäkö on elämäntarkoitus? Menty naimisiin vuosia sitten ja kun ei huvita, otetaan ero tosta noin, lapsillakaan ei väliä. Itselläni arvomaailmassa on aika korkealla lapset ja niiden hyvinvointi, kai sitten omistin liikaa aikaa lapsille...
herännyt näkemään mitä on menettänyt!Lanka on nyt sinulla, mutta jos pystyisit nousemaan hänen ylitseen, niin lapsesi voisivat paremmin?Anteeksiantaminen on jotain minkä vain Sinä voit, mutta älä enää anna hänen pompottaa itseäsi. ÄLÄKÄ ANELE!Tee mikä on itsellesi parasta, mutta muista ajatella lapsiasi. Heillä ei ole kuin yksi isä!
Niin, mies tosiaan soitti yöllä humalassa ja sillon 20 minuuttia toitotti että haluaa että olemme ystäviä, vaikka olisi uudet kumppanit ja kaikki.
Olen yrittänyt sanoa hänelle ettei meillä voi olla kauhean lämpimiä välejä jos on uudet kumppanit mutta hän ei suostu sitä ymmärtämään ja vetoaa aina vaan että lasten takia.
No kyllähän mäkin haluan olla väleissä lasten takia, asiallisissa väleissä mutta en mä sitä kutsuis ystävyyssuhteeksi. En ole kertaakaan mustamaalannut lapsille isäänsä ja olen yrittänyt kertoa isästään vaan hyvää.
Ystävyyteen kuuluu lämpöä toisesta välittämistä.
Teidän "ystävyys" voi valitettavasti mennä siihen että ex alkaa käyttää sitä hyväkseen tavalla tai toisella. Elatukset, tapaamiset ym.
Kannattaa tosiaan miettiä, että pitääkö välit pelkästään asiallisina. Se toimii!!
Lapset kuitenkin ovat viisaita otuksia, he osaavat katsoa ja tuntea enemmän kuin tajuammekaan.
Toisen mustamaalaaminen ei tosiaan ole hyvä vaihtoehto kuten jo ajatteletkin. Se ei kannata. Kääntää vielä lapset omaa itseään vastaan.
Kumma juttu, että voisin ottaa miehen vielä takaisin (ehkä soppa on vielä niin tuore), koska en halua että lapsemme ovat avioerolapsia enkä halua olla vastuussa yksin heidän kasvatuksestaan. Ja taloudellisestikin voisi olla paremmin. Eikä se rakkauskaan ole mun osalta hävinnyt. Ehkä kun aikaa kuluu enemmän, asiat ovat toisin. Olenkin miettinyt, että pitäisikö äkkiä löytää itselle joku että ei tulisi entistä otettua takaisin.
Mies on todellakin niin varma päätöksestään että ei ole muutosta tulossa. Joku mulle sanoikin että ole onnellinen että miehesi ei jätä mitään toivoa koska se olisi sama kuin hirttoköydessä roikkuisi, eli nyt on peli selvä, ei jää varaa haikailuun.
Nyt kun olen saanut arjen rullaamaan lasten kanssa niin tuntuu että kaikki järjestyy ja saan joka päivä itseluottamusta lisää ja huomaan että elämä jatkuu.
Miehen puolesta vaan pelkään kun hän niin kiireellä vie kaikki läpi ettei hän ole asiaa miettiny kuin viikon eteenpäin että joskus kuukausien päästä hän vasta tajuaa mitä on menettänyt, mutta silloin on turha ruikuttaa takaisin, olen sen jo hänelle sanonut.
Koska kun mä olen saanut just elämäni järjestykseen niin en mä siihen enää miestä voi ottaa takaisin, mistä mä voin tietää ettei hän tee samaa uudestaan, kun tuntuu että arki alkaa tympäsee ja hän ei koe palavaa rakkautta niin taas sama uudestaan.
että aina voi tulla kysymään takaisin. Mutta tiedän myöhemmin ajattelevani toisella tavalla. Lapsista olen huolissani.
Olen kuullut viimeisen 10 vuoden aikana kaiken tuon, mitä sinäkin. En ole mitään, en minkään arvoinen, en osaa rakastaa, toiset naiset osaa ottaa ja antaa rakkautta paremmin. Seksiin se ei ala, antaa menevän miehen kuvan itsestään, että näyttää siltä kuin hänellä olis toinen. Kuitenkin haluaa olla tässä turvallisessa lintukodossa. Kuitenkin säälin itseäni ja häntä myös, en osaa lähteä. Tyhjältä pöydältä työttömänä on toivotonta lähteä, kun kotia ei halua alkaa hajottaa. Eikä omaisuutta jakaa. Lasten vaikkakin jo isojen takia. Kärsi nainen, siis minä, sen olen vain ansainnut. Rohkeus puuttuu, koska Luoja sitä antaa vihdoin.
jäädä kitumaan huonoon parisuhteeseen.Kyllä lapsetkin siitä kärsii jos vanhemmilla menee huonosti,vaikka kuinka yritetään riidellä piilossa,niin niillä se kuudes aisti toimii...mutta itsepä päätät...
Minä hyppäsin aikoinani työttömänä tyhjän päälle kun lähdin,mutta kyllä yhteiskunta tulee vastaan pehmentämään laskua ja auttaa uuden elämän alkuun.
Niin, meillä ei ole koskaan riidelty, jo välit ovat hyvät eivät siinä lapset kärsi jos vanhemmat ovat "vain" kavereina samassa huushollissa.