mies petti aikanaan

Mieheni petti minua n. vuosi sitten ravintolaillan päätteeksi humalassa. Tuli kotiin seuraavana aamuna seitsemältä ja kertoi olleensa jatkoilla kavereiden kanssa. Näin kyllä, että jotain muutakin on ja seuraavana päivänä tunnusti.

Sattui todella pahasti ja meinasin pyörtyä, sain siis kauhean hysteerisen kohtauksen ja sanoin, että nythän sitten muutat pois ja heti! Mies vaan myönsi, että näin se sitten vissiin on tehtävä.

Kyselin seuraavan viikon aikana kaikki yksityiskohdatkin koska ajattelin, että saan sillä jotenkin sielunrauhan, mutta tottakai mies vähätteli kaiken mitä tapahtui (nainen oli huono, ei merkinnyt mitään, ei muista mitään ja nyt kuulemma hävettää).

Mies ehti hommata jo uuden asunnonkin ja silloin minä ajattelin, että en halua kuitenkaan olla yksin ja pystyn asian unohtamaan. Mies jäi.

Nyt tapahtuneesta on siis kulunut melkein vuosi ja asia ei ole enää mielessä jatkuvasti, mutta pakko myöntää, että täyttä luottamusta hän ei koskaan tule osakseen saamaan, mutta olen hyväksynyt asian ja vaihtoehtona minulla on siis suhde jossa luottamusta on, mutta ei 100%:a tai yksinolo ilman miestäni (jota kuitenkin rakastan kaikesta huolimatta).

Ketään on vaikea mennä neuvomaan, mutta ratkaisuaja ei kannattaisi tehdä heti vaan pitäisi saada yksin miettiä rauhassa ja vaikka keskustella jonkun hyvän ystävän kanssa joka ei tuomitse kumpaakaan eikä asetu siis kummankaan puolelle.

Kuulin joka puolelta vihjeitä siitä että mies pettää. Hän itse kielsi kaiken.

Vahingossa tutustuin hänen hoitoonsa. Asiat puhuttiin, kerroin miehelle tietäväni.

Hän kielsi. Käskin muuttamaan pois. En kuitenkaan halunnut että hän lähtee, rakastin liikaa.

Puhuimme aiheesta, ja mies tunnusti. Sanoin että korjataan vahinko, annan anteeksi ja jatketaan uudelta pohjalta.

Nyt kuitenkin tuntuu pahalta. Mietin asiaa päivittäin, ja vaikka kyseessä ei ollut kuin kännivirhe (mies kännissä, hoito kännissä, satunnainen yhden yön juttu) olen silti hyvin pettynyt ja rikki.

Tuntuu juuri siltä kuin kaikki unelmat olisi viety kertaheitolla. Mikään ei voi koskaan olla enää niin ihanaa kuin se on ollut tähän mennessä, ja kaikkea tulevaakin varjostaa pettäminen. Tai sen riski. pelkään nimittäin että mies tekee sen uudestaan.

Ei helvetti kuinka vaikeeta.

Meillä tapaus on tuoreempi enkä ole toisesta naisesta tiennyt kuin vähän aikaa. Olen silti ajatellut asioita ympäriinsä ja päätynyt siihen, että annan miehelle toisen mahdollisuuden, jos vain hän itse sitä haluaa.

Meillä keskustellaan nykyisin enemmän kuin ennen, läheisyyttä ja hellyyttä on, sekä tuntuu, että toisensa arvostamistakin jollain tasolla aiempaa enemmän. Ymmärrys on keskustelujen tuloksena lisääntynyt ja siitä ehkä arvostuskin, vaikka miehen teko on tietenkin kaikkea muuta kuin arvostettava. Kaikki siis sujuu, ja lapsia hoidetaan siinä samalla. Luulen, että pystyn elämään mieheni kanssa "riittävän" onnellista elämää jatkossa. Totta kai on niin, ettei tätä asiaa voi pyyhkäistä koskaan mielestään, eikä täysin koskaan antaa anteeksi, enkä usko että tarvitseekaan. Uskon, että voin elää tämän asian kanssa siten, ettei se liikaa painosta elämäämme tai tule ikuiseksi rasitteeksi suhteellemme. Jollain tasolla tämä herätys voi olla käänne jopa parempaan ja läheisempään suhteeseen. Liika sitoutuneisuus toiseen tässä ainakin karisee, ja aion jatkossa joka tapauksessa elää itsenäisempää elämää ja tehdä asioita, joista saan energiaa ja iloa. Onneksi osaan nauttia elämästä päivä kerrallaan ja nauttia elämän pienistä asioista.

Arvostan ja kunnioitan itseäni, enkä koe, että jos mieheni joskus tekee tämän uudelleen, minut olisi jotenkin heitetty nurkkaan. Silloin ajattelen vain, ettei mies sitten kuitenkaan ollut rakkauteni arvoinen. Ja uskon, että sitten osaan elää onnellisena yksin (lasten kanssa) ja löytää ehkä joskus arvoiseni miehen, joka rakastaa minua paremmin ja jota voin itse täysillä rakastaa.

Ainoa mikä tässä vielä mättää, on se, ettei mieheni ole tehnyt valintaansa. Eli ei tiedä haluaako elää jatkossa kanssani vai sen toisen naisen ja hänen lastensa kanssa. Toista naista hän ilmeisesti rakastaa kovasti, koska valinta on niin vaikea. Minua hän rakastaa myös. Ratkaisun viipyminen saattaa tehdä asiasta ongelmallisen ja tunteeni saattavat vähitellen viilentyä. Ja saatan tulla jo liian itsenäiseksi, kun riippumattomuus lisääntyy päivä päivältä.

Loppujen lopuksi en taida kuitenkaan olla varma siitä, mitä haluan, kun ajatukset vaihtelee päivä päivältä. Joskus jopa toivon, että mies tekisi ratkaisunsa siten, että lähtisi pois. Luulen että hän sitä joskus ehkä tulee katumaan, ja minussa taitaa elää silloin pieni vahingoniloinen Pikku-Myy. Itse en halua kuitenkaan ratkaisua tehdä, vaan annan miehelle valinnan vaikeuden.

Mieheni petti minua 2 vuotta,sitten lopetti suhteen ja toinen nainen soitti minulle ja ilmoitti asiasta.Olin kyllä aavistanut asian,mutta mieheni kielsi kaiken ja minä tyhmä uskoin.Tapahtuneesta on kohta vuosi aikaa.Asumme ja elämme edelleen yhdessä,sillä mieheni on nyt erilainen minua kohtaan ja sanoo katuvansa tekoaan.Olemme olleet kohta 20 vuotta naimisissa ja minä rakastan miestäni kaikesta huolimatta.Mutta asia on mielessäni joka päivä,pienintäkin asiaa epäilen ja aina kun tulee riitaa siitä asiasta puhutaan.En luota mieheeni ja tuskin tulen koskaan 100% luottamaankaan ja vieläkin mietin oliko sittenkään oikein yrittää jatkaa.Ulkopuolisten kommentit häiritsevät myös,kaikki sanovat että jos pettää kerran pettää toisenkin ja siksi vahdin kokoajan.Mieheni mielestä aikaa on jo kulunut niin paljon että minun olisi syytä unohtaa,mutta ei tälläistä loukkausta voi unohtaa.Välillä syytän itseäni,välillä häntä ,välillä voisin tappaa sen toisen naisen.Tunteet vellovat laidasta laitaan.Pääsenköhän koskaan tästä yli?

Aivan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani.
Itse yritän ajatella että elämässä ei saa mitään jos ei uskalla heittäytyä.Vaikka alakulon hetkinä kaikki tuntuisikin epävarmalta.Hyvien kokemusten kautta voi kuitenkin kasata itselleen siltaa luottamukseen toista kohtaan.
Ja pitää myös uskoa että virheistä voi myös ottaa opikseen.Nykyään on vaan vallalla ajatus jos pettää kerran pettää toisenkin kerran...ei välttämättä,ei todellakaan.Tämä vaan nakertaa uskoa niiltäkin ihmisiltä jotka haluavat uskoa toisin.
Ja onko se elämä välttämättä sitä mistä unelmoidaan ja tavallaan kaiken pitäisi olla täydellistä.Ei välttämättä elämä voi olla hyvää vaikka se on tasaista puurtamissa siinä harmaassa arjessa.Meillä on tällaiset ongelmat joillakin voi olla taas ihan jotain muuta...
Yritetään repiä onnen rippeitä siitä mitä meillä on vaikka petettyjä ollaankin...Kyllä se päivä vielä meillekin paistaa usko vaan.....

Pettämistä suunnitelevalle pitäisi voida näyttää tulevaisuutensa vaikkapa lasipallosta,että he näkisivät millaisen tuhon he saavat teoillaan aikaseksi itselleen ja puolisoilleen.Jäisköhän joku pettäminen tekemättä.Nimittäin kovin "sokeaa"porukkaa tuntuu nuo pettäjät olevan,hyvä kun omat vehkeensä näkevät edes peilin kautta.Voi kun ne näkisivät miten reppanoita ne pohjimmiltaan ovatkaan......