Asumme miehen kanssa eri paikkakunnilla ja minua on alkanut ahdistaa miehen vaatimus että minun pitäisi viikonloppuna heillä käydessä hoitaa hänen lasten asiat, komentaa ja suoraansanottuna korjata asiat joita hän ei ole itse hoitanut. Pitäisi siis huolehtia toisen teineistä läksyt ja opiskelu kirjoista (joita ei halua tehdä enkä halua pakottaa), siivoushommat ja ruoanlaitto lasten kanssa ja ylipäätään seuran pitäminen kun mies on töissä. Lapsilla siisteysasiat ihan retuperällä, likaiset astiat jätetään pöytään ja muihin huoneisiin ja vaatteet heitetään minne sattuu. Roskia siellä täällä tasoilla ja lattialla kun ei viitsitä viedä roskiin. Mies on yksinhuoltaja ja ymmärrän että arki on raskasta, mutta en koe että minä olen se henkilö joka alkaa komentaa hänen lapsiaan, hoitaa koulujutut ja vaatii osallistumaan. Miehen pitäisi itse käydä nämä asiat läpi lastensa kanssa ja minä voin tietysti heillä käydessä katsoa miten asiat lapsilla toteutuvat. Olen puhunut tästä miehelle että ihan mielelläni autan siellä mutta minun homma ei ole alkaa kasvattaa näitä teinejä. Jotenkin tuntui että hän tästä loukkaantui. Mitä mieltä olette tälläisestä tilanteesta? Pidän kyllä miehen lapsista mutta haluan itse olla heille enemmänkin kaveri, itselläni kun on jo yksi kasvatettava alle kouluikäinen ja koen että siinä on tarpeeksi tekemistä. Menee itsellä vähän liian tiukille viikot hoitaa oman lapsen asioita ja viikonloput sitten miehen lasten. Kun on kaksi kotia niin ajattelen että kumpikin pääsääntöisesti hoitaa oman tonttinsa. Olen sitäkin miettinyt että olenko tässä asiassa itsekäs. Toisaalta tiedän ettei mies tulisi viettämään viikonloppuja minun lapsen kanssa jos kertoisin olevani suurimman osan ajasta töissä.
En halua kasvatusvastuuta miehen lapsista
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen sitä mieltä, että eronneen ja yksinhuoltajan ei pidä riiustella. Poikkeuksena on, jos uusi parisuhde tekee lastenhoidosta jouhevampaa eikä lapsilla ole mitään uutta siippaa vastaan.
Teillä ei selvästikään ole tuota poikkeusta, joten poikki vaan.
Mies on etsinyt lapsilleen kasvattajaa ja uskoo että sinä olet etsimänsä ihminen.
Sinä taas tunnet vastuun vain omasta lapsestasi ja tunnistat olevasi kyvytön hoivaamaan miehesikin lapsia.
Siinä ei ole mitään väärää! Sinun velvollisuutesi on oma lapsesi.
Olet tehnyt väärin valitessasi miehen joka odottaa sinulta enemmän kuin pystyt antamaan.
Laske tuo mies menemään ja etsimään itsellen puoliso joka on ja pystyy turvaamaan lastensa hoidon, opetuksen, ja sääntöjen hyväksymisen.
Mies aivan varmasti löytää sellaisen vaimon.
Keskittâydy lapsettomiin miehiin ettei tarvitse aiheuttaa taas pettymystä miehelle, lapsilleen tai sinulle itsellesi.
Ei ole aivokirurgiaa!
Mies on kertonut heti alkuun pyytävänsä vain rakkautta. Kuitenkin ajan kuluessa on ilmaantunut muitakin kuin lasten asioihin liittyviä vaateita. Tämä olisikin ollut selvää jos hän olisi ilmoittanut heti haluavan minun kasvattavan hänen lapset, mutta hän ilmoitti aluksi ettei tälläisiä toivomuksia ole ja jopa ymmärtävänsä ellei minulla ole kiinnostusta hänen lapsistaan. Miehen tapa olla lasten kanssa on täysin eri kuin minun, olen itse enemmän kannustava ja lempeä kun taas hän on vaativa ja ehdoton. En edes voi itse osallistua sellaiseen joka on periaatteitani vastaan. Minulla ei ole mitään sitä vastaan että vietän aikaa hänen lasten kanssa mutta se pitäisi tehdä miehen ehdoilla. Tässä on se suurin ongelma. Tulen hyvin toimeen lasten kanssa sellaisena kuin itse olen. Miehen tapa toimia lastensa kanssa taas ei näytä kovin toimivalta.
Kylläpä nyt on ihmeellistä. Yleensä yh-äidit nimenomaan haluavat sen ukkomiehen juuri kasvattamaan lapsensa ja pitämään kuria, vaikka ne ukkomiehet ovat vain kysyneet pesää tai rakkautta, kuten naiset sen ymmärtävät.
Säätämän huora nyt lähtee henki
No kuule. Sen verran, että kaikki vaatiminen on persiistä. Miehellä on myös kasvatusvastuu lapsistaan, sekä vielä kodistaan. Voit toki auttaa niissä, kuten olet kertonutkin. Mutta auttaminen on vain auttamista. Mies ei voi jättää vastuuta sinulle.
Sanopa miehelle, että tulet mielelläsi käymään hänen ja lasten luona, jos paikat on kunnossa ja hän on hoitanut lasten asiat. Muutoin et tule. Jos hän siitä loukkaantuu, niin sitten loukkaantuu. Miehen pitäisi komentaa lapsiaan, ei sinua.
Tämä tuntuu olevan kuuma aihe. Perhe-palstalla ja lapset ja parisuhde-palstalla lähes kaikki aloitukset ovat tätä, tai sitten joku mielipuoli tehtailee niitä.
Useimmiten aloitukset ovat vielä niin, että nainen ei ole löytänyt paikkaansa miehen uusioperheessä.
Varoituksen sana siis parisuhdetta hakeville. Yksinhuoltaja nainen/mies on aina iso riski tulla mukaan, koska siinä saa oikeasti koko paketin. Ei siis riitä, että sovittaudut uuden puolison ja lasten elämään, vaan suunnittelet sitten menoja myös hänen exän ja exän nyxän mukaan.
Jos taas olet ihastunut viikonloppuisään/ - äitiin, niin voi olla, että hänellä on niin etäinen suhde lapsiinsa, että aina kun lapset ovat käymässä, on käynnit vain selviytymistä. Erityisesti lomat voivat olla raskaita.
Oma lukunsa ovat sitten vielä, jos olet ns avionrikkoja. Silloin voi olla, ettet saa lasten kunnioitusta ikinä ja exä ei yritäkään tulla kanssasi toimeen.
Onko mies niin jännä ettei tuollaiset pikkuasiat haittaa vaan elämä jatkuu, tosin orjana.