Avioliitto on kuin sadan metrin aidat käsi kädessä. Ensimmäiset ja valitettavasti matalimmat aidat ovat nuo avioliiton ulkopuoliset ja kylläkin usein myös avioliittoa tukevat suhteet. Niissä ei kannattaisi vielä kompuroida, jatkossa tulee vielä ihan oikeita ongelmia.
Omien seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole rikos, se pitää muistaa. Ylinopeus tai vaikka suojatien ylittäminen punaisella voi olla rikesakon paikka, mutta toisten kanssa joskus touhuaminen ei sitä ole.
Joissakin vähemmän kehittyneissä kulttuureissa (puhutaan yleensä kehitysmaissa) ja uskonnollisissa yhteisöissä avioliiton ulkopuoliset suhteet on kriminalisoitu. Meillä Suomessa tällaiset poistuivat rikoslaista 70 -luvulla. Nyt tänä päivänä eletään nykyisten säädösten ja asetusten aikaa. Niihin kannattaa sopeutua.
Avioliittoon mennessä kannattaa jo puhua avoimesti onko avoimen tai perinteisemmän suljetun suhteen kannalla. Oleellista on että löytyy yhteiset pelisäännöt.
Tilastollinen tosiasia oli kuitenkin (2005) että yli 10v. avioliitossa olleista miehistä yli 85% on ollut avioliiton ulkopuolisessa suhteessa useammin kuin viisi kertaa. Naisilla muistaakseni tuo oli noin 55%. Uskon että nyt 15v. myöhemmin nuo lukemat ovat vähintään samat.
Omaa asennetta voi yrittää korjata ajattelemalla sitä mikä asiassa tuottaa mielipahaa. Jos se aidosti rakas ihminen kokee aistillisia ja onnellisia hetkiä, se hänelle ilolla suotakoon. Tällöin hän on onnellinen ja se heijastuu koko perheeseen.
Oma ahdasmielisyys leikkaa paljon pois. Ei ole asiaa Espanjan rannoille, joista suurin osa on nudistirantoja. Monet yhdessä koettavat asiat ja tapahtumat ovat erotiikkasävytteisiä. Niissäkin tulee sitten helposti turhaa riitaa.
Olen ollut 34 vuotta onnellisesti naimisissa. Mieheni kanssa on paljon reissattu ja nähty. On oltu porukalla ja vaihtobileissä. Niin sen sata nudistirantaa ja lukemattomia swingers -iltoja. Ahdasmielisenä olisin menettänyt nuo kaikki.
Kun antaa niin myös saa.
Omien seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole rikos, se pitää muistaa. Ylinopeus tai vaikka suojatien ylittäminen punaisella voi olla rikesakon paikka, mutta toisten kanssa joskus touhuaminen ei sitä ole.
Joissakin vähemmän kehittyneissä kulttuureissa (puhutaan yleensä kehitysmaissa) ja uskonnollisissa yhteisöissä avioliiton ulkopuoliset suhteet on kriminalisoitu. Meillä Suomessa tällaiset poistuivat rikoslaista 70 -luvulla. Nyt tänä päivänä eletään nykyisten säädösten ja asetusten aikaa. Niihin kannattaa sopeutua.
Avioliittoon mennessä kannattaa jo puhua avoimesti onko avoimen tai perinteisemmän suljetun suhteen kannalla. Oleellista on että löytyy yhteiset pelisäännöt.
Tilastollinen tosiasia oli kuitenkin (2005) että yli 10v. avioliitossa olleista miehistä yli 85% on ollut avioliiton ulkopuolisessa suhteessa useammin kuin viisi kertaa. Naisilla muistaakseni tuo oli noin 55%. Uskon että nyt 15v. myöhemmin nuo lukemat ovat vähintään samat.
Omaa asennetta voi yrittää korjata ajattelemalla sitä mikä asiassa tuottaa mielipahaa. Jos se aidosti rakas ihminen kokee aistillisia ja onnellisia hetkiä, se hänelle ilolla suotakoon. Tällöin hän on onnellinen ja se heijastuu koko perheeseen.
Oma ahdasmielisyys leikkaa paljon pois. Ei ole asiaa Espanjan rannoille, joista suurin osa on nudistirantoja. Monet yhdessä koettavat asiat ja tapahtumat ovat erotiikkasävytteisiä. Niissäkin tulee sitten helposti turhaa riitaa.
Olen ollut 34 vuotta onnellisesti naimisissa. Mieheni kanssa on paljon reissattu ja nähty. On oltu porukalla ja vaihtobileissä. Niin sen sata nudistirantaa ja lukemattomia swingers -iltoja. Ahdasmielisenä olisin menettänyt nuo kaikki.
Kun antaa niin myös saa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En menisi nudistirannalle, espanjasta puhumattakaan mistään hinnasta, joten jätän ja leikkaan sen lystin mieluusti va...aamielisille.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuiset ihmiset haluavat riisua, mukavat ilmavat viilentävät vaatteet pois ja kärventää sukuelimiään ja tissejään kauheassa auringonpaahteessa. Mitä iloa sellaisessa on?
Kuin suomalaiset aiturit kilpailuissa, muutama aitaväli sujuu sitten alkaa kompurointi, epävarmuus ja tuloksena epäonnistuminen kuten avioliitossakin, sitten tulee selitysten aika. Kun oli alkuun hyvä ja varma tunne, sitten sitä ja tätä.
Jos kaksi aikuista ihmistä yhteisestä sopimuksesta päättävät ja haluavat elää vaikkapa nyt vapaassa liitossa, se on täysin ja kokonaan heidän kahden oma asiansa johon yhdelläkään ulkopuolisella ei ole nokan koputtamista. Turha moralisoida toisten tapaa elää, vaikka se olisikin erilainen kuin oma tapa.
Kuinkahan moni ns. "uskollisista" liitoista kestää?!
Itse olen valinnut sinkkuden jo vuosia sitten, kokeiltuani vähän kaikenlaista nuoruuden uteliasisuudesta. Ei natsannut oikein mikään, ja tajusin että elämä vapaana sinkkuna ilman parisuhde- tai seurustelun taakkaa on paras. Ei minuakaan ymmärretä, koska elän eri tavalla kuin valtaenemmistö!
".. se on täysin ja kokonaan heidän kahden oma asiansa johon yhdelläkään ulkopuolisella ei ole nokan koputtamista."
Olet väärässä. Ns. vapaassa liitossa elävät sotkevat yleensä mitä suuremmissa määrin ulkopuolisia ihmisiä mukaan suhteisiinsa. Se ei siis ole pelkästään heidän kahden välinen asiansa, kuten ns. tavallisen parin asiat.
Ns. sitoutuneen parisuhteen yksi perimmäinen tarkoitus kaikissa sivilisaatioissa, on nimenomaan seksuaalisen energian ohjaaminen siten, että se ennemin rakentaa, eikä revi rikki yhteisöä.
Pitäkööt jokainen vaan huolen omasta suhteesta kun näkyy joillekin sekin olevan jo kova haaste ja antakaa muiden tehdä mitä hauavat.