Yksin asuva mies / Yksin asuva nainen

Jaa ei vai ota tosissaan....?

Oikeasti jotkut ottavat toisen sanat niinkuin se toinen ne sanoo.

Oikeassa elämässä joidenkin yksin asuvien elämä on kamalaa, joidenkin elämä on ihanaa ja joidenkin jotain siltä väliltä.

Se onkin vaan tätä palstan ätmien säälipisteiden hakemista, kun yrittävät täällä väittää sitä, että se yksin asuvien miesten elämä olisi muka niin kurjaa ja huonompaa kun yksin asuvilla naisilla.

Palstan rikkaus on todella suuri monipuolisuus ja monet erilaiset ajatukset, olisihan se tyhmää jos robotti olisi jo sanoisi vain aina vastaukseksi 0 tai 1.

Yksin asumisessakin on hyvät puolensa; parisänky vain omassa käytössä, oma vessa, ei toisen sotkuja siivottavana, ei toisen aikatauluja ja luvan kysymistä omille menoja, ei tarvitse antaa sohvatilaa toiselle, ei räkänokkia ympärillä huomiota kärkkymässä. Kyllä sinkkuelämä on tuolta osin mukavampaa.

Ruma miehen elämä on masentavaa ja tuhoisaa miehen itsetunnolle koska mies teitää että jotuu elämään yksin koko elämänsä. Nainen voi elää normaalisti koska saa miehen koska tahansa.

Oikeasti olisi helpoin tulkita jonkun toisen ihmisen elämän tilanne: heitä nopalla!, mitä tulee, tai ota korttipakasta kortti mikä analyysisi sanoo :;D

Minä asun yksin ja mun elämäni on aivan mahtavan ihanaa, eikä vähiten sen vuoksi että saan asua yksin!

Sit voidaan arpoa, olenko mies vain nainen, jos sillä on asian kanssa jotain tekemistä.

xLiner

Ei sitä yksin asumisen ihanuutta voi tietää, ennenku huonon parisuhteen jälkeen. Ei ikinä enää toista samaan huusholliin. Ei ikinä. Jos vielä joskus suhdetta mietin niin ehdoton vaatimus on, että kummankin on asuttava omissa asunnoissaan.

No asun 1/2 ajasta yksin, toisen puolet täyttää lapset ja tänään oli toka päivä taas ns. Yksin.

Mä olin ensiapukurssilla päivän ja että oli hauskaa. Työkaverin kanssa juteltiin menomatka n. Tunti liikennekäyttäytymistä. Sit teoriaa ja huippukouluttaja. N. 50 v nainen joka kertoi realiteetteja. (Muuten moottoripyörämimmi 😬👌)

Sit testittiin annenukkeja ja tehtiin muitakin juttuja, mietittiin ja naurettiin) ihan helkutin huisaa. Kyllä jokaisen pitäis käydä toi ensiapukurssi 3 vuoden välein. Mä oon käynyt tään saman työkaverin kanssa aina ja me osataan eläytyä. Se kouluttaja oli ihan töpinöissään kun hoidettiinrastit niin hyvin. Sanoi, että jos pumppu prakaa, niin ai kun ois nää kaks veljeä paikalla. Vetäistiin defibilaattori vaihissa mukaan ja painelut/puhaltelit ei keskeytyneet missään vaiheessa. Defi kun otti lukua potilaasta, vaihdettiin rooleja. 20 min pumpattiin, puhallettiin ja annettiin sätkyjä ahkerasti. 😂

Niin mikäs tää aihe olikaan? Niin yksin asuminen... no ei oo ikävää. 😂

Asun yksin omakotitalossa. Välillä kaipaisin sitä käsiparia, mutta kaikki naisethan tämän tietävät: kun voimat loppuu, otetaan käyttöön keinot. Emännänjatkeilla yltää sinne ylähyllylle. Muutamat fiksaukset on käynyt ammattimies hoitamassa. Lumityöt ja polttopuut jaksan kyllä itsekin.
Parisängyssä nukun, vaan en yksin, koska kissatalous.

Kun vihdoin hyväksyy ajatuksen, ettei oma laiva tule ikinä purjehtimaan avioliiton myrskyisään satamaan, voi vihdoin alkaa nauttia seesteisen ulapan yksinäisestä rauhasta ja omaehtoisesta elämisestä.

Eiköhän yksinelävillä elo solju aika arkisissa merkeissä ja arkisissa merkeissä se taitaa edetä myös niillä jotka ovat parisuhteessa tai löytyy isompi määrä eri kokoisia kenkiä eteisessä. Mitä nyt elämä väliillä pistää siniaallon kaltaista vaihtelua ylä-ja alamäkineen.

Ihan kuitenkin mutulla sanoisin että on noissa aloituksen höpötyksissä pieni totuuden jyväkin löydettävissä. Mitä kaveripiirissä olen havainnut niin näillä yksinasuvien elämänlaadun määrittää vahvasti kodin ulkopuolinen elämä. Kaverit, ystävät työ, harrastukset jne; näissä verkostoitumisissa ja sosiaalisissa suhteissa naiset taitavat olla edelläkävijöitä suhteessa miehiin.
Varsinkin jos tuohon tulee kriisi kuten erosta ei ole vielä toipunut, työttömyys tai sairaus niin se tukiverkosto joka palauttaa miehen taas "parempaan arkeen" on aika paljon kapoisempi mitä naisilla keskimäärin.

Naisen tehtävähän elämässä on yleensäkin hankkia ruokaa perheelle jotta aikuiset miehet voivat pelata jotain taistelupelejåkin huviksi joillain taistelu-ralli-tai muolla taistelunappaistoilla, se on naisten tehtävä ja vastuu huolehtia lapsista...

Elämän parhaat asiat koetaan yksin, siinä ei juttukaveria tarvita.

Kasvoin nuorena elämänfilosofiaan, vapaus on suurinta, mitä minä omistan ja sen hinta on kallis. Minulla oli mukanani hyviä opettajia ,eronneita naisia ja miehiä . Valistuneita ihmisiä, jotka ohjasivat näkemään elämää paratiisin varjosta. Naisen puutetta minulla ei juuri ollut ,eronneet naiset osasivat auttaa ja antoiva henkisen vapauden.

Ruma mies kyllä tietää ettei saa naista koskaan ja tietää että elää yksin koko elämänsä. Itsekkin tiedän sen, en ole koskaan edes halannut naista joten miten voisin saada naisen koskaan kun yksikään ei ole koskaan halunnut tutustua.

Yksinäisyyden ja kosketuksen puutteeseen auttaa raha, avoimmuus ja vaivannäkö. Käyn säännöllisesti esimerkiksi hierojalla, jolloin saan 45 tai 60 minuuttia kosketusta.

Avoimmuudella tarkoitan sitä, että voi ottaa tavaksi halata kavereita, vanhempiaan jne, jolloin saa edes sen halauksen verran läheisyyttä.

Vaivannäöllä tarkoitan puolestaan sitä, että kotona neljän seinän sisällä on turha odotella, että joku tulee viihdyttämään ja taluttamaan alttarille. Olen mukana esimerkiksi vapaaehtoistoiminnassa, jolloin näkee ihmisiä ja pääsee juttelemaan, vaikka he eivät olisikaan ollenkaan oman ikäisiä tai ns. pantavia.

On ihan pötypuhetta, että kaikki naiset saa miehen tosta noin vain. Ruma ja ikääntynyt nainen ei todellakaan saa miestä helpolla. Ehkä pelkkää seksiä saattaisi saada, jos viitsisi baareissa päivystää valomerkkiä, niin joku umpijurrissa oleva saattaisi tulla matkaan, mutta kun ongelmana onkin se, että en halua pelkkää seksiä, vaan haluan parisuhteen. Kyllä parisuhteessa sitten annan seksiä mielelläni paljonkin, mutta vaikeutena on tällä naamalla löytää ketään.

Koska parisuhdetta ei tahdo millään löytyä ja pari vuotta olen jo ollut sinkkuna, niin siksi nuo alussa mainitut keinot on niitä, millä saa läheisyyttä edes jonkun verran. Ei välttämättä siis tarpeeksi, mutta sen verran, että selviää.