Seksuaalinen vapaus vai kristityn vakaumus?
Kumpi on tärkeämpi
Anonyymi
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mistä seksuaalinen vapaus on vapautta?
Ensimmäinen tietenkin. Sillä merkitystä ja se on vastuullisesti käytettynä positiivinen asia.
Kristityn vakaumus on kuin taskut täynnä kiviä uintiretkellä.
Ei kumpikaan. Molemmat ovat yksilön oikeuksia. Ihmisellä on oikeus ilmaista ja harjoittaa seksuaalisuuttaan niin kauan kuin se ei loukkaa muiden oikeuksia. Ihmisellä on myös oikeus ilmaista ja harjoittaa uskontoaan samalla perusteella.
Ihmisellä on oikeus ilmaista ja harjoittaa seksuaalisuuttaan niin kauan kuin se ei loukkaa muiden oikeuksia.
Näin kirjoitit, ja se on veteen piirretty viiva, ei muuta.
Ihmiselle EI ole oikeutta niin harjoittaa, kuin ilmaista seksualista vapauttaan, niinkuin HÄN itse sitä haluaa.
Koska lainsäädäntö astuu matkaan ja se rajaa vaikka kahden päättömän ajatuksia toteuttaa mielihalujaan. Eli mukaan tulee yhteiskunnan oikeuskäytäntö, jossa on määritelty ne Oikeamman suunnan yritys varjella ihmistä.
Se lainsäädäntö pitää sitten rakentaa monen ajatuksen ja viisauden summana, että siihen tulee ihmistä varjeleva puoli matkaan.
Voihan se toinen osapuoli olla elämässään tavallaan ymmärtämättömyyttään siinä vikapää tekemisiinsä ja sitten toinen tavallaan "valkeudenlampaana" hyväksikäyttää, ikäänkuin yhteisymmärryksessä lihansa kiintiöitä.
ts. ihmisellä ei ole oikeutta, edes toisenkanssa yhteisymmärryksessä harjoittaa seksualisuuttaan muuten, kuin yhteiskunnan lainsäätäjän terveitten normien mukaan.
Jos siten ei toimi, astuu lainalaisuus mukaan ja se yhteisymmärrys pian käy tiilenlukemisen puolelle.
Kyllähän se asiaonmaiselle tärkeintä on se mikä hänelle sydämeltään ja sielultaan on kaikkein arvokkainta. Ulkopuolisethan tietenkin arvioivat tilannetta sen mukaan mikä on heidän oma arvomaailmansa.
Eli lopulta tärkeintä on olla asiallinen toisia kohtaan. Esimerkiksi virkamiehenä.
Arvomaailmaa voi tarkastella ihmisyyden pitkän kulkumatkan "järjellä", jossa elämänkokemus viitoittaa tietoutta hyvästä ja pahasta.
Tämänpäivän vipellykset käyvät yhteiskunnassa kalliiksi hinnaksi, mitä siitä maksetaan, kun kaikenkarvaiset vapaudet ovat saaneet suuntansa, sekä muotonsa.
Sen näkee jo nyt siitä, että seksualinen vapaus, joka on ollut yhteiskunnassa vallalla pidemmän aikaa, niin ihmisyyden rakentama rakennuksen arvomaailman perusta on hajoamassa.
Se on ihmiskunnalle itselleen vahinko.
Kun määrätty parisukupolvea on kompuroinut ja purkanut kasvattajiensa edessä arvomaailmanrakennusta, niin sen hedelmänä tänään on arvioerojen suuri kirjo.
Sydämet eivät enää sitoudu toisiina. Perheet hajoavat, lapset eritoten kärsivät sadosta, he eivät myöskään saa oppia arvoja ja arvomaailmaa, koska sitä ei kohta ole. Eli kuka on tästä "voittanut".
Ei ainakaan tämä sukupolvi. Ja se on tavallaan isien suuri harha ja vihamielisyys arvomaailman elämänrakennevoimavaraa vastaan.
Eli hyvinvointirakennuksesta ei pidetä huolta, sitä ei korjata, sitä ei huolleta, eli rapistumme ja tulemme kuolemaan, tältäosin.
Kotien hajoamisenkin suhteen tavallaan ei enää kannata rakentaa yhteistä, häiden jälkeen, koska ei tiedetä, että kauanko tämä kestää.
Ei miesten kannata pistää velkavankeuteen itseään, koska vaimot lähtevät.
Tämä löyhähousuisuus naisilla, on parin sukupolven isien syyrakenne, mitä he ovat rakentaneet. Eivät ole pitäneet tyttäristään huolta.
Miksi, koska itse ovat olleet pukkia kaalimaassa. Eli hakeneet lihalleen tyydytystä kotiensa ulkopuolelta ja nykyiset "naiset" ovat rakentunteet sille perustalle, että pikkujouluista lähtein putoaa housut jalasta ja tötterö ojollaan vieraalle.
Olemmeko onnellisia tästä elämäntyylistä, vai olisiko entisessä ollut parempi rakenne?
Sopii miettiä asioita monelta puolen, kun päästätte tyttärenne monen soudettavaksi ja suljette silmänne asioilta, koska haluatte itse pukille.
Kannattaa mietiskellä menneitten sukupolvien viisautta ja ajatella, että tämä "nuori" viisaus, se ei välttämättä ole rakentavaa uudisrakennusta, siihen tulee aivojen hometta, jossa eivoi asua terveellä tavalla.
Tässä itse on liittosuhteessa pian 50-, veljellä 58 vuotta. Ikäiseni koulukaverit lähes kaikki ovat pitkänlinjan liittosuhteisia. Eli tavallaan pidämme pystyssä sitä, mikä on kannatettavaa. SE on se arvomaailma, joka on sukupolvien tulosta. Tämän perheveneen laidat ovat rakennettu myrskyjen opettaman tiedon perusteella. Sen kaataa vain kuolema.
Ketää hän ei pakoteta vakaumuksensa vastaiseen työhön. Esim. Kukaan ei pakota vegaania töihin turkistarhalle, eikä kristittyä maistraattiin. Mutta jos tämä haluaa kyseisessä paikassa työskennellä, hänen on tehtävä myös ne työt, jotka ovat vakaumustaan vastaan.
Kristityn vapaus on tärkeämpää.
Kysymys on hieman kummallinen, koska eihän noista kumpikaan sulje toistaan pois.
Sauraava askel homoilla on muuttaa avioliitto lukumäärä neutraaliksi. Ja seuraavaksi ikä neutraaliksi. Niin se seksuaalinen vapaus etenee kunnes avioliittoinstituutio on kokonaan tuhottu.
Riippuu varmaan ihmisetä. Itse arvostan enemmän rakkautta, kuni sitä, että vapaasti tuhoaa ruumiin ja sielunsa.
Seksuaalinen vapaus... sen hedelmää ovat usein sukupuolitaudit ja ei toivotut raskaudet, vaikka ehkäisykeinoja on saatavilla. Haureus tekee vahinkoa ihmisen tunne-elämään ja toisinaan rikkoo avioliittoja. Siitä ei välttämättä ole seurauksena mustasukkaisuuden aiheuttamaa väkivaltaa. Mutta sitä myötä kun perheet hajoavat ongelmat lisääntyvät. Lasten pahoinvointi lisääntyy, mikä näkyy putoavina arvosanoina, koulukiusauksena ja ties minä. Entä kun uusioperheitä muodostetaan? Isän ja tyttären suhdetta suojelee Westermarck-ilmiö, mutta isäpuolen ja tytärpuolen välillä ei toimi biologinen insestikielto. Kun halut heräävät ja ne voivat olla voimakkaita, seurauksena voi olla seksuaalista hyväksikäyttöä. Pahoinvoivista nuorista ei kasva tasapainoisia aikuisia. Ääri-ilmiö seksuaalisessa vapaudessa on seksuaaliset kieroutumat kuten homoseksuaalisuus, eläimeensekaantuminen ja pedofilia.
Ehkä kristillinen vakaumus on parasta, ei ainoastaan yhteiskunnalle, vaan koko maailmalle.
"Mitä se hyödyttää ihmistä vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielulleen."
Kyllä se omantunnon, ajattelun,, sanan ja uskonnonvapaus on kaikkein tärkeintä.
Eli vakaumus on tärkeämpi.
Moni on seksuaalisuutensa kieltänyt vakaumuksensa vuoksi. Sellainen haittaa mielenterveyttä.
Hyvin erikoisesti asetettu kysymys. Miten kristityn vakaumukseen vaikuttaa se, että jollakin toisella on eri vakaumus ja siihen ehkä liittyvät seksuaalinen vapaus?
Jokainen voi valita sen vakaumuksen minkä hyväksi näkee. Tietysti tässä jonkin verran on normeja, joita kenenkään ei haluta liikaa rikkovan. Se, missä määrin sitten vakaumus koskee esim. seksuaalisuutta tai seksin harrastamista, jokainen varmaan itse vetää siinä rajansa?
Mutta jos tuo tarkoittaa sitä, että kun joku on kristitty, jolla on hyvin tiukka seksuaalinen kanta, ettei hänen tulisi törmätä kehenkään, joka ”häiritsee” eli on vastoin hänen vakaumusta, niin näiden muiden on alistuttava käyttäytymään juuri tämän henkilön vakaumuksen mukaan. Se on jo sellaista vallankäyttöä, ettei siihen normaalit ihmiset suostu.
No kristinuskollahan ei mitään vapautta ajeta, vaan sellaista kontrollia. Vähän samaan tapaan kuin scientologiassa.
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia." Seksuaalinen, rajaton hurvittelu ei kuulu kristilliseen vakaumukseen, eikä ole sitä arvokkaampi jumala. Kristillinen kurinalaisuus kasvattaa ihmistä ja yhteiskuntaa viisaasti. Sodomassa ja Komorassa oli paljon moraalitonta rajattomuutta, joka rappeutti ja tuhosi ihmisiä, yhteiskuntaa. On viisas sanonta, että kun on lähellä koeteltua viisautta niin haukkuu ja kun kaukana niin ammuu lähemmäksi. Rajat luovat viisasta rakkautta, välittämistä, luovuutta, toimintaa, eikä energiat kulu tyhmyyksiin.