mä en pääse eroon miehestä...

Moi, tässäpä koitin miettiä kysymyksiäsi.....

Kuka on väkivaltainen?- hän on ollut niin fyysisesti kuin henkisesti, tosin loppuaikoina itse jo syyllistyin samaan joka on ihan kamalaa...
Miksi säälit?- se osaa puhua.. ja on työttömyyttä, sairastelua yms, tosin se myös, kuten sanoin, osaa puhua enkä aina tiedä mikä on totta (uskoakseni keksii asioita jotta säälin taas)
Mitä mies haluaa?- haluaa mun kaiken huomion, pitää mut nuorassa edellen
Miksi?- jaa-a.. uskoisin että hän on sairaalloisen mustasukkaisuuden lisäksi kamalan lähesiriippuvainen, musta ainakin. Jopa puhuminen puhelimessa jonkun muun kanssa aiheuttaa yleensä hyminää, vittuilua, huorittelua. Sitä linjaa hyvin usein
Oletko luvannut jotain ja rikkonut lupauksesi?-tänäpäivänä olen luvannut olla kaverina ja tukea, mutta hänen mielestään en pidä sitä lupausta, minkä minä voin jos en rakasta enkä voi käyttäytyä sen mukaisesti.. tarvitsen omaakin aikaa, ja se ei hänelle sovi, ja yhdessä ollessamme olen usein hyvin väsynyt, just tähän kaikkeen... jos olet kokenut tällaista, tiedät tunteen
Oletko pettänyt?- en ole pettänyt, minulla ei ole ollut suhdetta kenenkään kanssa- tosin hän väittää (kuuluu taudin kuvaan), on aina väittänyt. Esim työmatkat yms, kaikkiin liittyy mies. Jos tervehdin miespuolista tuttua, saan usein kuulla siitä (tietänet, mitä). Voimat ei ois edes riittänyt "salasuhteeseen".
Miksi olet suhteessa miehen kanssa jota et rakasta? ..?? säälistäkö... ensin pelkäsin uhkailuja, nyt en enää. Itsemurhalla uhkailukin on kuvioissa, ja pomolleni soittelu yms.. Sairas se on näissä asioissa. Se osaa manipuloida mua!! Olen ollu tyhmä, kun en ole ottanut totaalisen kylmää linjaa, pannu kertaheitolla välejä poikki.
Nyt haluaisin, todella, mutta se jatkuva syyttely yms.. Olen ihan sekaisin.
Kerro kokemuksistasi, jos saisin jotain järkeä päähäni!!

alkuperäinen minä kirjoitti:

Moi, tässäpä koitin miettiä kysymyksiäsi.....

Kuka on väkivaltainen?- hän on ollut niin fyysisesti kuin henkisesti, tosin loppuaikoina itse jo syyllistyin samaan joka on ihan kamalaa...
Miksi säälit?- se osaa puhua.. ja on työttömyyttä, sairastelua yms, tosin se myös, kuten sanoin, osaa puhua enkä aina tiedä mikä on totta (uskoakseni keksii asioita jotta säälin taas)
Mitä mies haluaa?- haluaa mun kaiken huomion, pitää mut nuorassa edellen
Miksi?- jaa-a.. uskoisin että hän on sairaalloisen mustasukkaisuuden lisäksi kamalan lähesiriippuvainen, musta ainakin. Jopa puhuminen puhelimessa jonkun muun kanssa aiheuttaa yleensä hyminää, vittuilua, huorittelua. Sitä linjaa hyvin usein
Oletko luvannut jotain ja rikkonut lupauksesi?-tänäpäivänä olen luvannut olla kaverina ja tukea, mutta hänen mielestään en pidä sitä lupausta, minkä minä voin jos en rakasta enkä voi käyttäytyä sen mukaisesti.. tarvitsen omaakin aikaa, ja se ei hänelle sovi, ja yhdessä ollessamme olen usein hyvin väsynyt, just tähän kaikkeen... jos olet kokenut tällaista, tiedät tunteen
Oletko pettänyt?- en ole pettänyt, minulla ei ole ollut suhdetta kenenkään kanssa- tosin hän väittää (kuuluu taudin kuvaan), on aina väittänyt. Esim työmatkat yms, kaikkiin liittyy mies. Jos tervehdin miespuolista tuttua, saan usein kuulla siitä (tietänet, mitä). Voimat ei ois edes riittänyt "salasuhteeseen".
Miksi olet suhteessa miehen kanssa jota et rakasta? ..?? säälistäkö... ensin pelkäsin uhkailuja, nyt en enää. Itsemurhalla uhkailukin on kuvioissa, ja pomolleni soittelu yms.. Sairas se on näissä asioissa. Se osaa manipuloida mua!! Olen ollu tyhmä, kun en ole ottanut totaalisen kylmää linjaa, pannu kertaheitolla välejä poikki.
Nyt haluaisin, todella, mutta se jatkuva syyttely yms.. Olen ihan sekaisin.
Kerro kokemuksistasi, jos saisin jotain järkeä päähäni!!

Voi tyttöraukkaa, tilanne on tuttu ja ikävä. Olette molemmat yhtäaikaa uhreja ja syyllisiä, tarvitsette molemmat apua. Ensinnäkin, rauhoitu. Tilanne on mennyt jo niin pitkälle, että hätäily ja hosuminen on aivan turhaa. Järki käteen, hommat hanskaan ja hanskat naulaan vähäksi aikaa.

Valitettavasti miehesi saattaa todellakin päästää itsensä päiviltä, jos teet äkkiratkaisuja. Käyttäytymisellään hän vaistomaisesti psyykkaa itseään itsetuhoiseen käytökseen, ja on vain arvailujen varassa, tekeekö hän todella itselleen jotakin.

Sitä tosiaan helposti ajattelee, että jos vaan annan olla, enkä välitä. Vaikka miehesi tekee ilkeitä temppuja on ollut monin tavoin väkivaltainen, hän vaikuttaa silti epätoivoiselta ihmisrauniolta, joka kaikin keinoin yrittää pitää unelmaansa kasassa. Kaikista tempuistaan huolimatta hänkin on ihminen.

Kenenkään ei tarvitse kuolla ihmissuhteiden tähden. Kuolema on aina kova paikka, vaikutat sellaiselta, että kantaisit syyllisyyden taakkaa loppuelämäsi, vaikka ei se syy tietenkään sinun ole. Sen vuoksi olisi parasta, että hankkisitte apua.

Miehesi tarvitsee ammattiauttajan apua, ennen sitä tilanteen sovittelu ei onnistu. Myös sinun olisi hyvä purkaa tilannetta ammattiauttajan kanssa.

Ammattiapuun täytyy kuitenkin suhtautua varauksella. Psykologi ei ole tuomari, eikä hän voi määrätä, pakottaa tai kieltää yhtään mitään. Hänen sanomisiaan EI saa ottaa määräyksenä. Kaikki mitä psykologi tai vastaava ammattiauttaja sanoo, on tarkoitettu vinkiksi teille, jotta voitte itse ajatella ja tehdä tarvittavia päätöksiä. Ammattiauttajan kommenteilla ei saa käydä toisen osapuolen kimppuun.

Kunhan olette selvittäneet päätänne reilun tovin, ja tilanne on rauhoittunut, voidaan ajatella sovintoprosessia. Siihenkin tarvitaan ulkopuolisia ihmisiä.

Paras ratkaisu olisi riittävän auktoriteetin ja elämänkokemuksen omaava fiksu ihminen, tai useampikin. Sellainen, joka osaa nousta teidän ystävyytenne yläpuolelle, tasolle, josta ei tuomita ketään. Hän, tai he, voivat toimia todistajana sille, miten te ratkaisette päättyvän suhteenne ongelman.

Teidän pitää päästä tilanteeseen, jossa miehesi henkinen ja fyysinen väkivalta sinua kohtaan loppuu, mutta hänen ei tarvitse kokea enää, että sinä olet pettänyt hänet, ja tuhonnut hänen elämänsä.

Fyysinen ja henkinen väkivalta on ankarasti kiellettyä, sitä ei saa kumpikaan tehdä. Se pitää lopettaa määrätietoisesti ja tiukasti. Asiallinen ja rauhallinen käytös ovat sovintoprosessin ehdoton edellytys.

Teidän pitää saada sopu ja yhteisymmärrys niistä asioista, jotka välejänne hiertävät. Sen jälkeen tulee sopia todistajien läsnä ollessa, mielellään paperille kirjoitettuna, mikä on sallittua ja mikä ei.

Kuulostaa koomiselta, mutta se toimii. Ahdistunut osapuoli on eläin, joka tuntee rajansa ja tietää kunniansa. Hän ei halua menettää kasvojaan, mutta haluaa silti käyttää kaikki keinot sinnitelläkseen toisen ihmisen lähettyvillä. Kun hän saa vakuutuksen siitä, että tietyt asiat ovat ja pysyvät, ja hän itse sitoutuu tiettyihin toimintatapoihin, rauha on mahdollinen.

Luotettavien ja jämäköiden ihmisten avulla voidaan ehkä muurata teidän välillenne sellainen sovinto, että kaikki säilyvät hengissä, ja saavat jonkinlaisen pohjan jatkaa omaa elämäänsä. Prosessi on hidas ja piinallinen, mutta se ottaa huomioon myös miehesi todelliset tarpeet, hylätyksi tulemisen pelon ja ahdistuksen. Se myös kasvattaa sinut vastuullisempaan elämäntapaan jatkossa.

Sääli suhteen ja rakkauden perustana on äärimmäisen tuhoisaa. Mikään ei ole miehelle niin musertavaa kuin kuulla, että kumppani ei rakasta niin kuin nainen rakastaa miestä, vaan on hänen kanssaan säälistä, tai vaan ystävyyspohjalta. Se kuulostaa petokselta ja valheelta, vaikka ei varmasti ole sellaiseksi tarkoitettu.

Älä koskaan enää lähde syvällisempään suhteeseen kenenkään kanssa, ellet todella ole rakastunut tähän fyysisesti ja henkisesti. Pahimmassa tapauksessa tuhoat toisen ihmisen elämän lopullisesti.

Tämä on suoraan sanottuna aivan helvetin vaikea asia selittää niin, että joku sen tajuaa. Pointti on se, että kenenkään elämää ei saa polkaista suohon tuosta noin vaan. Asiat pitää selvittää puhumalla niin, että päästään sovintoon ja sopimukseen tulevaisuudesta. Ja sen jälkeen mistään sovituista asioista ei lipsuta, tai noutaja tulee.

Kysy lisää jos haluat.

XXX kirjoitti:

Voi tyttöraukkaa, tilanne on tuttu ja ikävä. Olette molemmat yhtäaikaa uhreja ja syyllisiä, tarvitsette molemmat apua. Ensinnäkin, rauhoitu. Tilanne on mennyt jo niin pitkälle, että hätäily ja hosuminen on aivan turhaa. Järki käteen, hommat hanskaan ja hanskat naulaan vähäksi aikaa.

Valitettavasti miehesi saattaa todellakin päästää itsensä päiviltä, jos teet äkkiratkaisuja. Käyttäytymisellään hän vaistomaisesti psyykkaa itseään itsetuhoiseen käytökseen, ja on vain arvailujen varassa, tekeekö hän todella itselleen jotakin.

Sitä tosiaan helposti ajattelee, että jos vaan annan olla, enkä välitä. Vaikka miehesi tekee ilkeitä temppuja on ollut monin tavoin väkivaltainen, hän vaikuttaa silti epätoivoiselta ihmisrauniolta, joka kaikin keinoin yrittää pitää unelmaansa kasassa. Kaikista tempuistaan huolimatta hänkin on ihminen.

Kenenkään ei tarvitse kuolla ihmissuhteiden tähden. Kuolema on aina kova paikka, vaikutat sellaiselta, että kantaisit syyllisyyden taakkaa loppuelämäsi, vaikka ei se syy tietenkään sinun ole. Sen vuoksi olisi parasta, että hankkisitte apua.

Miehesi tarvitsee ammattiauttajan apua, ennen sitä tilanteen sovittelu ei onnistu. Myös sinun olisi hyvä purkaa tilannetta ammattiauttajan kanssa.

Ammattiapuun täytyy kuitenkin suhtautua varauksella. Psykologi ei ole tuomari, eikä hän voi määrätä, pakottaa tai kieltää yhtään mitään. Hänen sanomisiaan EI saa ottaa määräyksenä. Kaikki mitä psykologi tai vastaava ammattiauttaja sanoo, on tarkoitettu vinkiksi teille, jotta voitte itse ajatella ja tehdä tarvittavia päätöksiä. Ammattiauttajan kommenteilla ei saa käydä toisen osapuolen kimppuun.

Kunhan olette selvittäneet päätänne reilun tovin, ja tilanne on rauhoittunut, voidaan ajatella sovintoprosessia. Siihenkin tarvitaan ulkopuolisia ihmisiä.

Paras ratkaisu olisi riittävän auktoriteetin ja elämänkokemuksen omaava fiksu ihminen, tai useampikin. Sellainen, joka osaa nousta teidän ystävyytenne yläpuolelle, tasolle, josta ei tuomita ketään. Hän, tai he, voivat toimia todistajana sille, miten te ratkaisette päättyvän suhteenne ongelman.

Teidän pitää päästä tilanteeseen, jossa miehesi henkinen ja fyysinen väkivalta sinua kohtaan loppuu, mutta hänen ei tarvitse kokea enää, että sinä olet pettänyt hänet, ja tuhonnut hänen elämänsä.

Fyysinen ja henkinen väkivalta on ankarasti kiellettyä, sitä ei saa kumpikaan tehdä. Se pitää lopettaa määrätietoisesti ja tiukasti. Asiallinen ja rauhallinen käytös ovat sovintoprosessin ehdoton edellytys.

Teidän pitää saada sopu ja yhteisymmärrys niistä asioista, jotka välejänne hiertävät. Sen jälkeen tulee sopia todistajien läsnä ollessa, mielellään paperille kirjoitettuna, mikä on sallittua ja mikä ei.

Kuulostaa koomiselta, mutta se toimii. Ahdistunut osapuoli on eläin, joka tuntee rajansa ja tietää kunniansa. Hän ei halua menettää kasvojaan, mutta haluaa silti käyttää kaikki keinot sinnitelläkseen toisen ihmisen lähettyvillä. Kun hän saa vakuutuksen siitä, että tietyt asiat ovat ja pysyvät, ja hän itse sitoutuu tiettyihin toimintatapoihin, rauha on mahdollinen.

Luotettavien ja jämäköiden ihmisten avulla voidaan ehkä muurata teidän välillenne sellainen sovinto, että kaikki säilyvät hengissä, ja saavat jonkinlaisen pohjan jatkaa omaa elämäänsä. Prosessi on hidas ja piinallinen, mutta se ottaa huomioon myös miehesi todelliset tarpeet, hylätyksi tulemisen pelon ja ahdistuksen. Se myös kasvattaa sinut vastuullisempaan elämäntapaan jatkossa.

Sääli suhteen ja rakkauden perustana on äärimmäisen tuhoisaa. Mikään ei ole miehelle niin musertavaa kuin kuulla, että kumppani ei rakasta niin kuin nainen rakastaa miestä, vaan on hänen kanssaan säälistä, tai vaan ystävyyspohjalta. Se kuulostaa petokselta ja valheelta, vaikka ei varmasti ole sellaiseksi tarkoitettu.

Älä koskaan enää lähde syvällisempään suhteeseen kenenkään kanssa, ellet todella ole rakastunut tähän fyysisesti ja henkisesti. Pahimmassa tapauksessa tuhoat toisen ihmisen elämän lopullisesti.

Tämä on suoraan sanottuna aivan helvetin vaikea asia selittää niin, että joku sen tajuaa. Pointti on se, että kenenkään elämää ei saa polkaista suohon tuosta noin vaan. Asiat pitää selvittää puhumalla niin, että päästään sovintoon ja sopimukseen tulevaisuudesta. Ja sen jälkeen mistään sovituista asioista ei lipsuta, tai noutaja tulee.

Kysy lisää jos haluat.

Hei
Viisaita, hyviä neuvoja ja kommentteja, kiitos.
Mietin asiaa tässä, ja todellakin heikon luonteeni takia olen varmasti myös osaltani pahentanut tätä. Meillä on se ongelma ollut että pelkään häntä jumalattomasti tietyissä tilanteissa, en uskalla saman katon alla sanoa kaikkia mielipiteitäni, vaan olen sitten elellyt ja ollut jotenkin häntä miellyttäenkin. Ehkä senkin takia toinen luulee, että olen luvannut enemään kuin tarkoitan. Tämä on paha ongelma, se siis että en voi hänelle sanoa asioita suoraan. Ja jos koitankin, se verbaalina ihmisenä saa kaiken päälaelleen, sillä on monia erikoisia taktiikoita. Joskus se saa mut lähes uskomaan että olen jotenkin hullu. Olen onnaksi lukenut paljon tällaisista ihmisistä, ja puhunut ammatti- ihmisten kanssa turvakodissa. Se on tosi epätasapainoinen ihminen. Muistan miten alussa oli ihan oma itseni, ja kun alkoi kaikki mustasukkaisuusjutut yms, tavallisen elämän rajoittaminen, oli tosi vaikea suhtautua. Siihen tottui, koska pelkäsin välillä, ja tyhmänä en lähtenyt jo silloin suhteesta. Jossain vaiheessa aloin kapinoimaan sitten, ja joskus olen ollut edelleenkin ihan pihalla mikä on normaalia ja mikä ei... Olen kuitenkin aika selväjärkinen ihminen, eli käsitän mitä toiselle saa sanoa ja tehdä, mitä ei. Tällä toisella on aika häilyvä se raja. Eilen viimeksi olin ylitöissä ja sanoin haluavani olla ihan ittekseni rauhassa sen jälkeen kotona. Se ei hänelle käynyt, vaan soitteli ja jopa tuli ikkunan taakse huutelemaan. Menin pihalle juttelemaan, eikä se meinannut päästää kotiini taas. Uhkaili taas hakkaavansa mut siihen yms "fiksua". kuuntelin häntä, ja hän tosiaankin sanoi että petän lupauksen, että lupasin olla tukena ja turvana. Meillä vain on eri käsitys siitä MITEN olla sitä. En halua että hän on kaiket illat mun luona. En tunne fyysistä vetoa häneen enää, en ole aikoihin tuntenut. Mutta jos en halaa yms häntä välillä, se huutaa yms, jos ei silloin niin seuraavana päivänä. Siksi minusta on parempi, ettemme vietä aikaa noin parhaillaan, yhdessä esim leffaa katsoen. Koska hän odottaa multa enemmän, mitä olen luvannut ja mitä pystyn antamaan. Voin mennä kävelylle, kahville ja muuta, juttelemaan, kuuntelemaan. Ja ehkä joskus voisimme muutenkin viettää aikaa esim leffan parissa, mutta mielestäni nyt se ei ole järkevää. Koitan tänään vielä kerran kauniisti sanoa ja selittää tämän. Olenko ihan väärillä jäljillä??
Ei me mennä yhdessä mihinkään juttelemaan, ei siitä mitään tule. Ja nuo hänen masennusjutut ja muut, välillä tilalle tulee se kamala raivo, ja jos hänellä on joku kaveri jonka kanssa hengata, ei puhettakaan itsarijutuista vaan sillon menee "lujaa" ja minä olen vaan paska huora. Tämä sen ailahtelevaisuuskin on niin kauheeta. Myönnän toki että olen raivonnut ja huutanut sille ihan kamalia asioita, minäkin. Mutta aina kun hän on mun luona tai minä siellä, en voi esim puhelinta pitää päällä koska jos joku kaverini soittaa niin siitä tulee huuto. Ainahan puhelimessa on joku mies. Vaikka siis ei ole. Olen vaan niin loppu, mun oma sosiaalinen elämä on kärsinyt koko ajan tämän ajan. En tietenkään halua hänelle mitään pahaa, haluan vain jatkaa omaa elämääni. Voin nähdä kaverina joskus ja jutella, mutta mun mielipide on se ettei kummankaan luona, ainakaan johonkin aikaan, juuri siksi ettei tule turhia toiveita. Olen petturi siis jopa tahattomasti.
Tekstiä voisin jatkaa loputtomiin, mutta.... Ymmärrätkö? Ja teenkö ihan väärin?? Haluan vain oman elämäni takaisin, en halua elää sen ehdoilla.

alkuper. kirjoitti:

Hei
Viisaita, hyviä neuvoja ja kommentteja, kiitos.
Mietin asiaa tässä, ja todellakin heikon luonteeni takia olen varmasti myös osaltani pahentanut tätä. Meillä on se ongelma ollut että pelkään häntä jumalattomasti tietyissä tilanteissa, en uskalla saman katon alla sanoa kaikkia mielipiteitäni, vaan olen sitten elellyt ja ollut jotenkin häntä miellyttäenkin. Ehkä senkin takia toinen luulee, että olen luvannut enemään kuin tarkoitan. Tämä on paha ongelma, se siis että en voi hänelle sanoa asioita suoraan. Ja jos koitankin, se verbaalina ihmisenä saa kaiken päälaelleen, sillä on monia erikoisia taktiikoita. Joskus se saa mut lähes uskomaan että olen jotenkin hullu. Olen onnaksi lukenut paljon tällaisista ihmisistä, ja puhunut ammatti- ihmisten kanssa turvakodissa. Se on tosi epätasapainoinen ihminen. Muistan miten alussa oli ihan oma itseni, ja kun alkoi kaikki mustasukkaisuusjutut yms, tavallisen elämän rajoittaminen, oli tosi vaikea suhtautua. Siihen tottui, koska pelkäsin välillä, ja tyhmänä en lähtenyt jo silloin suhteesta. Jossain vaiheessa aloin kapinoimaan sitten, ja joskus olen ollut edelleenkin ihan pihalla mikä on normaalia ja mikä ei... Olen kuitenkin aika selväjärkinen ihminen, eli käsitän mitä toiselle saa sanoa ja tehdä, mitä ei. Tällä toisella on aika häilyvä se raja. Eilen viimeksi olin ylitöissä ja sanoin haluavani olla ihan ittekseni rauhassa sen jälkeen kotona. Se ei hänelle käynyt, vaan soitteli ja jopa tuli ikkunan taakse huutelemaan. Menin pihalle juttelemaan, eikä se meinannut päästää kotiini taas. Uhkaili taas hakkaavansa mut siihen yms "fiksua". kuuntelin häntä, ja hän tosiaankin sanoi että petän lupauksen, että lupasin olla tukena ja turvana. Meillä vain on eri käsitys siitä MITEN olla sitä. En halua että hän on kaiket illat mun luona. En tunne fyysistä vetoa häneen enää, en ole aikoihin tuntenut. Mutta jos en halaa yms häntä välillä, se huutaa yms, jos ei silloin niin seuraavana päivänä. Siksi minusta on parempi, ettemme vietä aikaa noin parhaillaan, yhdessä esim leffaa katsoen. Koska hän odottaa multa enemmän, mitä olen luvannut ja mitä pystyn antamaan. Voin mennä kävelylle, kahville ja muuta, juttelemaan, kuuntelemaan. Ja ehkä joskus voisimme muutenkin viettää aikaa esim leffan parissa, mutta mielestäni nyt se ei ole järkevää. Koitan tänään vielä kerran kauniisti sanoa ja selittää tämän. Olenko ihan väärillä jäljillä??
Ei me mennä yhdessä mihinkään juttelemaan, ei siitä mitään tule. Ja nuo hänen masennusjutut ja muut, välillä tilalle tulee se kamala raivo, ja jos hänellä on joku kaveri jonka kanssa hengata, ei puhettakaan itsarijutuista vaan sillon menee "lujaa" ja minä olen vaan paska huora. Tämä sen ailahtelevaisuuskin on niin kauheeta. Myönnän toki että olen raivonnut ja huutanut sille ihan kamalia asioita, minäkin. Mutta aina kun hän on mun luona tai minä siellä, en voi esim puhelinta pitää päällä koska jos joku kaverini soittaa niin siitä tulee huuto. Ainahan puhelimessa on joku mies. Vaikka siis ei ole. Olen vaan niin loppu, mun oma sosiaalinen elämä on kärsinyt koko ajan tämän ajan. En tietenkään halua hänelle mitään pahaa, haluan vain jatkaa omaa elämääni. Voin nähdä kaverina joskus ja jutella, mutta mun mielipide on se ettei kummankaan luona, ainakaan johonkin aikaan, juuri siksi ettei tule turhia toiveita. Olen petturi siis jopa tahattomasti.
Tekstiä voisin jatkaa loputtomiin, mutta.... Ymmärrätkö? Ja teenkö ihan väärin?? Haluan vain oman elämäni takaisin, en halua elää sen ehdoilla.

Itsehän sinun pitää tietenkin ratkaisusi tehdä. Sinun ei ole tietenkään mikään pakko selittää miehellesi mitään, tai olla millään tavoin hänelle ystävällinen. Voit paiskata oven kiinni ja lyödä luurin korvaan milloin huvittaa, se ei vain ole kovin inhimillistä. Tietenkään miehesikään käytös ei ole vähäisimmässäkään määrin hyväksyttävää. Olette kuitenkin yhdessä ajautuneet tähän tilanteeseen.

Olennaista on muistaa se, että mitä luvataan ja sovitaan, sen täytyy pitää. Ja jotta ei tulisi kiistaa mitä on sovittu, pitäisi sopia muiden ihmisten kuullen ja niin perusteellisesti, että kumpikaan ei voi inttää mitään päinvastaista.

Et pysty niin kauniisti asiaa selittämään, etteikö mies vetäisi siitä omia johtopäätöksiään. Joko sovitte pelisäännöistä, joita noudatetaan pilkun tarkasti, tai sitten ei olla tekemisissä ollenkaan. Jokin välimuoto johtaa vain kierteen pahenemiseen.

Olet tähänkin saakka jaksanut ja kestänyt kaiken, miksi luovuttaa nyt? Et sinä edes voi luovuttaa ja antaa olla, miehesi jahtaa sinua niin kauan, että jompi kumpi pääsee hengestään. Ainoa toimiva luovutusratkaisu olisi vaihtaa paikkakuntaa, ja salata kaikki yhteystietonsa täydellisesti, niin, ettei niitä mistään voi saada. Silloinkin miehesi pystyy suuntaamaan kiukkunsa ystäviisi ja sukulaisiisi.

Mitä kovemmin pyristelet irti, sitä kovemmin mies sinua jahtaa. Kun pyristely loppuu, jahtaaminenkin loppuu. Siihen saumaan pitäisi iskeä ulkopuolisen avun voimin ja se sauma pitäisi muurata niin, ettei kumpikaan osapuoli enää voi kikkailla yhtään mitään.

Mutta, elämäsi on yksin omasi ja yksin sinun täytyy siitä päättää. Ulkopuoliset voivat vain tarjota neuvoja, eivät päättää puolestasi.