Nyt iskee taas kerran naisen logiikka yli äyräiden päässä ja tarviisin jonkinlaisia näkemyksiä itselleni tueksi.
Tapasin jonkin aikaa sitten ihanan höpöttäjän =) ja nyt ollaan sitten edetty hitaasti ja (epä)varmasti. Aluksi tuntui, että hän olisi kovinkin kiinnostunut, mutta nyt, vaikkei vielä kovin pitkällä ollakaan, en saa hänen käyttäytymisestään mitään selvää.
Eli ollaan juteltu puhelimessa jne. ja kerran tavattu (eka kerta). Aina kun otan häneen yhteyttä hän juttelee minulle ihan iloisen oloisena ja vie keskustelua eteenpäin ja tuntuu silti kyselevän minusta aika paljon. Ongelmana on vain kaksi asiaa:
1. Aina kun "eroamme" (siis lopetamme puhelun tms.) hän sanoo vain moi tjsp. ja katoaa.
2. Joka kerta, kun olemme yhteyksissä, niin minä olen aloitteentekijä. Minä kirjoitan ensimmäisen tekstiviestin tai soitan tms. Jotenkin on tullut kuva, että jos minä en ota yhteyttä, niin yhteydenpito saa jäädä.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Itselleni on tullut olo, että hänelle on aivan sama olemmeko yhdessä, mutta ok, jos olemme. Tapaamme huomenna kasvotusten, onko kysymyksiä tai jotain vastaavaa, mitä voin esittää ja saada mahdollisesti apuja tähän yksinäiseen pähkäilyyn.
Taustatietoa sen verran että olemme molemmat 20
Kiitoksia vastauksista!!! Kysymys on tytöstä, joka on saanut pääni aivan sekaisin.
Tapasin jonkin aikaa sitten ihanan höpöttäjän =) ja nyt ollaan sitten edetty hitaasti ja (epä)varmasti. Aluksi tuntui, että hän olisi kovinkin kiinnostunut, mutta nyt, vaikkei vielä kovin pitkällä ollakaan, en saa hänen käyttäytymisestään mitään selvää.
Eli ollaan juteltu puhelimessa jne. ja kerran tavattu (eka kerta). Aina kun otan häneen yhteyttä hän juttelee minulle ihan iloisen oloisena ja vie keskustelua eteenpäin ja tuntuu silti kyselevän minusta aika paljon. Ongelmana on vain kaksi asiaa:
1. Aina kun "eroamme" (siis lopetamme puhelun tms.) hän sanoo vain moi tjsp. ja katoaa.
2. Joka kerta, kun olemme yhteyksissä, niin minä olen aloitteentekijä. Minä kirjoitan ensimmäisen tekstiviestin tai soitan tms. Jotenkin on tullut kuva, että jos minä en ota yhteyttä, niin yhteydenpito saa jäädä.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Itselleni on tullut olo, että hänelle on aivan sama olemmeko yhdessä, mutta ok, jos olemme. Tapaamme huomenna kasvotusten, onko kysymyksiä tai jotain vastaavaa, mitä voin esittää ja saada mahdollisesti apuja tähän yksinäiseen pähkäilyyn.
Taustatietoa sen verran että olemme molemmat 20
Kiitoksia vastauksista!!! Kysymys on tytöstä, joka on saanut pääni aivan sekaisin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voi se vaikka ollakin niin, että hän on liikenteessä vähän niinkuin kaveripohjalta... Ootteko te halaillu tai pussaillu tai muuta? Jos ette, niin miksi ette? Ei väkisin suhteeseen rupeemisesta tule mitään, jos oma halu ei o mukana. Sinä kerrot, että tyttö on saanut sinut ihan sekaisin - mitkäs on tytön tunteet? Ootko sä varma, että hän on tykästyny suhun? Ehkä hän on tosi kiinnostunut, muttei tiiä yhtään millon sulle voisi soittaa tai jotain muuta vastaavaa. Onx sulla kenties harrastuksia tai muita menoja, minkä takia tää tyttö vois ajatella, että SINÄ pidät häntä vain "harrastuksena muitten harrastusten ohessa"? Kyllä sun vaan pitää ihan itte kysyä häneltä, että mitä hänellä on mielessä. Eihän me voida tietää? Entä jos hän mielii lähteä vaikka toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille, eikä sen takia tiedä uskaltaako kertoa, ettei ehkä pysty sitoutumaan kehenkään? Ei voi tietää....
Juu, toki ymmärrän, että te ette voi tietää, mitä hän ajattelee, mutta mietin myös, että voinko noilla perusteilla mennä suoraan häneltä asiasa kysymään.
ollaan kyllä halailtu jne., mutta toki ei olla tavattu niin paljoa, että yhden kerran tapahtumista viitsi vielä mitään johtopäätöksiä tehdä.
Niin, oon tosiaankin ihan sekaisin, enkä todellakaan ole varma onko hän, joten koitan käyttäytyä itse aika hillitysti (tosin olen niin lukossa, että enpä juuri muuhun pystyisikään).
En nyt tällä hetkellä omaa just muuta harrastusta, kun tän tytön ajattelemisen, mutta en tiedä luuleeko hän, että juoksen joka paikkaan, kun olen buukannut päivät täyteen (näin todellakin oli, ennen kuin hänet tapasin, tosin tätäkään hän ei tiedä). Tosin olen koittanut tehdä selväks, että mulla on hänelle aikaa.
Eikä oikeestaan, en mä siihen kuole, jos hän ei musta kiinnostunut olekaan, mutta sanoisi sen suoraan heti tai jättäisi vastaamatta mulle tms. Mutta aina kun jutellaan niin hän tuntuu niin kiinnostuneelta...
Voisikohan tyttö vain olla ystävällinen tai tiedä itsekään mitä haluaa?
Missä tilanteessa halasitte? Tärkee pointti!
No ystävällinen hän ainakin on, enhän mä muuten mitään toiveita edes elättelis =D
En tiedä tietääkö, tai siis varmasti hän jonkun haluaa löytää, mutta en tiedä olenko minä se joku.
No... se meni vähän pitemmällekin (ei nyt kuitenkaan ihan seksiin, vaikkei ehkä kaukana ollutkaan) kuin pelkkään halaamiseen ja kuten arvata saattaa, oltiin otettu "pari", mutta toisaalta ei kumpikaan hirveesti ole sitä jälkeenpäin hävennytkään.
Jos koittaisit asettaa vielä järjen edelle tunteista ja antaisit järjen puhua yli tuntemusten. Ei ne tunteet mihinkään karkaa, vaikka niitä vähän pitelee piilossakin. Koska kyseessä on kuitenkin kaksi ihmistä ja molemmat ovat erilaisia yksilöitä, niin ei kannata missään nimessä peilata toisen tuntemuksia omiin, vaan päin vastoin asettautua itse toisen asemaan ja koittaa toimia järkevästi sen mukaisesti. Kun saat vähän tasaantuimaan tilannetta, niin maltat myös odottaa, että toinen osapuoli osoittaa aktiivisuuttaan ja sen, miten hän tuntee ja kokee tilanteen.
Rauhallisesti ja hillitysti vain, kyllä aika tekee tehtäväänsä huomaamatta.
Mua pelottaa vain, että jos en ehdota hänelle seuraavaa tapaamista, niin sitä ei edes tule.
Oman "hieman sekavan, ehkä jopa suorastaan tuskaisen" olotilani oon kyllä pyrkiny häneltä peittämään.
Kyllä tuossa vaiheessa minä ainakin suosittelisin, että sinä otat yhteyttä. Jos kumpikaan ei ota yhteyttä, niin molemmat vain miettii, että mikähän meni vikaan! Koita vain lypsää siltä tytöltä sen verran sanoja, että hän kertoisi mitä itse aatostelee. Parasta on, jos ihan rehellisesti kysyt missä mennään, ja otat rehdisti vastauksen vastaan, etkä ala häntä syyllistämään, jos vastaus ei miellytäkään... Musta kyllä tuntuu, että sä osaat olla asiallinen! :) Ja jos tyttö sanoo, ettei hän tiedä itsekään mitä ajatella, niin silloin kannattaa ehkä ottaa vähän välimatkaa, koska silloin hän ei ole sinusta löytänyt sitä mitä hakee. Tällaisen tuskaisen vinkin annan. Mutta kokeileva ei tieltä eksy! Jos sä et vielä uskallakaan mitään kysellä, niin odota vain ja lue käyttäytymisen perusteella mitä tyttö tahtoo - joskus ei edes tarvita sanoja kertomaan, että "olisikohan meidän parempi jatkaa ihan omia polkujamme"... Jos tyttö lähtee aina mielellään mukaan joka paikkaan ja on mielellään sinun seurassasi, niin ei sinulla silloin ole hätäpäivää, mutta jos hän on useimmiten poissaoleva, eikä kiinnostu kaikista ehdotuksista, niin silloin kuulostaa vähän huonolta... :(
Muutama päivä ja jo nyt tuntuu, että ois pitäny pysyä päätkösessään olla ikisinkku eikä kiinnostua yhestäkään naisesta. =)
No, huomenna ollaan ehkä viisaampi (tai entistä tyhmempiä) asian suhteen. Kuitenkin sun sanoman ja naisen käyttäytymisen perusteella arvioisin, ettei hän nyt ainakaan mua kovin vastenmielisenä pidä... mutta haluaako olla "vain" kaveri? Tähän vielä pitää ottaa huomioon se, että aluks musta tuntui, ettei meistä tule mitään muuta kuin kavereita ja kun mieli vaihtu, niin tajusin, että mä en ole ainoa joka päättää siitä... mutta niinhän se pitää ollakin =D
No, aina kannattaa yrittää... ehkä mä vielä 10 vuoden päästä sittenkin kuuntelen Zen Cafen Taxia ja mietin että tässä on ihan oikea sanoma... Pitäsi vaan pystyä tekemään jotain muutakin kun kiertämään huonetta ja unohtamaan minne oli menossa. Menee nyt ohi aiheesta, mut tiedätkö tunnetta, että kaivat kynän ja paperia esiin,rupeet kirjoittamaan kauppalistaa. Sitten kymmenen minuutin päästä huomaa, että "hmm, minkäköhän takia mulla on kynä ja paperia". Varmasti niillä jokin merkitys oli, mutta pään sisällä on ehtinyt tapahtua jo niin paljon (lue vähän).
Kyllä sitä on itsekin tullut mietittyä, että miksikähän mulla on kynä kädessä... Tai tulee seisottua puhelin kädessä miettien, että minnekähän minä meinasinkaan soittaa! :D
Ikävä kyllä tilanne kalskahtaa pahasti siltä että oot vain 'kaveri' tai muuta ajankulua paremman puutteessa.Tee samanlainen testi kuten mulla oli/on meneillään vieläkin:älä soita tai pistä tekstaria itse vaan odota ottaako hän yhteyttä sinuun.Ainakin mun tapauksessa muijasta ei ole kuulunut mitään n. kuukauteen vaikka vastaili/tekstaili niin iloisesti kun mä ensin aloitin viestittelyn.No ok,tilanne on vähän hankala kun väimatkaa on n.600km ja on sovittu et katellaan kun törmätään mut silti,jos oikeasti kiinnostais niin kait sitä nyt kuulumisia kyselis.
Erityisesti kohta "muuta ajankulua paremman puutteessa" kuulostaa liian mahdolliselta. Tän siitä saa kun menee pitkästä aikaa ihastumaan... No, onneksi tapaan hänet vielä niin voi tiedustella edes pikkasen, että mikä meininki (ja ainakin välimatka meillä on vain 600m... no ehkä kuitenkin vähän enemmän)
Älä vain tee sitä noin! Ei kannata vain jäädä odottelemaan, että soittaako toinen, koska kuten sanoin jo aikaisemmin, molemmat tulee ajattelemaan, että mikähän meni vikaan. Parempi vaihtoehto on jättää puhe-elimet nurkkaan ja mennä mieluummin pimputtelemaan vaikka ovikelloa!
Naisen logiikkaa...tai miehen, sama se. Liikaa miettimällä vois saman tien hypätä kaivoon ;)
Itselläni oli, ja on edelleen, menossa niin mutkikas tutustumissuhde yhteen mieheen, että en enää ihmettele yhtään mitään! Kokemus on kuitenkin opettanut, että kannattaa laittaa viestiä kun tuntuu siltä, ja sit taas osata odottaa ja odottaa ja odottaa... Joillekin tää on vaan syystä tai toisesta vaikeampaa, mutta jollain logiikalla ne on toisistaan pääsemättömissä jotka toisistaan tykkää :)
Kun tapaatte, kannattaa ottaa asioita puheeks ihan suoraan, vaikka pelottais sekin että miten käy. Ite ainakin ensin pelkäsin, että jos kysyn suoraan, en kestä vastausta. Sitten tilanteen tullen vaan mentiin siihen pisteeseen, että kysymykset hyppi suusta kuin pienet levottomat sammakot...vastauksia en heti saanut, mutta meni muutama päivä ja tavattiin uudestaan, mies oli miettinyt ja sain vastauksia kysymyksiini :) Tapaamiset menee kuitenkin edelleen sillä periaatteella, että ei tavatessa sovita mitään seuraavasta kerrasta...mutta jotain jännitystä elämässä pitää olla!!
Mä ja mun mies oltiin keskenämme yhteyksissä ekan tapaamisen jälkeen aluksi vain puhelimen välityksellä sellaiset puoltoista kuukautta. Minä rakastin niitä pitkiä puheluita, juttua riitti. Tajusin "kiusaavani" häntä jollain tasolla, kun en koskaan vihjaissutkaan olevani edes vähän ihastunut. Kuitenkin huomasimme sanomattakin, että synkkaa todella hyvin.
Olin sanoinkuvaamattoman onnellinen ja piilorakastunut, kun hän erään puhelun päätteeksi ääni väristen sanoi ensimmäisen kerran hyvää yötä. Sitten jo tapasimmekin taas pitkän tauon jälkeen kasvotusten. Aloimme seurustella. Siltikään en ihan heti oppinut olemaan sujuva aloitteentekijä juuri missään. Olin äärimmäisen varovainen tunteissani.
Myöhemmin mies tuskissaan tunnusti, että häntä vaivaa, kun se on aina hän, joka soittaa ensin jne. Olin ollut liian itsekäs tai jotain... En oikein tiedä miksi. En halunnut saada siipeni tekemällä ensin jotain radikaalia ja tulemalla sitä kautta torjutuksi.
Tässä siis meidän tarina tältä kantilta katsottuna.
Ja kyllä, nyt olen oppinut "tavoille" :)