Noniin.
En ole koskaan, korostan k-o-s-k-a-a-n ollut mustasukkainen. Olen aina ajatellut, että parisuhteessa kummallakin on hyvä olla omat elämät. Mutta. Tässä se mutta tulee: olen nykyisessä parisuhteessani kokenut todella eriskummallista epäluottamuksen tuntemusta.
Tiedättekö sen tunteen, kun mitään radikaalia ei ole tapahtunut, mutta jotenkin asioiden ja kokemusten summa on johtanut siihen, että epäilys on herännyt: pitkät illat töissä, salamyhkäisyys puhelimen kanssa (että ottaa JOKApaikkaan mukaan) ja varautunut suhtautuminen. Jossain vaiheessa - useiden turhien kyselyiden ja keskustelunavausten jälkeen - olo on neuvoton, Ja sitä päätyy tyhmiin ratkaisuihin. Kuten toisen viestien lukemiseen.
Tässä vaiheessa haluaisin korostaa sitä, miten äärettömän huono omatunto tällaisesta seuraa. Sitä vaan haluaisi joitain vastauksia, mitä vain. Usein kummastuttaakin se, että ihmiset eivät ole kosketuksissa sen kanssa, mitä elämältä haluavat. En henkilökohtaisesti paheksu vapaata seksiä, tai moniavioisuutta. Kaikki saavat elää juuri sellaista elämää kuin parhaaksi katsovat. Paheksun ainoastaan harhaanjohtamista parisuhteessa.
No, arvannette, että olen lukenut poikaystäväni viestit noin kolmisen viikkoa sitten. Läysin jotain.
"Mihin karkasit?"
"Menin pukkariin pesemään pimppiä."
"Kröhöm"
Noniin. Mitäs vittua. Okei.
Ehkä kyseessä on härski työkaveri-mimmi. Ehkä kyseessä on kesäpäiväjuhlat, jossa hän vastaa juomista. Mutta mitäs hittoa.
Sulatin asian jollain tasolla ja päätin olla reagoimatta siihen. Ja, no, sen takia että olin itse ollut mitä isoin törppö (lue: mulkku) viestien lukemisen suhteen.
Mutta tiedättekö. Tuollainen jää kalvamaan.
Okei. Ehkä kyseessä on harmiton asia. En vaan ymmärrä kontekstia. Katsotaan.
Salamyhkäisyys puhelimen kanssa jatkuu. Jotenkin tulemme sellaiseen tilanteeseen, jossa on mahdollisuus kysyä epäsuorasti asiasta. Jokusen aikaa härskeistä viesteistä juteltuamme (kun olin itse saanut sellaisia aiemmalta kollegaltani):
"Saatko sä koskaan miehenä kollegoilta härskejä viestejä?"
Vastaus on ei. Ei kyllä, varmaan sukupuolittunut juttu.
Myöhemmin, koska eihän tuollainen vastaus päde, tiedustelen asiaa tarkemmin ja kysyn: "oletko koskaan viestietellyt työkaverin kanssa sillä tavalla, että minulle voisi tulla paha mieli?" - "En""
Mitäs vittua.
Mitä tästä pitäisi ajatella. Olen järkyttynyt.
(tiedän mitä ajattelen tästä asiasta, mutta selkeästi haen jonkinlaista vertaisreferenssiä)
En ole koskaan, korostan k-o-s-k-a-a-n ollut mustasukkainen. Olen aina ajatellut, että parisuhteessa kummallakin on hyvä olla omat elämät. Mutta. Tässä se mutta tulee: olen nykyisessä parisuhteessani kokenut todella eriskummallista epäluottamuksen tuntemusta.
Tiedättekö sen tunteen, kun mitään radikaalia ei ole tapahtunut, mutta jotenkin asioiden ja kokemusten summa on johtanut siihen, että epäilys on herännyt: pitkät illat töissä, salamyhkäisyys puhelimen kanssa (että ottaa JOKApaikkaan mukaan) ja varautunut suhtautuminen. Jossain vaiheessa - useiden turhien kyselyiden ja keskustelunavausten jälkeen - olo on neuvoton, Ja sitä päätyy tyhmiin ratkaisuihin. Kuten toisen viestien lukemiseen.
Tässä vaiheessa haluaisin korostaa sitä, miten äärettömän huono omatunto tällaisesta seuraa. Sitä vaan haluaisi joitain vastauksia, mitä vain. Usein kummastuttaakin se, että ihmiset eivät ole kosketuksissa sen kanssa, mitä elämältä haluavat. En henkilökohtaisesti paheksu vapaata seksiä, tai moniavioisuutta. Kaikki saavat elää juuri sellaista elämää kuin parhaaksi katsovat. Paheksun ainoastaan harhaanjohtamista parisuhteessa.
No, arvannette, että olen lukenut poikaystäväni viestit noin kolmisen viikkoa sitten. Läysin jotain.
"Mihin karkasit?"
"Menin pukkariin pesemään pimppiä."
"Kröhöm"
Noniin. Mitäs vittua. Okei.
Ehkä kyseessä on härski työkaveri-mimmi. Ehkä kyseessä on kesäpäiväjuhlat, jossa hän vastaa juomista. Mutta mitäs hittoa.
Sulatin asian jollain tasolla ja päätin olla reagoimatta siihen. Ja, no, sen takia että olin itse ollut mitä isoin törppö (lue: mulkku) viestien lukemisen suhteen.
Mutta tiedättekö. Tuollainen jää kalvamaan.
Okei. Ehkä kyseessä on harmiton asia. En vaan ymmärrä kontekstia. Katsotaan.
Salamyhkäisyys puhelimen kanssa jatkuu. Jotenkin tulemme sellaiseen tilanteeseen, jossa on mahdollisuus kysyä epäsuorasti asiasta. Jokusen aikaa härskeistä viesteistä juteltuamme (kun olin itse saanut sellaisia aiemmalta kollegaltani):
"Saatko sä koskaan miehenä kollegoilta härskejä viestejä?"
Vastaus on ei. Ei kyllä, varmaan sukupuolittunut juttu.
Myöhemmin, koska eihän tuollainen vastaus päde, tiedustelen asiaa tarkemmin ja kysyn: "oletko koskaan viestietellyt työkaverin kanssa sillä tavalla, että minulle voisi tulla paha mieli?" - "En""
Mitäs vittua.
Mitä tästä pitäisi ajatella. Olen järkyttynyt.
(tiedän mitä ajattelen tästä asiasta, mutta selkeästi haen jonkinlaista vertaisreferenssiä)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jäähän se kalvamaan ja syö suhdetta. Eikö olisi parasta kuitenkin nostaa kissa pöydälle? Kertoa että luit viestit, ja haluat tietää missä mennään. Onhan se noloa myöntää että on urkkinut toisen puhelinta, mutta kuitenkin paras vaihtoehto ellet halua elää epävarmuudessa.
Eihän tuollainen epävarmuus ja luottamattomuus muuta kuin tuhoaa, eikö olisi paras tietää ja miettiä sitten miten jatkaa? Niin minä tekisin.
Älä välitä minunkin piti rikkoa viimein toisen oikeus salaisuuteen. Juuri käytös sen aiheutti. Jäi kakkosesta kiinni ja laitoin valitsemaan. Näin tekikin ja pyysin että kertoo tuolle että ottaa yhteyttä jos jää jotain epäselvää. No aikaa kului ja käytös ajoittain sekavaa ja epäloogista. Kyn kysyin mistä johtuu oki aina työstressi. Annoin olla kunnes tuli päivä tulin selän takaa kun laittoi viestiä sille. Kun kysyin miksi sanoi että minua suojelee sairaalta. En uskonut ja onneksi olen nörtimpi. Kävin lukemassa ja mitä löysinkään. Kun yritin ilmoittaa kakkoselle että tiedän laittoi estot. Aikani mi äkin kärsin omatunnon kivuista mutten enään. Uskomatonta miten nuo kakkoset uskoo kaiken paskan. Erottiin the end.
Puhelin yksistään riittää jo syyksi jos se pitää olla JOKA paikassa mukana.
Pyydä lainaksi puhelinta niin näet miten reagoi ja mitä keksii syyksi ellei voi.
Jos puolisoni lukisi viestini,niin siitä tulisi ex välittömästi.
Uskomattomia kyyliä voi olla näköjään olemassa!
Itsehän tekisin niin, että kysyisin vaan suoraan miehen tullessa kotiin, että kuka hel* on Marja-Pirkko!? Sanoisin kuulleeni kautta rantain, että heillä on jotain juttua meneillään. Jos asiaan ei tulisi loogista selitystä, vaatisin lopulta puhelinta ja sanoisin että haluan varmistuksen. Fiksumpi mies ehkä tässä vaiheessa ymmärtäisi, että tiedän jo mitä puhelimessa on, mutta aivan yksi lysti.
Toinen vaihtoehto mitä pohtisin, olisi tahallaan kiinni jääminen. Istuisin puhelin kädessä ja löisin viestin ukon naamalle ja kysyisin mikä hel* se on. Jos siinä vaiheessa kehtaisi alkaa valittamaan viestien lukemisesta, kysyisin eikö mies tajua miksi niin olen tehnyt. Jos ukko ei saa itse turpaansa auki, niin asiat on pakko selvittää itse. Eikä se ole edes se ongelma, vaan keskustelu jota hän Pirkko-Liisan kanssa käy.
Polvillaan saisi anella anteeksi enkä olisi yhtään pahoillaan siitä että HÄN jäi kiinni. Olkoon sitten "väärillä menetelmillä" selvitetty kiinni jääminen tai ei.
Toki tässä on nyt oletuksena, että puhelimessa on muutakin kuin yksi pimppi-viesti. Tuollaisia voisin hyvin lähetellä myös homo-ystävälleni (okei, meillä on vähän kieroutunut keskustelutyyli). Mutta jos oma mieheni ei tuntisi tätä ystävääni, vaan lukisi keskustelumme ulkopuolisen silmin, voisi hyvin vaikuttaa epäasialliselta keskustelulta vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa.
Eli siis ehkä kannattaa ensin selvittää kuka tämä nainen on ja ehkä sitten miettiä mitä (jos mitään) kannatta asialle tehdä.