Mieheni on kyllästynyt arkielämään, sen samanlaisuuteen ja yllätyksettömyyteen, ja oikeastaan kaikkeen. Lapsia on ja heihinhän menee energiaa varsinkin minulla, joten iltaisin en ole kuulemma ollut riittävän pirteä ja energinen. Miehenikään ei ole ollut, mutta hän kaipaisi energiaa itselleen ja luulee saavansa sitä sillä, että vaihtaa koko perhe-elämänsä uusiksi. Eli toinen nainen on katsottuna valmiiksi, joka on niin energinen, että mieheni kuvittelee oman elämänsäkin muuttuvan vaihtamisella taas elämisen arvoiseksi ja saavansa siitä kaipaamaansa lisäpotkua elämäänsä. Onkohan meillä mitään järkeä jatkaa suhdettamme esim. kuitenkin lasten takia, ja sen takia, että itse ole silti ollut elämäämme tyytyväinen?
Kannattaako enää yrittää jatkaa?
onneton
101982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulle vaimo teki saman. Nyt asutaan erillään ja uusia tuulia kattellaan, mutta mä olen sitä mieltä se ei vaihtamalla parane kuin hetkeksi. Kyllä kaikki on halusta kiinni, mutta tietysti jos ei sitä ole niin ehkä se ero tekee hyvää. Joku muutos täytyy ainakin tapahtua.
Ellei miehesi enää rakasta sinua niin väkisin yhdessä jatkaminen voi saada hänet vähitellen inhoamaan sinua. Ero siitä tulee ennemmin tai myöhemmin. Kyllä hän lapsista välittää, sitä ei heidän eikä sinunkaan pidä kyseenalaistaa. Ehkä hän vain on jäänyt sinun ja lasten elämästä hieman syrjään.. sinähän mainitsit, että sinun energiasi on mennyt lapsiin? Voit yrittää vaivihkaa antaa hänelle tilasuuden touhuta lasten kanssa, tai keskustella asiasta, mikä vain hänelle parempi olisi. Mutta jos toinen nainen on kuvioissa niin oletko osaltasi miettinyt voitko jatkaa elämäänne sellaisen jälkeen? Jos taas aiot väittää että voit sulkea toisen naisen ulos mielestäsi niin... vaikuttaisi siltä että olet vain läheisriippuvainen miehestäsi. Ehkä olen väärässäkin.
Sattumoisin vain hyvä ystäväni oli lähinnä riippuvainen miehestään ja kuvitteli heidän olevan onnellisia. Suhteen alussa varmasti olivatkin. Mutta kun arki ja velvollisuudet koittivat, ystäväni jäi osa-aikatyöhön, sitoutui hoitamaan kotia ja lapsia kun mies pyöri maailmalla ja teki rahaa. Ystäväni oma elämä jäi täysin syrjään, vaikka hän kovasti väitti, että perhe on hänen elämänsä. Meidän, hänen ystäviensä mielestä hän muuttui aivan toiseksi ihmiseksi. Jumaloi miestään ja teki mitä tahansa tämän hyväksi. Haukkui kyllä siinä missä kuka tahansa miestään, kun ei hoida omaa osuuttaan kodin hoitamisessa, mutta miehen työ oli raskasta matkustelua ja kun kotiin tulee, että saisi hetken levätä niin parin minuutin kuluttua alkaa vaimo nalkuttaa kun sitä-ja-sitä ei ole hoidettu. Olin itse pari kertaa paikalla kun näin tapahtui ja sääliksi kävi sitä miestä... Mies ilmeisesti kypsyi vuosien mittaan tilanteeseen ja siihen naiseen, jonka kanssa oli naimisiin mennyt. Nainen oli muuttunut. Mies halusi eron. Mies kertoi rakastuneensa toiseen naiseen. Varmasti olikin, siinä vuosia nalkutusta kuulleena. Ystäväni ei halunnut erota, sillä hän mielestään hyväksyi miehelle toisen naisen, kunhan jäisi kotia pyörittämään. Mies jäikin, lasten takia. Ja olivat sopineet, että mies saa tavata tätä toista naista. Ystäväni ei todellakaan välittänyt pätkääkään vaan pomputti miestä entiseen tapaan. Olisi edes yrittänyt tehdä kodista miehelle hieman siedettävän. Lopulta mies tosiaan muutti pois ja he erosivat. Ystäväni roikkui pari vuotta miehen kimpussa erosta huolimatta, milloin mitäkin lapsiin liittyvää asiaa. Miehen uusi elämäkin oli suurennuslasin alla. Miehen helvetti siis vain jatkui.
Sitten, jotain tapahtui. En kuullut ystävästäni mitään moneen kuukauteen. Kunnes soitti ja kertoi... oli töissä saanut hermoromahduksen tai vastaavan. Joutui/pääsi sen johdosta ammattiauttajalle, joka penkoi hänen elämänsä kauttaaltaan. Ystäväni oli tämän johdosta ymmärtänyt, että kaiken kodin hoidon ohessa oli kai lakannut rakastamasta miestään, kaikesta oli tullut hänelle vain pakonomaista rutiinia, taustalla pelko siitä, ettei pärjäisi ilman miestään. Hän oli ollut valmis sietämään mitä tahansa, kunhan perhe pysyisi kasassa. Jokin "valaistus" oli sitten tapahtunut ja ystäväni ymmärsi, ettei hänellä ole enää mitään syytä painostaa ex-miestään, että hänen oma käytöksensä oli ajanut miehen pois eikä tämä enää tulisi takaisin. Rakkaudesta ei siis ollut lopulta enää kyse. Hän itse kutsui sitä läheisriippuvaisuudeksi. Rakkaus oli loppunut paljon ennen eroa.
Tällä hetkellä ystäväni opettelee elämän yksin. Vaikka on jo asunut pari vuotta yksin, ei silti ole kokenut sitä sellaiseksi, sillä mieshän on ollut vain puhelinsoiton päässä päivittäin... ja kiltti mies kun on niin auttanut ex-vaimoaan uudessa elämässä, sillä hän koki olleen syypää eroon kun oli lähtenyt. Nyt ystäväni onkin oppinut tekemään yhtä sun toista ilman ex-miestään. Ehkä jonain päivänä hän kykenee tutustumaan uusiin miehiin. Näin toivomme ainakin.
Mitä lapsiin tulee niin he kyllä aistivat vanhempien huonot tai rakkaudettomat välit. Suositttelen ensin ruotimaan suhteenne perinpohjin keskenänne, asiallisesti ja jos päätätte jatkaa niin olkaa sitten toisillenne mies ja vaimo eikä ainoastaan lapsille äiti ja isä. Jos jostain syystä päädytte eroon niin tehkää parhaanne tukeaksenne lapsia asiassa. Kumpikaan ei saa syyttää toista eikä ainakaan lapsille mollata "huonompaa" vanhempaa. Ero on lapsille kova paikka tavoin, joita aikuinen ei välttämättä ymmärrä. Toivon, että saatte ongelmat selvitettyä ja päädytte jatkamaan avioliittoanne miehenä ja vaimona.
Vika on yksinkertaisesti siinä,että naiset
eivät ymmärrä seksin kuuluvan parisuhteeseen
niin kauan kuin yhdessä ollaan.
Kun vaimo alkaa kontroloida, milloin sitä
mahdollisesti saa tai panee jalat kokonaan
ristiin. Tai ei ole valmis uusiin kokeiluihin
seksin piristämiseksi, niin miehelle ei kertakaikkiaan jää paljon vaihtoehtoja.
Vieraissa voi tietysti käydä aikansa, mutta
silloin kyseessä ei ole mikään varsinainen muutos.
Erossa lapset jäivät vaimolle ja saan tavata heitä
niin usein kuin haluan. Nautimme uuden kumppanini
kanssa samoista asioista, niin harrastuksissa
ja seksissäkin. Tämä on miehen elämää!
En vaatinut vaimoani edes muuttumaan, kun olisi jatkettu kuin avioliiton
alkuaikoina, niin olisi ollut tyytyväinen.
Mies on viimeksi eilen todennut, että seksi on ihanaa kanssani. On vain kyllästynyt tähän arkiseen elämään ja tavallisuuteen. Eikä ole kyllä itsekään ollut aktiivisesti tai millään tavalla vaikuttamaan siihen, että tulisi vähän väriä suhteeseemme. Eikä ole puhunut näistä toiveistaan minulle, vaikka on niitä päässään pyöritellyt. Vasta nyt on suu auennut, kun ollaan jo eron partaalla. Ikävää, kun en ole itse voinut mitenkään vaikuttaa tähän tilanteeseen ja sen ajautumiseen tähän pisteeseen, kun en ole asiaa ymmärtänyt eikä mies ole sitä sanonut.
Siis tosiaankin mies on saanut seksiä meillä riittävästi ja monipuolisesti, eikä siihen puoleen ole ollenkaan tyytymätön. Eli energiattomuuteni iltaisin ei ole kohdistunut seksiin, mutta mies ei ole osannut sanoa, mitä olisi pitänyt iltaisin puuhailla muuta erityistä (kun seksiä on ollut riittävästi).
Vaikeaselkoista taitaa olla.
nyt kaikki keinot peliin, jos seksi toimii ja arki-illat mättää, niin menkää juml... kiireen vilkkaa ammatti-ihmisen pakeille. ei noita kuvioita voida hoita perhepiirissä, kun tilanne on päällä.
lycka till
ole muutakin kuin seksiä?
tapaukselle. Minä naisena voin ajatella olevani kyseinen ihminen vaikken olekaan käynyt missään ammattiauttajalla ja tiedä sillein syitä. Mutta mahdollisesti totta.
Tuntuu pelottavalta ajatus että mies lähtee ja jättää minut ja lapsemme taloudelliseen ahdinkoon, yksin vastuuseen lasten kasvatuksesta... Tuntuu etten osaa tehdä mitään yksin, edes käydä kaupassa, saati mennä baariin...
vaan ajautui toiseen syliin. Nyt tuntuu helpolta lähteä ja jättää lapset. Myös minut jota vieläkin rakastaa... Mutta arki tuli vastaan. Tiedän että se tulee muuallakin!
mikä elämässäsi on tärkeintä.
Kuinka lapsellista kuvitella, että suhde toimii aina "kuten alussakin". Kun arki astuu kuvioihin tai lapset arjen lisäksi, ollaan väistämättä tilanteessa, että parisuhde alkaa muuttumaan.
Uusi suhde auttoi varmasti, pääsithän lapsistasi eroon, joten arkikin helpottui. Voit tehdä täysin siemauksin sitä mitä haluat. Lasten kanssa se ei aina oikein onnistu.
Jos vaadit vaimoasi olemaan "kuten alkuaikoina" tarkoittaa se, että et ole ihmisenä valmis kasvamaan ja muuttumaan tilanteen vaatimalla tavalla.
Seksi kuuluu toki parisuhteeseen, mutta ei vain yhden ihmisen toiveiden mukaisesti. Luulenpa, että vaimosi on onnellinen ilman sinua ja naurettavaa asennettasi.