Vaimo jätti, kaikki menee

Kuule. Edessä on paljon hyvää. Elä jää yksin vaan puhu ja tukeudu läheisiisi.
Mieti vielä muuttoa, lapset tarvitsevat sinua nyt enemmän kuin koskaan.
Elä tee mitään tunteen vallassa vaan harkiten.
Voimaa!

Elän miltei samanlaista painajaista. Masennuin ja sain burn outin pari vuotta sitten. Masennusta oli ollut jo varmasti pidempään ja suhteessamme vaimo tunsi raahaavansa minua perässään. Hän muutti toiseen makuuhuoneeseen ja kaikki läheisyys loppui. Nyt hän pettää minua. Ihan avoimesti, lapset tietää, vaimon suku tietää. Eroaminen vie aikaa ja talon myynti, osittaminen ja muu myös. Olen riekaleina.

Sinäkin voit löytää uuden. Kaikki järjestyy päivä kerrallaan.

Perusarkea pyöritettävä lapsille nyt. Älä hajoile lasten nähden. Itke yksin saunassa. Anna naisen kulkea missä haluaa. Lapset ovat voimavarasi ja ilosi tulevaisuudessa. Vuoroviikot onnistuu ajan kanssa. Sinnittele. Materialla ei ole mitään väliä, menköön. T. Vielä pahemman helvetin kokenut

Itse olin lähes samassa tilanteessa vuosi sitten.
Huhtikuun lopussa, exä iski avioeropaperin eteen: *Allekirjoitatko?*

Jos allekirjottaisin niin harkinta-aika yritettäisiin korjata liittoamme.
Jos lähtisikin, veisi vain omat tavaransa.

Exän *korjaus yrityksiin* kuulu mm. huoraaminen. Kaikenlainen syyllistäminen oli myös arkipäivää, kuten ennenkin.
Eniten satutti se jatkuva valehtelu. Ilmeisesti ajatteli etten alyä tai huomaa.


En nähnyt oikein minkäänlaisia selviytymismahdollisuuksia. Mietin vain mikä olis helpoin tapa lopettaa sattuminen.

Läksin poiskin kotoa. Mut sain hyvin pian kuulla hälyyttäviä viestejä, niin jouduin palaamaan kotiin, ettei rakentamani koti muuttuisi siveettömyyden pesäksi. Bor...

Poissa ollessani ajattelin etsiä yksinäisiin iltoihin nettideittejä. Tarkotus oli vaan laastarisuteita ja mahdollisimman monta.

Löysinkin kuitenkin Rakkauden. Tuo ihana Thainainen muutti elämäni täysin.

Tosin hän ei suostunut tapaamiseen kunnes, ero oli viimeistä piirtoa myöten selvä. Hitto että tykkäsin naisesta jolla on selkärankaa.
Muutenkin varjelee kunniaansa ja mainettaan, etten ole moista ennen kokenut.

Hänen kanssaan voi keskustella ja neuvotella mistä tahansa. Ratkaisu löytyy aina.
Ratkaisuksi kelpaa vain, jos molemmat on tyytyväisiä. Hän on hyvin kekseliäs ja mielikuvitusrikas. Hän on myös kiltein ihminen jonka olen tavannut.

Mut helppoahan se on kun, nainen on luvannut olla aina minun puolellani.
Melkoinen kokemus, vastakkainasettelun sijaan.

Exä vei kotoa kaiken vähänkään arvokkaaman, mut rakkaani pysyi rinnallani ja tuki uupumatta. Sanoi vain anna viedä. Hän voi ostaa tilalle jos se on välttämätöntä. Hän valvoi kanssani puhelimessa öitä. Lupasi kuun taivaalta, kun piina on ohi ja tavataan. Lupasi kuun mut sain auringon :).

Olin ihan varma ettei hän voi olla todellinen. Ei kukaan ole niin hyvä. Ei se voi olla mahdollista.

Kun sain hänet ensimmäisen kerran syliini, tiesin että olin kokenut jotain elämää suurempaa.
Ensitapaamisen jälkeen minua odotti uusi parempi työkin. Kun on kumppanin tuki täysillä mukana, tuntuu että kaikki onnistuu.

Vietän nyt elämäni parasta vaihetta.

Paskasta maailman parhaaksi mieheksi puolessa vuodessa, vaatii totuttelua.

Sellainen kuva hahmottuu että AP on olut naimisissa (muun muassa, tai etenkin) talon, autojen ja säästöjen kanssa. Ei millään pahalla mutta kuitenkin.

Ja nyt vaimo tuhoaa liitton ...eikä AP:ssä ole alkuunkaan mitään syytä tuhoon.

"Olin hyvä isä ja hyvä puoliso". Niin, ainakin sinun mielestäsi. Olitko hyvä mies? Siis, riittävän ...vaaativa.

Klassinen esimerkki miten käy kun ei puhuta eikä tehdä työtä liiton eteen.
Annetaan vaan valua siihen pisteeseen että kaiken korjaaminen alkaa olla mahdoton tehtävä. Sitten syytellään toista ikäänkuin se olisi vain toisen vika! Kyllä siinä pelissä on kaksi pelaajaa, ja lapset sitten kärsii sivussa.
Miksi ihmeessä sitä suuta ei saada auki ajoissa! Miksi ihmeessä oletetaan vaan kaikenlaista, laiminlyödään toista ja ollaan mykkiä ja haudotaan asiota yksin?! Oppikaa herran tähden avaamaan suunne ja puhumaan. Oppikaa pitämään huolta omasta ja toisen hyvinvoinnista ajoissa!
Eipä silti, kyllä näinkin pitkälle menneen ongelman voi vielä saada korjattua jos tahtoa ja motivaatiota löytyy, mutta siihen tarvitaan kolmas taho (apua ulkopuolelta) ja paljon työtä. Kannattaa miettiä onko valmis käymään urakkaan kiinni vai onko parempi vaihtoehto kaiken hajottaminen? Mutta kummankin täytyy tahtoa, tosissaan.

On mahdoton yhtälö jos toisen parhaat ystävät/kaverit, ovat tietoisia kaikista parisuhteen ongelmista ensimmäisenä ja usein käykin niin ettei puoliso edes tiedä mistä on kysymys. On hölmöä kuvitella että puolisolla olisi ajatuksenlukutaito, ainut keino on kertoa asioista puolisolle. Kaverit myötäilevät ja toisaalta heillä ei koskaan ole objektiivistä näkemystä perheen sisäisistä asioista.

Jos ei uskalla tai kykene kertomaan puolisolleen omia tuntemuksia, on hankkiuduttava asiantuntian pakeille, sillä jokaisen ihmisen on kyettävä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan.

Miksi tämä on niin vaikea hyväksyä??

Näin siinä käy kun asioista ei puhuta. Ongelmat kasautuvat siihen pisteeseen ettei mikään enää auta. Ehkä olen väärässä, mutta aloituksesta tuli sellainen tunne että tämä miesparka on aivan reppana. Nainen käy töissä, tekee pitkää päivää, samalla kun yksi velloo omissa oloissaan ja ajatuksissaan. Miettii vaan omaa pahaa oloaan samalla kun toinen pyörittää arkea.

Olen kokenut tämän ja kyllästyin vetämään saamatonta miestä perässäni. Yritin keskustella, ehdotin terapiaa ja ammattiapua jne. Mikään ei sopinut, ulkopuolisia ei kuulemma tarvittu. No, ei sitten tarvittu lopulta mitään muutakaan. Kunnioitus toista ihmistä kohtaan loppuu aikanaan eikä sille voi mitään. Jäljellä on enää sääli, en voi pihallekaan heittää kun sillä ei ole töitä. Minä vaan pidän kulisseja kasassa. Pettämisen tielle en ole vielä lähtenyt, mutta se ei ole kaukana. Onko se edes pettämistä jos suhteessa ei ole vuosikausiin seksiä?

Lasten takia on sinnitelty, mutta rajansa kaikella. Jokaisen tilanne on erilainen enkä osaa aloittajalle neuvoja antaa, mutta jotain samankaltaisuutta omaan tilanteeseeni siitä löysin.

Miehet, puhukaa ja ryhdistäytykää.

Eroja on monenlaisia. Tuosta kulissin pitämisestä lasten, rahan tai omaisuuden takia on minusta kyllä huono ajatus. Eihän sitä muuta kuin katkeroituu. Jokainen toki itse päättää millä perustein on aviossa. Eikä se kuulu muille. Kunnioitamme siis näitäkin päätöksiä. Se millä perustein oma puoliso on aviossa kanssani on vain se mitä itse minulle kertoo. Tiedän että olen "rikkaampi ja omistan ison omaisuuden. Puolisoni taas velkainen ja omillaan rahojen suhteen. Tiedän avioehtoa tehdessäni ja vaatiessa että pakko on minun saada turva koska en tosiaan sitä syytä tiedä miksi avioon halusi. Tietää tasan mitä saa mukaansa jos eroamme. Onko se taas syy sillä kulissin pitämiseen en voi tietää. Itse toki rakastan ja syyni liittoon on rakkaus. Puolison syistä en tiedä kuin sen mitä kettoo ja näyttää. Monesti on mielessä käynyt onko kulissi mitä pitää yllä rahan takia en tiedä. Toki toivon että kunnioittaa minua ettei elä kulissia. Toki jos erota haluaa en voi sitä estää.

Ei ollut kaikki hyvin. Sinua vaivaa yleinen asia, eli kieltäminen. Yksinkertaisimmillaan kieltäminen tarkoittaa, että epämiellyttävän ulkoisen asian olemassaolo kiistetään. Tässä tapauksessa et suostu näkemään asioiden todellista laitaa. Sitä miksi suhteenne kuoli. Se ei olisi kuollut, eroa ei olisi tullut, JOS kaikki olisi ollut hyvin.

Olen itsekin eronnut ja menettänyt puolet omaisuudestani exälle. Niillä makselin lainan loppuun. Lainaa ei voitu aikoinaan laittaa miehen nimiin, sillä hän oli velkasaneerauksessa. Tiukkaa oli lasten kanssa, mutta se ei haitannut. Vielä tiukempaa oli exän kanssa. Todella huojennus lapsillekin eron jälkeen. Nyt erosta jokunen vuosi, ja ex on päässyt tasingosta "eroon" ja valittaa köyhyyttään. Vaikka sai erossa enemmän kuin minä.

"Ne pienet säästötkin hupenevat kaikkiin kuluihin äkkiä ja tästä elämä muuttuu paljon surkeammaksi puitteiltaankin. "

Älä käytä säästöjä kuluihin! Laske tarkkaan mihin rahat kannattaa laittaa. Lue Mark Mansonin kirja "kaikki menee päin helvettiä". Siinä kerrotaan mm. tunteiden ja järjen tasapainon vaikutuksesta koko elämään. Mielenkiintoista oli, että vaikka järki pelaisi ihan kybällä, niin jos on tunne-elämän vaikeuksissa eikä järjen ja tunteiden yhteispeli toimi, ihminen joutuu suuriin hankaluuksiin niin raha-asioissa kuin ihmissuhteissaan.

Pettää ei kannata, mieluummin erota. Se jännitys mikä sotkee koko perheen elämän on kauheeta. Alkoholisminkin huomaa paremmin ja voi toimia. Pettäjät ei ajattele kuin itseään.

"tästä elämä muuttuu paljon surkeammaksi puitteiltaankin."

Höpöhöpö, eikä muutu. Jotain ryhtiä nyt ajatuksiisi. Vanhan loppu on uuden alku. Lopeta ajelehtiminen ja tee hyviä tekoja elämäsi suhteen. Elämä haltuun - kyllä se siitä onnistuu.

Haluan toivottaa aloittajalle voimia muutosten ja surun keskellä.

Kun haureutta harrastava suomi exä läksi, loppu halveksiminen ja syyttely.

Tilalle tullut aito ihana Thairakkaus.

Elämä on nyt helppoa ja onnellista, joka päivä.
Ei tarvi miettiä saanko tänään läheisyyttä vai meneekö parinkuukauden päähän?

Kun jokaikinen päivä kuulee olevansa maailman paras mies, sitä yrittääkin olla sellainen. Sitä ei edes ajattele. Tekee aina parhaansa.

Kaikki asiat sujuvat paremmin kun rakkaus on kunnossa.
Mahdolliset näkemyserotkin on aina keskusteltavissa, koska tietää ja voi luottaa siihen että, toinen tarkoittaa pelkästään parasta.

Exä oli olevinaan kovin huolissaan, pärjäämisestäni, hän kun lähtee :)

Suhtautuminen on ollut hupaisaa häneltä ja suvultaan, kun onnellisuuteni ei jää keneltäkään huomaamatta.
Tottakai olen kuullut vähättelyä ja varoituksia, mut jätän ne sinne minne kuuluukin.

Nyt ei tarvitse taistella elintilasta. Pitää vaan totutella siihen että, on lupa olla rakastettu ja onnellinen joka päivä.

Tuntuu kummalliselta kuinka paljon paskaa suostuin nielemään, entisessä elämässäni. Se kaikki oli vielä aivan turhaa.

Ei ole enää salaisuuksia, eikä tuntemattomia kavereita. Ei puhelinpiiloja yms.

Suosittelen aloittajallekin, (A)asian harkitsemista.