Hei,
Olen itse naimisissa ulkomaalaisen kanssa, katsoin eilen 4D-dokumentin missä kerrottiin kolmesta parista,
joten kysymykseni kuuluvatkin teille joilla on ulkomaalainen aviopuoliso:
1. Ajattelitteko ennen kuin menitte naimisiin ulkomaalaisen puolison kanssa että kulttuurieroja tulee?
2. Menittekö ihan rakkauden huumassa naimisiin, ettette ajatelleet järjellä ollenkaan?
(nämä oli ohjelmassa naisella joka avioitui nopeasti italialaisen miehen kanssa)
3. Onko oma elämänne / elämän tavat tms muuttunut huomattavasti puolison löydettyänne?
4. Ja onko muutokset olleet sellaisia että olette rakkauden huumankin aikana osanneet ajatella järjellä niin että muuttunut elämä sopii sittenkin kun huuma menee ohi?
Olen itse naimisissa ulkomaalaisen kanssa, katsoin eilen 4D-dokumentin missä kerrottiin kolmesta parista,
joten kysymykseni kuuluvatkin teille joilla on ulkomaalainen aviopuoliso:
1. Ajattelitteko ennen kuin menitte naimisiin ulkomaalaisen puolison kanssa että kulttuurieroja tulee?
2. Menittekö ihan rakkauden huumassa naimisiin, ettette ajatelleet järjellä ollenkaan?
(nämä oli ohjelmassa naisella joka avioitui nopeasti italialaisen miehen kanssa)
3. Onko oma elämänne / elämän tavat tms muuttunut huomattavasti puolison löydettyänne?
4. Ja onko muutokset olleet sellaisia että olette rakkauden huumankin aikana osanneet ajatella järjellä niin että muuttunut elämä sopii sittenkin kun huuma menee ohi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
1. Ajattelin
2. Rakkaudesta menín naimisiin
3. Käyn ulkona asunnostamme vain mieheni kanssa ja käytyn kasvot peittävää huivia
4.???
Olet säälittävä nainen.Huivi päässä ja vain miehen kanssa!Voi saatana.Ja suomalaisia miehiä syytetään alistamisesta ja muusta.Hohhoijjjaaa.
Jos et voi hyväksyä erilaista kulttuuria olet rasisti!
Anna kaikkien elää tyylillään...Säälittävää on toisten loukkaaminen.
joten nutturaa kireemäällä ja huivia tiukemmalle ja heti!
Lisäksi turpa kiinni, musunaisella ei ole puheoikeutta!
1. Ajattelitteko ennen kuin menitte naimisiin ulkomaalaisen puolison kanssa että kulttuurieroja tulee?
Tietenkin ajattelin.
2. Menittekö ihan rakkauden huumassa naimisiin, ettette ajatelleet järjellä ollenkaan?
Rakkaudesta naimisiin, muttei nyt sentään ihan hetken huumassa vaan 2 vuoden jälkeen.
3. Onko oma elämänne / elämän tavat tms muuttunut huomattavasti puolison löydettyänne?
Kyllä ja ei - joissakin asioissa paljonkin, joissain ei sitten pätkääkään.
4. Ja onko muutokset olleet sellaisia että olette rakkauden huumankin aikana osanneet ajatella järjellä niin että muuttunut elämä sopii sittenkin kun huuma menee ohi?
Olemme olleet naimisissa jo 5 vuotta ja tunteneet 7 vuotta, joten ei tässä enää huumasta ole kyse. Muuttuneesta elämästä tulee ajan mittaan normaalia elämää.
1. Ajattelitteko ennen kuin menitte naimisiin ulkomaalaisen puolison kanssa että kulttuurieroja tulee?
-> Pidin asiaa itsestään selvänä
2. Menittekö ihan rakkauden huumassa naimisiin, ettette ajatelleet järjellä ollenkaan?
-> Aika huumassa kieltämättä olin, mutta ainakin minulla on kyllä järkikin ollut aina mukana
3. Onko oma elämänne / elämän tavat tms muuttunut huomattavasti puolison löydettyänne?
-> Jonkin verran ja tietenkin vaimoni kotimaassa ollessani käyttäydyn pitkälti heidän tapa- yms. kulttuurinsa mukaisesti ja vaimoni käyttäytyy samoin täällä.
4. Ja onko muutokset olleet sellaisia että olette rakkauden huumankin aikana osanneet ajatella järjellä niin että muuttunut elämä sopii sittenkin kun huuma menee ohi?
-> Huuma on tässä vuosien varrella kyllä haihtunut, mutta rakkaus on edelleen voimissaan ja liittomme sujuu edelleen erittäin hyvin.
Olen suomalainen mies ja vaimoni on filippiiniläinen. Luulen, että ongelmia voisi olla enemmän jos vaimoni olisi kotoisin keskeltä Afrikkaa ja tottunut asumaan lehmänlanta majassa.
1.Alkaessamme seurustelemaan, olin varma, että suhteessamme tulee olemaan kulttuurieroja. Naimisiin mennessäni olin enemmänkin hämmästynyt, että niitä on niin vähän. Samaa mieltä olen edelleenkin.
2.Puhuisin mielummin ihastumisen ensihuumasta, jolla ei ole rakkauden kanssa paljoakaan tekemistä. Miten voi rakastaa ihmistä, jota ei tunne kunnolla? UVI "kannusti" menemään naimisiin vähän turhankin hätäisesti. Edellisen johdosta avioitumispäätös oli nimenomaan järjen sanelema pakko, ei huumassa tehty hairahdus.
3. Tottahan elämä muuttui yhteen muutettuamme verrattuna sinkkuaikoihini. Mutta ei se sen enempää muuttunut kuin aikoinaan suomalaisenkaan avovaimon kanssa.
4.Minulle henkilökohtaisesti tämä järjen romukoppaan heittäminen ihastumisen huumassa on jotenkin tosi vierasta. Onko tämä jotenkin sukupuolisidonnainen asia vai olenko vain tunnekylmä?
Minusta liittomme on vain parantunut vanhetessaan. Ymmärrämme toisiamme paremmin, ei kommunikointi- tai rahahuolia, vaimon opiskelut takana, työpaikka, enemmän ystäviä. Kaikkihan on mennyt vain parempaan suuntaan. Mitähän ne suhteeseensa pettyneet ovat oikein arjeltaan odottaneet?
Kysymykseesi vastaus; olisin odottanut parisuhdetta ja yhdessäoloa, en mykkäkoulua ja poissa olemista. Minulle kävi vähän kuin dokumentin naiselle, joka nai italiaanon. Paitsi, etten muuttanut pois Suomesta enkä nainut italialaista.
järjellä ajattelin, kulttuurieroista luulin selviäväni, kaikki on mennyt kuitenkin päin mäntyä ja ero on ainoa ratkaisu, mutta en kadu.
1. Ajattelitteko ennen kuin menitte naimisiin ulkomaalaisen puolison kanssa että kulttuurieroja tulee?
Kyllä
2. Menittekö ihan rakkauden huumassa naimisiin, ettette ajatelleet järjellä ollenkaan?
Järki oli mukana
3. Onko oma elämänne / elämän tavat tms muuttunut huomattavasti puolison löydettyänne?
Ei juuri muuten kuin että yöelämässä hilluminen ja viinan juominen on vähentynyt reilusti (pelkästään positiivinen asia). Ai niin ja nyt saa useammin lämmintä ruokaa (ja parempaa ruokaa) kun mies kokkaa :).
4. Ja onko muutokset olleet sellaisia että olette rakkauden huumankin aikana osanneet ajatella järjellä niin että muuttunut elämä sopii sittenkin kun huuma menee ohi?
Elämä on muuttunut pelkästään parempaan suuntaan, eli en usko että myöhemminkään tulee valittamista.
P.S. Vaikka mieheni on Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, hän ei ole päivääkään asunut savi-/lehmänlantamajoissa..
1.Luonnollisesti. Kulttuurierojahan voi tulla jo ihmisten välille, jotka ovat eri puolilta suomea..tai eri pohjoismaista. Kun tiedostaa kulttuurierot niiden kanssa on helpompi elää, minä ajattelen.
2. Meidän avioliittomme on sekoitus järkeä ja rakkautta ja vielä hieman rakkautta.
3.Ei kovinkaan paljon..mutta jos on niin vain myönteiseen suuntaan..tai no lapsia on tullut!!Ne luonnollisesti muuttavat, mutta ihmisenä en ole muuttunut..tullut ehkä sosiaalisemmaksi, ja oppinut uutta kieltä!Tutustunut uusiin ihmisiin.
4.Arki on tullut jo vastaan, mutta ei kolahtanut niin kovasti kuin monilla..tietysti olisi ihanaa elää sitä ns. kuherruskuukautta, mutta toisaalta, sekin alkaa kyllästyttää..ja nyt ainakin arki on ihanaa!!
PPS: Useat afrikkalaiset eivät ole eläneet savimajoissa..ei myöskään minun mieheni, eikä hänen sukunsakaan!!
1. Seurustelimme parisen vuotta ennen naimisiinmenoa, joten erilaiset tavat ja tottumukset olivat elämässämme tuttuja ja ilman muuta asiaankuuluvia jo valmiiksi. Kuitenkin olin ja olen edelleen sitä mieltä, että kulttuurieroja on ja tulee olemaan jatkossakin kahden eri maasta tulevan välillä, eikä se ole välttämättä yhtään paha asia. Tiedostimme molemmat sen asian, ja onnellisia olemme edelleen kulttuurieroistamme huolimatta.
2. Täytyy tunnustaa, että enemmänkin rakkauden huumassa avioiduimme, mutta toki siinä järjen hiventä oli mukana myös.
3. Mikään ei sinänsä ole muuttunut, paitsi puhekieleni kotona on vaihtunut suomesta englanniksi. Rakastuimme toisiimme juuri tällaisina kuin olemme, emmekä näe pienintäkään syytä yrittää muuttaa toista mihinkään suuntaan. Emme toivottavasti edes tiedostamattamme. Elämä tietenkin on muuttunut vain parempaan suuntaan, yhdessä kun matkaa saa jatkaa!
4. Kyllähän tässä aina kuitenkin se pieni järjen hiven on matkassa, mutta kerran sitä vaan eletään!
1. Ajattelitteko ennen kuin menitte naimisiin ulkomaalaisen puolison kanssa että kulttuurieroja tulee?
- Ajattelin ja _huomasin_ kulttuurierot jo ennen naimisiin menoa. Olimme yhdessä kaksi vuotta ennenkuin sanoimme toisillemme tahdon ja asuin miehen kanssa myös hänen kulttuuriympäristössään, ei pelkästään Suomessa.
2. Menittekö ihan rakkauden huumassa naimisiin, ettette ajatelleet järjellä ollenkaan?
- Kyllä ja ei. Meillä oli ollut parisuhteessamme jo muutamat kompastuskivet ja riidat ennen naimisiinmenoa, mutta olimme kieltämättä vielä jonkin verran "ensihuuman" tasolla, koska elämä oli kovin huoletonta: olimme nuoria vailla velvollisuuksia. Nyt kun meillä on myös lapsia, ovat konfliktit erilaisia kuin tuolloin ja rakkauskin arkisempaa, joskin syvempää, koska vuosien kuluessa olemme oppineet tuntemaan toisemme hyvin ja hyväksymään ne puutteetkin. Kukaan ei ole täydellinen, vähiten minun mieheni ja yhtä vähän minä itse.
3. Onko oma elämänne / elämän tavat tms muuttunut huomattavasti puolison löydettyänne?
- Ei juurikaan. Asumme kotikaupungissani, teen ja käyttäydyn aivan kuten aiemminkin, uskonto ei merkkaa elämässämme juuri mitään, juomme alkoholia ja bailaamme kuten ennenkin (tosin lapset luonnollisesti verottavat iltamenoja) jne. Me elämme hyvin tavallista suomalaista arkea: aamulla töihin ja kouluun, lapset hoitoon, illalla kotiin ruoanlaittoon ja katsomaan Kauniit & Rohkeat... ;o)
4. Ja onko muutokset olleet sellaisia että olette rakkauden huumankin aikana osanneet ajatella järjellä niin että muuttunut elämä sopii sittenkin kun huuma menee ohi?
- Vaikka mitään sanottavia muutoksia ei ole minun elämääni tullut, voin sanoa, että kyllä tämä elämä sopii minulle vallan mainiosti. Kulttuurieroja on aina jonkin verran ja riidan nyt saa kehitettyä vaikka vessapaperirullan asennosta - silti tämä on elämisen arvoista elämää ja katson tehneeni oikean valinnan. Jos uudelleen pitäisi valita, valitsisin edelleen mieheni.
1. Ajattelitteko ennen kuin menitte naimisiin ulkomaalaisen puolison kanssa että kulttuurieroja tulee?
Kaikki alkoi bileillaan jälkeisistä jatkoista. Eikä sitä sen kummemmin tullu myöhemminkään mietittyä.
2. Menittekö ihan rakkauden huumassa naimisiin, ettette ajatelleet järjellä ollenkaan?
Hyvää seksiä nainen tarvitsee ja tässä tapauksessa sitä oli antamassa ihonväriltään musta mies joka on nykyinen aviopuolisoni.:)Mieheni oli kuukausi aikaisemmin tullut Suomeen Tansaniasta. Yhteinen kieli takkuili välillä pahastikin, mutta se ei estänyt sitä todellista rakkautta, joka siivitti meidät avioliittoon kolme viikkoa tapaamisemme jälkeen.:)
3. Onko oma elämänne / elämän tavat tms muuttunut huomattavasti puolison löydettyänne?
Mieheni asui paimentolaisena Tansaniassa alkeellisessa savimajassa melko kaukana sivistyksestä. Tänne tultuaan hänellä on ollut paljon opettelua. Hän viihtyy viikonloppu viikonlopulta paremmin baareissa. Ajattelen, että se on hänelle hyväksi, sillä samalla sitä oppii maan tapoja.:) Itse taas olen ollut viime aikoina mielummin kotona, koska me yritetään lasta.
Sitä en kyllä mielellään hyväksy jos mieheni on viikonloppuöitä poissa kotoa. Hänellä on kuulemma uusia kavereita joilla hän viettää öitä, sillä julkiset ei kulje keskellä yötä. No eipä tämäkään minua oikeastaan enää nykyisin haittaa. Ainahan se on kiva löytää uusia frendejä.:)
Kirjoitustyylistä jo näkee kuka on asialla. Nuori ja kaunis ehkä, mutta eri sukupuolta kuin tarinan mielikuvitustyttönen... :oD Hyvä yritys silti, saat papukaijamerkin. *ojentaa*
Tuohan on juuri kuin oma tarinasi, miksi epäilet?
Selvästi sinulla ei ole pienintäkään hajua siitä mitä naisten päässä liikkuu... Ei siis tarvitse edes epäillä etteikö kirjoittaja olisi mies... Yhtäläisyydet omaan kirjoitukseeni pitää vääntää rautalangasta, koska itse en niitä löydä, eivätkä tyhmät vihjaukset auta. ;o)
tollasen naisen päässä kun ei liiku mikään!
1. Ajattelitteko ennen kuin menitte naimisiin ulkomaalaisen puolison kanssa että kulttuurieroja tulee?
En - suomen ja thaimaan kultturit on niin lähellä toisiaan.
2. Menittekö ihan rakkauden huumassa naimisiin, ettette ajatelleet järjellä ollenkaan?
Ei ajateltu järjellä, siksi meneekin niin hyvin.
(nämä oli ohjelmassa naisella joka avioitui nopeasti italialaisen miehen kanssa)
3. Onko oma elämänne / elämän tavat tms muuttunut huomattavasti puolison löydettyänne?
On - paino on tippunut 11 kiloa 10 vuodessa ja silmänruokaakin on ihan kotona tarjolla.
4. Ja onko muutokset olleet sellaisia että olette rakkauden huumankin aikana osanneet ajatella järjellä niin että muuttunut elämä sopii sittenkin kun huuma menee ohi?
Ei - ei ole huuma ehtinyt vielä hellitää otettaan.
1. ei olla naimisissa, mutta yhdessä ollaan oltu jo vuosia. tavatessamme toisemme tietenkin tiesimme kulttuurien eroista. olin asunut mieheni maassa ja tunsin maan kulttuuria, ja miehenikin oli avarakatseinen maailmankansalainen. kieliongelmia meillä ei ollut.
2. yhteen muutimme täysin rakkauden huumassa, järkeä ei päästetty mukaan pitkään aikaan. (jos olisi päästetty, kaikki mahdolliset esteet onnellemme olisi huomattu, emmekä olisi nyt yhdessä.)
3. mikään ei kai ole muuttunut, paitsi mitä nyt 2 lastamme ovat pakottaneet minut muuttumaan aikuisemmaksi.
moku-suhteessa ei aina tarvitse olla kulttuurieroja ja niiden aiheuttamia ongelmia. meillä ainakin sattui käymään niin, että "se oikea" löytyi kaukaisesta maasta, mutta sisimmältämme taidamme olla niin paljon toistemme kaltaisia, että olemme kuin samassa kylässä kasvaneita.
Oikeampi termi olisi "ensimmäinen vastaankävellyt ulkkis joka katsoi kaksi kertaa."
valitettavasti minun on todettava sinun olevan väärässä. en ole mikään missi, mutta olen kuitenkin viehättävä ja miellyttävän näköinen, joten on minuun useammankin kerran katsottu "kaksi kertaa".
itse olen aika ronkeli miesten suhteen, mutta onneksi parin (suomalaisen) virhevalinnan jälkeen löysin intuitioni ohjaamana helmen.
1.Seurustelin mieheni kanssa ainoastaan puolivuotta,kun menimme naimisiin..puolen vuoden aikana kultturi eroja ei edes huomannu,kun sen ajan elimme rakkauden huumassa..tiesin että ne kulttuurierot iskee,mutta mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä millaisia ne voisivat olla.
2.Ajattelin järjellä jonkin verran,mutta ehkä enemmänkin olisin voinut ajatella..sydämmellä ajattelin loput.
3.Elämäntavat ei sinällään oo muuttunut,paitsi 99%elämästäni käytän puhekielenä englantia.Ja huomattavasti enemmän aikaa joudun viettämään yksin (kuten italialaisen miehen kanssa avioitunut,paitsi mieheni ei ole italialainen)
4.No en kyllä osannut kuvitellakkaan miten paljon mieheni tulee menemään omia menojaan,kun menimme naimissin..ehkä sitä järkeä olisi voinut käyttää enemmän,mutta kyllä me kompromisseilla ollaan selvitty tähän päivään asti.
Ja yhdyn Jennin lauseeseen,että vaikka myös oma mieheni on Afrikasta kotoisin ei hänkään ole päivääkään missään lehmänlanta majassa viettänyt.Typerästi yleistetty kommentti!!
Voi taivas, taas jotain lähimmäistä on perusteellisesti huijattu. Vastaa vielä siihen, että oliko se juuri miehesi, joka kosi sinua puolen vuoden tuntemisen jälkeen? Taisi olla oleskelulupa katkoilla? Ei varmaan ole elämäsi paljon muuttunut siitä kun et tuntenut miestäsi, jos kerran miehesi on koko ajan omilla teillään.
Olen kolmatta vuotta naimisissa länsi-afrikkalaista syntyperää olevan brittimiehen kanssa ja meillä on 1-vuotias tytär.
1. Ajattelitteko ennen kuin menitte naimisiin ulkomaalaisen puolison kanssa että kulttuurieroja tulee?
Tottakai ajateltiin, mutta vaikea sitä on ennustaa kaikkea, kun ei kaikkea toisen kulttuurista voi mitenkään etukäteen tietää. Kaikista sellaisista eroista puhuttiin, jotka päällimmäisinä tulivat mieleen ja loppu oli pakko jättää herran haltuun. Luotimme toisen ymmärrykseen ja kykyyn tehdä kompromisseja. Mieheni on kuitenkin lähes koko ikänsä asunut Englannissa, joten on jo tähän länsimaiseen elämään tottunut.
2. Menittekö ihan rakkauden huumassa naimisiin, ettette ajatelleet järjellä ollenkaan?
Rakkauden huumassa mentiin, muttei hätäpäissä tai vääristä syistä. Kauan pohdittiin ja tehtiin tunnusteluja :-)
3. Onko oma elämänne / elämän tavat tms muuttunut huomattavasti puolison löydettyänne?
Elämä on muuttunut täysin. Tottakai, kun muuttuu vapaasta opiskelijatytöstä vaimoksi ja äidiksi, niin kaikki heittää häränpyllyä. Muutokset eivät johdu miehen syntyperästä, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei olla enää yksin ja vain itsestä vastuussa. Itseäni en sinänsä ole joutunut pahemmin muuttamaan. Samanlainen ihminen olen edelleen. Siis, ulkonäkö, pukeutuminen, harrastukset jne kuten ennenkin, vaikka nykyään vietänkin enemmän aikaa kotona perheen kanssa.
Muutokset ovat olleet lähes ainoastaan positiivisia. Olen oppinut olemaan vähemmän itsekäs. Lapsi ja avioliitto ovat lähentäneet minua ja lähisukulaisiani. Elämä on muutenkin nykyään paljon sosiaalisempaa ja elämässäni on paljon uusia, upeita ihmisiä.
4. Ja onko muutokset olleet sellaisia että olette rakkauden huumankin aikana osanneet ajatella järjellä niin että muuttunut elämä sopii sittenkin kun huuma menee ohi?
Miksi sen huuman pitäisi mennä ohi? Sekopäinen palvonta on ehkä kummallakin vaihtunut syvempään ja realistisempaan rakastamiseen ja kunnioitukseen, mutta kyllä tämä on sitä "suurta rakkautta" - ylitsevuotavaa, sydäntä rutistavaa ja mahanpohjassa kutittavaa. Edelleen, ja toivottavasti aina.
Kyllä tässä suhteessa ja perheessä on niin hyvä olla, että tuskinpa se tästä mihinkään pahemmin muuttuu. Rakastuneita ollaan edelleen, vaikkei tietenkään enää ihan kaikkia öitä valvota...;) Ja tottakai tämä muuttunut elämä sopii jatkossa samoin kuin nytkin. Tätähän suurin osa ihmisistä haluaa - oma rakas, lapsi, kaunis koti, turvattu tulevaisuus ja paljon ystäviä.
1. Kyllä ajattelimme. Tosin erot olivat ja ovat olennaisin osin sen verran marginaaliset, että niistä on selvinnyt joko huumorilla tai kunnon keskustelulla.
2. Emme menneet. Tai ainakaan minä en mennyt. En ole huuma-tyyppinen ihminen ollenkaan. Olin ennen avioitumista ehtinyt analysoimaan tulevan suhteen ja mahdolliset ongelmaskenaariot kuoliaaksi.
3. Eipä juuri. Samat muutokset olisivat tapahtuneet myös suomalaisen kumppanin kanssa.
4. Katso 2. ja 3.
1. Eipä me juurikaan niitä mietitty.
2. Tunteet oli jo tasaantuneet naimisiin mennessä.
3. Elämä on toki muuttunut ja siinä on ollut niin monenlaista hyvää ja huonoa, ettei kakkea varmaan olis tullut koettua kummassakaan mielessä, jos mies olisi ollut "naapurikylästä".
4. Ei me nyt enää sellasia mietitä. Elämä jatkuu yhdessä jo niin monetta vuotta, että tää on niin arkista, niin perin arkista. Ei mitään eksotiikkaa kummallekaan enää vuosiin;)
Siis uskokaa tai älkää, monien yhteisten vuosien jälkeen ei ole mitään väliä mistä maailmankolkasta se kaveri siinä viereisellä patjalla on. Oleellista on vain ja ainoastaan yhteinen tahto elää yhdessä.