hei.Sellaista kyselisin että onko täällä ihmisiä jotka ovat seurustelleet ihmisen kanssa joka on masentunut?
Minä olen masentunut ja pelkään että kohta koko parisuhde on karilla kun minulla on koko ajan niin paha olla.Mieheni vaan jankuttaa että johtuuko paha oloni tästä suhteesta.Sehän on ainut tärkeä asia minulle.olen hakenut apua,tosin ensimmäinen kerta oli turha.Nyt pitkän ajan jälkeen hain toisesta paikasta apua ja pian ehkä alkaa helpottaa.
En vaan tiedä miten mieheni tämän kokee.Miten pitää parisuhde kasassa kun ei ole voimia mihinkään.Kaikki näyttää niin synkältä.
Kertokaa miten olette jaksaneet kumppaninne ollessa masentunut?
Minä olen masentunut ja pelkään että kohta koko parisuhde on karilla kun minulla on koko ajan niin paha olla.Mieheni vaan jankuttaa että johtuuko paha oloni tästä suhteesta.Sehän on ainut tärkeä asia minulle.olen hakenut apua,tosin ensimmäinen kerta oli turha.Nyt pitkän ajan jälkeen hain toisesta paikasta apua ja pian ehkä alkaa helpottaa.
En vaan tiedä miten mieheni tämän kokee.Miten pitää parisuhde kasassa kun ei ole voimia mihinkään.Kaikki näyttää niin synkältä.
Kertokaa miten olette jaksaneet kumppaninne ollessa masentunut?
Vastaukset 6
Vanhimmat
viime kesänä....Parisuhde kärsii siinä, kun toinen miettii, että hänessä on vika. Vaikka olet poikki, niin voisitko yrittää näyttää poikaystävällesi esim. ostamalla kortin, että välität. Voisiko poikaystäväsi tulla mukaan lääkärille?En haluaisi että teille kävisi kuten itselleni. Miekkonen luovutti ja suhde kuoli, kun kävin itse niin kovia juttuja läpi. Nyt olen selvinnyt, mutta rakasta ei ole enää elämässä. Liian suuria uhrauksia...Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos :)
Täytyy tosissaan yrittää etten menettäisi sitä mikä minulle on kaikkein tärkeintä!
Avomieheni kärsii aika ajoin masennuskausista. Niitä on yleensä vuodenvaihteen aikaan. Eli juuri tälläkin hetkellä. Masennuskausi hänellä aloin tällä erää muistaakseni joskus uudenvuoden tienoilla ja on kestänyt nyt 2.5kk. Kotona ollessaan hän makaa olohuoneen sohvalla apaattisena, tuijottaa tv:tä, juo kahvia. Jää tv:n ääreen kun itse menen nukkumaan. Yöllä voin herätä klo 03 aikaan, alakerrassa on tv päällä, hän uinuu edelleen sohvalla. Kehotan häntä siirtymään sänkyyn. Välillä vkl: na ei nouse ylös sängystä koko päivänä tai jos aamulla käy ulkona, riisuu ehkä puolen päivän jälkeen ja linnottautuu makuhuoneeseen seuraavaan päivään saakka. Nukkuu, tuijottelee tv:tä, ei puhu. On kyllä kertonut olevansa masentunut, mutta jotenkin itse koen asian siten että eihän se mun vika ole. Miksi minä joudun tollasta apaattista vetelystä nurkissa kattelemaan! Koitan ymmärtää, mutta kun apatiaa jatkuu viikko toisensa perään alkaa ymmärrys olla vähissä. Olen esittänyt tiettyjä "uhkauksia" että ryhdistäytyisi mutta tilanne on vain lyhytaikainen. Muistan viime vuodenvaihteesta että samanlainen jakso oli silloinkin. Menee ohi kunhan kevätaurinko nousee tarpeeksi korkealle. Kun kyselit masentuneen puolison tuntemuksia, voin omalta osaltani sanoa että kyllä eläminen on yhtä he....ttiä masentuneen rinnalla!
Voimia sinulle!Ei varmasti ole helppoa.Onko miehellesi tapahtunut jotain vastoinkäymisiä töissä tms.?Onko hän käynyt lääkärissä?Kehottaisin.Turha teidän on molempien kärsiä. Voi olla suuri kynnys, ,mutta jos itse olisin tajunnut tilanteeni, niin apua olisi auttanut. Ei toista voi vaatia ymmärtämään ja jaksamaan, mutta kun maailman asioille ei voi mitään...minulla sattui liikaa kuolemantapauksia, sairauksia, työttömyys yms samaan aikaan, joten taivuin niiden alla. Rakastin koko ajan miestäni, mutta jälkeepäin en muista mitään koko kesästä. Kun sitten aloin heräämään tilanteesta, niin kotona oli parisuhdehelvetti päällä ja mies väitti, etten välitä hänestä. Emme päässeet suosta pois, vaikka suhde oli ollut vahva. Kaikki asiat menivät liian kipeiksi. Vaikeita asioita, mutta jälkeenpäin toivon että voisin edes jotain auttaa etteivät menetä maailman ihaninta asiaa =rakastavaa puolisoa loppuun palamisen vuoksi.Yritä jaksaa!Ja raahaa miehesi vaikka pakolla lenkille, se lähtee pienistä asioista.Tsemppiä ja muista rakastaa!
Ensinnäkin, ole mahdollisimman avoin miehellesi. Yritä edes selittää masentuneisuuden syytä. Vaikeaa olla jos näkee että toinen masentunut, eikä tiedä syytä. Osoita edes jollain tavoin että välität hänestä. Älä haudo yksin masentuneisuuttasi. Kokemuksesta tiedän että miehelle tulee aika avuton olo jos vaimo masentunut. Ja kun miehelle tulee avuton olo, on se vaikea paikka.
Mä masennuin erään läheisen kuolemasta muutama vuosi sitten. Mä ajattelin, että se meni itsekseen ohi, mutta iskipä taas kun tuli eteen vastoinkäyminen. Mun puoliso otti silloin ns. ohjat käsiin ja lähti mun kanssa lääkärin juttusille. Siitä sitten pikkuhiljaa selkis, millaista mun masennus todellisuudessa oli ja että puoliso oli tehnyt juuri niin kuin rakastavan ihmisen pitääkin, eli päättää kun toinen ei pysty.
Ekaks mäkin vähättelin olotilaani vaikka se hipoi itsetuhoisuutta. En kehdannut tunnustaa miten paha oloni oli aika ajoin. Sitten sain lääkityksen, jolla pahimmat montut onnistuttiin kiertämään ja pysyin esim. työkykyisenä.
Lääkkeet ei kuitenkaan tuntuneet riittävän, joten hankkiuduin psykiatrin juttusille. Puhumisesta oli huomattavasti enemmän konkreettista apua mulle ja nykyään voin sanoa, että ole eheä ja vahva ihminen enkä enää kärsi masennuksesta kun tiedän miten pelkoja yms lamaannuttavia asioita voi kanavoida niin ettei mene mieli ihan lukkoon.
Kukin tyylillään, mutta kehotan kyllä etsimään niin kauan että oikeanlainen apu masikseen löytyy. Syyllisyyttä ei tartte tuntea sillä masentuminen voi "yllättää" kenet vaan. Sun ei myöskään tartte yltää samaan edes puolisoosi nähden kuin mihin kykenet terveenä.
Kehottaisin myös ottamaan puolisonkin mukaan prosessiin, että hänkin oppii ymmärtämään mitä masennus on eikä odota sun nousevan siitä tuosta noin vaan kun muut niin käskee tms. Masennushan on yleensä hiukan monisyisempi jutska...