Olen niin tätä --- myöten täynnä työtä, jota teen. En käsitä, miten joillakin ihmisillä onni potkii joka asiassa - itse en ole edes löytänyt tyydyttävää tai edes koulutusta vastaavaa työtä! Saati sitten saavuttanut muita tärkeitä etappeja elämässä, kuten puolison, perheen jne.
Olen hiukan alle kolmekymppinen, peruspositiivinen, ahkera, ajatteleva nuorinainen. Vaan nyt alkaa positiivisuus ja yritteliäisyys karista, kun monen vuoden opiskelujen jälkeen en ole löytänyt työkokemuksesta huolimatta koulutustani vastaavaa työtä.
Olen hakenut kohta kaksi vuotta tauotta omaa alaani vastaavia töitä - olen päässyt kahteen työhaastatteluun. KAHTEEN KAHDESSA VUODESSA!! Mulla alkaa hermo palaa tähän yrittämiseen, yrittämiseen, yrittämiseen joka aina törmää epäonnistumiseen.
En käsitä, miksen voi onnistua edes tällä saralla elämässäni - joka kuitenkin on niin paljon itsestä kiinni. Olen sosiaalinen, reipas, tartun toimeen, pystyn keskustelemaan - miksen onnistu vakuuttamaan työnantajaa edes sen verran, että saisin kutsun haastatteluun?!!
Ystävät toisensa jälkeen valmistuvat, löytävät unelmiensa duunin, menevät naimisiin ja perustavat perheen. Itse en onnistu edes löytämään tuota työpaikkaa. En olisi koskaan uskonut olevani näin SAATANAN huonotuurinen, koska yrityksen puutteesta ei ole kyse - lyön vaikka pääni pantiksi!!
Olen hiukan alle kolmekymppinen, peruspositiivinen, ahkera, ajatteleva nuorinainen. Vaan nyt alkaa positiivisuus ja yritteliäisyys karista, kun monen vuoden opiskelujen jälkeen en ole löytänyt työkokemuksesta huolimatta koulutustani vastaavaa työtä.
Olen hakenut kohta kaksi vuotta tauotta omaa alaani vastaavia töitä - olen päässyt kahteen työhaastatteluun. KAHTEEN KAHDESSA VUODESSA!! Mulla alkaa hermo palaa tähän yrittämiseen, yrittämiseen, yrittämiseen joka aina törmää epäonnistumiseen.
En käsitä, miksen voi onnistua edes tällä saralla elämässäni - joka kuitenkin on niin paljon itsestä kiinni. Olen sosiaalinen, reipas, tartun toimeen, pystyn keskustelemaan - miksen onnistu vakuuttamaan työnantajaa edes sen verran, että saisin kutsun haastatteluun?!!
Ystävät toisensa jälkeen valmistuvat, löytävät unelmiensa duunin, menevät naimisiin ja perustavat perheen. Itse en onnistu edes löytämään tuota työpaikkaa. En olisi koskaan uskonut olevani näin SAATANAN huonotuurinen, koska yrityksen puutteesta ei ole kyse - lyön vaikka pääni pantiksi!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuttu juttu. Nuorempana valmistuin henkiseen työhön, mutten lähtenyt siihen. Syyt olivat periaatteelliset, yhteisö, jonka alalle opiskelin, ei sopeutunutkaan minuun, heh. Ajauduin ruumiilliseen työhön, ja kun myöhemmin hain töitä useasti, en niitä saanut. Elämä jämähti harmaaseen arkeen. Minusta tuli vihannes. Pelkäänpä, että sinustakin tulee.
Itsekkin lähes samassa tilanteessa olleena sanon sinulle, että älä missään nimessä luovuta! Sitten kun onni lopulta potkaisee, niin kaiken läpikäymäsi jälkeen se maistuu sata kertaa makeammalta. Äläkä missään tapauksessa vertaa itseäsi kavereihin.
Ainakin minulle kävi niin, että kun yksi "osa-alue" tuli kuntoon, elikkä sain töitä, niin muutkin korjaantuivat ikään kuin itsekkään. Kai se mielekkään työn saaminen jotenkin vaikutti mun asenteisiin ja olotilaan niin, että yhtäkkiä seurustelukin alkoi maittaa.
Hah, olipa perusteeton toivonkipinä! Suomessa on 5100000 asukasta. Vain YKSI heistä saa loton päävoiton kerran viikossa - etkä se ole sinä. Mieti! Yksi! Sama koskee pienempiäkin onnenpotkuja. Elämä on Leevi and the Leavingsin levy.
Sellaista se on joillakin on onnea toisissa asioissa ja joillakin toisissa. Toiset kouluttautuvat korkeasti leveämmän leivän toivossa ja ajautuvat tekemään töitä alipalkkattuina koulutukseen nähden jossain "Hunttalan Matin" puljussa toimistorottana 1600 Egen kuukausipalkalla. Toiset käyvät suunnilleen peruskoulun ja löytävät työpaikan missä tienaa todella hyvin 2700-3000 egeä kuukaudessa. Tässä vain pari esimerkkiä mutta tälläistä se elämä on kaikkia ei vain voi onnistaa työelämässä.
Tee päätös että hankit paremman työpaikan ja teet kaikkesi sen eteen. Tarkistetaan tilanne vuoden kuluttua 18.3.2006 tällä palstalla. Tsemppiä!
perustavat perheen nussivat ympäri kyliä maita ja mantuja toisten kanssa, muuttuvat pikkuhiljaa rahan ahneiksi pikku porvareiksi läskimahaisiksi mulkuiksi joilla ei tunteita ei kunnioitusta toisia kohtaan..ei mitään elämässä
Vaikka nyt näyttäisikin siltä, että sulla on huono tuuri, niin voi olla päinvastoinkin.
Sinun ajatusmaailmasi muokkautuu väkisinkin erilaiseksi kuin mitä se olisi, jos olisit saanut töitä heti koulunpenkin jälkeen. Siitä voi olla myös etua monella eri tavalla.
Jos olisit jo työskennellyt kymmenisen vuotta, voisit olla kyllästynyt ja urautunut ja pitäisit työtäsi vain henkisenä kidutuksena. Samalla kuvittelisit, että valitsit sittenkin väärän alan, mutta et enää voi tehdä muutoksia.
Luonteesikin on varmasti kehittynyt vaatimattomammaksi ja muita arvostavaksi. Sinulla on myös ollut aikaa itsetutkiskeluun, ja olet voinut ajatella sellaisia asioita, joita et ikinä olisi ehtinyt jossain uraputkessa.
Eikä elämä ole mitään paikoillaan junnaamista, vaikka joskus siltä näyttäisikin, koko ajan tapahtuu muutoksia ja kehitystä johonkin suuntaan ja lopulta kohtalo (oikeammin sattuma) vie sinut jonnekin minne et olisi päässyt ilman pitkää odotusta.
Kyllä sinäkin paikkasi löydät ja myös puolison ja myös kaikki ne paineet, ristiriitaisuudet ja muunlaiset hankaluudet.
Kaikki elämässä perustuu kuitenkin sattumaan.
Uskon,että on myös paljon kaltaisiasi miehiä, jotka eivät uskalla sitoutua, koska ovat myös työttömiä ja vanhanaikaiset periaatteet perineinä haluavat olla perheensä toimeentulosta vastuussa.
Mutta masennus ja itsensä syyllistäminen ovat pahimpia vihollisiasi, varo niitä.