Kun jätetään laskuista pitkä messuosuus niin kirkollisessa hääseremoniassa kyse on siitä että pappi kysyy puolisoilta ovatko he todella menneet naimisiin ja lupaavatko he pysyä yhdessä vaikka olisi hankalaa johon pari vastaa kyllä. Sen jälkeen kun liitto on vahvistettu pappi toivottaa parille onnea eli siunaa tuoreen avioparin jonka jälkeen "saa suudella". Tämä kirkollinen osuus ei ole koskaan ollut pakollinen vaan kihlauksesta on enenvanhaankin voitu suoraan siirtyä kotonapidettyihin juhliin ja illan vahvassa nousuhumalassa juhlienpäätteeksi kaatua petipuuhiin. Onnea kuin voi povata tuoreelle parille muillakin tavoin kuin papin toivottamana mista juontaa monet häätaiat ja juhlarituaalit. Nykyään liitto on virallinen vasta kun siitä tehty ilmoitus maistraattiin, mutta ennen se oli vilallista kun kauppasopimus kahden naittamisesta oli tehty ja sulhasen suku maksoi myötäjäiset morsiammen suvulle.
Mikä on kirkon merkitys naimisiin mentäessä?
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirkon merkitys on tärkeä lähinnä tradition takia, näin on menty naimisiin muutaman sukupolven ajan, joten sillä ajatuksella ne pidetään kirkossa. Harvalle parille siinä taitaa olla mukana mitään uskonnollista enää nykypäivänä.
Suomalaiset osaavat olla "pakanoita" kirkossakin. Pahaaonnea pyritään karttamaan kaikin mahdollisin tavoin. Vihkimisseremoniaan liittyy useita uskomuksia: Sen, kumpi sanoo kovemmalla äänellä ”tahdon”, uskotaan määräävän ”piirongin paikan”. Sen, kumpi on lähempänä pappia, sanotaan myös saavan kotikomennon. Vihkipari ei saa olla etäällä toistaan, sillä muuten he ovat loppuelämän etäisiä toisilleen. Alttarilla ei saa myöskään vilkuilla taaksepäin. Alttarilta poistuttaessa pari ei saa kääntää toisilleen selkää, muuten tunteet viilenevät. Muitakin uskomuksia on; mm. sulhasen pitäisi pitää kengännauhat auki alttarille mentäessä, jotta liitto olisi avoin, ja morsiamen tulisi pitää väljää pukua tulevia synnytyksiä helpottaakseen. Uskomuksiin kuuluu sekin, että hän, joka alttarilla on kalpeampi, kuolee aiemmin. Mies on oikealla puolella siksi, että ennen miehet pitivät puukkoa ja tikaria oikealla puolella ja näin estettiin niitten sotkeutuminen morsiamen vaatteisiin. Ennen sulhanen ei saanut nähdä morsianta hääpuvussa kuin vasta kirkossa, sillä se toi huonoa onnea, mutta nykyäänhän hääpari esimerkiksi käy usein häävalokuvassa ennen vihkimistä. Morsian on ennen vihkimistä ”välitilassa” eli hän ei kuulu enää omaan perheeseensä mutta ei ole vielä miehelässäkään; niinpä hän suojautuu hunnulla pahoilta hengiltä. Huntu on myös neitsyyden merkki. Toisen kerran avioon menevälle ei suositella huntua. Toinen merkki viattomuudesta on avoin tukka. Tukan on oltava nutturalla, jos on päässyt käymään niin, että perheenlisäystä on ilmiselvästi tulossa. Häissä morsian on matkalla suvusta toiseen, ja morsiamen ryöstämällä kokeillaan sulhasen mieskuntoa. Hänen täytyy pystyä vapauttamaan morsian uudelleen itselleen.
Kyllä maistraatista saa tuomarin vihkimään parin vaikka merenrannalla tai jossain kauniilla luonnon paikalla. Koin sen jopa kirkkoakin juhlallisemmaksi ja puhe hakkasi pappien saarnat mennen tullen.
Perinteet on tehty muutettaviksi.
Ei naimisiin mennessä tarvitse maistraatinkaan poppamiestä loitsimaan myötäonnea. Vihkiminen on turha sivujuonne, perinteisempää on sivuta tämä vaihe kokonaan ja siirtyä suoraan juhlistamaan syömingeillä.
Kyllä pappikin tulee vihkimään vaikka järven rannalle jos morsiuspari haluaa näin. Ei kirkko ole pakollinen vihkipaikka.
Kirkko vihkii kaikkialla paitsi ilmassa ja veden alla. Lentokone on toki poikkeus, esimerkiksi Paavi Franciscus vihki tammikuussa 2018 lentoemännän ja stuertin Chilen lennolla.
Avioeroonhan kaikki hääseremoniat lopulta johtavat, joten kirkkospektaakkeleitten järjestäminen on jonninjoutavaa ajan haaskausta. Asiallisesti vihkitilaisuudet pitää kieltää lailla. Silloin uskovaisillakin on hyvä olla, koska heidän ei tarvitse menettää hermojaan kaiken maailman homoparien vihkimisten takia. Papeilla riittää hommaa aivan varmasti höpöhuulia heitellessään.
"Sen jälkeen kun liitto on vahvistettu pappi toivottaa parille onnea eli siunaa tuoreen avioparin.."
Mitä "siunaaminen" oikeasti tarkoittaa? En tarkoita teknistä suoritusta, vaan sitä mitä sen kuvitellaan vaikuttavan? Jos pappi olisi jättänyt siunaamatta vaikka jonkun Matti Nykäsen seitsemästä Jumalan silmien edessä solmitusta avioliitosta, niin mitä juuri tuosta avioliitosta olisi puuttunut kuuteen muuhun avioliittoon verrattuna?
Ulkopuolisesta "siunaaminen" vaikuttaa taikomiselta tai loitsimiselta. Tehdään maaginen rituaali, jonka toivotaan tuomaan "hyvää karmaa" tms? Mutta kristityt itse väittävät että kristinusko eroaa laadullisesti muusta taikauskosta. Mikä se ero on "siunaamisen" suhteen?
Siunaaminen on sama asia kuin toivottaa onnea, mutta huomattavasti seremoniallisemmin ja pidemmän kaavan kautta. Mutta no, tapoja toivottaa toiselle onnea on niin monenlaisia.
>>...kun kauppasopimus kahden naittamisesta oli tehty ja sulhasen suku maksoi myötäjäiset morsiammen suvulle.<<
Myötäjäiset maksettiin kyllä sulhasen suvulle, tulivat ikäänkuin morsiamen mukana.
Tämän takia tyttölapsen syntymistä pidettiin aina VALTAVANA ONNETTOMUUTENA.
Ei, myötäjäiset maksettiin ennen muinoin korvauksena morsimmen suvulle menetetystä tyttärestä niin ikään kauppahintana. Näin on ollut tapana edelleen meidänkin suvussa ihan hyvänä kohteliaisuutena, että sulhanen maksaa ja lisäksi vielä kustantaa yksinään sellaiset häät kuin morsian haluaa. Siksi naimisiin menoa kannataa harkita hyvin tarkkaa eikä vain sännätä suinpäin alttarillem sillä se tulee kyllä kalliiksi ulevalle aviomiehelle ja verottaa kukkaroa jo heti alkuunsa.
Sillä on symbolinen arvo liittyä iloiseen kirkollisverojen maksajien joukkoon.