Oon kyllästynyt kiukutteluun

Sympatiat aloittajalle. Olin aikoinaan ihastunut tyttöön, jolta kysyin mahdollisuutta romanssin aloittamiseen. Kieltäytyi. Avioiduttuaan sekä häntä, että miestänsä ruvettiin karttamaan.

Löysin suloisen prinsessan, suloisimman tytön, josta olen edes kuullut. Ja olin pitänyt epätodennäköisenä, että löytäisin edes tytön, jonka kanssa jotenkin tulen toimeen.

Olen pikkuhiljaa huomannut, että enemmistö ihmisitä lienee joutunut karttamaan jotakuta, jopa katkaisemaan välit. Luultavasti sinunkin täytyy näin tehdä.. Hyvää jatkoa!

Aika hauska juttu tuo viina, mitä ei oikeastaan koskaan oteta mukaan kun mietitään miksi joskus ihmisten välillä tapahtuu tällaisia asioita. Ihmisellä kai on tapana oppia siitä ympäristöstä missä on ja toimia samalla tavalla kuin muut, koska se on normaalia.
Minä olin nuorena oppinut myös sen että kun mennään kylään korkataan ja kun tulee vieraita niin korkataan. Kun on kivaa niin korkataan ja kun on huolia niin korkataan. Aurinkopaistaa, korkataan, sataa, korkataan. Minulla ja exälläni oli paljon tuttuja ja hyviä ihmis-suhteita. Me keskenään ajauduttiin kuitenkin erilleen ja siinä sitten oli mahdollinen nähdä ja kokea uutta, etenkin uuden kumppanin seurassa. Juominen jäi ja sitä olin halunnut itse jo vuosia. En jaksanut niitä aamuun asti venyviä istumisia ja asioiden jauhamisia(toistamista) sen jälkeen kun hauskat vitsit oli kerrottu loppuun. Sitten sitä alkoi karttamaan niiden aikaisempien ihmisten seuraa kun juomattomuudesta tuli sanomista eikä sellaista ole oikein helppo perustella kenellekään joka itse juo, mutta jolle siitä ei tule ongelmaa kun kaikki muutkin juo. Työt hoituu, ei tule riitoja eikä tappelua, eikä jää huikka päälle. Perjantait ja lauantait jos on vieraita tai käy itse kylässä tai on jotkin juhlat. Sitten alkoi puheet että uusi puolisoni on aivopessyt minut ja estää tapaamasta vanhoja kavereita. Haloo. Ihan oma päätös, mitä kukaan ei usko. Välillä se on niin että ihminen itse haluaa poistua tietyistä piireistä syystä tai toisesta tai sitten vaan ajautuu erilleen koska ei ole enää yhteistä tekemistä tai harrastusta. Ei se aina ole niin että joku puoliso tai joku muu aivopesee tai se että ei enää viihdy vanhan porukan seurassa johtuisi jostain ylpeydestä tai muusta. Ihminen voi myös muuttua ja hakea muutosta elämäänsä. Sitten jos sen selittäminen menee vaikeaksi tai mahdottomaksi, koska sillä voisi joku kokea tulleensa loukatuksi, koska itse toimii tavalla mistä kaveri on haluamassa eroon niin oletukset ja päätelmät lähtevät liikkeelle. Sitten haukutaan ja syyllistetään turhaan muita ihmisiä joilla ei asioiden kanssa ole mitään tekemistä. Osa vanhoista kavereista on myös laittaneet korkin kokonaan kiinni ja taas matkustellaan porukalla. Osan kanssa lähetellään hyvät joulut, uudet vuodet ja synttärit fasessa, mutta muutoin ei olla vuosiin nähty.

Vähän samaa. Elän omaa elämää oman perheen kesken, niinkuin olen aina tehnyt. En ole koskaan ollut mikään kyläilijä tai kestittäjä tyyppi. Kavereiden kanssa nähdään harvakseltaan ja tiedetään että kaikilla on kaikki ok ja välit kunnossa. Siskon kanssa en ole koskaan ollut sen kummemmin läheisissä tekemisissä ja minun mielestä sen pitäisi olla ok. Molemmilla on omat lapset, lapsen lapset ja elämät ihmis-suhteineen. Nyt sitten vanhemmiten on alkanut syyllistämään kun ei nähdä ja kyläillä. joidenkin sukulaisten ja vanhempiemme kanssa olen enemmän yhteydessä mutta siskon kanssa ei ole aina ollut sellaista yhteistä ajatuksen lentoa ja hän kun ei näy kuin että on samaa mieltä ja siten samalla puolella tai eri mieltä ja eri puolella. Parempi kun on erillään ja etäisenä niin ei tule erimielisyyksiä. Ei kaikki ihmiset tule luonnostaan toimeen oli sukua tai ei. Jokainen saa kai valita miten elää ja kenen kanssa aikansa viettää. Etenkin jos viihtyy ihan vaan parhaiten omaan talouteen kuuluvien kesken. Siitäkin saa tosiaan riidan aihetta sellainen joka ei itse ajattele asioista niin.