Kuinkas sitten käy...
Mitä jos me rakastutaan?
Anonyymi
661061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Se on menoa sitten...
En tiedä. Yhtäaikaa ihanaa ja pelottavaa.
Jotain kummaa meidän välillä on. Aluksi tunsin vain iloisia perhosia, mutta nyt tuntuu kuin olisin sairastumassa, yhtä aikaa ihana ja paha olo. Pelottaa mihin kaikki johtaa. Sydämiä voi särkyä vaikka ei haluaisi. Mutta sun kanssa on niin hyvä olla.
Myöhäistä. Sinun olisi pitänyt pyrkiä pois yhteydestä tähän mieheen, eikä jutella hänen kanssaan tarpeettomasti.
Viestini oli mieheltä naiselle.
Mutta on tämä yhtä sokkoleikkiä.
Niin on täällä. Muualla asiat selvitetään, muuten ei voi ymmärtää.
4kk on kulunut tästä kirjoituksestani ja todellakin olen sairastunut yhä vain pahenevaan rakkauden tautiin. Mutta sinä olet kääntymässä pois, vetäydyt sisään päin, haluat näin suojella itseäsi, kyllä minä sen näen ja ymmärrän. Olet lähellä ja nähdään melkein joka päivä, mutta et enää kysy minulta mitä kuuluu, et katso kohti, varmaankin pelkäät minkälaisen vastauksen minulta saisit. Se varmasti näkyy minusta jo kilometrin päähän. Kunpa voisimme puhua kaikki auki.
Kuulostaa niin tutulta. Suojaan itseäni, koska olen kuvassa ettet (hän) halua mitään. Yritän pitää etäisyyttä, jotta tunteeni ei kasvaisi eikä roihahtaisi. t. S-nainen
Hukka perii..
Hyvin ja onnellinen loppu
Kiva että joku vielä jaksaa ajatella positiivisesti :)
Sun lähelläsi tuntuu niin kuin olisin tullut kotiin, mutta jännittävään uuteen kotiin. En tiedä mitä meille tapahtuu, mutta en haluaisi pois. Olen tunkeilija, mutta sinä kutsuit minut sisään.
Teette vain lapsia ja teistä tulee perhe.
Panette vaan salaa ja petätte kumppaneitanne, niin kuin olette tehneet tähänkin saakka. Eri ihmisten kanssa vaan.
Tänäänkin kuumotusta ilmassa... ehkä et huomannut. Pitkä viikonloppu erossa saa kuvitelmat ja toiveet kohoamaan johonkin eri sfääreihin. Ja todellisuus arjessa on mitä on. Kyllä mä oikeasti tiedän, ettei mikään voi muuttua. Mutta unelmoin. Ja iloitsen joka päivä seurastasi, samalla kärsien.
Tuota se nimenomaan on, iloa ja kärsimystä vuorotellen. Päivän paras hetki hänen kanssaan silmät vastakkain, eikä ulkopuolisia häiritsemässä.
Olisin tänään vaan halunnut jäädä siihen hetkeen vaikka ei tainnut edes katseet kohdata.
No meillä kyllä katseet kohtasivat ja juteltiin kahdestaan pitkään niitä näitä. Tätä kun se on monta kertaa viikossa, niin koukussa ollaan.
Ei kohdannu, silti huomattiin toisemme. Mie en ees uskalla enää kattoo kunnolla kun vastapuolella tuskin on kiinnostusta..
Kainostuttaa. Kato sie vaan nuoremmakses rohkeesti ni mie katon takas :)
Mihin aikaan? Miksi uskot ettei ole kiinnostusta?
Tämä kokemus minulla myös.. tänään olisi ollut mahdollista rikkoa jää, mutta taitaa olla omaa kuvitelmaa kaikki menneet katseet ja niiden tulkinta.
Mihinpäin tää menee ? Itelläki oli tänää hetki mut menin ihan jäihin ja tuli melkee paniikki. 😂
Eilinen? Iltapäivällä
..Ja tänäänkin?
Tänäänkin, pitkin päivää ja ...etelässä
(Tämä oli kolmannelta kirjoittajalta)
Kerro tarkemmin?
Hän pyöri siinä lähellä, mutta jätti pyörimättä juuri niissä paikoissa missä olin.
Minkalainen mahdollisuus se oli?
Se olisi yhtäkkiä aika järkyttävää ja hallitsematonta. Kuinkahan siitä touhusta oikein selviäisi järjissään, eikait mitenkään.
Pitäis ensin kai kertoa toiselle tunteistaan. Me tyydytään vähään, hymyihin, jutteluihin..
Ja ihan pieniin hipaisuihin, vai mitä?
Joo, mutta niitäkin ihan olemattoman vähän. Ujoina ihmetellään, jotain jutellaan ja silmillään. Kumpikin tietää tilanteen. (sivusta sanailen)
Niihinkin.
Ei taideta ehtiä kun lähden pois. T. Johanna
Sit mä rakastaisin sua
Voi olla että siihen suuntaan ollaan matkalla. Palaakohan meidän kummankin sydämessä samanlainen liekki? Sen kun tietäisi.
Olit tänään jotenkin niin hiljainen. Ollaanko me sairastumassa samaan rakkauden tautiin? Onko siihen olemassa muuta lääkettä kuin toistemme läheisyys? Tämän taudin aiheuttaa ja parantaa sama rohto. Pelkään, mutta haluan päästä lähemmäs sinua.
Mihin umpikujaan me ollaan kuljettu? Olen varma, että tunteet on vaan kasvaneet kummallakin, mutta suun auki saaminen on yhä vaikeampaa. Tiedän kyllä, meillä on syymme. Haluaisin sanoa, että tykkään susta kaikilla tavoilla ja vielä enemmän. Salaa toivon, että tulisit lähelle ja että pienet eleet, sanat ja teot vähitellen kertoisivat tarpeeksi.
Millaisia pieniä tekoja olet jo tehnyt?
No sit vaan syödään juodaa ja naidaa.. aamusta iltaa ei kait siinä muuta.
Olen jo korviani myöten rakastunut sinuun. Mutta kerron tunteistani sinulle vasta kun tiemme eroavat. Surullista, tiedän, mutta muuta keinoa en näe tässä tilanteessa.
Tahdot satuttaa?
Haluaisin kyllä kuulla omalta ihanuudeltani jos näin on...
En tietenkään halua satuttaa häntä. Päinvastoin. Haluan aikanaan kertoa tunteeni, mutta en nyt. En näe meillä tulevaisuutta, vaikka haluaisin uskoa siihen. Rakastan häntä.
Haluaisin kertoa hänelle, mutta on muutama tärkeä syy miksi en voi sitä tehdä. Joskus elämä vain on näin haastavaa. Ajattelen häntä päivin ja öin. Onneksi hän on kuitenkin elämässäni mukana, vaikka ei kainalossani ja paikalla johon hänet elämässäni haluaisin. Saan rakastaa häntä kuitenkin päivittäin.
Kuka tämä onnekas on vink vink.
Työkaveri. Saan rakastaa häntä salaa.
Mitä jos olette samassa työpaikassa vielä vuosia? Oletteko päivittäin paljon tekemisissä?
Sivusta huikkaan, että minusta työpaikan mies on aika lutunen. Valitettavasti se jää yksipuoliseksi ja osaltani vain silmiin tuijotteluksi sekä haaveiluksi.Molemmat varattuja, tosin oma suhteeni natissut liitoksistaan jo pitkään.Näen häntä satunnaisesti ja mulla on mahdollista viestitellä, mutta vaikeutena olla riittävän viileä eikä jatkuvasti pommittaa whatsupeilla häntä,...
Kyllä teemme hyvin lähekkäin töitä. Saan siis ihailla häntä päivittäin.
Samoin teen minä hänen kohdallaan..
Teettekö minkälaista työtä?
Olisin tyytyväinen lyhyeenkin rakkauden täytteiseen suhteeseen, jos et (hän) uskoisi pitkään suhteeseen. Haluaisin nukkua hänen kanssa lusikassa ihokontaktissa, rakastella ja suudella monta kertaa illan, yön ja aamun aikana.
Itse ajattelen kyllä, että asioilla on tapana myös järjestyä. Monen asian, joka etukäteen jännittää, voi ratkaisu löytyy yllättävänkin helposti.
Tämä on kyllä aika surullista mutta itse tulen tekemään samoin. Kerron sitten joskus...
K
Miks miettiä tommosta mitä jos me rakastutaan. Sitten sitä rakastuu, harvemmin ihminen semmoista voi päättää. Ihan samoin, kun jos ei rakastu tai ei vaikkapa kumppaniaan enää rakasta. Sen sijaan sille miten muita kohtelee, sille voi paljonkin. Mä näen rakkauden tärkeänä ja eiköhän jokainen rakastunut halua rakkaansa lähelle, vaikkei se aina helppoa ole. Harvemmin elämä helppoa onkaan.
Sitten siinä käy niin, eikä haittaisi ollenkaan
Miten voisin lähestyä kun olet myynnissä ja mä nään sut vain yleensä etäältä rööki suussa 😍
Maksaako tyonantajanne ajastanne kun käytätte sen romantisointiin?
Maksaako tyonantajanne energiasta jota ette käytä palkattuun tyohonne?
Onko tyonantaja vastuussa kun teille romantisoijille kohta tulee epäsopua ja jompikumpi ei enää kykene olemaan samassa tyopaikassa?
Oletteko, romantisoijat, niin ammattitaitoisia että heti saatte toiselta firmalta uuden tyopaikan?
Onko koskaan mieleenne tullut ideanpoikasta että romanttisuutenne kohteen täytyisi olla firmanne ulkopuolelta? Katsokaas, sielläkin kun on vapaita (ja varattuja yääääk!) kohteita!
En panis vastaan =))
kysehän tässä ei ole työpaikkaromanssista eli en ole ihastunut työkaveriin..
Mehän olemme jo rakastuneet? Eikö?
Kyllä ❤️
Niin kävi, mutta sinun (miehen) tunteesi taisivat jo mennä ohi.
Ei menneet. Olet ihana pikku pörröpää❤️
Onko hänen hiukset aina pörrössä?