Helikopteriraha käytännössä:
valtio rahoittaa menojaan
laskemalla liikkeelle velkakirjoja, jotka keskuspankki
ostaa ja pitää hallussaan
ikuisesti.
1930-luvulla joissakin maissa (mm. Saksassa) käytettiin helikopterirahaa. Viime
ajoilta kehittyneissä maissa helikopterirahan kaltaisesta menettelystä on kaksi
esimerkkiä USA:sta viimeisten 15 vuoden
ajalta: miljoonille kansalaisille postitettiin veronpalautussekkejä enintään 600
dollarin arvosta vuonna 2001 ja enintään
1200 dollarin arvosta vuonna 2008. Kyselytutkimusten mukaan ensimmäisellä
kerralla vastaajat kertoivat kuluttaneensa ko. rahasta 53–73 prosenttia ja toisella
kerralla vain 1/3, koska he säästivät tai
maksoivat velkojaan. Finanssikriisivuonna 2008 monet kotitaloudet olivat ylivelkaisia, ja näyttää siltä, että velkaantuneessa taloudessa keino toimii liian hitaasti.
Kaplan ja Violante (2014) ovat
analysoineet näitä tapauksia tarkemmin
ja päätyneet hieman optimistisempiin
tuloksiin. Jos kuitenkin säästäminen on
ongelma, niin sen väistämiseksi helikopteriraha voitaisiin jakaa sellaisessa muodossa (vaikkapa ostokuponkeina), että
sille voidaan asettaa erääntymispäivä,
johon mennessä se on pakko kuluttaa,
tai muuten se menettää arvonsa. Tällöin
se ei kuitenkaan jäisi pysyväksi rahavarannon lisäykseksi – vai kuinka ostokupongilla maksun saaneet voisivat käyttää
kupongit itse määräajan jälkeenkin?
Helikopterirahaa ei välttämättä tarvitse kytkeä finanssipolitiikkaan. On ainakin
kuviteltavissa, että raha menisi keskuspankista suoraan ilman valtion välikäsiä
yksityisen sektorin pankkitileille ikään
kuin lainana, jota ei tarvitse maksaa takaisin, ts. lahjoituksena. Yleensä kuitenkin katsotaan, ettei keskuspankeilla ole
mandaattia jakaa rahaa suoraan, vaan
helikopteriraha on jaettava valtion kautta. Periaatteessa valtio voisi itse laskea
liikkeelle helikopterirahaa tai jotain sen
valtio rahoittaa menojaan
laskemalla liikkeelle velkakirjoja, jotka keskuspankki
ostaa ja pitää hallussaan
ikuisesti.
1930-luvulla joissakin maissa (mm. Saksassa) käytettiin helikopterirahaa. Viime
ajoilta kehittyneissä maissa helikopterirahan kaltaisesta menettelystä on kaksi
esimerkkiä USA:sta viimeisten 15 vuoden
ajalta: miljoonille kansalaisille postitettiin veronpalautussekkejä enintään 600
dollarin arvosta vuonna 2001 ja enintään
1200 dollarin arvosta vuonna 2008. Kyselytutkimusten mukaan ensimmäisellä
kerralla vastaajat kertoivat kuluttaneensa ko. rahasta 53–73 prosenttia ja toisella
kerralla vain 1/3, koska he säästivät tai
maksoivat velkojaan. Finanssikriisivuonna 2008 monet kotitaloudet olivat ylivelkaisia, ja näyttää siltä, että velkaantuneessa taloudessa keino toimii liian hitaasti.
Kaplan ja Violante (2014) ovat
analysoineet näitä tapauksia tarkemmin
ja päätyneet hieman optimistisempiin
tuloksiin. Jos kuitenkin säästäminen on
ongelma, niin sen väistämiseksi helikopteriraha voitaisiin jakaa sellaisessa muodossa (vaikkapa ostokuponkeina), että
sille voidaan asettaa erääntymispäivä,
johon mennessä se on pakko kuluttaa,
tai muuten se menettää arvonsa. Tällöin
se ei kuitenkaan jäisi pysyväksi rahavarannon lisäykseksi – vai kuinka ostokupongilla maksun saaneet voisivat käyttää
kupongit itse määräajan jälkeenkin?
Helikopterirahaa ei välttämättä tarvitse kytkeä finanssipolitiikkaan. On ainakin
kuviteltavissa, että raha menisi keskuspankista suoraan ilman valtion välikäsiä
yksityisen sektorin pankkitileille ikään
kuin lainana, jota ei tarvitse maksaa takaisin, ts. lahjoituksena. Yleensä kuitenkin katsotaan, ettei keskuspankeilla ole
mandaattia jakaa rahaa suoraan, vaan
helikopteriraha on jaettava valtion kautta. Periaatteessa valtio voisi itse laskea
liikkeelle helikopterirahaa tai jotain sen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Valitettavasti Suomen päättäjät eivät ole vielä saaneet edes ulosoton suojaosuutta nostettua 10 vuoteen joten voudille tuskin elvytysrahaa kannattaisi maksaa!