Luin hyvän kirjoituksen ikävästä asiasta, raikatuksi tulleen tarinaa, jossa oikeudenmukaisuus ei kohtaa. Samaan ketegoriaan voi liittää kaikenlaisen uhriksi joutumisen, tapahtuu se sitten koulukiusaamisena, työpaikkakiusaamisena ym. Se tunne joka toiselle jää mieleen kaivertamaan omaa kuoppaansa?
Hävinnyt osapuoli on lähes aina se suurin kärsijä, joka joutuu asiaa käsittelemään omin avuin ilman riittävää tukea ja ymmärrystä? Jokainen käsittelee asian omalla tavallaan ja jotkut ei käsittele ollenkaan vaan katkeroituvat ja saavat ulkopuolisilta ikävän ihimsen leiman otsaansa?
Ihminen voi ikävän kokemuksen myötä eristäytyä muilta, kun menettää luottamuksen toisiin? Kokee ulkopuolisen itselleen uhkana, josta ei ole kuin haittaa itselle? Pahan tekijä (vain oman päänsä sisällä) jatkaa elämää kärsimättä juuri ollenkaan, joskus jopa kasvattaa mainettaa ja arvostusta muiden silmissä? Mikä tuntuu näin ajatellen epäoikeudenmukaiselta > miten maailmakin muuttuu, kun arvostus tulee näin väärin perustein?
Minusta ao. linkin sisältä löytyy hyvä tarina, jonka lukemalla löytää tällaisen julkitulon tärkeyden, ymmärryksen, (toivottavasti monet lukevat ao.linkin tarinan) että asiat voivat olla monisyisiä ja vaikeita ymmärtää, ennekuin asiat tuodaan julki tyyliin rautalangasta vääntämällä ja ymmärrettävästi?
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b1dde344-d504-45ac-b765-d28f4714ee95
Hävinnyt osapuoli on lähes aina se suurin kärsijä, joka joutuu asiaa käsittelemään omin avuin ilman riittävää tukea ja ymmärrystä? Jokainen käsittelee asian omalla tavallaan ja jotkut ei käsittele ollenkaan vaan katkeroituvat ja saavat ulkopuolisilta ikävän ihimsen leiman otsaansa?
Ihminen voi ikävän kokemuksen myötä eristäytyä muilta, kun menettää luottamuksen toisiin? Kokee ulkopuolisen itselleen uhkana, josta ei ole kuin haittaa itselle? Pahan tekijä (vain oman päänsä sisällä) jatkaa elämää kärsimättä juuri ollenkaan, joskus jopa kasvattaa mainettaa ja arvostusta muiden silmissä? Mikä tuntuu näin ajatellen epäoikeudenmukaiselta > miten maailmakin muuttuu, kun arvostus tulee näin väärin perustein?
Minusta ao. linkin sisältä löytyy hyvä tarina, jonka lukemalla löytää tällaisen julkitulon tärkeyden, ymmärryksen, (toivottavasti monet lukevat ao.linkin tarinan) että asiat voivat olla monisyisiä ja vaikeita ymmärtää, ennekuin asiat tuodaan julki tyyliin rautalangasta vääntämällä ja ymmärrettävästi?
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b1dde344-d504-45ac-b765-d28f4714ee95
Vastaukset 1
Vanhimmat
Asiasta kannattaa puhua / kirjoittaa.On vastenmielistä tavata henkilöitä jotka kerskuvat valloituksillaan.On hieman kyseenalaista joskus se,että kuka jätti kenet ja mistä syystä ?Ulkonäkö ei kerro aina kaikkea.Kun ns.apukoululaisistakin kasvaa aikuisia,komeitakin.Läheisriippuvuus on eri asia kuin "kaveririippuvuus" .Kaveririippuvuus saattaa alkaa jo päiväkodissa ja on haitaksi lapsen älylliselle kehitykselle.Jarruttaa oppimista.On iljettävän laskelmoivia tyyppejä jotka flirttailevat avoimesti vailla kunnioitusta toista osapuolta kohtaan.Omassa kiihkossaan unohtavat täysin dialogin merkityksen.Ovat tietyllä tavalla tyrkkyjä vailla keskusteluyhteyttä tai sitten puhuvat vain itsestään ja kavereistaan ottamatta huomioon toista osapuolta.Yksinäisyyttä poteva saattaa tuntea hetkellistä "yhteisöllisyyttä" mutta totuus saattaa valjeta karulla tavalla - hyväksikäytettynä.Vailla omaa minää.