Miksi siedätte puolison uskottomuutta?

Riippuisi siitä miten uskottomuus tulisi ilmi ja kesto. Jos perusteet olisi hyvät ja ymmärrettävät voisi harkita että sietää. Mutta mitä pitempi salasuhde ollut ei onnistu. En ehkä sietäisi enkä ole ainakaan vielä kohdannut tiedossa ei ole onko uskottomuutta meidän suhteessa ollut. Kiinni ei ole jäänyt tai kukaan kakkonen ei ole ilmoittautunut. Joten kysymys on hieman outo. Kuvitella voin toki ja ainakin yrittäisin sietää.

Mielenkiintoisempi kysymys on, miksi uskottomuus on niin vaikea asia ihmisille. Silkkaa eläinkunnan perintöä.

En usko, että puolisoni on uskoton, mutta soisin, että olisi, koska se saattaisi nostaa hänen elintasoaan huomattavasti. Hän ei puolestaan sietäisi minulta uskottomuutta lainkaan, minkä hän on selvästi ilmaissut. Emme kuitenkaan ole koskeneet toisiimme vuosikymmeniin.

Ei se mua tapa, on vain kyse viettien harjoittamisesta ei mistään henk. kohtaisesta.

Kaikkihan eivät tiedä puolisonsa uskottomuudesta. Toiset taas eivät usko, vaikka rautalangasta vääntäisi. Minä kyllä tiedän puolisoni uskottomuudesta, mutta hän taas ei tiedä, että minä tiedän. Kohta äijä kellot soi.

Kyse on sopeutumisesta, ei olisi tullut mieleenkään erota kun vaimoni uskottomuus tuli esiin. Ratkaiseeko yksi kerta koko pitkän liiton, ei mun mielestä. Vaimoni oli sängyssä vieraan kanssa ja myönsi tehneensä mokan, alkoholilla oli osuutta asiaan, ei humalssa mutta mutta kuitenkin.

Joo kännisekoilu ei pitkää liitttoa hajota, mutta toiseen rakastuminen kyllä. Moni puoliso ei myönnä uskottomuutta ja vähättelee sitä. Toisaalta puolisoilla ei aina ole todisteita uskottomuudesta, vaikka kaikki merkit näin näyttäisi.
Sellaistakin on, että toinen puolisko on paljon kypsempi ja katsoo puolison ihastumisia ohimenevinä hairahduksina. Näissä tapauksissa on päätetty elää yhdessä elämän loppuun saakka ja parisuhteessa muuten ei ole ongelmia. Tapauksia on monenlaisia, jokaisella omansa.

Eipä ne petetyt osapuolet aina tiedä uskottomuudesta vasta kuin jälkikäteen. Monet ympärillä olevat sen sijaan voivat tietää, mutta eivät raski kertoa. Sellasta se petos on.

Itse annoin anteeksi kun jäi kiinni. Siis jäi kiinni eikä itse ensin tunnustanut. Asia puitiin ja jatkoimme liittoamme. Päätin että virheitä tehdään ja puoliso aidosti katui. Vituttihan se aikansa. 3 vuoden jälkeen hupsista keikkaa. Pettäjä on pettäjä. Kerran kun menee, menee toisenkin kerran. Ja niitähän olikin sitten kahden käden sormille. Kun kerran annoin anteeksi, annoin ilmeisesti signaalin että ok siedän sinun petoksesi. Toiste en samaa virhettä tee.

Miten voi joku olla mustasukkainen toisen kehosta. Se on vaan lihaa.

Niin ... on monenlaista uskottomuutta.

Itselleni toisen naisen paneminen ei olisi maailmanloppu. Kunhan mies kertoisi asian itse ja vapaaehtoisesti, yrittämättä salata sitä. Riippuisi tietysti vähän myös olosuhteista. Jos kyse olisi puhtaasti kännisekoilusta ja olisi ihan one off, eikä tapana joka kerta (tai edes joka kymmenes kerta) ... tuosta selvittäisiin. Jos taas menisi esim. riidan jälkeen ns. kostamaan, niin se olisi tiukempi paikka. Tuostakin selvittäisiin varmaan, jos mies osaisi ihan vilpittömästi katua. Suhde sen sijaan olisi itselleni aika anteeksiantamaton juttu. Jos sitä samaa naista panisi useammin, ehkä jopa vähän ihastuisi ... kaikkein pahin, jos tekisivät muutakin yhdessä. Tuota en uskoisi pystyväni antamaan anteeksi.

Sitten on tietysti myös niitä monenlaisia olosuhteita. Jos esimerkiksi asutaan väliaikaisesti pakosta erillään ja nähdään harvoin. Eksäni oli esim. pitkällä ulkomaankomennuksella. Ei nähty toisiamme puoleen vuoteen. Molemmilla olisi ollut ihan lupa "purkaa paineita". Itse en niin tehnyt, miehestä en tiedä. En halunnut tietää, eikä hänkään olisi halunnut tietää minun puoleltani. Se olisi ollut vähän tyyliin "What happens in Vegas, stays in Vegas" ... kertominen tai tietäminen ei olisi tuonut mukanaan mitää hyvää ja parempaa. Ainoa millä oli väliä oli, että teet mitä teet, niin tauteja et toiselle tuo ja muksuja et alulle saata. Me erosimme aikanaan ihan muista syistä, kuin pettämisen takia.

Mutta joo, harva varmaan jakaa tässä kohtaa ajatusmaailmani.

Jos kiinnostaa kuulla mihin se uskottomuus voi myös johtaa, niin pistäkää seurantaan tarinaa tosi elämästä jossa kerrotaan kertojan (miehen näkökulmasta) se kuinka asiat ovat vieneet aivan hulluden partaalle .

Tarinaa jatketaan päivittäin ja välillä monesti päivässä
http://olenkohullu.simplesite.com/

Yksinkertaista. Yhteisiä hetkiä voi olla mutta ihminen ei siinä vaiheessa ole enää puoliso eikä elämänkumppani.

Olen cuck

En ole koskaan ymmärtänyt mihiä jotka hyväksyy naisesna huoraamisen, ja niitä tuntuu olevan paljon.

Kerrasta poikki heti, ja kosto lisäksi. Kosto tarkoittaa esimerkiksirahan siirtämistä jemmaan ja sitten eroamista gai muuta esim. isompaa taloudellista kostoa, tai sitten uusi eukko ja ilmoitus kun se kuvio on tarpeeksi syvä. Pettämistähän se ei enää olisi jos puoliso on jo pettänyt koska parisuhteen säännöt on siinä kohdalla muuttuneet kokonaan jos toinen sen aloittanut.
Mutta en ole itse pettänyt enkä koskaan pettäisi.
Se on täysin oma valinta, kukaan ei petä haluamatta sitä.

Horot pihalle vaan.

Ja kaiken lisäksi naisen pettäminen on 100 kertaa pahempi kuin miehen, mies voi joutua elättämään toisen miehen lasta 20v ajan, ja olla huijattuna koko loppu elämänsä, naiselle sitä ei voi koskaan tapahtua että elättäisi toisen naisen äpärää tietämättään.

Ei sitä voi sietää oikein mitenkään.

Ei siinä ole kyse enää seksistä muiden kanssa. Jos suhteessa on avoimesti keskusteltu rajoista, niin niissä on siinä suhteessa hyvä pysyä. Jos on avoimesti lupa olla muidenkin kanssa, asioista puhutaan, molemmat sen hyväksyvät siihen suhteeseen eikä se ole kummaltakaan pois.

Jos toisia osapuolia on vaikea hyväksyä, on se sen ihmisen oikeus joka näin tahtoo. Toista arvostavassa ja kunnioittavassa suhteessa toista ei alista rikkomalla tämän rajoja.

"Vahingossa" tapahtunut yksittäinen hairahdus, asian myöntäminen, vastuunotto valinnastaan ja asiasta keskustelu saattavat mahdollistaa suhteen jatkumisen ja luottamuksen parin välillä.

Mitä tulee pettämiseen, se on jo aivan muuta kuin pelkkää seksiä jonkun toisen kanssa. Se on sitä, että haetaan yhteyttä johonkin toiseen, omassa suhteessa pakoillaan asioita, aiheutetaan lisää ongelmia, torjutaan toisen tarpeet ja toiveet, keskustellaan asioista jonkun toisen kuin oman kumppanin kanssa. Salataan ja valehdellaan asioita, ei todellakaan olla pahoillaan toisen puolesta, ainoastaan siitä jos jää kiinni. Käytetään omaa kumppania hyväksi, toisen suhteillessa muualla oma kunppani yleensä kantaa vastuun kodista, arjesta, lapsista, samalla kun toinen haluaa kaiken haluamansa ja pitää kiinni elintasostaan ja "kotiorjastaan", jolta usein saa myös seksiä silloin kun muualta ei satu saamaan. Toinen voisi vain lähteä suhteesta, jos olisi valmis luopumaan joistakin asioista elämässään. Petetyllä taas harvoin on edes mahdollisuutta parempaan ellei pettämisestä tiedä. On vain jatkuva kuormitus suoriutua yksin, väsymys, ja ahdistus. Tulee harvoin kuulluksi suhteessaan missään asiassa. Ja ehkei vielä ole valmis rikkomaan perhettään vain asioihin väsymisen vuoksi, odottaa että lasten kasvaessa arki helpottuisi. Ja kun uskottomuus lopulta tulee ilmi, se pettymys, ettei läheiseksi koettu ihminen ikinä halunnut sinun parastasi, ei sinua, ei mitään mitä teillä oli, ainoastaan kokin, siivoojan, lastenhoitajan ja ylläpidon. Pettämisessä nämä toiset osapuolet menevät myös lasten edelle. Aika, huomio ja yhteinen tekeminen jää hyvin vähälle.

Aika harva petetty oikeasti haluaa edes sopeutua pidemmän päälle tuollaiseen elämään. Vaan haluaa itsekkin ihmisen, joka omasta vapaasta tahdostaan haluaa suhteen juuri sinun kanssasi.

No veikkaisinpa että yleisin syy pysyä uskottoman kumppanin kanssa on yhteiset lapset. Omalta osaltani sanon vaan että nuorempana miehen alkuna olin huomattavasti mustasukkaisempi kumppaneistani ja jos pientäkin peliä kumppanilla oli muiden kanssa niin meni vaihtoon samantien. Nykyään vanhempana ja perheellisenä kuitenkin vain huvitti kun vaimo jäi kiinni pienestä kännisestä syrjähypystä. Joku voisi syyttää tunteettomaksi mutta kyllä minä häntä rakastan edelleen kuten ennenkin. Vahva suhde kestää pienet kolhut.

Mistä tiedät että on ollut uskoton, oletko ollut hänen kanssaan?

Jos pettäminen olisi jatkuvaa, se olisi suhteen loppu. Ainakin omalla kohdallani.

Eri asia, jos pettäminen on ollut lyhyt satunnainen hairahdusvaihe elämässä pelkästään fyysisellä tasolla ilman rakkaudellisia tunteita. Tärkeää on myös, että pettäjä oikeasti katuu tekemäänsä virhettä ja ymmärtää satuttaneensa puolisoaan. Ei haikaile kolmosen perään.

Asiat kannattaa selvittää perin juurin.

Myös parisuhteen pituus vaikuttaa sietokykyyn. Pitkästä liitosta ei lähdetä niin helposti, jos muuten yhteiselo sujuu. On yhteistä historiaa takana ja yhteiset lapset ( mahdolliset lapsenlapset). Ja tärkeintä on, ettei rakkaus ole kuollut.
Liiton hyvät ja huonot puolet punnitaan.

Edelliseen:
Piti sanomani: kakkosen (eikä kolmosen)!

Hah.jos parisuhteeseen tahtoo,on kestettävä. Kaikki pettää . Ihmiset on mätiä.

Siedän vain pettämällä myös itse ja kun tietää että suhde ei tule kauan jatkumaan enää niin mikäs siinä.