esikoinen vajaan vuoden,mua ei ole seksi kiinnostanu synnytyksen jälkeen,ei tunnu missään.se tuntuu enemmänkin velvollisuudelta.en oo kertonu siitä miehelleni.lisäksi siinä vaivaa se etten tunne itseäni vetäväksi enää makuuhuoneen puolella enkä haluaisi mieheni näkevän mua alasti.mahtaakohan tulla ero...
joopa joo
kili
61276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä se mielenkiinto vielä sullakin herää. Olet sellainen kuin olet, ja vartalosi on sellainen kuin on. Olet tehnyt hienon homman, synnyttänyt lapsen. Kevät tulee ja hormonit alkaa hyrräämään :) nyt sinusta vaan tuntuu siltä. Koetappas yllättää itsesi ja mene miestäsi vastaan, halit pusit jne.
Mun muksu jo 1v9kk,eikä mullakaan ole ollut synnytyksen jälkeen minkäänlaisia haluja miestä kohtaan.Mun kohdalla ei johdu siitä että itseni tuntisin jotenkin "huonoksi",ei vaan kiinnosta jostain syystä.Kävin lääkärilläkin,koska asia vaivaa mua yhtälailla kuin miestänikin.Lääkäri oli sitä mieltä että tarvis saada yhteistä aikaa enemmän miehen kanssa ja että käyn läpi jotain "prosessia"?!...Kun vaan ittekin tietäis mikä "prosessi"on meneillään..
Ymmärrän ja tiedän, että seksi ja seksuaalisuus on osa avio/avoliittoa, mutta ero sen takia kuulostaa aika vakavalta.
Jos alkaa pyörittelemään mielessään ajatusta, että mahtaakohan tästä nyt ero tulla niin tuleehan se ero sieltä aikanaan sen sijaan, että alkaisi tutustumaan itseensä ja puolisoonsa. Parisuhteessa eläminen on yleensä oletusten varassa. Oletetaan, että kun olen tällainen niin tuo ei varmaan enää musta välitä. Oletuksista olisi hyvä päästä puhumaan, samoin tarpeista.
Ihminen on niin monimutkainen ja toisaalta taas yksinkertainen. Mikäli tarpeesi on tyydytetty, (esimerkiksi naisilla varsinkin ymmärretyksi tuleminen tunteen tasolla) pystyt myös tyydyttämään paremmin puolison tarpeita. Miehiä saatetaan ymmärtää usein väärin, koska nykyään seksuaalisuus on ylimitoitettua. Toki uskon, että miehillä seksi on enemmän mielessä ainakin useimmiten mutta korostunut seksin tarve saattaa olla oire kunnioituksen puutteesta puolisolta tms. Tämä kunnioitus on myös tarve miehellä eli mies tarvitsee vaimoltaan aitoa ihailua ja kunnioitusta.
Mitä nyt yritän sanoa on se, että ymmärtämällä miehen ja naisen erilaisuuden ja kunnioittamalla toistemme tarpeita voimme päästä tasapainoisempaan suhteeseen jossa jokin tietty ominaisuus (esim. seksi/seksuaalisuus) ei ota liian isoa roolia.
Tietysti tähän liittyy myös se puhuminen..puhuminen..puhuminen..keskinäiseen aikaan panostaminen.. TAHTO ja halu onnistua suhteessa..joskus vaaditaan myös yksipuolista rakkautta puolisoa kohtaan mikäli tämä ei vielä ole itsensä kanssa sinut, jotta osaisi täyttää sinun tarpeitasi.
Kuulostaa varmasti vaikealta ja raskaalta mikäli keskusteluyhteyttä ei ole. Yritä kuitenkin saada se miehesi puhumaan, koska on kyse teistä, liitostanne ja ennenkaikkea lapsestanne. Lapsenne hyvinvointi on verrannollinen teidän hyvinvointiinne. Mikään ei ole lapsellenne turvallisempaa kuin teidän kahden hyvä suhde.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista. Älä luovuta vaan tutustu itseesi, tarpeisiisi, puolisoosi ja hänen tarpeisiinsa.
viestissäsi oletit että se on tietenkin mies mikä ei puhu,mutta tässä suhteessa se olen minä.tiedostan kyllä tilanteen,mutta en ole saanut suuta auki muuta kuin nalkuttamalla.tunteista ja muusta hempeästä puhuminen on ollut mulle aina vaikeaa.en edes pysty sanomaan "rakastan sua"!ahdistaa ja se on aina kielen kärjellä,mutta ei suusta tule.nyt kun en tunnu enää pystyväni edes osoittamaan rakkauttani pelkään menettäväni hänet.hän on kyllä sanonut,että mun kropassa ei ole mitään vastenmielistä,mutta aina kun törmätään hyvännäköisiin naisiin tekisi mieli lopppäiväksi vajota maan alle!taidan tarvita jotain ammattiapua tämän ongelmani kanssa.
Olen siis itsekkin mies ja mielestäni on tosi hienoa, että olet ymmärtänyt ongelman olemassaolon ja selvästi sinulla on halu pysyä liitossasi.
Olet oikeassa, että nyt olisi hyvä hakeutua ammattiauttajan puoleen. Tällaiset "möykyt" sisällä kumpuavat usein lapsuudesta ja nuoruudesta, siitä miten itsetunto on saanut kehittyä. Taustalla on usein periytyviä käyttäytymismalleja, jotka kulkevat sukupolvesta toiseen ruokkien itseään. Esimerkkejä on monia.. isättömyys, häpeä yms.
Ammattiauttaja osaa käydä näitä asioita läpi ja opit tiedostamaan niitä itsessäsi, kun ne tulevat esiin. Pystyt tietoisesti muuttamaan käyttäytymistäsi ja mikä tärkeintä, voit katkaista tällaisen sukupolvien kierteen lapsiesi kohdalla.
Parantuminen menneisyyden haavoista vie aikaa ja saattaa olla vaikeaa hyväksyä asioita, joita esimerkiksi vanhempasi ovat sinulle lapsuudessa tehneet (tarkoitan, että vanhempasi ovat tehneet ehkä parhaansa, mutta ovat kuitenkin omien haavojensa pohjalta haavoittaneet sinua).
Itse olen päässyt alkuun tiedostamisessa avioliittoleirillä, jossa pääsee purkamaan itseään turvallisesti ryhmässä. Puoliso olisi hyvä olla mukana, silloin hän pystyy ymmärtämään sinua paremmin.
Olen itsekkin ihan alussa mutta haluan rohkaista sinua, sillä pienelläkin panostuksella on tapahtunut positiivista muutosta.
Ennen minullakaan ei ollut muita tunteita kuin hyvä olo ja paha olo, eikä minulla ollut "lupaa" ilmaista niitäkään. Nyt olen hieman edistynyt, mutta vielä on paljon työtä. Tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisammalta itseni, vaimoni ja lapsieni suhteen.
Minusta tuntuu, että miehesi on tukenasi, eikä sinun tarvitse ajatella eroa. Se olisi sinulta suuri rakkaudenosoitus miestäsi kohtaan, jos päätät (ja olet jo aloittanut) selvittää sisintäsi.
Imettäminen vapauttaa sellasia hormoneja, jotka monilta vie halut. On ikäänkuin osa luonnon ehkäisysysteemiä.