Niin, taitaa olla todellakin myöhäistä ikävöidä exää?Miten tämä eroprosessi voikin mennä niin, että tunteet menevät vuoristorataa?Millä voisi saada yhteyden häneen, josta en ole kuullut vähään aikaan mitään?En haluaisi jättää asioita näin, kun tunteita on vielä paljon.
Turha ikävöidä
exää
425133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Koskaan mikään ei ole myöhäistä. Älä jää suremaan, vaan toimi. Siiten sen tietää, muuten se jää vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi.
Niistä uusista tyttöystävistäkään ei pahemmin kansti välittää jos sellaisia on, ne ovat vain väliaikaisia, ja elämän helpottajia. Teillä on ollut yhteinen elämä, se on tärkeämpää kuin hetken huuma.
hän tietää kyllä, että välitän ja ikävöin...On tainnut tehdä päätöksen, eikä siitä horju?
Ilmeisesti on tehnyt päätöksen. Eikä se ole pelkkä päätös, vaan kyse on pohjimmiltaan hänen tunteistaan. Tunteita sinua kohtaan ei ole. Vaikka se sinua sattuisi, niin tiedäthän ettei ihminen voi pakottaa itseään tuntemaan jotain toista kohtaan. Ethän sinäkään voi?
tunteet eivät voi vaihdella. Pari viikkoa aikaisemmin vielä sanoi, että rakastaa ja nyt tunteet olisivat kuolleet?
Sanoi niin, vai ymmärsitkö hänen puheistaan niin? Minun exäni kuvitteli että rakastin häntä koska olin niin sanonut eron jälkeen. Sitä "tietoa" hän levitteli ympäriinsä. Mutta ne sanani, joista oli saanut sellaisen käsityksen olivat suurinpiirtein että "haluan meidän pysyvän asiallisissa väleissä lasten takia". Olen ymmärtänyt että hän elää jossain todellisen elämän ulkopuolella, ei ymmärrä tosiasioita eikä ymmärrä jatkaa elämäänsä ilman minua.
Tämä oli vain minun kokemukseni. Jos exäsi on sanonut rakastavansa, anna hänen miettiä asioita. Mieti sinäkin onko kaikki kunnossa ja mieti sitäkin että sinun on ehkä vain hyväksyttävä eronne.
eli en kuvitellut. Me ollaan aina puhuttu asioista suoraan.Pakkohan minun on hyväksyä ero, mutta jos ensin rakastaa, sitten ei, niin voiko kysymys olla vain tunteiden vuoristoradasta?En tiedä. Samaa käyn itse läpi. Nyt annan hänelle rauhan miettiä asioita. Kaikki ei ollut kunnossa, mutta olen jotenkin itse muuttunut tässä prosessissa ja rakkautta on minun puoleltani hurjasti. Vaikeaa....
Etkö voisi korjata exäsi väärinkäsitystä?Kirjoittaa hänelle kirjeen?Jotenkin tuntuu, että koska hän on lastesi äiti, niin tekisi kaikinpuolin hyvää, että hän pääsisi eteenpäin ja kirjoituksestasi paistaa läpi, että olet hänestä huolissasi.
En ole huolissani. Lapset hän hoitaa uskoakseni kuten tähänkin asti. Hoitaisi vain pääkopankin vaikka ammattiauttajalla, sillä minä haluan jatkaa elämääni ilman häntä. Ei ollut kiinnostunut tekemään liitostamme edes siedettävää niin hyväksyköön tämän tilanteen. Minä en enää ole hänen olkapäänsä tai päinvastoin. Minulla on toinen ihminen elämässäni. Enkä tosiaankaan ala kirjoittelemaan hänelle. Pitäisi riittää kun kerran on sanonut aikuiselle ihmiselle. Ei ole mennyt perille useampikaan sanominen, eikä se, etten vastaa viesteihin. Sillä tarkoitan ettei ole todellisuus hanskassa ex-rouvalla.
Toivon kuitenkin että te löydätte tilanteeseen ratkaisun hieman helpommalla.
Oletpa tyhmä mies kun voit noin ajatella asiat,kyl oli varmaan ex- vaimolla kestämistä.
Vaikka oletkin päässyt elämässäsi eteenpäin (kiva kuulla!) ja tunnet, että et ole hänelle enää mitään velkaa.... niin te olitte liitossa yhdessä :).Naisena sanoisin, että hän saattaa olla todella eksyksissä ja peloissaan ja varmasti tyrmistynyt siitä, että sinä pääsit noin helposti eteenpäin ja löysit uuden.
Ei se ole hulluutta, jos kaipaa vanhoja hyviä aikoja. On teillä varmasti kivojakin muistoja ja yhteiset lapset. En usko, että sinun nykyinen ystävättäresi pahoittaa mieltänsä, jos kirjoittaisit exälle kirjeen, että toivot hänen jatkavan matkaansa, että toivot hänelle pelkkää hyvää, mutta ette vain sopineet ýhteen ja lasten vuoksi olette yhteydessä. Ehkä tämä on jotain yltiö romanttista löpinää, mutta lasten takia toivon, että hän pääsee myös sinusta yli. Ja lapsiahan sinä varmasti rakastat niin paljon, että toivot heille vain parasta. Kotiolot vaikuttavat varmasti heidän tulevaisuuteensa.
Kiitos, minäkin toivon, että asiat vielä järjestyvät.Täytyy toivoa, että mieheni päättää antaa minulle vielä mahdollisuuden...aika näyttää.
Onko tuo joku miesten juttu....Ihan kuin olisi ex-miehen suusta tullut:"Pitäisi riittää kun kerran on sanonut aikuiselle ihmiselle....."Miehet ovat musta-valkoisia. Ei asiat ole noin yksinkertaisia. Miten itse reagoit, kun vaimosi yritti sinulle jostain sanoa?Oletko joku yli-ihminen?"Ei ole mennyt perille useampikaan sanominen, eikä se, etten vastaa viesteihin." Siis mitä?Et vastaa viesteihin, millaisiin?Onhan teillä lapset. Mitä pelkäät?Ei asiat katoa maton alle lakaisemalla. On joskus syytä ottaa vastuu tekemisistään muutakin kuin järjestelemällä oma elämä uuden kanssa uuteen uskoon. olet samassa tilanteessa uudessa suhteessa, et voi jatkaa asioiden hoitamista näin....Sait karvani pystyyn!Parisuhde on kahden kauppa, mitä sinä teit, että olisit ollut onnellinen ei hänen sinua tarvitse tehdä onnelliseksi!Hän rakasti sinua.
on aikaa?
Itselläni samoin, mies sanoo rakastavansa, mutta tunteet toista kohtaan ovat suuremmat. Eli rakastaa toista enemmän, ja se on kai sellaista alkuhuumaa jota koetaan. Ei meidän välistä syvää rakkautta. Ei siinä auta edes lapset kun on rakastunut.
Ai miehetkö voi rakastaa kahta? Niin voi kuvitella vain nainen joka itse rakastaa niin montaa kuin haluaa ja pitää useita miehiä samanaikaisesti.
Kaksi vuotta.
Muille kirjoittajille: Te ette tiedä millainen vaimo, ihminen ja nainen exäni oli avioliittomme aikana. Häntä kiinnosti vain raha ja teki sen selväksi. Rakkauden kielsi kokonaan. Ette voi tosissanne pitää rakkaudenosoituksina jatkuvaa v*tuilua, rahan, matkojen ja mammonan kerjäämistä? Hänen nimenomaisesta pyynnöstä nukuimme eri huoneissa kuopuksen syntymän jälkeen. Omassa huoneessa sain olla rauhassa, ei nalkutusta.
Nykyisellä kumppanillani on rakkaudesta samanlainen käsitys kuin minulla, erilainen kuin exällä. Lapset ovat asian ymmärtäneet ja hyväksyneet, heidänkin mielestään äiti saisi hellittää. Exää voi auttaa vain hän itse tajuamalla tilanteen. Millainen ihminen haluaa pilata toisten elämän jatkuvalla roikkumisella? Rakkautta se ei ole. Te exät taidatte kaikki olla samanlaisia. Kulkeeko se naisten geeneissä vai missä on vika?
Ok.Minä ainakin ymmärrän paremmin. Kaksi vuotta on totaalisesti liian pitkä aika.Kyllä hänen pitäisi mennä eroseminaariin. Onko Sinulla hyvät välit yhteisiin ystäviin tai hänen vanhempiin/sukuun?Voisiko joku vinkkasta, että olisi aika päästä yli.Ajattelin vain, että vaikka et välitä,hänestä niin saisit oman "elämän".
Olet kestänyt paljon, toivon, että tämä uusi rakkaus tuo Sinulle sitä minä haluat rakkaudelta.
Tästä ei kyllä todellakaan ole kyse!!!!!!!!!!!!
On hyvät välit, mutta ystävät ovat kahden tulen välissä. Exä on puhunut heillekin asioista hieman eri tavalla kuin asiat ovat. En halua heitä sotkea omalta osaltani tähän. Yritämme elää elämäämme ja olla välittämättä exästä. Joskus hänen on pakko ymmärtää luovuttaa.
Hetken huumasta voi kehittyä juuri se OIKEA suhde...Puhun kokemuksesta
Kyllä niinkin voi käydä, mutta voi käydä myös niin, että tuon pienen eron jälkeen vanhakin suhde löytää uuden muodon, ja kaikki on lähes ennallaan.
Minusta kenenkään ei pidä häitiköidä, ja alkaa luomaan uutta suhdetta vain sen takia, että on ikävä eikä osaa olla yksin. Se on pikemminkin yrittämistä peittää tuska ja etsiä helpotusta elämään. Ero on vaikea asia.
Kyllä kaikella on aikansa, ja jos yhteiselosta ei tule mitään, sitten siitä ei tule. Mutta kenelläkään ole oikeutta käyttää heikkoa hetkeä hyväksi.
Niin voi, ja siinä on se hyvä puoli, et jos toinen jättää, aina on toinen tilalla. Täytyy vaan olla sen verran varovainen, ettei idea tule ilmi.
Meillä on likkaporukas aina kivat jutut "meidän" mieheistä, kun ruoditaan asioita. Varatut miehet ovat siitä hupaisa ilmiö, ettei niit voi ottaa todesta, ne jos ketkä on kaksinaamaisia. Mut sellaista se elämä on, ...! Kerran kolmistaan pyöritettiin samaa miestäkin, , huvittavinta oli ettei aluks tiedetty et meil oli sama mies...!
Ennen kuin eroaa, miksei silloin ensin käydä asiat ja tunteet läpi eikä niin, että ovet paukkuen eri osoitteisiin, avioeropaperit eteenpäin, ero astuu voimaan. Tähän on mennyt jo varmasti vuosi, yleensä ylikin. SITTEN vasta aletaan muka miettiä että olisko sittenkin....älä kuvittele etteikö ne tunteet olisi voitu selvittää ennen tätä. Menneiden perään haikailee yleensä petetty ja jätetty osapuoli joka kuvittelee tietävänsä toisen osapuolen tunteet, jää roikkumaan eikä hyväksy että toisen tunteet ovat muuttuneet.
Vapaa rakkaus kukoistaa!
Kun ihmisellä on tunteet voimakkaasti pinnalla, hän sanoo ja tekee asioita kiihtyvässä mielentilassa. Juuri sen takia olisi hyvä antaa tunteiden laskeutua, ja puhua asiallisesti sitten, kun molemmat ovat rauhoittuneet, eikä suin päin rynnätä jonkun toisen kainaloon itkemään tai näyttämään kuinka vahva mä oon, ja pystyn tosta noin vain unohtamaan! Sillä sitä se ei taatusti ole.
Tarkoitatko että ex-vaimonsa luota poistuneet miehet eivät ole selvittäneet tunteitaan kun ovat rakastuneet toiseen naiseen? Pidän miehiä ihan fiksuina olentoina siinä missä muitakin ihmisiä. Eiköhän mies itsekseen ole ne tunteensa kolunnut ennen kuin ilmoittaa että haluaa erota. Eivät he hetken mielijohteesta toimi ja kiukuspäissään. Nainen ei vain ymmärrä, että mies osaa miettiä asioita itsekseenkin, eikä aina halua vaimon mielipiteitä.
Jos vaimolta kysyisi niin tottakai mies rakastaisi vaimoaan. Ei mies kysy kaveriltakaan. Mies miettii itse, punnitsee asioita usein pitkänkin aikaa, ehkä yrittää jollain keinolla saada vaimolta vastarakkautta tai jotain yhteispeliä ja kun ei saa haluaa erota. Ehkä usein nimenomaan lasten takia. Mutta kun mies lähtee juuri siksi, ettei halua lasten näkevän kun alkaa maltti mennä vaimon kanssa tai jotain vielä pahempaa.
Sitten vaimo kuvittelee ettei tunteita ole käsitelty. Tarkoittaa sillä itseään. Selvittäisi vaimokin tunteensa jossain jotenkin jonkun kanssa. Miehet tunnetusti eivät siedä sellaista. Vaimon on turha valittaa siinä vaiheessa kun mies on valintansa tehnyt.
Yllättävän useissa tuntemissani erotapauksissa nainen on jäänyt itkemään miehen perään, mutta miehet jätettyinäkään eivät ole rasittaneet ex-vaimoaan omilla tunteilla, eikä ryhtynyt uuteen suhteeseen ennen kuin on kypsä. Yhdenyönjuttuja ei lasketa.
Miksi nainen on itsekäs ja haluaa vain että itsellä on hyvä olla, miksei voi hyväksyä että miehellä voi olla hyvä olla ilman tätä naista. Kun tunteita ei ole niitä ei ole. Ex miehessäään roikkuva nainen saa aikaan vain inhoa ja korkeintaan sääliä.
täyttä asiaa koko teksti! Mistä siis voitte arvata toisen tunteet ja juuri oikean arvauksen suorittaa? Kumma homma...pitää mennä vaan eteenpäin ja alkaa unohtamaan
Mä rakastan sua ,osota tunteet muhun.Mull ei ole ketään mut lupaan rakastaa sua niin hyvin kun kukaan voi.Annatko meiliosotteen tai puhelinnumeron?Voin kirjottaa sulle rakkausrunoja.
hakemaan huvisi. Toiset meistä ovat kokeneet sellaisia asioita, että kasvapa aikuiseksi sinäkin!
Oma mieheni pitää kahta naista viikonloput toisen luona ja viikot työpaikan vuoksi luonani,olen kehottanut lähtemään vastaus mähän en kodistani lähde
eiköhän se ole niin se lähtee joka pettää saatana.
Kuten myös, mutta sillä erolla, että olemme enää kavereita ja harrastamme seksiä. Eroa ei pantu vireille. Mulle sopii, ei tartte etsiä uutta seksikumppania. Taloudellinen turvallisuus taattu. Lapsetkin näkevät. Muuhun en sitä tarvitse.
Kaipa se on ihan normaalia ikävöidä exää, jos ero sujui ilman suurempia taisteluja. Meillä vaimo
halusi jotain uutta ja lähti lasten kanssa kohti uutta elämää. Erosta on reilu puoli vuotta ja
alun järkytyksestä toivuttuani hetken haikailin vaimoa, mutta nykyään vain lapsia. Nyt olen nähnyt
painajaisia exästä ja tänään soitin käräjäoikeuteen ja huomenna käyn tekemässä II-vaiheen paperin.
Katkeruudesta ja vihasta huolimatta toivon, että vaimolla on onni myöden sillä hänen onnensa heijastuu
varmasti rakkautena ja huolenpitona lapsiin.
Olen samaa mieltä. Mies jätti minut toisen naisen takia ja haki eroa. Itkin ja kaipasin entistä elämää, se kun oli tuttua ja turvallista. Soittaessani miehelle jostain asiasta yritin monta kertaa ottaa puheeksi että eikö voitaisi vielä miettiä oliko ero liian hätäinen... mies tölväisi niin tylysti ettei halua kuullakaan. Olen pahoittanut mielen, olin katkera aikani ja toivoin lapsemme vihaavan miehen naisystävää mutta niin ei käynyt. Paha oloni oli niin hirveä että ensimmäistä kertaa elämässäni aloin iltaisin juoda lasin viinniä että saisin unta. Joskus join pari lasia enemmänkin ja silloin tulin lähetelleeksi miehelle viestejä miten häntä kaipaan. Mies ei koskaan vastannut. Joskus useamman tällaisen kerran jälkeen se kielsi tekstailemasta kun ei ole asiaa. Mielestäni minulla oli asiaa, hän ei ymmärtänyt pahaa oloani ja sitä että hän oli jättänyt perheen ja se hänen naisensa oli vienyt miehen minulta ja isän lapselta. Muistuttelin miestä silloin tällöin että tietäisi mitä on tehnyt. Joskus viiniä juotuani kerroin pojallekin että isä on petturi, muitta poika ei koskaan ottanut kantaa.Kerran kun poika oli isänsä luona menin soittelemaan ovikelloa koska halusin nähdä että pojalla on kaikki hyvin. Kun ei se koskaan kertonut mitä oli isänsä kanssa tehnyt. Minulle ei avattu ovea, soittelin puhelimella mutta poika vain vastasi ja sanoi ettei saa päästää sisään. hakkasin ovea, huusin käytävässä. Sitten se nainen tuli käytävässä, oli tulossa kotiin. Olin jo niin raivon ja kiukun toisella puolella että huusin vain. Naapurit availivat ovia ja huusivat jotain. Nainen käski minut pois ja kun avasi oven yritin ovesta sisään. Minulla oli oikeus nähdä poikani vaikka oli isän viikonloppu. Joku naapureista oli soittanut poliisit ja ne tulivat juuri kun taistelimme ovella sisäänpääsystäni. Olin repinyt naiselta takin rikki ja laukun sisältöineen käytävään. Mieskin huusi siinä ovella jotain. Onneksi ne poliisit tulivat. Veivät minut mukanaan kun en tainnut olla ihan tolkuissani. Poika näki kun minut vietiin. Vasta poliisiasemalla rauhoituin ja lopputulos oli että onnekseni kohdalle sattui viisas ja maltillinen poliisimies joka selitti mitä olin tehnyt ja ettei minulla ole oikeutta. Hän kertoi myös noin yleisesti eronneiden vanhempien oikeuksista ja myös siitä että toista ihmistä pitäisi kunnoittaa. Vasta silloin todella tajusin asian ensimmäisen kerran, että mieheni ei halunnut elää kanssani. Olen käynyt sen jälkeen erotuskaa pahemman prosessin itseni kanssa psykologin avulla. Poikani oli todella järkyttynyt teostani ja saan katua sitä loppuikäni. Mutta ihan viime aikoina olen alkanut olla sinut itseni kanssa siinä että en enää häiritse miehen elämää. Tarvitsen edelleen amamttiauttajaa silloin tällöin, mutta viinistä olen päässyt eroon. Alkuun sain mielialalääkitystä mutta sitäkään enää harvemmin käytän.
Kerroin tämän siksi että ymmärrän hyvin miksi ei voi käsittää ettei toinen enää halua minua elämäänsä. Olin kai ollut aika inhottava tavallaan miehelle aviomme aikana, en tainnut aivan kuunnella mitä sillä oli sanottavaa. Sitten olikin myöhäistä. Miehelläkin on tunteet ja kun ne kuolevat niin ei siihen mitään voi. Olen jopa miettinyt onko käytökseni ollut edes rakkautta vai itsekkyyttä. Poika tässä on eniten kärsinyt, me aikuiset voimme ryhdistäytyä ja jatkaa elämää. Miettikää omien tunteiden lisäksi toisenkin tunteita. Minut saa jo tämä kirjoitus masentumaan kun asiat olisi voitu hoitaa järkevämminkin mutta ehkä näin sain purkaa ja tunnustaa oman typeryyteni. Sitä on niin vaikea myöntää. Mutta miehen elämää en enää sotke. Kolme kk vain asiallisia yhteydenpitoja ja alan kokea että elämäni on muualla kuin hänen kanssaan. Ehkä ymmärrän asian vieläkin paremmin sitten kun miehen uusi lapsi syntyy. Poika kertoi pari viikkoa sitten että saa pikkuveljen tai siskon. Haluaisin rauhan tähän yhteisöön. No tulipas pitkä tarina, anteeksi.
Olisipa kaikki yhtä järkeviä kun sinä. Siis voi tehdä erehdyksiä, myöntää ne vaikka olis vaikeeta ja jatkaa eteenpäin. Kun tulee jätetyksi on nöyrryyttävää exän välinpitämättömyys. Tosiasia on kuitenkin että suhteen pitää katketa jollakin tavalla. Paras olis tietenkin jos vois erota ystävinä ja tukea toistakin mutta harvoin varmaan onnistuu kun aina jompikumpi löytää sen "toisen" ensin. Sillä joka jää yksin on vaikeaa. Mutta kun hyväksyy asian niin on helpompi mennä eteenpäin. Mutta kaikki kunnioitus sinulle ja hyvää kevättä.
välissä joka unta näkee miten ex-paha-akka "tulee järkiinsä" kun mies on toiminut kusipäisesti...
olen myös itse jätetty ja sain raivarin... mutta voin myöntää että oli typerää. mies kyllä käyttäytyi tosi v.maisesti. mutta järki voitti. on mentävä eteenpäin. jos hän rakastui toiseen niin mun oli se hyväksyttävä.
.. kunhan sen tekee ns."järkevällä" tavalla.
Itselläni on erosta nyt kulunut.. vähä yli 3 kk.. ja enpä olisi uskonut, että seison omilla jaloillani näinkin nopeasti. Olen todellakin surrut ja ikävöinyt, mutta tajunnut samalla omanarvoni ja elänyt omien arvojeni mukaisesti. Minulla alkoi helpottamaan vuoristorata n. kuukausi sitten, mutta vieläkin joskus tulee halipula.. ja silloin kyyneleet valuvat pitkin poskia..
Älä ota yhteyttä, meilläkin jäi asioita kesken vaikka tunteita oli molemmilla, niiden asioiden aika ei ole vielä.. me yritettiin olla lähellä.. ei tullut mitään.. mä hajotin itseni ja pysäytin elämäni pienistä toiveista.. ja toinen.. jatkoi sekaisin samaa rataa.. kunnes eräänä päivänä n. 3 viikkoa sitten.. "pienen" yhteenoton jälkeen.. päätin, että mä en_tod_oo_enää_se_jolle_toinen_purkaa_itteensä ja päästin irti!
Olen onnellinen.. oikeasti, että näin kävi. Olen saanut kokea sellaisia asioita jo nyt, mitä en olisi koskaan exän kanssa kokenut. Minulla ei ole uutta miestä, en edes ole sielultani valmis siihen.. en halua kiirehtiä.. haluan nauttia ja sitten kun on oikea aika.. tunnen kyllä sen. Olen löytänyt uusia ihania ihmisiä elämääni ja vanhojen ihanien ihmisen kanssa ystävyys vain syventynyt.. sanonta "kun yksi ovi suljeutuu, 10 uutta avautuu" pitää täysin paikkansa.. pitää vain olla avoin ja heittäytyä tuulen vietäväksi.
Olen yhä sitä mieltä, että jos teidät, meidät jne.. on kirjoitettu tähtiin.. rakkaus keksii keinon.. ei sitä voi pakottaa, eikä kannatakkaan, koska myös tällä asialla on tarkoituksensa..
Hommaa harrastus ja pari nuorta peppua lähelle.. ihan "päiväunifiiliksellä" vain... että piristyt.. mulla ainakin auttaa.. ja tein sellaisen hankinnankin.. että ;o) sitä ei joka muijalta löydykkään!
Haleja sinne ja suunta kohti aurinkoa.. ->
Erosin ex miehestäni 1,5v sitten, ikävöin ja surin eroamme suuresti yli puoli vuotta mennen kuitenkin elämässäni eteenpäin... Mieheni oli se joka jätti, hyvin luultavasti toisen naisen takia.
Eräänä iltana sitten kuitenkin rohkaistuin ja otin häneen yhteyttä. Meillä kun oli jäänyt erossa niin moni asia puhumatta jne... Yllätykseni oli suuri kun hän halusikin tavata ja yllätys, vietimmekin ihanan yön yhdessä. Aamulla lähtiessäni hänen asunnostaan olin iloinen, mutta en silti ajatellut meidän enää palaavan yhteen. Oli tosi kiva huomata että en enää tuntenut häntä kohtaan samoin kuin aikaisemmin, vaan lähinnä ajattelin häntä ns.yhden yön suhteena! Yllätys oli melkoinen kun tämä ex-mieheni sitten kuukauden kuluttua ottikin itse yhteyttä minuun ilmoittaen ettei ole saanut minua mielestään... Olisi pitänyt olla fiksu ja sanoa ei, mutta ei... Sovimme tapaamisesta ystävinä ja olisihan se pitänyt arvata että ystävyytemme syveni hetkessä ihan muuksi kun ystävyydeksi...
Tapailuamme kesti 3kk. Meillä oli tosi mukavaa yhdessä, mutta silti en uskaltanut puhua tunteistani tai tulevaisuudesta peläten taas pettymystä. Eipä puhunut hänkään ja se sai minut, onneksi, pitämään haarniskan päälläni ja mielen varuillaan...
Ja 3kk tapailun jälkeen hän sitten ilmoittikin että tulevaisuutemme on tuhoon tuomittu menneisyyden takia? No minä lähdin hänen elämästään arvokkaasti, esittäen että ei tuntunut missään... Mies yllättäen seurusteli jo parin vkon kuluttua uuden naisen kanssa=)
Tämä toinen eromme ei tosin oikeasti ole tuntunut niin pahalta, osasinhan aavistaa tällä kertaa asioiden kulun. Mukavasti olen saanut oman elämäni taas järjestykseen, ystävien kanssa on tullut tehtyä ja suunniteltua kaiken näköistä, lisäksi töissä menee hienosti=) Voisinpa jopa todeta että nautin siitä kun hallitsen omaa elämääni täysin, eli voin tehdä ajallani juuri sitä mitä itse haluan kysymättä toiselta mielipidettä tms=)
Pitäisi siis varmasti unohtaa koko ex-mies mutta vieläkin mietin tätä kaikkea, etenkin sen hyviä puolia... Aika kun kultaa kummasti muistot! Olen itselleni vihainen kun annoin hänen taas käyttää minua hyväkseen, mutta en ilmeisesti kuitenkaan tarpeaksi vihainen, sillä jossain sisälläni (vaikka en uskalla sitä oikein itsellenikään myöntää)toivon että hän joku päivä palaa luokseni ja tietää mitä haluaa. Todella typerää, mutta silti toivon... Toivon myös hartaasti, että jos sellainen päivä joskus koittaa olevani silloin niin vahva että osaisin sanoa ei...
Koittakaa nyt muistaa eronneet/jätetyt jne.. että ex on ex ja sillä siisti. Antakaa toiselle oikeus elämään ja uuteen alkuun. Jos tunteita vielä on olemassa niitä ei voi kukaan kieltää, mutta miten ne kohdistetaan/suunnataan kannattaa käyttää harkintaa. Miksi roikkua ja ruinata exän perään kun mailma on täynnä uusia haasteita???
Helpommalla pääsee itse jos vaan koittaa unohtaa ex ja aloittaa oman elämänsä. Itse eronneena "kultaan ajatuksiini" rakkauteni exään ja se ei lopu koskaan vaikka erosta on 10v. Suo exällä uuden hyvän liiton jne.. koska rakastan häntä. Koskaan en ole roikkunut tai häirinnyt!!Pitää vaan HYVÄKSYÄ tapahtunut ja aloittaa alusta!
Minnakaarina, olisitpa minun exäni. Tai luulen, että tuollaisella asenteella olisit vieläkin nykyinen :)
eroamassa oleva mieheni on sanonut että minulla olisi vielä vähän toivoa hänen suhteensa (on rakastunut toiseen naiseen). Ehkä siksi ilmaisen omia tunteitani häntä kohtaan jospa hän kuitenkin jäisi kotiin lastemme kanssa. Jos hän tekisi asian selväksi, että ei halua olla kanssani tekemisissä tai ei rakastaisi minua enää, antaisin hänen olla.
, syö ukkosi heittelemiä muruja jos et muuta saa etkä parempaa halua. Ooma valinta.
ja alat roikkumaan...
Miksi erositte ennen kuin olitte käsitelleet asiat läpi. Jos toinen ilmoittaa että ei enää rakasta, niin miettiköön miksi jonkun ajan päästä muka rakastaakin? Eikö osaakaan elää yksin, on liian tottunut sinuun ja kuvittelee sen rakkaudeksi? Ei sellainen ole sinua kohtaan oikein. Olisit uskonut kun kerran sanoi ettei rakasta. Tai antanut miettimisaikaa ja kysynyt sitten myöhemmin. Jos vastaus sama niin ei rakasta. Tuosta on tulossa oravanpyörä: nyt mies luulee että rakastaa, mutta kun taas arki koittaa niin ongelmat on edessä, tunteet eivät olekaan rakkautta ja mies tahtoo pois, ei osaa elää yksin, on tottunut sinuun ja haluaa takaisin..muka rakkautta.
Jokainen tekee päätökset itse, mieti mitä haluat, ehkä sinäkin haluat tottumuksesta roikkua tyypissä?