Hei. Monesti olen miettinyt mikä minussa on vikana. Olen tosi mukava perheellinen nuori nainen. Ihan hyvän näköinen ja hyvässä työssä. Mutta ystävien kanssa olen aina se, jota ei oteta aidosti lähelle. Siis tiedättehän, että ystävälle kerrotaan huolet ja salaisuudet. Kelpaan mukaan kun tarvitaan ihmisiä jonneki juhliin tms. paljon, mutta en kelpaa mukaan muuhun. Olen neljän ystävän kesken kuulunut ns. mökkeilijät ryhmään. Nyt kahdesti minut on jätetty ulkopuolelle. Ei ole pyydetty mukaan. Tänään juuri luin facesta, miten uusi mökki reissu odottaa. Miksi minua ei pyydetty vaikka olen alunperin ollut mukana? Aikaisemmin kun olen ollut mukana he ovat keskenään jakaneet salaisuuksia mutta eivät minulle mitään kertoneet ellen kysy asiaa. En enää halua heihin käyttää ystävä aikaa. Etsin ne muualta, mutta mistä? Minulla on myös yksi lapsuuden ystävä, mutta hänkin on työntänyt minut pois. Kerran yhdessä juhlissa en saanut olla mukana kuulemassa tyttöjen juttuja. Aiemmin minä olin se jolle hän puhui ja minä hänelle. Nyt tuntuu siis pahalle kun ei ole ketään enään aitoa ystävää. En ole ollut ilkeä enkä ole kenestäkään puhunut pahaa. Minut on vaan jätetty.
Se kaveriporukan ylimääräinen
Anonyymi
665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä ota itseesi. Olet paljon parempi kuin kaverisi. Aito ystävä ei valikoi. Joten he eivät edes olletkaan ystäviäsi. Ole avoin uusille ihmisille niin voit kohdata sinulle sen oikean tosi kamun. Ole oma itsesi, äläkä vain pintakuori.
Sun pitäis jotenkin kasvaa aikuiseksi. Älä ole noin lapsellinen.
Ei kivaa. Vois edes rehdisti sitten kertoa miksei.
Tuo varmasti satuttaa paljon enempi ihmetellä mikä nyt on.
Harmillista, mutta noin se vaan joskus menee.
Aina voit lohduttaa itseäsi sillä tiedolla, että kaveriporukkasi jäsenet eivät ehkä lopulta ole kovin mukavia ihmisiä. Koska jos joku huomaa, että yksi porukasta alkaa jäämään "ulos", niin kyllä mukava ihminen pyrkisi ottamaan sellaisen aiempaa paremmin mukaan. Jopa monilla lapsilla ja teineillä on sen verran tunneälyä.
Yleensä hyvä lähtökohta on ensin miettiä omaa käytöstä. Kirjoitat olevasi mukava ihminen, mutta osoitatko tätä? Miten? Jos muille uskoudutaan, mutta sinulle ei, se vihjaa siihen suuntaan, ettei sinua pidetä luotettavana. Se voi johtua monesta eri asiasta. Kiinnitin huomiota tuohon, että mainitset olevasi hyvännäköinen ja hyvässä työssä. Miksi ajattelet noiden ominaisuuksien olevan olennaisia ystävyyssuhteessa? Vielä yleisenä vinkkinä voi sanoa, että kannattaa olla oma-aloitteinen ja ehdottaa itse tapaamisia. Niin ei jää epäselvyyksiä. Joko saat toivomiasi läheisempiä ihmissuhteita tai selvyyden siitä, että kanssasi ei todella haluta olla ystäviä, jos tapaamisehdotuksesi toistuvasti torjutaan, "unohdetaan" tai jo sovitut perutaan. Kukaan ei ole niin kiireinen, ettei saisi mihinkään väliin sovitettua sellaisen ihmisen näkemistä, jota oikeasti haluaa nähdä.
Ylipäätään kuulostaa omituiselta sekin kyllä, että aikuisilla on vielä jotain tuollaista porukan ulkopuolelle jättämistä. Kypsien aikuisten ihmissuhteet ovat useammin kahdenvälisiä ystävyyssuhteita kuin tiiviitä ja hierarkisia porukoita. Aikuisten kaveriporukoissa on usein henkisesti teini-ikään enemmän ja vähemmän jämähtäneitä aikuisia, ja meno on sen mukaista. Niitä kannattaa välttää, jos päätät yrittää etsiä ystäviä muualta, ja yrittää tutustua ihmisiin, joilla on esimerkiksi samoja kiinnostuksen kohteita. Olet varmasti kuullut neuvon hankkia harrastus, mutta se on oikeasti hyvä neuvo.
Toivottavasti saat parempia ja aitoja ystäviä eikä tuollaisia jotka hylkäävät porukasta. Tiedän miltä tuo tuntuu kun itsekin olen joskus kokenut samanlaisen hylkäämisen. Nyt minulla on vain pari ystävää joiden kanssa saan vapaasti olla omaiseni ja minut hyväksytään joukkoon.