Ihmettelen tässä, että mitä miehet oikeastaan näkevät. Onko mun vaatekokoni nuorena ollut 36 vai 52? Ja vaikka joku arvaisi oikein, niin eipä se numero tunnu paljon mitään kertovan heille. Mun vaatekokoni nuorena oli 38 ja saatoin mahtua myös vaatteisiin kokoa 36. Mutta eipä hoikkuuttani kukaan ylistänyt. Kai sitten olisi pitänyt laihduttaa kokoon 34. (Olen 166cm pitkä.) Vai KUVITTELIVATKO miehet minun olevan lihava, koska saatoin käyttää löysiä vaatteita? Tänä aamuna tämä askarruttaa mua todella. Vai onko naisen muodoilla mitään merkitystä, jos naisella on henkisiä ongelmia, kuten minulla? Mutta uskoisin, että yksinäisyys on pahentanut henkisiä ongelmiani, ehkä jopa aiheuttanut niitä.
Missä fantasiamaailmassa miehet elävät?
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ulkosekoilla ole juurikaan merkitystä, kun keskusteluyhteys on luotu. Sitten merkitsevät muut seikat enemmän.
Eikä ne mielenterveysongelmatkaan ole esteitä, jos niitä pystyy hallitsemaan ja tiedostaa itse ne.
Yksinään vaan asioita pohtiessaan menee asiat entistä enemmän solmuun. Jos sulla ei ole ystäviä jolle puhua, niin kirjota sitten vaikka mulle. Jos yksin on paha olla.
Vastaan kyllä. toi 56 on ikä ei syntymävuosi :) Jos sillä on merkitystä.
Aika pieniä on minun fantasiat :)
Mun vaatekoko on ollut jo vuosikymmeniä 36-38, S-koko. Vartalonmalli on kuten kaikilla muillakin ihmisillä, eli se mihin olen syntynyt.
Lähinnä naurattaa, että joku pihatonttumallinen ei-pitkä, ei-atleettinen, ei-aina-raitis naistennaurattaja on halunnut hybriksessään päätellä minut "lihavaksi" muinoin. Onneksi hänkin on sittemmin löytänyt kaltaisensa tanakan matamin tuopin ja tv:n ääreen, niin olen edelleen ainoa hoikka ja liikunnallinen mainituista kolmesta. 😂 Nimittäin ei se suunsoitto, vaan ne todelliset elämäntavat. En pystyis kaljasieppoa hyysäämään...
Ihmisiltä ei kyllä kannata odottaa liikoja, monethan heittävät muiden päälle ihan ohimennen kaikenlaista epäjohdonmukaista paskaa. Huomenna taas jotain muuta jonkun toisen päälle.
P.S. Sitten on tietysti vielä ihmisiä, jotka ihan tietoisesti vain haluaisivat, että muut voisivat pahoin, koska he ovat itse sairaita kenties koko elämänsä.
Kyllähän ihmiset osaavat olla ilkeitä. Pahaa oloaan purkavat, kun omia virheitä on vaikea hyväksyä. Siitä ilkeilystä varmastikin kaikki saaneet osansa. Mieki.
Kyllähän keskustelupalstoilla etenkin saa usein väärän kuvan ihmisistä. Luulen että se on osa tätä koko touhua.
Joskus eräässä sätissä piti muiden kertoa ja kuvailla muita sättäreitä. Tosin se tehtiin ystävällisessä hengessä, mut suurimalla osalla meni täysin pieleen, kuvitelmat.
Tärkeintähän on itse tietää mitä tekee ja miksi. Tuntemattomien anonyymien mielipiteet ovat oikeastaan täysin merkityksettömiä. Toki positiiviset asiat voi poimia itselleen. Huonot voi pistää mielessään ilmapalloon ja katsoa kuinka ne häviävät syystuulien mukana taivaalle.
Miehet elävät fantasia maailmassa. Etsien aina parempaa ja parempaa, sitä kuitenkaan löytämättä.
Omat fantasiat on aika pieniä. Mut toki parempaa elämää aina haaveilee. Nyt on jo ihan hyvää, sen eteen tehty vaivaakin.
Mielestäni pitääkin pyrkiä parempaan elämään. Mut sitä ei pitäisi tehdä, toisia tallomalla.
Kukaan ei varmastikaan kelpaisi kaikille. Ihmisten toiveetkin on jo erilaiset.
Uskon kuitenkin että jokainen löytää omansa, niin halutessaan. Ensin pitää kelvata itselleen. SE saattaa olla suurin kynnys. Mullakin oli joskus.
Mielestäni en ole koskaan elänyt fantasiamaailmassa. Enkä fantasioiden ajamana koska minulla ole sellaisia.
Näen neitokaisessa ensiksi kehonrakenteen ja elekielen, tai kuulen henen äänensä. Kiinnostun jos hän on rakenteeltaan hento (kaikki kumppanini ovat olleet S kokoa ja usein on sellaisia vetimiä vielä vähän pienennetetty) sekä muutenkin valioluokkaa. Jos siten näen henen silmistään tai kuulen henen äänensävystään tai näen henen eleistään sellaista joka ...iskee tulta, niin päästään sujuvasti eteenpäin.
Mulle kelpaa kaikki kauniit hoikat s kokoiset akat, vaikka olisivat ihan latvasta lahoja, puolisoksi sitten valkkaan älykkään empaattisen lämpimän naisihmisen ja hänen ei välttämättä tarvii olla s kokoa M ja L kokokin käy kunhan liikkuu ja pitää itsestään ja hyvinvoinnistaan huolta.