Arjen harmaus
Kun en aamulla löytänyt olohousujani, niin ymmärsin avokkini jälleen tepastelevat ne päällään pitkin asuntoa. Ne ovat niin mukavat, hän selittää. Niin ne ovat, ajattelen. Vaatteiden lainailu on siinä mielessä lähes rikollista, että omat vaatteeni mahtuvat tavalliseen muovipussiin, kun taas hänellä niitä on kokonainen epätavallinen vaatehuoneellinen. Tällainen hienovarainen ärtymys minussa näkyy siinä, että kinttujani paleltaa syksyisin, ja karvat niissä ovat kylmästä pystyssä. Jos vain oppisin heräämään aikaisemmin kuin hän, niin ennättäisin housuihini ennen muita. Mutta olen aamuisin uninen ja vetelä, joten en koskaan ennätä. Saan laahustaa aamussa palelevin jaloin, sillä en juuri käy vaatekaupoissa, sillä ne ovat täynnä vaatteita itselleen haalivia naisia. Miestenosastotkin. Kasoittain vaatteita kannetaan auton takakonttiin, ja luukku pamautetaan kiinni niin että maali irtoilee kyljistä.
Siinä hän nyt istuu ja lukee lehteä housuissani. Minun housuissani. Lehden lukemiseen kuluisi aikaa reilu tunti, sillä erityisen huolella olisi luettava kuolinilmoitukset ja kulttuurisivut. Mitään ei saisi jäädä näkemättä siitä, mitä lehti tarjoaa, sillä sellainen olisi tarjotun tiedon haaskaamista ja rahan heittelyä ikkunasta ulos. Mitään kontaktia häneen ei lukemisen aikana voinut saada. Oli vain lehti ja hän, kahvi. Lehti rapisee. Ja kun ylitetään jokin outo raja, luetaan varmuuden vuoksi ääneen. Minun housuissani. Kaiken lisäksi hän istuu ainoan lämpimän viltin päällä. Pakenen suihkuun. Jos en näin tekisi, ehtisin suihkuun vasta avokkini poistuttua asunnosta, ja olisin jo siihen mennessä jäätynyt elottomaksi, tai ainakin huurtunut tunnistamattomaksi. Suihkuilma oli muuttunut hetkessä viidakkomaiseksi höyryksi, ja minun oli helppo hetken hengähtää vailla viidakon ääniä. Sitten oveen koputettiin, sillä olin menettänyt ajantajuni. Minun oli kuivattava itseni ja kiiruhdettava olohousuihini, sillä niitä jo ovenraosta tarjottiin.
Ainoa hyvä puoli tällaisessa järjestelyssä oli se että sain aina housuni takaisin lämpimänä. Lämpimät vaatteet olivat jo sinänsä hyvä asia, mutta jos ne voitiin pukea päälle jo valmiiksi lämpimänä, niin sitä parempi. Tunsin olevani kuin kotona omissa housuissani. Luin lehdestä sen mitä siitä oli jäänyt lukematta ja keitin itselleni toisen kupin kahvia. Ei ollut huolen häivää. Räntääkään ei satanut; siis ulkona. Sisätiloissa ymmärsin eläväni naisen maailmassa. Jokainen yksityiskohta ja vaatemytty oli naisen käsialaa. Jopa katton väri oli tämän käsittämättömän voiman tuote. Tuntui karmaisevalta, että minne tahansa vilkaisi, niin tämä sama voima oli siellä. Matto, lasipöytä, läppäri, hiuslakkapurkki ja donitsi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin asti, mutta ketä sellainen hyödyttäisi? Ei ketään. Ainoastaan olohousuni pitivät minut kasassa ja eristettynä naiseuden kaikkivoipaisuudesta ja pikkutarkasta sekavuudesta. Minua huimasi.
(Naurua)
Kun en aamulla löytänyt olohousujani, niin ymmärsin avokkini jälleen tepastelevat ne päällään pitkin asuntoa. Ne ovat niin mukavat, hän selittää. Niin ne ovat, ajattelen. Vaatteiden lainailu on siinä mielessä lähes rikollista, että omat vaatteeni mahtuvat tavalliseen muovipussiin, kun taas hänellä niitä on kokonainen epätavallinen vaatehuoneellinen. Tällainen hienovarainen ärtymys minussa näkyy siinä, että kinttujani paleltaa syksyisin, ja karvat niissä ovat kylmästä pystyssä. Jos vain oppisin heräämään aikaisemmin kuin hän, niin ennättäisin housuihini ennen muita. Mutta olen aamuisin uninen ja vetelä, joten en koskaan ennätä. Saan laahustaa aamussa palelevin jaloin, sillä en juuri käy vaatekaupoissa, sillä ne ovat täynnä vaatteita itselleen haalivia naisia. Miestenosastotkin. Kasoittain vaatteita kannetaan auton takakonttiin, ja luukku pamautetaan kiinni niin että maali irtoilee kyljistä.
Siinä hän nyt istuu ja lukee lehteä housuissani. Minun housuissani. Lehden lukemiseen kuluisi aikaa reilu tunti, sillä erityisen huolella olisi luettava kuolinilmoitukset ja kulttuurisivut. Mitään ei saisi jäädä näkemättä siitä, mitä lehti tarjoaa, sillä sellainen olisi tarjotun tiedon haaskaamista ja rahan heittelyä ikkunasta ulos. Mitään kontaktia häneen ei lukemisen aikana voinut saada. Oli vain lehti ja hän, kahvi. Lehti rapisee. Ja kun ylitetään jokin outo raja, luetaan varmuuden vuoksi ääneen. Minun housuissani. Kaiken lisäksi hän istuu ainoan lämpimän viltin päällä. Pakenen suihkuun. Jos en näin tekisi, ehtisin suihkuun vasta avokkini poistuttua asunnosta, ja olisin jo siihen mennessä jäätynyt elottomaksi, tai ainakin huurtunut tunnistamattomaksi. Suihkuilma oli muuttunut hetkessä viidakkomaiseksi höyryksi, ja minun oli helppo hetken hengähtää vailla viidakon ääniä. Sitten oveen koputettiin, sillä olin menettänyt ajantajuni. Minun oli kuivattava itseni ja kiiruhdettava olohousuihini, sillä niitä jo ovenraosta tarjottiin.
Ainoa hyvä puoli tällaisessa järjestelyssä oli se että sain aina housuni takaisin lämpimänä. Lämpimät vaatteet olivat jo sinänsä hyvä asia, mutta jos ne voitiin pukea päälle jo valmiiksi lämpimänä, niin sitä parempi. Tunsin olevani kuin kotona omissa housuissani. Luin lehdestä sen mitä siitä oli jäänyt lukematta ja keitin itselleni toisen kupin kahvia. Ei ollut huolen häivää. Räntääkään ei satanut; siis ulkona. Sisätiloissa ymmärsin eläväni naisen maailmassa. Jokainen yksityiskohta ja vaatemytty oli naisen käsialaa. Jopa katton väri oli tämän käsittämättömän voiman tuote. Tuntui karmaisevalta, että minne tahansa vilkaisi, niin tämä sama voima oli siellä. Matto, lasipöytä, läppäri, hiuslakkapurkki ja donitsi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin asti, mutta ketä sellainen hyödyttäisi? Ei ketään. Ainoastaan olohousuni pitivät minut kasassa ja eristettynä naiseuden kaikkivoipaisuudesta ja pikkutarkasta sekavuudesta. Minua huimasi.
(Naurua)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ikävempi tilanne voisi olla jos ei löydä alushousuja ja tytteleitä ovat nukkumassa päälläsi jotta et pääse oikein kivasti niiden alta pois sitten, kun massalla aiheuttavat sellaista että... jotenkin mönkiä seksikumppani-naisten alta pois sitten.
Jatkan omaa juttua hieman: on kyllä tuttua tuollainen itselleni: tyttö makaa päällä sängyssä kun kumpikin hieman nukahtanut.... sitten pitäisi lähteä töihin ja käynnistää Volvo.... pitää jotenkin mönkiä jotta pääsee menemään töihin ja tyttö saa kyllä jäädä nukkumaan sinne, silloin.
Isku Kolumbiaan
Olen ajatellut ajatellut tämän laatuleffan pohjalta valmistella täsmäiskun tähän epäkohtaan, sillä katson oikeudekseni eräällä tavalla 'kostaa' kohtaamani vääryyden.
Katsoi asiaa mistä vinkkelistä tahansa, niin minua keississä sorretaan.
(Hihitystä)
Yritä liikkua mönkimällä, kuten tuollainen että seksikumppani tyttö makaa päälläsi ja pitää käynnistää auto ja mennä töihinkin.... sitten niin mönkimällä mönkii sen alta jotenkin pois kun ei haluaisi herättää voisi se nukkuakin.
Kaksipatainen mies on sitten sinkku alapuolella ja yläpuolella ovat naisia seksikumppaneita pehmusteina pehmeitä naisia nukkumassa..... pitää mönkiä välistä pis töihinkin.
Moottori-Mönkijä-nelipyörä.... minua eikä varmaan toisikaan haittaile ne äänet mitä voi tulla jostain 250cc - mopedistakin jos ajelevat, mutta ajattelin että jotain voi ehkä häiritä nuo äänet ja poliisi tulee ja poistaa sen sitten _D
Isku Kolumbiaan
Arjessa on eräs ääni, joka on kuin lämmin sinetti oven kokoiseen kirjekuoreen, ja se ääni on välioven naksahdus. Tämän jälkeen on vuorossa ulko-oven lukko. Kun tämä äänisarja on päättynyt ja hissi porraskuilussa vajoaa alas katutasolle, naisen valtakunta muuttuu sieluttomaksi reksiviitaksi, eräänlaiseksi tavaraeräksi tai kokoelmaksi persoonallisuuden ulkokohtaisuuksia. Tila tyhjenee sen sielukkuudesta ja muuttuu materiaksi. Kengät lojuvat tyhjinä ja vaatteiden sisällä roikkuu henkarit.
Verrattuna muovikassilliseen omia vaatteitani, niin tämä jättimäinen saaga saa aivan toiset mittasuhteet kun niiden omistaja astelee kadulla kohti päivän haasteita. Jos tämä kaikki pitäisi raahata päivän haasteisiin mukana, olisimme varsin omituisessa tilanteessa. Näin ei kuitenkaan koskaan tehdä. Rekvisiittavarastosta valitaan tietynlainen konsepti, jonka yksityiskohdat sopivat toisiinsa, sekä vallitsevaan säähän ja mielentilaan. Kaikki muu jätetään taakse niille sijoilleen.
Itse en huomaa minkäänlaista eroa tavaramäärässä, sillä on äärimmäisen vaikea käsittää sitä, mitä kaikkea tämä asunto pitää sisällään. Ja vaikka tutkisi sen ja jäsentelisi sen, niin ei sittenkään.
(Naurua)
Mjoo
Pitkällisen pohdinnan jälkeen (ja pinaattilettulautasellisen) sain valmiiksi otsikon.
Kun asunto tyhjenee ihmisestä
(Megahihitystä)
Joskus voi olla todella vaikeaakin päättää itse että mitä tekisi itse sitten.
Mutta oikeasti niin tutteli-tyttelit monesti pystyvät auttamaan jos he jaksavat vain jotain höpötelläkin, jos eivät ole ilkeitä narsisti-tyttöjä.
Aseeton ja jalaton metsästäjä olisi hyvä kai henkilöjoku kuin taistelulentokoneen lentäjä-eversti silloin.
Itse kyllä ajattelen aika paljon, olen siis älykkäämpi kuin kukaan professori.
Vielä parempi fiktio olisi jos aseeton ja jalaton Homo Erectus Afrikan savanneilla lähtisi vaeltamaan kohti pohjoista. Moinen testosteroni-mies ja ytmi söisi kaiken vastaantulevan kunnes Hän saapuisi jääkauden aikaiseen Fenniaan. Homo "matu" Erectus löytäisi maanpäällisen paratiisin alkaen kairata mannerjäätikköä ollen ensimmäinen kalastaja Päijänteellä. Täten ratkennee vihdoin ja viimein nimen "Päijänne" etymologia.
Päänjäänne, Jääntänne, Päänjätös, Päätönjäätikkö, Päätänkö jäädä, Päättymätön jää, Kukkanen, Päijänne. Hei, se se on: "Päijänne".
Kuka on tämä mainittu Funeau? Joku palstakahjo?
Yhtä tyhmä kuin Ruotsin Kuningas.
Mutta tuollainen juttu, ei sentään verta tullut päästä, törmäsin itse hengenvaarallisesti löin pääni: en halua koskea siihen pääpuoliskoon sitten ollenkaan, antaa parantua ja pehmeytyä.
Mjoo
Funeau on fiktiivinen palstapersoona.
(Hihitystä)
Ja tyttöjen kanssa höpöttely on minun mielestäni aika hauskaa joskus.
Mjoo
Pitkällisen pohdinnan jälkeen totesin, etteivät Munkkiniemen kahvilat ole sen kummempia kuin muutkaan.
Kehittyneemmän kahvilakulttuurin toivossa päätin bookata menolipun Vegan Stardust Travelsilta. Olin kyllästynyt huonoihin kopioihin. Laadukas kahvi on jo sinänsä ensimmäinen välttämätön elementti kirjailijattarien syntyprosesseissa, puhumattakaan muiden asiakkaiden kyvyistä saada minut kirjoittamiselle suopeaan mielentilaan.
Itsehän en ole koskaan pitänyt munkeista.
(Reps)
Jos ottaa banaaneja siitä syystä että jollain tytöllä on hauska kuva, noniin.
Oikeasti itseni pitää olla hieman varovainen kun löin pään aika pahasti jotta se paranee.
Hän on hippityttö ja potkupallomaailmanmestari Rapinoe. Paitsi, jotta Rapinoella on isommat tissit.
Mikset pysynyt siellä miehen logiikalla? Oliko pakko tulla tämäkin palsta täyttämään paskallasi?
Mjoo
Kaikki on vain loputonta toistoa. Kevyttä mutta raskauttavaa. On kirjoitettu (jo kauan sitten) että olisin tullut tänne jostain "miehen logiikasta".
Minun on jopa väitetty olevan mies.
(Hihitystä)
Omaan ketjuunsa saanee tiputella sanoja vapaasti.
Kirjoittaja kaiken lisäksi kertoo kirjoituksissaan itsestään ja elämästään (vaikka sitten fiktiivisesti) mikä poikkeaa huomattavasti edukseen palstan yleisestä sekoboltsilinjasta.
5/5
Hyi olkoon. Mieheksi väittäminen on loukkaus. Ätmejäkin väitetään miehiksi. YÄKS.
Miten sinulle ja sinun avopuolisolle mahtuu samankokoiset housut? Miten nainen voi pitää miehen housuja. Sitä tässä ihmettelen. Tietysti jotkut pieruverkkarit on eri asia mutta silti. Hyvin omituista.
Mjuu
Tällaiset hauskat heput ovat ominta lajiani, sillä he jaksavat aina viihdyttää ihmistä tällä perin samealla reissulla ties missä.
Kun nainen kompuroi, se on naurettavaa. Mutta kun hauska heppu kompuroi, se on hellyyttävää.
(Hihitystä)
minttu ja tuollaiset "nautinto-kasvit" ovat juurikin myrkyllisiäkin sitten nautintoaineina.